 markkuliini
19.11.2010 17:48:11 | |
|---|
ostany:
Varmaankin dzääz-musan ymmärtäminen vaatii yhtä ja toista, mutta onneksi musiikista NAUTTIMINEN ei vaadi muuta kuin avoimen mielen.
Mulla kävi toisin päin. Miles Davisin 60-luvun klassikkokokoonpanon (Tony Williams, Herbie Hancock jne...) musasta en nauttinut aikaisemmin yhtään. Sietämätöntä poukkoilua oli mun korvaan. Kunnes toissa kesänä vaan yhtäkkiä aloin ymmärtämään sitä ja samalla nautinto alkoi. :)
Aikaisemmin olin koko ajan "pudonnut" rakenteen, rytmiikan ja harmonian kyydistä, ja musiikki/soittajien soitto tuntui siltä että se ei ole sidoksissa mihinkään. Mutta yhtäkkiä kun korva pysyikin mukana, niin musiikin nerous paljastui. Osasinkin yhtäkkiä kuulla nuotit oikeaa taustaa vasten, ja nyt listaan esim. Nefertitin ja Sorcererin yhdeksi kaikkien aikojen levyiksi. ;)
Mulla varmaan kävi niin, että oma sitkeä epäsymmetristen rytmien treenaaminen kasvatti mun rytmisen jännitteen sietoa, ja aloin oikeasti ymmärtämään mitä modernimmat jazz-soittajat "puhuvat". Rumpu+soolo=rumpusoolo. http://www.youtube.com/watch?v=kuIUA3eVW0c |
markkuliini
19.11.2010 17:48:43 | |
|---|
Epämuusikko: Plussasta puolet on minun.
Oletko sinä keksinyt tuon vitsin? ;) Rumpu+soolo=rumpusoolo. http://www.youtube.com/watch?v=kuIUA3eVW0c |
 Epämuusikko
19.11.2010 17:50:14 (muokattu 19.11.2010 18:04:21) | |
|---|
markkuliini: Oletko sinä keksinyt tuon vitsin? ;)
......pidä plussasi :(
Maailman parhaista lauluista kun puhuttiin, niin ostin viime viikolla Robert Plantin ja Alison Kraussin yhteislevyn Raising the Sand. Jo alkupuolella on niin tautisen hyviä biisejä etten edes ole päässyt vitosbiisiä pidemmälle.
Hyvä levy, hyvät soundit. I'm way deep into nothing special (SD: West of Hollywood). |
markkuliini
19.11.2010 17:55:48 | |
|---|
Maailman parhaista lauluista kun puhuttiin, niin ostin viime viikolla Robert Plantin ja Alison Kraussin yhteislevyn Raising the Sand. Jo alkupuolella on niin tautisen hyviä biisejä etten edes ole päässyt vitosbiisiä pidemmälle. Tää biisi etenkin nostaa mun ihon kananlihalle: Sister Rosetta Goes before us. Yhdistää melodiassa ja harmoniassa maalaista ja ylhäistä mielettömän hienosti. Eikä tuo laulusoundikaan huono ole. :D Rummuissa todella hyvä Jay Bellerose. Hieman Keltner-tyylinen soittaja. Kannattaa tsekata tuo levy! Itsellä oli about kaksi vuotta to-check-listalla, kunnes sain ostettua. :) http://www.youtube.com/watch?v=SPtzlqmF1isRumpu+soolo=rumpusoolo. http://www.youtube.com/watch?v=kuIUA3eVW0c |
markkuliini
19.11.2010 17:56:28 (muokattu 19.11.2010 17:58:44) | |
|---|
Epämuusikko: ......pidä plussasi :(
Sitähän se minäkin. :D
Edit: Kiitos tuosta 2 drink minimum muistutuksesta. On pitänyt hankkia tuokin pitkän aikaa. Laitoin tilaukseen. ;) Rumpu+soolo=rumpusoolo. http://www.youtube.com/watch?v=kuIUA3eVW0c |
 dumbass
19.11.2010 18:53:38 | |
|---|
|
 hollmi-5
19.11.2010 20:14:51 | |
|---|
markkuliini: Maailman parhaista lauluista kun puhuttiin, niin ostin viime viikolla Robert Plantin ja Alison Kraussin yhteislevyn Raising the Sand.
Tämä levy yllätti minut positiivisesti. Soitot ja laulut. Meininki ja tunnelma. Intensiivistä ja tunnelmaltaan vangitsevaa musiikkia. Ei mitään numeron murskajaisia ja tekniikkaesittelyjä... Soundit, piuhat ja kajarit. |
 -Dr.DW-
19.11.2010 20:47:21 | |
|---|
hollmi-5: Tämä levy yllätti minut positiivisesti. Soitot ja laulut. Meininki ja tunnelma. Intensiivistä ja tunnelmaltaan vangitsevaa musiikkia. Ei mitään numeron murskajaisia ja tekniikkaesittelyjä...
Kopasehan kulkiissas Clutch - Robot hive-exodus.
Tai
Govt Mule... Oikeestaan mikä levy vaan. Dose on hyvä ainakin! |
 Vallu-Veke
19.11.2010 22:35:19 | |
|---|
markkuliini: Maailman parhaista lauluista kun puhuttiin, niin ostin viime viikolla Robert Plantin ja Alison Kraussin yhteislevyn Raising the Sand. Jo alkupuolella on niin tautisen hyviä biisejä etten edes ole päässyt vitosbiisiä pidemmälle.
Tää biisi etenkin nostaa mun ihon kananlihalle: Sister Rosetta Goes before us. Yhdistää melodiassa ja harmoniassa maalaista ja ylhäistä mielettömän hienosti. Eikä tuo laulusoundikaan huono ole. :D
Rummuissa todella hyvä Jay Bellerose. Hieman Keltner-tyylinen soittaja. Kannattaa tsekata tuo levy! Itsellä oli about kaksi vuotta to-check-listalla, kunnes sain ostettua. :)
http://www.youtube.com/watch?v=SPtzlqmF1is Kuinkas sattui. Olen rakastunut mm. Alison nimiseen naiseen. Ja Kaija Koo:hon. Kerro terveisiä Kaijalle. Rakastan toki vaimoani myös enemmän kuin muita. Tässä kaunis Alison hieman töräyttää, niin että meinas savet valua pöksyihin, kun kuulin eka kerran: http://www.youtube.com/watch?v=HHLD7evNnmA&feature=related |
 Deino
20.11.2010 00:40:52 | |
|---|
markkuliini: Mulla kävi toisin päin. Miles Davisin 60-luvun klassikkokokoonpanon (Tony Williams, Herbie Hancock jne...) musasta en nauttinut aikaisemmin yhtään. Sietämätöntä poukkoilua oli mun korvaan. Kunnes toissa kesänä vaan yhtäkkiä aloin ymmärtämään sitä ja samalla nautinto alkoi. :)
Aikaisemmin olin koko ajan "pudonnut" rakenteen, rytmiikan ja harmonian kyydistä, ja musiikki/soittajien soitto tuntui siltä että se ei ole sidoksissa mihinkään. Mutta yhtäkkiä kun korva pysyikin mukana, niin musiikin nerous paljastui. Osasinkin yhtäkkiä kuulla nuotit oikeaa taustaa vasten, ja nyt listaan esim. Nefertitin ja Sorcererin yhdeksi kaikkien aikojen levyiksi. ;)
Mä olen käynyt tuota vaihetta nyt viimeisen vuoden ajan. Vähän aikaa sitten kävi Miles Smilesin -levyn kanssa niin, että kun ensimmäisen kerran kuuntelin läpi niin se oli tyyliin hirveintä tekotaiteellista paskaa ikinä ja vannoin, että tähän en tuhlaa enää sekuntiakaan aikaa. Jotenkin se kuitenkin jäi alitajuntaan, ja parin viikon päästä joku sai kuuntelemaan sen uudestaan ja tällä välillä oli jotain ymmärrystä tapahtunut, että homma aukesi ja iski todella lujaa... Nefertitistä olen pitänyt jo ensi kuultelemalta hyvin paljon. Pitää tsekata tuo Sorcerer kanssa. |
markkuliini
20.11.2010 01:06:47 | |
|---|
Milesista vielä, miksiköhän 60-luvun kokoonpano levytti hienoa originaalimatskua, mutta livenä soittivat standardeja, ainakin kaikilla niillä livelevyillä joita olen kuullut? Ja livelevyillä lähes aina teema-soolot-teema rakenteella, kun taas studiolevyillä oli monipuolisempaa biisirakennetta. Noilla liveillä on kokoajan ihan samat biisit. :( Rumpu+soolo=rumpusoolo. http://www.youtube.com/watch?v=kuIUA3eVW0c |
 Olly
20.11.2010 04:07:39 | |
|---|
Sex? - Yes! - I mean man or female? - Both will do! |
 Vieno
20.11.2010 06:21:01 (muokattu 20.11.2010 06:22:34) | |
|---|
|
 Speedy
20.11.2010 11:21:19 | |
|---|
markkuliini: Milesista vielä, miksiköhän 60-luvun kokoonpano levytti hienoa originaalimatskua, mutta livenä soittivat standardeja, ainakin kaikilla niillä livelevyillä joita olen kuullut? Ja livelevyillä lähes aina teema-soolot-teema rakenteella, kun taas studiolevyillä oli monipuolisempaa biisirakennetta. Noilla liveillä on kokoajan ihan samat biisit. :(
Varmaan porukka halus kuulla noita "hittibiisejä".. "All I think about is time and groove" J. Porcaro |
markkuliini: Milesista vielä, miksiköhän 60-luvun kokoonpano levytti hienoa originaalimatskua, mutta livenä soittivat standardeja, ainakin kaikilla niillä livelevyillä joita olen kuullut? Ja livelevyillä lähes aina teema-soolot-teema rakenteella, kun taas studiolevyillä oli monipuolisempaa biisirakennetta. Noilla liveillä on kokoajan ihan samat biisit. :(
Kaikki viralliset live-julkaisut tuolta bändiltä ovat ennen Miles Smilesiä, ja E.S.P.:n ja Seven Steps to Heavenin kappaleet olivat vielä suhteellisen peruskauraa sovitustensa osalta. Sitten Nefertitillä kaikki alkoi muuttua ja pysyvästi aina 1980-luvun puoliväliin asti, jolloin live-bändi alkoi toteuttaa levysovituksia kurinalaisemmin.
Euroopan kiertueen epävirallisilla julkaisuilla vuodelta 1967 on settilistassa mukana esim. levyllä His Greatest Concert Ever (Jazzman JM 11742)
Agitation_
Footprints
'Round About Midnight_
No Blues
Riot
On Green Dolphin Street
Masqualero
Gingerbread Boy
Bye Bye (theme)
Ihan perusjazzia on siis enää kolme kappaletta koko setistä. Minulla ei ole tuota levyä, mutta jossakin kasetilla minulla on jokin noista tuon ajan levyistä, missä koko setti on yhtä potpurria. Miles aloitti seuraavan kappaleen kesken edellistä, joten livenä he toteuttivat jo sellaista kollaasia, mitä Maceron kanssa studiossa tehtiin heti kohta Circle on the Round -sessiossa, saati In a Silent Way ja Bitches Brew levyillä paria vuotta myöhemmin. Miles oli sellainen improvisoija, ettei hän olisi pitäytynyt levytysten muotorakenteissa.
Hänen levynsä ovat poikkeuksellisia jazzhistoriassa, sillä kukaan toinen tietämäni jazzmuusikko (tosin erinomaisella tuottajalla ryydytettynä) ei ole pystynyt tekemään yhtä ainutkertaisia levyjä. Niistä sattui vain tulemaan sellaisia siinä huippuosaajien bändissä sinä hetkenä ja loput hoiteli tuottaja. Kuunnelkaa Iron Maidenia lapset, niin opitte rockaamaan kybällä. |
B@sshole
20.11.2010 19:15:52 | |
|---|
Epämuusikko: Vihdoinkin Youtubessa! Maailman paras laulu!
osaan tuon levyn jollain tasolla ulkoa. ihanaa.
http://www.youtube.com/watch?v=dG5IblVhW6A Kuulostaa Husbandilta. Tai siis Husband kuulostaa tuolta. Ihan jees. Snadisti rauhatonta. Snadisti? Ehkä jossain tilassa todella rauhatonta. |
 ostany
21.11.2010 11:30:01 | |
|---|
markkuliini: Mulla varmaan kävi niin, että oma sitkeä epäsymmetristen rytmien treenaaminen kasvatti mun rytmisen jännitteen sietoa, ja aloin oikeasti ymmärtämään mitä modernimmat jazz-soittajat "puhuvat".
Oon ihan samaa mieltä, että laaja musiikin ymmärtäminen auttaa.
En varmaan tajunnut puoliakaan mitä tuossa Krantzin biisissä tapahtui, mutta pakkohan siitä oli pitää, jo pelkästään biisin hilpeän draivin takia. |
 arse
21.11.2010 12:39:41 (muokattu 21.11.2010 12:41:19) | |
|---|
Epämuusikko: Vihdoinkin Youtubessa! Maailman paras laulu!
osaan tuon levyn jollain tasolla ulkoa. ihanaa.
http://www.youtube.com/watch?v=dG5IblVhW6A Kuulin ton biisin viime kesänä ekaa kertaa. Kova soittomies tuo Danziger! Kranz toki myös ja Lincoln Goines vaikka siltä mä olenkin kuullut yhden ihan paskan keikan. 16-17 -vuotiaat jannut muuten vetelee tota biisiä nykyään kesäleireillä :) e: Hupsis, vedänkin sanani takaisin, koska AC/DC. My style is to follow the rhythm with snare (right hand) (free hand use for sure), left foot on both hi-hat and bass almost always which realistically by it self adds another layer or number (Hihat 1 bass drum 2), or rhythm lol! |
Epämuusikko
21.11.2010 14:24:09 (muokattu 21.11.2010 15:36:26) | |
|---|
B@sshole: Kuulostaa Husbandilta. Tai siis Husband kuulostaa tuolta. Ihan jees. Snadisti rauhatonta.
Snadisti? Ehkä jossain tilassa todella rauhatonta.
en puhuisi samassa lauseessa.
16-17 -vuotiaat jannut muuten vetelee tota biisiä nykyään kesäleireillä :)
auts. taso nousee.
En varmaan tajunnut puoliakaan mitä tuossa Krantzin biisissä tapahtui, mutta pakkohan siitä oli pitää, jo pelkästään biisin hilpeän draivin takia.
Tämä. En itsekään tiedä mitä koulun lihapulliin tungetaan, mutta aina syön ne karjuen. I'm way deep into nothing special (SD: West of Hollywood). |
 Stoalainen
22.11.2010 01:23:46 (muokattu 22.11.2010 01:24:49) | |
|---|
Too weird to live, too rare to die |
jazzmies