Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Powermetal taitaa olla nykyisin lähinpänä vastineena vanhalle perinteiselle Heavy Metallille. Ehkä eniten hommaa näivertää sen ilmaisun vakiintuminen tuonne fantasia-aiheisiin. Oikeastaan kun mietin monia NWOBHM-bändeihin, aika monien kansikuvat ja ilmaisu olivat verrattavissa nykyiseen power-genreen ja mm. Iron Maidenin historialliset sanoitukset ja kitaraharmoniat olivat tyylin kehittymiselle varmasti yksi vaikutin. Se hyväntuulisuus on juuri se miksi itse palaan tälle sorville taas pitkästä aikaa. Lisäksi olen alkanut miettiä, että tällä kentällä on tulevaisuudessa enemmän taas tilaa kun aloittelevista bändeistä aika harva tähän suuntaan lähtee. :)

Suomalaisista uppoo ainakin Thunderstone, uusinta lättyä lukuunottamatta. Omalla kohdalla ei stratovarius ihan uppoo, muutamia biisejä lukuunottamatta.

Tapani L: Ei nyt ehkä omaperäisyyteen pyrkivä nimi, mutta Dragonforce vetää homman aivan totaalisen överiksi, mikä sopii ainakin minulle helevetin hyvin. Tässä musiikkivideossa ainakin mielestäni kiteytyy oikein hyvin bändin meininki http://www.youtube.com/watch?v=lRt54xjIq7w
 
Onhan toi Dragonforce ihan omaa luokkaansa. Joskus tuli piruuttaan kokeiltua noitten sooloja tabuloista lukien, mut eihän niistä mitään tullut. Osaako kukaan ees kirjottaa niitä tabeiks niin et menee joka isku oikein? Elleivät sit tee itse alkuperäsiä, joita muut levittävät ominaan. Loppujen lopuks kuitenki ovat suhteellisen yksinkertasia sooloja, ku tiputtaa sitä nopeutta muutaman pykälän. Ilmeisesti sit pohjautuu pelkästään siihen nopeuteen.
 
http://www.youtube.com/watch?v=dG7Rl3qxUqY&feature=channel Tossa toinen video, guitarhero -kuuluisuus, mielestäni parempi biisi ku tää uudempi Heroes of Our Time. Mut onko joku muu viel sitä mieltä, että soolon aikana ku tulee nää pikkuruudut kuvaamaan soolotyöskentelyä, ni kuva saattaa olla inasen nopeutettu..?

Serenitya tuolla jo kehuttiinkin. Hyvä bändi ja varsinkin tuo Fallen Sanctuary -levy toimii pirun mukavasti.
 
Olen tosin vähän eri mieltä siitä Kamelot-viittauksesta (vaikka onhan Serenityllä niitäkin piirteitä), itse nimittäin olen saanut bändistä hyvän Sonata Arctica-kopio-joka-kuulostaa-enemmän-Sonalta-kuin-Sonata-itse -bändin.
 
Serenityn laulaja kuulostaa näet yllättävän paljon Tony Kakolta, mutta bändin materiaali on Sonatan kahta viimeistä levyä suorempaa - mikä minulle nimenomaan Winterheart's guildin ja Reckoning Nightin aikaisen Sonatan ystävänä sopii tosi kivasti.
 
Suosittelen vilpittömästi - näytti pändin levyä löytyvän ainakin Keltaisesta jäänsärkijästä viimeksi.

Nuages: Vanha kunnon: Labyrinth - Return to Heaven Denied
 
Tämä. Ja itseasiassa itselle toimii uusi levy, eli Return To Heaven Denied part II: A Midnight Autumn's Dream, vielä ykkösosaakin paremmin. Uskomattomia melodioita ja kertosäkeitä molemmat levyt täynnä joihin Tyrantin lauluääni sopii mahtavasti.
 
Jos Italopower ei ole tuttu, mutta haluatte tutustua, niin aloittakaa näistä kahdesta levystä.
http://www.youtube.com/watch?v=eTo2uuMWXR0

Vanhat tässä on hyviä, Helloween ja Gamma Ray. Sonatan levyt Reckoning Nightiin asti kans laadukkaimpia lajissaan.
 
Italialaiset ei ole oikeen iskenyt, mutta poikkeus vahvistaa säännön, Secret Sphere, varsinki levy A Time Never Come on saatanan kova. Joku oli välissä huono levy, sitten taas kova Heart & Anger.
 
Stormwarrior on aivan ykkönen, mutta se ei minun mielestä edes ole power metallia. Sama homma Persuaderilla.
 
Thunderstonen debyytti on kans todella kova.
 
Heavenlyllä kaikki levyt saatanan kovia, Dust to Dust oli vaan jotenkin tunkkanen ja ylipitkä.
 
Onhan noita varmaan paljon, ei vaan tule mieleen.. pitääkin kaivella kotiin päästyä levyt hyllystä!

Powerinnostus lähti itsellä Helloweenin MOTR:n myötä vuonna 94.
Vuosien varrella meiningit ovat kyllä kärsineet inflaation ja nykypowerista on tullut varsin usein takuutermi kliinisyydelle. Liika stilisointi, helvetin kosketinvallit ja nykymeno on vienyt kyllä mielenkiinnon uuden etsimisestä.
 
Helloweenin alamäki on ollut helvetin raju (tosin uusimpaan en ole vielä perehtynyt) ja Gamma Raykin on aika lailla laskusuuntainen.
 
Uskaltaisipa joku vielä nykyäänkin tehdä saman vähän "punkimmalla" otteella. Joku uusi Viper kelpaisi. Vittu että toimmii: http://www.youtube.com/watch?v=hKRFCTFY_EM

Elegy on oikein mainiota progepoweria.

Vilhelmus:
 
Helloweenin alamäki on ollut helvetin raju (tosin uusimpaan en ole vielä perehtynyt) ja Gamma Raykin on aika lailla laskusuuntainen.
 

 
Uus Helloween on iteasiassa parin kuuntelun jälkeen positiivinen yllätys. Aika virkeää menoa - kandee testata.

Narcosynthesis: Uus Helloween on iteasiassa parin kuuntelun jälkeen positiivinen yllätys. Aika virkeää menoa - kandee testata.
 
Joo tuli itekin spotifysta tuo uusi katottua ja kyllähän tässä vähän usko alkoi palata.

Onhan tuo uusi Helloweeni parannus neljään edellislevyyn, mutta ei irtoa sitten millään. Sellaiset hyvät, jylhät melodiat ja tarttuvat biisit puuttuvat nykyään täysin. Ihan kuin biisejä tehdään ruksi ruutuun -tyylillä. Pitkä on kyllä pudotus kun Better than Rawilta voin henk.koht. nostaa minkä tahansa biisin ja se on kova kuin kivi, mutta Dark Rideltä ja Rabbitilta vain noin puolet biiseistä on kovia, kuten myös Ringsistä lähtien Rawiin (aivan vanhimmista en oikein tykkää, vain biiseistä Eagle Fly Free, Future World ja I Want Out). Uudemmilta ei sitten niin yhtään kovaa biisiä, vain pari ihan ok. Niin paljonko se Kuschin ja Grapowin lähtö teki hallaa bändille. Harmi vain kun Masterplan ei ole sen kummoisempi :/

Torniojaws: Onhan tuo uusi Helloweeni parannus neljään edellislevyyn, mutta ei irtoa sitten millään. Sellaiset hyvät, jylhät melodiat ja tarttuvat biisit puuttuvat nykyään täysin. Ihan kuin biisejä tehdään ruksi ruutuun -tyylillä. Pitkä on kyllä pudotus kun Better than Rawilta voin henk.koht. nostaa minkä tahansa biisin ja se on kova kuin kivi, mutta Dark Rideltä ja Rabbitilta vain noin puolet biiseistä on kovia, kuten myös Ringsistä lähtien Rawiin (aivan vanhimmista en oikein tykkää, vain biiseistä Eagle Fly Free, Future World ja I Want Out). Uudemmilta ei sitten niin yhtään kovaa biisiä, vain pari ihan ok. Niin paljonko se Kuschin ja Grapowin lähtö teki hallaa bändille. Harmi vain kun Masterplan ei ole sen kummoisempi :/
 
Masenti lukea sen Keeper-wannaben arvostelusta kommentti, johon saattoi silloin todellakin yhtyä. Weikath on koomassa. Onneksi uusi oli vähän rosoisempi mutta riffit ei tosiaan ole kummoisia.

Torniojaws: Onhan tuo uusi Helloweeni parannus neljään edellislevyyn, mutta ei irtoa sitten millään. Sellaiset hyvät, jylhät melodiat ja tarttuvat biisit puuttuvat nykyään täysin. Ihan kuin biisejä tehdään ruksi ruutuun -tyylillä. Pitkä on kyllä pudotus kun Better than Rawilta voin henk.koht. nostaa minkä tahansa biisin ja se on kova kuin kivi, mutta Dark Rideltä ja Rabbitilta vain noin puolet biiseistä on kovia, kuten myös Ringsistä lähtien Rawiin (aivan vanhimmista en oikein tykkää, vain biiseistä Eagle Fly Free, Future World ja I Want Out). Uudemmilta ei sitten niin yhtään kovaa biisiä, vain pari ihan ok. Niin paljonko se Kuschin ja Grapowin lähtö teki hallaa bändille. Harmi vain kun Masterplan ei ole sen kummoisempi :/
 
Jaahas.. Näin ne mielipiteet vaihtelee kuulijasta riippuen. Olen kuunnellut Helloweeniä Master Of The Ringsin julkaisusta lähtien ja se on edelleen yksi kovimmista Helloweeneistä IMO. Time Of The Oath oli vielä tosi kova, mutta tämä Better Than Raw oli aika massiivinen pettymys ja ei muuten uppoa edelleenkään. The Dark Ride onkin sitten jälleen meikäläisen top3:ssa. Rabbitti ja legacy olivat mielestäni laadukkaita, joskin epätasaisia teoksia. Molemmilta kuitenkin löytyy timantteja. Gambling with the devil oli kohtuu laadukas, mutta niiden timanttien uupuminen jättää sen kohtuu tasapaksuksi vaikka biiseissä ei suurta valittamista ole. Tällä uusimmalla on taas paremmin ideaa ja tämä Are You Metal on itseasiassa aika killeri biisi. Jos jotain negatiivista uudelta niin siinä kertsit ehkä hieman tylsähköjä. Deriksen aika on kuitenkin ollut melko tasalaatuista ja julkaisuihin on voinut luottaa. Kisken ajalta pidän Keeper2:sta ja Pink Pupple Go Apesta. Sen Hansenin laulu ei nappaa sitten yhtään debyytillä.
 
Mitä tulee muihin powermetalbändeihin niin onhan näitä Elegyjä, Stratoja, Sonatacaa, Virgin Steeleä, Blind Guardiniä, Gamma Rayta, Angraa jne tullut välillä kuunneltua enemmänkin joskus, mutta ei enää nykyään oikeastaan ollenkaan. Helloween on aina ollut kuitenkin se ykkössuosikki ja edustaa nykyään ainoana powermetalgenreä omalla kohdalla. No Masterplan on tullut aina tsekattua hienon debyyttilevyn takia. Valitettavasti sen jälkeiset ei niin rautaa ole olleet. Useimmiten mikä näissä powermetal jutuissa tökkää niin se, että monesti tulee mieleen, että Helloweenhän teki jo tämän kasarilla. Ja toinen on sitten laulaja, joka ei monilla aina oikein iske.

Mitäs mieltä porukka on ruotsalaisesta Falconerista? Minuun teki aikanaan vaikutuksen kun penskana löysin koulun koneella surffatessa levy-yhtiön sivuilta ladattavana ilmaiskappaleena yhtyeen Enter the glade-kappaleen. Laulajalla oli varsin hyvä ääni ja kappalekin kuulosti varsin erilaiselta tyylin muuhun antiin verraten. Joskus luin että bändi olisi jossain keikan jälkeen päätynyt nyrkkitappeluun, mistä johtuen bändi etsi uusia jäseniä tässä pari vuotta sitten. Mikä on tämän hetken tilanne?
 
Edit. Linkki vielä. ;)
 
http://www.youtube.com/watch?v=Q3UmsgB70P8

Mitenkähän Symphony X putoaa tähän lokeroon? Ainakin viimeisimmällä, Paradise Lostilla, on progekikkailut vähäisemmässä osassa ja runttausta enemmän. Intron jälkeen käyntiin jyrähtävä Set the World On Fire puolustaisi paikkaansa varsin tehokkaasti millä tahansa powermetal kokoelmalla, ja itselle Russell Allen on tällä hetkellä SE laulaja kun aika jätti Diosta. Varsin helppo suositella jos bändi ei ole aiemmin tuttu.

Vilhelmus: Powerinnostus lähti itsellä Helloweenin MOTR:n myötä vuonna 94.
Vuosien varrella meiningit ovat kyllä kärsineet inflaation ja nykypowerista on tullut varsin usein takuutermi kliinisyydelle. Liika stilisointi, helvetin kosketinvallit ja nykymeno on vienyt kyllä mielenkiinnon uuden etsimisestä.
 
Helloweenin alamäki on ollut helvetin raju (tosin uusimpaan en ole vielä perehtynyt) ja Gamma Raykin on aika lailla laskusuuntainen.
 
Mun mielestä poweri on parhaimmillaan Helloweenin Keeper 2 -levyllä. Helvetin hyviä biisejä ja ne soundit!!! Ne soundit tekee levystä kaksinverroin paremman. Ei naksubasaria eikä rectifier-mallinnuksia vaan luonnolliset ja pehmeät soundit.
 
March of Time: http://www.youtube.com/watch?v=NG-LLfCbXok

Täällä on tuota Sonataa vähän väliä mainittu, joten ajattelin vähän mainita omia mietteitäni. Ensimmäisen ja toisen albumin omistin. Ensimmäisestä pidin. Toinen jotenkin vaikutti kolkolta ja kylmältä ja lämpenin muutamalle kappaleelle vasta aikoja myöhemmin. Uusimmalta albumilta odotin kitaristin vaihdon myötä jotain uutta lähestymistapaa ja Deathaura-kappale lupaili alussa jotain vähän syvällisempää sävellystä mutta Johanna Kurkelan lauluosuuden jälkeen kappale osoittautui vähän pettymykseksi. Muu albumi ei sen suuremmin sekään säväyttänyt. Pieniä melodisia kohtia oli siellä täällä, mitkä nappasivat mutta kokonaisuus jäi vähän tylsäksi. Jotenkin se mikä yhtyeestä on jäänyt mieleen on että semmoinen irrottelu ja revittely on puuttunut. Itse kaipailen yhtyeiltä vähän enemmän sellaista turbovaihteelle kääntämistä silloin tällöin.

vt1100: Mitenkähän Symphony X putoaa tähän lokeroon? Ainakin viimeisimmällä, Paradise Lostilla, on progekikkailut vähäisemmässä osassa ja runttausta enemmän. Intron jälkeen käyntiin jyrähtävä Set the World On Fire puolustaisi paikkaansa varsin tehokkaasti millä tahansa powermetal kokoelmalla, ja itselle Russell Allen on tällä hetkellä SE laulaja kun aika jätti Diosta. Varsin helppo suositella jos bändi ei ole aiemmin tuttu.
 
No kyllähän se progepowerina tännekin sopii. Ja toimii ainakin mulle mitä mainioimmin. Paradise Lost on hieno levy, eikä Divine Wings of Tragedy kovin kauas jää. V ja Odyssey myös hienoja, samoin Damnation Game. Ja kyllä se Twilight in Olympuskin heikoista soundeistaan huolimatta toimii. Bändi tuli myös testattua Straton lämppärinä kultsalla ja kyllähän pojat oikeen komeesti vetivät.

SnowCrow: Mulle just toimii erittäin hyvin lohikäärmeet sun muut fantasiajutut powerissa. :D Sankarihevi kunniaan. Silleesti mukavasti kieliposkessa meininkiä, mutta kuitenkin myös vakavasti!
Rhapsody oli bändi joka innosti mut musiikkiin. Onkin ihan erittäin mahtavia ne neljä ekaa levyä, jos yhtään sietää miekkoja ja kliseitä ja over the top-mahtipontisuutta (ja tietenkin helvetin hyvää musiikkia!), on Rhapsodyn levyt Power of the Dragonflameen asti pakkohankintoja.
 
Rhapsody on kova kyllä ja Holy thunderforce oli mulla pitkään kännykän soittarinakin. Cristopher Leen vierailu yhtyeen levyllä herätti joskus mielenkiintoni ja tulihan sitten ostettua parikin albumia kerralla. :)
 
Ja jos Rhapsodysta tykkää niin Luca Turillin soololevyt, Kings of the Nordic Twilight ja Prophet of the Last Apocalypse kannattaa kuunnella. Erittäin toimivaa.
 
Jälkimmäinen löytyy ja on kyllä varsin mukavaa kuultavaa. Vähän toi Turillin soolo-osuuksien jatkuva perustuminen semmoisille pyörityksille vähän häiritsee sekä tässä että Rhapsodyssa. Minusta sävelletty kitarasoolo voi parhaimmillaan olla hyvinkin monisyinen ja melodinen kokonaisuus, joka tuo musiikkiin oman ainutlaatuisen panoksensa mutta vähän yksitoikkoiseksi siltä osin tuo Turillin sävelkynä jää vaikka muuten varsin uljasta tavaraa saakin aikaan.
 
Mitenkäs Manowar uppoaa tähän kategoriaan? Ehkä enemmän perinteistä heavy metalia, mutta onhan niillä muutama ihan power biisikin. Yksiä suosikkibändeistä myös, tosin tykkään vain näistä uudemmista, ne vanhat levyt ei kauheesti iske mulle.
 
Kautta aikain suosikkejani. Uudemmista levyistä, poislukien Louder than hell, olen täsmälleen päinvastaista mieltä. Minusta bändi on mennyt lujaa alamäkeä noilla parilla viimeisellä lätyllä.
 
Silti tämä bändi oli pakko nähdä provinssissa eturivistä ja Eric Adams osotti mua sormella kun nostin sille päässäni ollutta "gangsterihattua". Aivan mahtava livebändi edelleen vaikka levyt ovatkin olleet lähinnä surullista kuultavaa muutamilla valon pilkahduksilla. :')
 
Edguy on myös yks lemppareista, Hellfire Club on niin timanttia! Ja Tobias Sammet on vaan niin helvetin hyvä laulaja. :D
 
Edguy on kyllä kova. Ja niillä on edelleen typerä nimi. Tullut kuulemma siitä että Sammetilla oli joku opettaja, jonka nimi oli Ed ja päättivät sitten nimetä bändinsä tämän opettajan mukaan. :D