Rock, pop, alternative ›

Lennu: Tuskin kiistät, että nyky"rokin" kuuntelussa ei olis kyse silkasta mukavuudenhalusta?
 
Nykyään tehty psykedelinen rock on kyllä aika hyvää, mutta mukavuuden halusta ei täysin ole kyse tässä kuuntelussa, vaan jopa ihan musiikin tuomasta nautinnosta ja haasteesta.
 
Se ei ainakaan tarvinne perusteluja. Tuttua ja turvallista, kornit sanat, köyhää äänenkuljetusta, monotonista rytmiä, "tehään tämmönen biisi kun tää me osataan". Vähän kun himassa yksikseen veivais itelleen sitä iänikuista bluesia, eikä suostu myöntämään, että onpas tää tylsää.
 
Niin tarkoitatko nyt että vanhaa rock-pastissia tehdään vielä ja se elää hyvin? En ymmärrä. Ehkä olet nykymusiikissa viapunut liian vahvasti valtavirtaan ja rajoittunut havainnoimaan musiikin kenttää jossa 70-luku elää vahvasti.

mä toivon että lennu vaan vänkää vänkäämisen ilosta :)
eihän tää voi enään mitään muuta olla.

reos: Ehkä olet nykymusiikissa viapunut liian vahvasti valtavirtaan ja rajoittunut havainnoimaan musiikin kenttää jossa 70-luku elää vahvasti.
 
Onko mulla vaihtoehtoja? Ei taida olla.

Lennu: Ei pidä suuttua.
 
Kuka tässä on suuttunut?
 
Pitää ajatella asiaa avoimin mielin. Jos ajattelee avoimin mielin, huomaa rockin kuolleen ja voi saada rauhan sen asian suhteen. Voi löytää jotain.
 
Vaikea huomata asiaa jota ei ole tapahtunut.Muistapa mitä mainitsin tuossa aiemmin logiikasta?
 
Tuskin kiistät, että nyky"rokin" kuuntelussa ei olis kyse silkasta mukavuudenhalusta?
 
Musiikin kuuntelussa on aina kyse mukavuudenhalustakin.Tai no jos joku hurja kuuntelee musiikkia tuskissaan niin...ehkä pitää sit vaihtaa jo musaa :-)
 
Tuttua ja turvallista, kornit sanat, köyhää äänenkuljetusta, monotonista rytmiä, "tehään tämmönen biisi kun tää me osataan".
 
Noi on mielipiteitä - eikä yksittäinen mielipide voi mitenkään perustella esim.musiikkigenren kuolemaa.Tässä tapauksessa siis rockin.
 
En tahtoisi toistaa itseäni ,mutta..se tietämys ja logiikka..niitä kantsis vaan opetella.

Lennu: Onko mulla vaihtoehtoja? Ei taida olla.
 
No sullahan ne vaihtoehdot just on. Ottaa netti kauniiseen käteen ja alkaa kattomaan mistä saisit itelles hyvää rokkia, jonka jo kadonneeksi kansanperinteeksi luulit.

Lennu: Onko mulla vaihtoehtoja? Ei taida olla.
 
On. Elä tässä päivässä.

Cimble: Pesonen ja jazz, mistä sen huomaa että rock kuoli kolmea vuotta ennen tuota esitystä? Miksi 1989 ei olisi voinut tuntea, nähdä ja kokea tuossa täysin elossa olevaa hyvää ja tuoretta rokkia, joka on elänyt vielä tuon jälkeenkin riittävän monella tavalla ja laajasti? Vai eikö tämä ole rock? Niin pitkään kuin tällaiset asiat ovat elossa, rock elää. Siltikin, vaikka Fats Domino oli Ozzyakin plösömpi ja 50-luvun rock'n roll ei ole enää mainittavassa huudossa.
 
En lue tai katsele linkkejä. Muuten tässä ketjussa jo aiemmin käsitelty asia.
 
Nuorisomusiikista puhuin merkityksessä nuorison keskuudessa yleisesti suosittu musiikki, en merkityksessä nuorison kulutettavaksi tuotettu musiikki. Esim. Helsingin lättähatut kuuntelivat 50-luvun alussa jazzia, ja sitä rataa.

Lennu: Onko mulla vaihtoehtoja? Ei taida olla.
 
Suosittelen tosiasian myöntämistä: Rock elää ja voi hyvin.Rockin kuolema on perustelematta ja todistamatta.
 
Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku :-)

velipesonen: En lue tai katsele linkkejä. Muuten tässä ketjussa jo aiemmin käsitelty asia.
 
Hohhoijaa.
 
Noh mitäs minä sanoin...

PsychedelicWarlord: Hohhoijaa.
 
Noh mitäs minä sanoin...
 
Että rock on kuollut?

Lennu: Ei pidä suuttua. Pitää ajatella asiaa avoimin mielin. Jos ajattelee avoimin mielin, huomaa rockin kuolleen ja voi saada rauhan sen asian suhteen. Voi löytää jotain.
 
Hoho! Esimerkki avoimesta mielestä.
 
Tuskin kiistät, että nyky"rokin" kuuntelussa ei olis kyse silkasta mukavuudenhalusta?
 
Vaikka kysymys PsychWarille, niin haluan kommentoida: Usein voi ollakin ja mitä hittoa sitten, jos ihmisistä on mukavaa kuunnella musiikkia ja siitä saa kiksejä? Toisekseen sulla ei liene tuon perusteella riittävän selkeää kuvaa erilaisten rockmusiikkien valikoimasta.
 
Se ei ainakaan tarvinne perusteluja.
 
Eipä tietenkään.
 
Tuttua ja turvallista, kornit sanat, köyhää äänenkuljetusta, monotonista rytmiä, "tehään tämmönen biisi kun tää me osataan". Vähän kun himassa yksikseen veivais itelleen sitä iänikuista bluesia, eikä suostu myöntämään, että onpas tää tylsää.
 
Joo, rock on aina ja joka tapauksessa nimenomaan vain tätä. Eikö joka genressä tehdä aina sen mukaan biisejä mitä osataan? Ja kaikki ne ei osaa tehdä niitäkään. Mieti vähän sisältöäsi ja lopeta trollaus.

Cimble: Joo, rock on aina ja joka tapauksessa nimenomaan vain tätä. Eikö joka genressä tehdä aina sen mukaan biisejä mitä osataan? Ja kaikki ne ei osaa tehdä niitäkään. Mieti vähän sisältöäsi ja lopeta trollaus.
 
Tapoihini ei kuulu trollaaminen, toisin kuin valistaminen.

Lennu: Tuskin kiistät, että nyky"rokin" kuuntelussa ei olis kyse silkasta mukavuudenhalusta? Se ei ainakaan tarvinne perusteluja.
 
Tässä lennu myöntää että rock elää ainakin nyky"rokin" muodossa.
 
Hyvä, enään tarvitsee tietää mitkä erovaisuudet lennun mielestä nyky"rokilla" ja rockilla on.
 
Tuttua ja turvallista, kornit sanat, köyhää äänenkuljetusta, monotonista rytmiä, "tehään tämmönen biisi kun tää me osataan".
 
Ahaa, hänen mielestään edellämainitut ominaisuudet esiintyvät nyky"rokissa". Mutta en havaitse näitä ominaisuuksia kaikissa nykyajan rockbändeissä.
 
Hei lennu, onko niin että rockin kuolleisuus perustuu siihen että nyky"rock" aina toteuttaa näitä ns. ei-rock ominaisuuksia, jotka olet listannut vai onko tämä vain irrallinen havainto tästä nyky"rokista"?
 
Ajan siis takaa sitä että voinko kumota rockin kuolleisuuden sillä että esitän orkesterin joka soittaa rockia nykyaikana ilman näitä lieve-ilmiöitä vai onko sillä mitään merkitystä, koska rock on kuitenkin kuollut?

reos: Tässä lennu myöntää että rock elää ainakin nyky"rokin" muodossa.
 
Hyvä, enään tarvitsee tietää mitkä erovaisuudet lennun mielestä nyky"rokilla" ja rockilla on.
 

 
Ahaa, hänen mielestään edellämainitut ominaisuudet esiintyvät nyky"rokissa". Mutta en havaitse näitä ominaisuuksia kaikissa nykyajan rockbändeissä.
 
Hei lennu, onko niin että rockin kuolleisuus perustuu siihen että nyky"rock" aina toteuttaa näitä ns. ei-rock ominaisuuksia, jotka olet listannut vai onko tämä vain irrallinen havainto tästä nyky"rokista"?
 
Ajan siis takaa sitä että voinko kumota rockin kuolleisuuden sillä että esitän orkesterin joka soittaa rockia nykyaikana ilman näitä lieve-ilmiöitä vai onko sillä mitään merkitystä, koska rock on kuitenkin kuollut?
 
Et voi kumota rockin kuolemaa.

velipesonen: En lue tai katsele linkkejä. Muuten tässä ketjussa jo aiemmin käsitelty asia.
 
Vastaisitko minulle: Mistä sen huomaa että rock kuoli kolmea vuotta ennen esimerkiksi Alice Cooperin vuoden 1989 hyviä liverock-esityksiä? Miksi 1989 ei olisi voinut tuntea, nähdä ja kokea Cooperin keikoilla elossa olevaa hyvää ja tuoretta rokkia, joka on elänyt vielä sen jälkeenkin riittävän monella tavalla ja laajasti? Vai eikö Cooper edustanut elossa olevaa rockia, koska et pidä siitä ja koet sen ärsyttäväksi ja yksinkertaiseksi musiikiksi?

Lennu: Tapoihini ei kuulu trollaaminen, toisin kuin valistaminen.
 
Ja valistaminenhan sujuisi jos olisi tietämystä tarpeeksi.Ja logiikka ja johdonmukaisuus ovat myöskin oivia avuja.

Lennu: Et voi kumota rockin kuolemaa.
 
Miksi pitäisi "kumota" jotain mitä ei ole olemassa tai tapahtunut?
 
Absurdi väite siis.

Atomic Cafe: yleisesti ottaen suomalaisten ehdottomuus perustuu vastakkainasettelulle ja se näkyy myös tässä keskustelussa oikein hyvin, ensin valitaan puoli ja sitten isketään vastapuolta halolla päähän.
 
Suomi on pieni maa. Täällä on aina yksi virallinen totuus ja aina joskus sen virallisen totuuden kanssa kilpaileva epävirallinen totuus, joka on kuitenkin sellainen joka ei todellisuudessa uhkaa virallista totuutta mitenkään. Status quo säilyy joka tapauksessa. Nämä ovat näitä pienen maan etuja! Sama näkyy tietenkin julkisessa keskustelussa, jossa tarpeeton konsensus on alkanut vasta nyt murtua. Saa nähdä jääkö sekään pysyväksi olotilaksi.

Cimble: Vastaisitko minulle: Mistä sen huomaa että rock kuoli kolmea vuotta ennen esimerkiksi Alice Cooperin vuoden 1989 hyviä liverock-esityksiä? Miksi 1989 ei olisi voinut tuntea, nähdä ja kokea Cooperin keikoilla elossa olevaa hyvää ja tuoretta rokkia, joka on elänyt vielä sen jälkeenkin riittävän monella tavalla ja laajasti? Vai eikö Cooper edustanut elossa olevaa rockia, koska et pidä siitä ja koet sen ärsyttäväksi ja yksinkertaiseksi musiikiksi?
 
Voihan jummi. Tähän kysymykseen on vastattu niin tavattoman monta kertaa. Ei yksinkertaisuudessa ole mitään pahaa.