Bänditoiminta ›

Mulla ei jännittäminen oo ikinä oikein helpottanu tai kadonnu. On keikkoja jolloin ei jännitä niin paljoa, ja sitten on keikkoja että jännittää helvetisti. Yleensä se jännitys laukeaa siinä ekan biisin jälkeen, ja yleensä mitä enemmän jännittää, sitä parempi keikka.

Mä psyykkasin itteeni ekan kerran lavalla sillä et kuvittelin olevani vaan jätkien kans reenikämpällä. Annoin ekat ajatukset yleisölle vasta sit ku huomasin et eka biisi kulkee komeesti ja jengi näyttää tykkäävän. Sen jälkeen ei oo ollu mitään ongelmaa, mut enpä mä mitään isoja keikkoja oo vetänykkään. Katotaan sit joskus ku pääsen isolle lavalle kokeileen tätä reenispsyykkausta...

Jos jengiä on enempi, niin siitä henkilökohtaisuuden tunteesta pääsee vähän eroon tuijottamalla kaukaisuuteen. Yleisö ei huomaa mitään eroa, muttei tule kiusallisia katsekontakteja ihmisten kanssa niin paljoa. Toisaalta jonkun kivan tytsyn tuijottelu voi edesauttaa viihtymistä. :)

Antti1: Toisaalta jonkun kivan tytsyn tuijottelu voi edesauttaa viihtymistä. :)
 
Kyllä se musta olisi aika noloa jos alkaisi kesken biisin stondaamaan siellä lavalla.

Crimsomnia: Kyllä se musta olisi aika noloa jos alkaisi kesken biisin stondaamaan siellä lavalla.
 
Oikeanlainen koreografia vaan kehiin, jos lippu on salossa. Vokottelet leidejä Elviksen kaltaisilla lanneliikkeillä.

Mulla se jännitys yleensä loppuu ekan biisin ensimmäisten tahtien aikana, sitä vaan huomaa että "noniin tässähän sitä mennään, ei hätää, yeaahh!!". Olen vasta reilut parikymmentä keikkaa rumpujen takana kokenut ja muutama keikka miksaustiskin takana, mutta ei mua enää jännitä sillä tavalla kuin se eka keikka. Pari keikkaa on mennyt niin, ettei jännittänyt yhtään. Siis ei yhtään, ei tuntunut missään. Ja niillä keikolla tulikin sitten mokailtua oikein urakalla, esim. lopetin biisin ennen aikojaan ja muut jatkoi soittoa, minä sitten yritin tyhmänä tulla takaisin mukaan ja sitten olinkin jo sen verran pihalla, että se biisin lopetus sitten unohtui. Tuollaiset syö miestä kyllä ankarasti! Joskus tulee ruoskittua itseänsä turhan paljon, vaikka se moka saattaa olla sellainenkin, jota ei yleisö (tai välttämättä edes bändikaverit) huomaa ollenkaan. Kaiken kaikkiaan sellainen sopiva perusjännäri ennen keikkaa on pelkästään hyvä juttu, tulee keskityttyä vähän paremmin. Eikä liika viina ennen soittoa ole hyvästä, mutta pari-kolme hörppyä terävää saattaa (huom. saattaa!) auttaa kummasti.

kaikkia on joskus jännittänyt. se on ihan sallittua.
 
jos teillä on mahdollisuus siihen, niin soittakaa esimerkiksi useampi "kenraaliharjoitus" keikka, eli kutsukaa kavereita kuuntelemaan settinne treenikämpälle. tarjotkaa vähän huikopalaa ja parit ilmaiset oluet palkkioksi vaikka. ja soittakaa niille koko keikkanne välispiikkeineen päivineen.
 
tollasesta hyötyy paljon muutakin, ihan by the way.

Pistetään nyt lusikka tähän soppaan huimalla yhdeksän keikan kokemuksella. Kun on vielä nuo ensimmäisetkin muistissa :-)
 
Paria viime keikkaa lukuunottamatta on kyllä ollut perhoset mahassa ennen lauteille nousua. Sitä on jännännyt kaikenlaista - niinkuin jotain hankalaa kohtaa jossain kappaleessa. Mistä tietty seuraa se, että tyrii sen hankalan kohdan kappaleessa, vaikka treeniksellä tai kotona meni hyvin.
 
Vaan kun huomaa, että maailma ei kaatunutkaan pikkumokaan, kuten siihen, että soittaa väärää kappaletta tai nauhan verran pielessä(!) alkaa suhtautua asioihin niiden vaatimalla vakavuudella. Eli antaa palaa vaan - eikä muuten sitten enää töki ne vaikeatkaan kohdat.
 
Ei sitä keskimääräistä baariyleisöä muutenkaan kiinnosta menikö Paranoidi teknisesti oikein, sitä kiinnostaa hyvä meno. Olennaista on, että äijät heiluu lauteilla ja komppi pysyy kasassa - satunnainen väärä ääni hukkuu kokonaisuuteen. Teknisesti täydellinen suoritus paskajäykkänä pelosta ja naama norsunvitulla ei kuulu tähän lajiin :-) Kun ollaan lavalla, ollaan Kurkoja isolla K:lla. Kaikki pöllöilyt ovat sallittuja ja suotavia. Itsekin vasta oikeastaan viime keikalla aloin uskoa tätä. Toisaalta kun turha jännitys oli jäänyt matkan varrelle, niin soittokin kulki ihan itsestään, ajattelematta ja automaattisesti, jolloin siihen heilumiseenkin jäi ns. aikaa.
 
Viinaksista vielä: meikäläisellä ei kyllä ole kalja auttanut jännitykseen yhtään, pikemminkin päinvastoin. Siitäkin huolimatta, yksi pitkä roudauksen jälkeen ja mahdollisella settitauolla ei välttämättä haittaa. Jotain siinä kumminkin janoonsa tarvitsee. Vaikka mitä tässä nyt isoja ihmisiä neuvomaan viinankäytössä :-)
 
Jos kappaleet kulkee treeniksellä, niin ei muuta kuin keikalle. Ei ne siitä treeniksellä hieromisesta parane - keikkatilanne on kumminkin luonteeltaan omanlaisensa.

maelstorm: kaikkia on joskus jännittänyt. se on ihan sallittua.
 
jos teillä on mahdollisuus siihen, niin soittakaa esimerkiksi useampi "kenraaliharjoitus" keikka, eli kutsukaa kavereita kuuntelemaan settinne treenikämpälle. tarjotkaa vähän huikopalaa ja parit ilmaiset oluet palkkioksi vaikka. ja soittakaa niille koko keikkanne välispiikkeineen päivineen.
 
tollasesta hyötyy paljon muutakin, ihan by the way.
 
Tuossa on vain se ongelma, että kovin monen aloittelevan (eli niiden joilla on kyseinen ongelma yleensä) keikalle ei paljon tuttuja enempää väkeä eksy. Saat olla aika fakiiri, kun saat ensinnäkin koko köörin tulemaan useampaan otteeseen treenikselle kuuntelemaan settiä, ja sitten vielä saman porukan johonkin kuppilan perälle kuuntelemaan jo sen pariin otteeseen kuullun setin. Kämpille voi vielä joitakin saada ilmaisen kaljan voimalla, mutta kuppilassa siitä tulee vähän kalliimpi ilta tarjota...

oiva tumpeloinen: Tuossa on vain se ongelma, että kovin monen aloittelevan (eli niiden joilla on kyseinen ongelma yleensä) keikalle ei paljon tuttuja enempää väkeä eksy. Saat olla aika fakiiri, kun saat ensinnäkin koko köörin tulemaan useampaan otteeseen treenikselle kuuntelemaan settiä, ja sitten vielä saman porukan johonkin kuppilan perälle kuuntelemaan jo sen pariin otteeseen kuullun setin. Kämpille voi vielä joitakin saada ilmaisen kaljan voimalla, mutta kuppilassa siitä tulee vähän kalliimpi ilta tarjota...
 
ei sinne treenikselle tarvitse kaikkia tuoda kerralla. kolme tai neljä bändin ulkopuolista ihmistä passiivisina kuuntelijoina muuttaa jo treenikämppätilanteen luonnetta hyvinkin perusteellisesti siihen suuntaan, mitä se sitten on varsinaisessa keikkatilanteessa. eri kaverit aina treenikämpille eikä missään nimessä samoja!

nauhan verran pielessä(!)
 
Näinhän se Slashikin veti jossakin.

Numb: Näinhän se Slashikin veti jossakin.
 
Remukin veti usein viivan verran pielessä.
 
Mutta joo, jännitys kuuluu hommaan osana sitä kuuluisaa rock-elämän glamouria. Joskus pari bisseä saattaa auttaa, mutta olen itse havainnut, että kolmas pitkä on jo liikaa. Käytin aika usein ihan lämmittelyä (käsien pyörittelyä tjsp) ja joskus jopa Propralia. (Beetasalpaaja, lievittää jännitysoireita, yleisessä käytössä. Monet käyttävät jopa "normaaleissa" sosiaalisissa kanssakäymisissä. Reseptillä apteekista. Orion Pharma - rakentamassa suomalaista hyvinvointia.) Nykyään ei oikeastaan enää jännitä. Pitää vain ajatella olevansa riittävän taitava. Jäätä murtava välispiikki heti alkuun myös toimii. Jos saa bändin jäsenet nauramaan, lähtee jännitys välittömästi.

Näissä beetta salpaajissa on vaan se ikävä ongelma että jos niitä ei sitte yhtä äkkiä käytäkkään enää niin ne aikeisemmat oireet tulee aika defaulttina vielä kovemmin takas. En iha heti lähtis sille linjalle. Tosin tiedän niitäkin joille ne ovat ihan pakollisia esiintyessä. Harvinaista kuitenkin, kai

Jos uskaltaa kirjoitella tänne kymmenien tuhansien ihmisten, ja käytännössä kaikkien suomea ymmrätävien vapaasti luettavaksi juttuja niin ei se keikan soittaminen pitäisi mikään juttu enää olla. :)

ennen keikkaa jännittämisen saa pois spontaaniudella. tulet 2min ennen esitystä ja juokset lavalle ja alat soittamaan heti :D etpähän ehdi hermoilla. :P

Jännittämiseen käyttäisin mitään kemikaalia kyllä aivan aivan viimesijaisena vaihtoehtona.
 
Sitäpaitti sitä tuntee olevansa todella elossa, kun mielen täyttää Kauhu ;) Ja kun hommasta on kunnialla selvinnyt, niin kuin yleensä käy (ei aina...), niin hyvä olo siitä tulee.
 
Tuosta "ei aina" -kohdasta: Olin kerran sattumalta kattomassa jonkin sortin pändikatselmusta, jossa bändi hajosi livenä lavalla. Biisiä ei saatu millään käyntiin, aina joku kämmäsi startin. Laulaja kypsyi, pillahti itkuun, paiskasi mikin lattiaan ja huusi "vittu mä lähen tästä bändistä", ja marssi lavalta. Kaksi kitaristia, basisti ja rumpali jäivät hämmentyneen näköisinä lavalle. Sitten nekin hissuksiin himmautuivat siitä.

Numb: Tuosta "ei aina" -kohdasta: Olin kerran sattumalta kattomassa jonkin sortin pändikatselmusta, jossa bändi hajosi livenä lavalla. Biisiä ei saatu millään käyntiin, aina joku kämmäsi startin. Laulaja kypsyi, pillahti itkuun, paiskasi mikin lattiaan ja huusi "vittu mä lähen tästä bändistä", ja marssi lavalta. Kaksi kitaristia, basisti ja rumpali jäivät hämmentyneen näköisinä lavalle. Sitten nekin hissuksiin himmautuivat siitä.
 
Voittivathan he kilpailun?

Kun olet käynyt katsomassa muita bändejä niin huomaatko soittovirheet?
En minäkään ja silti jokainen tekee niitä. Omat virheeni huomaan kyllä, mutta yritän aina muistaa että se normi katsoja on a) humalassa b) sävelkuuro c)välinpitämätön koko bändiä kohtaan. Yleensä vähintään kaksi kolmesta ehdosta täyttyy. Toki sitten on nämä rokkipoliisit joita yleensä tuntuu esiintyvän eniten kaikenkarvaisissa aloittelevien bändien yhteistapahtumissa. Onhan se hienoa näyttää asiantuntevalta Idols-tuomarin tekeleeltä kun seisoo kädet puuskassa ja pudistelee päätään sen sijaan että oikeasti yrittäisi nauttia.
Häntä pystyyn ja otat lähtökohdaksi sen että kun rumpali iskee neljään niin SINÄ olet jumala. Tuo toimii ainakin allekirjoittaneella, vaikka olenkin korkeintaan keskinkertainen kitaristi ja keskinkertaista huonompi laulaja.

Teijo K.: Jos uskaltaa kirjoitella tänne kymmenien tuhansien ihmisten, ja käytännössä kaikkien suomea ymmrätävien vapaasti luettavaksi juttuja niin ei se keikan soittaminen pitäisi mikään juttu enää olla. :)
 
Ei nimimerkin takaa nettiin skrivailua kyllä mun mielestä voi oikein verrata, ainakaan suoraan. Mä olen täällä himassa kuitenkin omalla mukavuusalueellani kalsareisillani persettä raapimassa, ilman suoraa kontaktia mihinkään ihmislössiin.