Kitarat: kitarakamat ›

Sen verran innoissani olen uudesta kitarasta, että pitää valuttaa kuolaa tähänkin keskusteluun ja liittyä teleihmisten kerhoon. Kerronpa hieman teleostoksista, koska sen verran montaa telecasteria kokeilin, että ajatukset niistä voivat kiinnostaa muitakin.
 
Olen viime vuosina aikaa keskittynyt lähinnä akustisella soittamiseen, mutta uuden bändin perustaminen teki minusta taas sähkökitaristin. Vanha kitarani oli joskus vuonna -04 netistä tilattu Epiphone Les Paul, joka oli ostettu enemmän ulkonäön ja Les Paul -kitaristien innoittamana kuin soundinsa. Melko pian kävi selväksi, ettei Epipuhelimeni vastaa sitä, mitä sähkökitaralta haluan ja kun budjetti antoi myöten, päätin lähteä metsästämään ensimmäistä laadukasta kitaraa hintaluokasta 500e-1000e. Jostain syystä telecaster tuntui todennäköisimmältä vaihtoehdolta, mutta lähdin etsimään vain omalta tuntuvaa kitaraa - en tiettyä mallia.
 
Ensimmäinen paikka, jossa kävin, oli Musamaailma, jossa testasin Tokain japanilaista Les Paulua ja pari Telecasteria. Les Paul tuntui heti väärältä valinnalta, mutta toinen telecastereista (Tokai TTE-50 A/BL, 850€) tuntui "ihan hyvältä", ei siltä, että jalat lähtisivät alta mutta toimivalta kuitenkin - sopivalta hintaisekseen.
 
Seuraavana suunnitelmissa oli Kitarapaja, josta netin perusteella tuntui löytyvän paras valikoima aitoja Fendereitä, mutta matkalla kävimme myös Millbrook musiikissa. Telemalleja hintaluokassani sieltä löytyi Blade-merkkisiä ja Nevalainen Guitars -merkkisiä, joista jälkimmäiset tosin olisivat vaatineet juuri ja juuri sidettävissä olevaa budjetin venyttämistä. Blade:it osoittautuivat todella epätasapainoisiksi kitaroiksi eikä kovin hyvää yksilöä löytynyt niistä n. viidestä kitarasta, joita testasin. Lisäksi henkilökunta ei oikein osannut kertoa mitään mielenkiintoista soittimista, mikä lopullisesti tappoi mielenkiinnon merkkiin. Olivat kuulemma Kanadasta - soitiimissa luki Switzerland.
 
Suurimman pettymyksen muodostivat Nevalaisen telet (1350€), joita testasin kolmea. Kaksi ensimmäistä olivat selvästi parempia kuin yksikään Blade, mutta siltikään ne eivät yltäneet sille tasolle, mitä olisin odottanut tuosta hintaluokasta. Kolmas kokeilemani versio oli kaunis, mutta soundasi niin kuolleelta, että korvat olivat pudota päästä. Miten myyntiin voidaan päästää 1350€ "telecaster", jossa ei ole yhtään sustainia, ei yhtään lämpöä, ei kirkkautta eikä ainakaan twangiä, mitä se sitten ikinä onkaan?
 
Viimeiseksi vierailupaikaksi jäi Kitarapaja, sillä heti kun otin käteeni vuoden '08 Am.Std. Natural telen, tiesin, ettei ainakaan mikään edellisistä tulisi kysymykseen. Ensimmäin sointu kuulosti aivan erilaiselta kuin minkään kopion, jota olin kokeillut. Soundi oli tasapainoinen ja kirkas ja tuntuma oli erinomainen. Toki voi olla, että osittain kyse oli siitä, että olin odottanutkin sen kuulostavan hyvältä - mutta en toki missään tapauksessa odottanut niin suurta eroa muihin merkkeihin verrattuna. Varmuuden vuoksi piti testata toinen saman hintainen (900€) Am.Std. ja helposti oli huomattavissa, että kahdella yksilöllä on selvä ero Naturalin hyväksi, vaikkakin kumpikin peittosi jokaisen aikaisemmin kokeilemani kitaran.
 
Suurin piirtein seuraavanlainen melko hurjan näköinen telecaster tulee olemaan sydänkäpyseni tulevaisuudessa:
http://www.fender.com/themes/produc … od_images/guitars/0110500721_xl.jpg
 
Mitä tästä ostosreissusta opin? Ainakin sen, että kitaran ulkonäkö tai hinta ei vielä kerro mitään siitä miltä se kuulostaa ja että jokainen kitara on yksilö. Lisäksi sain vahvistuksen sille, ettei kitaraa kannata ostaa soittamatta sillä. Tuli myös hieman sellainen fiilis, että aito Fender on aina aito Fender.
 
Viva la Telecaster!