Kitarat: kitarakamat ›

McNulty: Ja mää tuun hyvien Gibsonien kanssa resinalla perässä :))
 
Ja sitten soikin Pieksämäen asemalla blues. Mikä jottei. Soolota sää ekaks, niin mää komppaan, ja jonkin ajan päästä vaihdetaan osia.

Meikäläisen Studion nauhat on päässy _pikkasen_ repsottamaan reunoista. Joku yrmeänaamainen Mnettiläinen siitä varmaan valittaisi, mä en jaksa välittää. Mutta muuten nauhat on priimakunnossa, uskokaa tai älkää, vaikka on halpis kyseessä. Hah!

Jorkka68: John Page oli Fender Custom Shopin johtaja 90-luvulla. Ei tainnut kyllä rakentaa siinä vaiheessa enää juurikaan kitaroita? Nythän oli siis puhe nimenomaan Cunetto aikakaudesta. Toki tuon ajan COA:ssa on John Page:n signeeraus.
 
Niin... saattoi toki olla Jay Blackin tekeleitä.
 
Sinä tuskin puristelit vielä finnejäkään siinä vaiheessa kun Cunetto Stratot tulivat Suomeen ja minäkin ensimmäisen sellaisen ostin. Ja se huolto niissä ei yleensä ollut pelkkä kaularaudan säätö, vaan kaulan vaihto.
 
Se on hyvä että sulla löytyy tuota tietämystä ja tuntemusta meikäläisenkin asioista. '94 taisivat ilmaantua nuo "Cunettot" ja kyllä miulla silloin oli juuri finniaikakausi menossa. Ja mikäs siinä jos Stratoihin ja Teleihin kauloja vaihdellaan. Se on helppo projekti kyseisten soitinten kanssa. Menihän se takuuseen ja sillä sipuli. Luulisi ettei jorkka68:n tarvitsisi enää esittää lasta tai lapsellista foorumivikisijää... vai onko isännällä jäänyt tekeminen vähiin?

Onko tässä ennätys? Päästään Gibsonista Fenderin kauloihin vittuilemalla joka suuntaan :D.
 
Eiei, ei näin.

trih: Onko tässä ennätys? Päästään Gibsonista Fenderin kauloihin vittuilemalla joka suuntaan :D.
 
Eiei, ei näin.
 
Jos joku täällä morkkaa, te syyttäkäätte Jorkkaa. Jos asiaa ei tipu, perskeles, syynä on aristoteles.

Jucciz: Jos joku täällä morkkaa, te syyttäkäätte Jorkkaa. Jos asiaa ei tipu, perskeles, syynä on aristoteles.
 
Tästähän on tullu oikein mielenkiintoinen keskustelu. Välillä jotkut vääntää itku kurkussa omaa totuuttaan ja välistä jopa runoillaan ja leikitään riimeillä! Hyvä, hyvä! Enkä muuten tarkoita tuolla itkemisellä sitten Juccizta, mcnultya, saati kettu-setää, näin selvennyksenä, ettei tule sanomista suuntaan tai toiseen.

Aiheeseen. Otsikon väittämän omalla kokemuksella totean vääräksi. Oma Gibson Les Paul pysyy säädöissään ja nauhat paikoillaan. Yksittäistapaus lienee tämä.

trih: Onko tässä ennätys? Päästään Gibsonista Fenderin kauloihin vittuilemalla joka suuntaan :D.
 
Eiei, ei näin.
 
Aihetta sitten sivuten. Eipä oo ainakaan kaverin Ran Explorerista ruvennu nauhat törröttämään vaikka on jo pari talvea kitara ollu Suomessa.

En ihmettelisi jos uusissa GibsoneissaKIN olisi tällaisia ongelmia. Kun sitä työn laatua ja viimeistelyä katsoo niin onhan ne ihan likuhihnakamaa verrattuna 70-80 luvun soittimiin. Sama kitaroissa kuin kaikessa muussakin: Ostakaa vanhaa niin saatta laatua. Ei liiku nauhat eikä törrötä satula vanhassa Gibsonissa.

joku muu sikko: En ihmettelisi jos uusissa GibsoneissaKIN olisi tällaisia ongelmia. Kun sitä työn laatua ja viimeistelyä katsoo niin onhan ne ihan likuhihnakamaa verrattuna 70-80 luvun soittimiin. Sama kitaroissa kuin kaikessa muussakin: Ostakaa vanhaa niin saatta laatua. Ei liiku nauhat eikä törrötä satula vanhassa Gibsonissa.
 
Öhöm? Vanhojen ja uusien työnlaatua on ihan turva vertailla, koska ties kuinka monta kertaa vanhojen kitaroiden nauhat ja satulat on trimmattu.
 
Yleisesti ottaen kyllä ainakin 70-luvun Les Paulit on olleet helvetin painavia ja soundiltaan huonoja verrattuna vaikka uusiin Custom Shopin Les Pauleihin.
 
Kyllä noi 2005-> standarditkin ovat olleet hiton hyviä niin soundiltaan kuin myös työnlaadultaan.
 
Mun mielestä siis vanha ei oo laaduntae, sulla on vissiin aivan erilaisia kokemuksia?

Tuo "vain vanha on hyvää" menee kyllä mielestäni enemmänkin sinne myyttien ja uskomusten puolelle...

mhaarala: Tuo "vain vanha on hyvää" menee kyllä mielestäni enemmänkin sinne myyttien ja uskomusten puolelle...
 
No nyt kun osui kohdalle..lainaan itseäni myyttiketjusta;
 
Jii-Gee: Wanhat kitarat & vahvarit on parempia...nää uudet on ihan paskoi.

Imper: Yleisesti ottaen kyllä ainakin 70-luvun Les Paulit on olleet helvetin painavia ja soundiltaan huonoja verrattuna vaikka uusiin Custom Shopin Les Pauleihin.
 
Ko. statement ei pidä ainakaan mun kokemuksen mukaan paikkaansa.
 
Mulla on ollut yhtäaikaa R7 ja 70-lukulainen, ja kun toisesta tuli aika luopua vanhempi jäi taloon. Toki mojo-aspekti hyökkää tässä kehiin, mutta siltikin diggaan tota vanhempaa soittimena enemmän. Soundillisesti se ei häviä millään muotoa siitä custom shopin skitasta, akustisesti eikä sähköillä. Painossa taisi olla jonkun sortin ero, mutta ei mitään radikaalia. Tosin toi 70-lukulaisen kaula on paljon litteämpi kuin se pesäpallomailamainen R7, jonka voisi kuvitella tuovan soundietua R7:lle, mutta kun vaan ei. Ja kumpikin menee yhtä lahjakkaasti epikseen.

Imper: Öhöm? Vanhojen ja uusien työnlaatua on ihan turva vertailla, koska ties kuinka monta kertaa vanhojen kitaroiden nauhat ja satulat on trimmattu.
 
Yleisesti ottaen kyllä ainakin 70-luvun Les Paulit on olleet helvetin painavia ja soundiltaan huonoja verrattuna vaikka uusiin Custom Shopin Les Pauleihin.
 
Kyllä noi 2005-> standarditkin ovat olleet hiton hyviä niin soundiltaan kuin myös työnlaadultaan.
 
Mun mielestä siis vanha ei oo laaduntae, sulla on vissiin aivan erilaisia kokemuksia?
 
On kyllä, vertaan omaa -87 Les Paul customia missä on alkup. nauhat ja satula, noihin kaupan telineissä roikkuviin niin kyllä sen näkee että käsityön osuus on enää murto-osa vanhoista ajoista. Reunalistat on huolimattomammin tehtyjä, samoin puuliitokset yleensäkin. Voisin väittää että ennen valittiin puutkin tarkemmin, nykyään kelpaa kaulaksi tehokkuuden nimissä huonompikin osa runkoa. Varmasti custom shop tekee parempaa jälkeä mutta jos bulkkikamasta puhutaan. En sano että vanha on "laadun tae" mutta yleisesti ottaen enemmän. Paino on sitten makuasia ja samoin soundikin. itse pidän ohut/himmeälakkaisista pinnoista.

No tokihan kaikkien omat yksilöt on parhaita, emminä sitä sano. Senhän takia ne teillä onkin omistuksessa!:) Kyllä mullakin on ollut monenmoista ja silti hyllyyn on jäännyt 2000-luvun Custom Shopin kapistus - ei se silti vielä paljoa kerro laadunvaihteluista eri vuosikymmenillä.
 
Mutta jos nyt noin rankasti lähdetään yleistämään että "70-80s Gibsonit on parempia kun uudet" niin ei sillon riitä että kehutaan kilpaa sitä omaa yksilöä.
 
Kyllä väitän, että uudet Gibsonit on pääosin paremmin tehtyjä ja muutenkin laadukkaampia kuin 70-luvun Gibsonit. Sillonhan se massatuotanto alko Gibsonilla eikä siihen osattu varautua. Nykyään tehdään kitaroita varmaan moninkertaisesti mutta siihen on myös asianmukaiset laitteet ja vaadittava työntekijämäärä ym.
 
80-luvun Gibsonit on varmasti parempaa kuin 70-lukulaiset, noin yleisesti ottaen. Mutta silti esim. Kitarapajalla tosiaan ovat sanoneet että nää viimevuosien Gibsonit on "uutta kultakautta".
 
EDIT: Ja ennenkun vanhat parrat vetäsee taas herneen nenään, niin hyviä yksilöitä mahtuu varmasti jokaiselle aikakaudelle eikä oo tarkotus haukkua kenenkään omaa yksilöä!:)

Imper: Ja ennenkun vanhat parrat vetäsee taas herneen nenään
 
Meni jo. Ei auta mikkään. Se on se oma kitara niin mahtava peli, että ei oo kellään semmosta.

J.Hollström: Meni jo. Ei auta mikkään. Se on se oma kitara niin mahtava peli, että ei oo kellään semmosta.
 
Onks toi Gold-Toppi ihan orggis Stankku,vai modattu Deluxe ??

Imper:
Kyllä väitän, että uudet Gibsonit on pääosin paremmin tehtyjä ja muutenkin laadukkaampia kuin 70-luvun Gibsonit. Sillonhan se massatuotanto alko Gibsonilla eikä siihen osattu varautua. Nykyään tehdään kitaroita varmaan moninkertaisesti mutta siihen on myös asianmukaiset laitteet ja vaadittava työntekijämäärä ym.
 
Gibson-"konsernin" tuotannon huippu kyllä oli vuonna 1965, jolloin valmistettiin 83710 "stringed instruments", eikä tuota määrää sitten koskaan ylitetty. Tähän sen verran "huomautusta", että sikäli ei ylitetty, suuren yleisön tiedossa olevien tuotantomäärien suhteen, koska 1980-86 tuotantomääristä ovat dokumentit hukassa, ja 1986 myynnin jälkeen ei tietoja enää ole ollut sillee saatavilla.
Yhteenvetona voitanee todeta, ettei Gibson kuitenkaan koskaan ole ollut mikään volyymiltään "suuria valmistajia".
Vanha Kalamazoon tehdas oli hyvin pitkälti ns. soft tool factory, eli siellä soittimet valmistettiin vähän vanhemmanpuoleisilla koneilla, kun taas Nashville uutena tehtaana oli sitten hard tool factory.
60-luvun lopun suuremmat laadulliset ongelmat pohjaa osiltaan tuohon oikeastaan "kapasiteetin ylärajoilla" pyörineeseen tuotantoon - oli ihan pakko vastata markkinoiden määrällisiin vaatimuksiin, koska kysyntää oli ja tilauslistat jatkuvasti "punaisella". Oman "mausteensa" toi sitten totta kai markkinatyhjiöön aggressiivisesti työntyvät silloiset japanilaiset toimijat Hoshino, Yamano, Kanda Shokai, Matsumoku ja kaikki muutkin..
Ja sitä mukaa kun he saivat kokemuksia, sekä hyvällä tuotekehityksellä tottakai, yhä suurempi osa markkinoista vallankin tuolla aloittelija/keskitason soittimien osalla meni heille.
Hyvin lyhyen aikaa Gibson koitti tuohon haasteeseen vastata tunkemalla markkinoille halvempia malleja, osin "vanhoilla halpis-brändeillänsä" Oriole, Kel Kroydon, Kalamazoo tai jossain määrin Epiphone..
Huomattuaan tuon homman turhaksi, ja omalle "imitsille" haitalliseksi sitten vetäytyivät "halpojen" kitaroitten valmistuksesta ja markkinoinnista.
 
Mutta tämähän toki oli jo sitä historiaa.
Omakohtaiset kokemukset 70-luvun puolivälin - 80-luvun puolivälin Gibsoneista ei valitettavasti ihan kaikilta osin ole yhteneväisiä täällä(kin) esitettyjen mielipiteitten ja kokemusten kanssa. Joissain tapauksissa jopa tulee mieleen, että onkohan ne kokemukset sitten kuitenkin ihan netistä luettujen "kauhutarinoitten" pohjalta, toisen käden tietoa... ;)
 
Meillä on "soittokunnassa" ollut, ja osa edelleenkin, lukuisia 70-luvun Gibsoneita, muutama 80-luvun, ja onpa itelläni sitten pari-kolme näitä "uusiakin" eli uuden hallinnon aikana valmistettuja, enkä voi oikein mitään noista "vaivoista" tunnistaa niissä. Missään.
Normi ylläpitohuoltoa tietty tarvitsevat, siinä missä mikä muu soitin tahansa.
Suomen ilmasto on äärevä, ja lämpötilaerot suuria. =)

Jii-Gee: Onks toi Gold-Toppi ihan orggis Stankku,vai modattu Deluxe ??
 
Mikit on päivitetty minihumppareista normikokoisiin, eli on alunperin Deluxe.