Rummut: rumpukamat ›

teamhyypio: mistä löytäisi äänipätkiä rummuista jotta tietäisi miltä pitäisi kuulostaa hyvä vire? kun nuita tomeja ei meinaa saaha mitenkään kuulostamaan hyvältä vaikka kuinka ruuvaisi... yhen kierroksen esim ruuvaa jokaista ruuvia niin tuntuisi olevan todella korkea vire ja jos taas hieman vähemmän niin ei tunnu edes soivan.täysin aloittelija muutenkin olen näissä touhuissa
 
Tuosta on melko hyvä ohje ja löytynee vissiinkin topikin alkupäästä.
Tuossapa se http://www.kumu.fi/finnish/lehtiartikkelit_riffi2.html
 
Kysymys, jotta tietäisi miltä pitäisi kuulostaa hyvä vire? on melkoisen hankala.
Hyvä vire on sellainen joka miellyttää sinua itseäsi. Toisille se ei välttämättä ole sama mitä sinulle jne.
Vireitä ja "hyvän kuuloisia" on varmasti yhtä paljon kuin soittajiakin/virittäjiä.
Toinen tykkää lits-läts, toinen ping-pong ja siltä väliltä soundeista.
 
Tietämättä millaista virettä haet niin, tässäpä vaikka yksi esimerkki.
 
Laita kalvo paikoilleen, kiristele ristiin kunnes rypyt ovat kadonneet ja mahdollisesti kalvo jo soi(?) hieman.
Sitten kiristät puolikierrosta jokaista ruuvia, jälleen ristiin.
Tämän jälkeen kopautat kalvoa ja mikäli ääni on sellainen joka miellyttää, suoritat hienovirityksen.
Eli virität kalvon soimaan jokaisen ruvin kohdalta samaan säveleen.
Voi tuntua tottumattomalta melko vaikealta, ainakin aluksi kuulla ne erot, muttei se mitään raketti-, saati hiukkastiedettä ole.
 
Mitä enemmän ruuvailet rumpuja sen tutummaksi ne tulevat ja opit tietämään mikä vaikuttaa mihinkin, kuin myös mikä vire kyseiselle rummulle sopii.
 
Joidenkin rumpujen viritysskaala on paljonkin laajempi kuin toisten.
Vaikka esimerkkinä joku "ties-mikä-runkomateriaali-itämaista", vs. jonkuin merkin high-end setti.
 
Virittäminen vaatii toisinaan melko paljonkin perehtymistä, elei se muuten ole tuttua puuhaa.
 
Mutta, asiaan.. Kun olet kiristänyt sen puoli kierrosta rypyttömyyden jälkeen ja tsekannut että kalvo soi samalta korkeudelta jokaisen ruuvin kohdalta, ei hirveän paljoa yleensä (?) metsään mennä.
Soundi ollee melko jytäkkä.
 
Virittämisessä täyyy ottaa huomioon että kiristäminen vaikuttaa aina myös vastakkaiselle puolelle. Hienovirityksessä, napautat kapulalla kevyesti viritettävän ruuvin kohdalta noin pari senttiä keskelle päin. Samalla kevyesti painat sormella kalvon keskeltä, dempataksesi koko kalvon soinnin.
Ja tietysti alakalvo on dempattuna myös, esim. rumpu tyynyn tms. päällä.
Hauska killeri-vinkki=) tuli tässä joku vuosi sitten yhdeltä kollegalta. Häm käyttää hienovirityksessä lyijykynää, jonka päässä on se perinteinen kumi. Kuulema saa tarkemma viren, tiedä sitten, en ole kokeillut.
 
Viritys saattaa tuntua melko kinkkiseltä, mutta aikansa kun niiden kanssa ruuvailee, oppii tuntemaan mikä mihinkin vaikuttaa. Esim. vastakkaiset ruuvit vaikuttavat toisiinsa.
 
Alakalvon virittäminen on minusta tärkeämpää kuin lyöntikalvon. Sillä saat muutettua soinnin luonnetta radikaalisti. Ja usein se on myös ohuempi, joten pienempikin kiristys vaikuttaa enemmän.
 
Itse käytän virettä jossa alakalvo on noin pienen terssin verran lyöntikalvoa korkeampi.
Olen kovin tykästynyt siihen ja harvoin erilaisia vireitä tulee edes käytettyä. (ehkä tottumis- ja makukysymys)
 
Melko yleispätevä vire ja kalvotus voisi olla coated ambassador yllä ja clear alla, sitten molemat kalvot samaan vireeseen. Tai alakalvo aavistuksen matalammalle.
Pitäisi irrota kohtalaisen helposti sellainen jytäkkä soundi.
Huomaa, että alakalvon kireydella pystyt vaikuttamaan suuresti juuri haluamaasi soundiin. Sen soinnin pituuteen ja rummun herkkyyteen.
 
Lykkyä ruuvailuun ja kurkkaapa vaikka uutuubista Bob Gatzenin viritysvideoita, mikäli niistä on apua.
Ja onhan tuubi täynnä erilaisia viritysohjevideoita.
 
E. Tuossapa tomin virityspätkä http://www.youtube.com/watch?v=uJ9Unab1OzU