| Aihe: Powermetal meillä ja muualla. | |
|---|
|
Ajattelin ottaa tähän musatyyliin vähän ylesluotaavampaa otetta. Musiikkityyli on itselleni ollut ainakin silloin nuorempana kun kulutin yläasteen pulpetteja, kovinta mitä on. Vanhempana alkoi into mennä mutta nyt kun olen hieman itseäni tutkiskellut ja riffejä koittanut tehdä, olen huomannut että yleensä tämä musiikkityyli kuvaa parhaiten omaa ilmaisuani.
Mitä tälle tyylille kuuluu? Onko se jäämässä jalkoihin nykyisten aloittelevien bändien enenevässä määrin liikkuessa lähinnä deathin, trashin ja raskaamman ilmaisun pyörteissä? Onko mitään kovia uudempia nimiä ilmestynyt markkinoille?
Itselläni homma lähti Stratovariuksesta, joka aikanaan tuli kuunneltua niin puhki että yhtyeestä muodostui yhden välin itselleni suoranainen kirosana. Nyttemmin olen taas alkanut päästä tästä ylikuulemisesta ja yhtye on taas alkanut kiinnostaa. Lisäksi olen päässyt Sonata Arcticankin hommiin viimein sisään.
Näistä ja muutamasta muusta yhtyeestä huolimatta en juurikaan tahdo monestakaan bändistä saada irti mitään. Keskieurooppalainen powermetal tuntuu olevan välillä suorastaan karmean kliseistä, joten olisi kiva, jos sieltäkin löytyisi joku vähän modernimpi ja enemmän homman omaperäisyyteen pyrkivä nimi.
Keskustelua tästä ja tyylistä yleensä olkaa hyvät. :)
"Sä osaat purra ja raapia mutta tapella et kyllä osaa." - 7 vuotias serkuntyttö pikkusiskolleen mummoni 91 päivillä. |
|
Angra on ainakin hyvä vähän omaperäisempi ja hitusen progressiivinenkin bändi. Pari uusinta levyä tosin aika mitäänsanomattomia, tsekkaa vaikka Rebirth. |
|
Kamelotilla on ihan mukavia biisejä, mutta henkilökohtaisesti tästäkään metallin alalajista ei enää saa mitään irti, korkeintaan myötähäpeää ja naurunpyrskähdyksiä. Tosin Sonata Arctican kakkoslevy oli ilmestyessään suunnilleen kovin levy ikinä ja sitä tulikin kuunneltua kyllästymiseen asti. Oi muistoja. Metal was the law.
Millä muuten erotetaan toisistaan power/sankari/neo-metallit? Sikäli kun se tarpeellista edes on. Nuo tyylit kun ainakin omaan korvaan kuulostavat täysin identtisiltä.
"Jos olet suuren hotellin aulassa ja kuulet 'Tonava Kaunoisen' soivan, häivy vähän helvetin äkkiä. Älä mieti. Juokse." |
|
Milkop: Kamelotilla on ihan mukavia biisejä, mutta henkilökohtaisesti tästäkään metallin alalajista ei enää saa mitään irti, korkeintaan myötähäpeää ja naurunpyrskähdyksiä. Tosin Sonata Arctican kakkoslevy oli ilmestyessään suunnilleen kovin levy ikinä ja sitä tulikin kuunneltua kyllästymiseen asti. Oi muistoja. Metal was the law.
Millä muuten erotetaan toisistaan power/sankari/neo-metallit? Sikäli kun se tarpeellista edes on. Nuo tyylit kun ainakin omaan korvaan kuulostavat täysin identtisiltä.
Sanoituksista minä ainakin eron näen. Stratovariukselta en ainakaan ole yhtään sankarivärssyä kuullut muistaakseni. Itseäni juurikin tuo sankari/fantasia-aiheinen touhu on lähinnä ärsyttänyt. Jos kovin lohikäärmeet pyörii levyn kansissa ja kappaleet kuulostavat ainaiselta mahtipontiselta fanfaarilta, jää minulla levy hyllyyn. Silti esim Firewindin vähän vähemmän perusfantasiaheviltä kuulostavat kappaleet jopa paikkapaikoin innostavat. Minusta se saundien ja sävellysten taso on aika vaihtelevaa tässä tyylissä ja jotenkin aika harvalta yhtyeeltä löytyy sellaista suurempaa potentiaalia iskeä vähän laajempaan yleisöön kuin vannoutuneisiin "metallisotureihin".
"Sä osaat purra ja raapia mutta tapella et kyllä osaa." - 7 vuotias serkuntyttö pikkusiskolleen mummoni 91 päivillä. |
 Räbbänä
18.11.2010 14:05:54 (muokattu 18.11.2010 14:06:45) | |
|
Japanilaisista power/neon klassisista bändeistä jokin verran tullut kuunneltua Galneryusta. Alkuaikojen haarniskat ja punaiset spandexsit kieltämättä aiheuttivat aikoinaan suurta myötähäpeää ja lohikäärmeet levyjen kansissa sekä laulajan paikoin heikohko englannin lausuminen. Mutta onhan niillä Syu vetäässä megamanpilityssooloja. :D
http://www.youtube.com/watch?v=-hL-iO86vdI
"50-luvun Telecasterin arvo ei ole soitettavuudessa tai äänen värissä vaan siinä, kuinka hyvältä se näyttää ripustettuna seinälle alkuperäisen Andy Warholin ja vähintään 30-vuotiailla mallasviskeillä täytetyn kokotammisen baarikaapin väliin." |
 Karipiirto
18.11.2010 14:10:23 (muokattu 19.11.2010 00:40:36) | |
|
Räbbänä: Japanilaisista power/neon klassisista bändeistä jokin verran tullut kuunneltua Galneryusta. Alkuaikojen haarniskat ja punaiset spandexsit kieltämättä aiheuttivat aikoinaan suurta myötähäpeää ja lohikäärmeet levyjen kansissa sekä laulajan paikoin heikohko englannin lausuminen. Mutta onhan niillä Syu vetäässä megamanpilityssooloja. :D
http://www.youtube.com/watch?v=-hL-iO86vdI
Mä olen pitänyt tästä yhtyeestä aina. Nyt tosin vähän huolettaa kun Yama-B lähti lätkimään että löytyykö tältä uudelta laulajalta, jonka nimeä en muista, mutta jolla on ollut vakuuttava ura jo aiemmin, samantasoista enkun ääntämystä. Ei ollut Yamakaan täydellinen mutta se kyllä kehittyi levyillä niin laulullisesti kuin lausunnaltaan. Syu on kyllä kova kitaristi ja sillä on harvinaisen hauska tyyli tähän hommaan. Eniten nykybändeissä ärsyttää se jatkuva kaulamikkiujellus ja niiden iänikuisten sweeppien ja petrucci-lickien määrä. Tuossa mielessä Syun pentatoniset päristykset vetävät taas naaman pitkästä aikaa virneeseen. :)
Edit. Nyt vasta hokasin linkin kattoa. Hyvältähän toi kuulosti. Helpotus iski. :)
"Sä osaat purra ja raapia mutta tapella et kyllä osaa." - 7 vuotias serkuntyttö pikkusiskolleen mummoni 91 päivillä. |
|
Heavenly
Edguy
Avantasia |
|
Karipiirto:
Keskustelua tästä ja tyylistä yleensä olkaa hyvät. :)
Ei nyt ehkä omaperäisyyteen pyrkivä nimi, mutta Dragonforce vetää homman aivan totaalisen överiksi, mikä sopii ainakin minulle helevetin hyvin. Tässä musiikkivideossa ainakin mielestäni kiteytyy oikein hyvin bändin meininki http://www.youtube.com/watch?v=lRt54xjIq7w
On totta kai hauskaa katsella siemennestettä, sanoo liiton edustaja, biologianopettaja Ingelise Kahl metroXpressille. |
 W-Man
18.11.2010 16:51:19 (muokattu 18.11.2010 16:54:07) | |
|
Kerrankin mielenkiintoinen topikki, toivotaan että ei käy niinkuin kaikille powermetal-bändien topiceille, että tippuu parissa päivässä sivulle 3. :)
Itsellä kaikki alkoi, niinkuin varmaan monella muullakin, vuonna -97, jolloin Straton Visions ilmestyi. Siitä asti on tullut genreä enemmän tai vähemmän seurattua ja monia kovia bändejä löydettyä.
Jos tähän nyt sitten muutamia eiehkäniintunnettuja bändejä koittaisi laittaa näitten kamelot, gamma ray, helloween, stratovarius, avantasia, blind guardian ym. sijaan.
SOULSPELL
Uusin löytö imperiumin arvosteluista. Brasilialaisen Heleno Valen metalliooppera Avantasian tyyliin, eli monen eri laulajan voimin edetään.
http://www.youtube.com/watch?v=1IfleP1Q98Y&feature=related
STORMWARRIOR
Saksalaista speedpowermetallia vanhan Gamma Rayn hengessä laulajaa myöten, joka on melkoinen Hansen-kopio. Mutta biisit toimii ja se on pääasia.
http://www.youtube.com/watch?v=NVr6qzfpdas
SERENITY
Kamelot-tyylistä sinfonista powermetallia. Uusin levy Fallen Sanctuary kannattaa tarkistaa, jos Kamelot iskee.
http://www.youtube.com/watch?v=1wdB3nprLX4
PYRAMAZE
Tämän bändin varmaan aika moni tietääkin, mutta mainitaan silti, sillä kyseessä on kuitenkin yksi kovimmista. Jos powermetal on lähellä sydäntä niin eihän Legend Of The Bone Carver-albumista voi olla pitämättä, joka on yksi kaikkien aikojen parhaista teema-albumeista.
http://www.youtube.com/watch?v=PT5Ndkwkyv8
SAVAGE CIRCUS
Blind Guardianin ex-rumpalin perustama bändi. Musiikkihan on lähes täysin BGtä, mutta ensimmäinen levy Dreamland Manor toimii ainakin itselle paremmin kuin yksikään BG-albumi.
http://www.youtube.com/watch?v=UwwvS4bx-mk
EYEFEAR
Hieman progehtavaa ja synkempää power(?)metallia. Laulajan persoonallisesta ja mahtavasta äänestä joko pitää tai sitten sitä vihaa, itse kuulun ensimmäiseen ryhmään.
http://www.youtube.com/watch?v=ZbEZp1xJGTE
Tässä nyt muutamia mitä tuli mieleen, toivottavasti edes joku löyti jotain uutta itselleen. Pidetään ketju hengissä! :)
Likaisen aktin näytän, väkivalloin minä tarpeesi täytän. jos tahdot, tahdot erilaisen rakkauden todistajaa.. |
|
W-Man: Tässä nyt muutamia mitä tuli mieleen, toivottavasti edes joku löyti jotain uutta itselleen. Pidetään ketju hengissä! :)
Tossahan oli paljon uusia nimiä itelle. Stormwarrior oli ainut tuttu. Koitetaan tosiaan pitää ketju hengissä. ;)
"Sä osaat purra ja raapia mutta tapella et kyllä osaa." - 7 vuotias serkuntyttö pikkusiskolleen mummoni 91 päivillä. |
 HXY
18.11.2010 17:58:57 | |
|
Rhapsody of Firellä on ainakin joitakin loistavia kappaleita, ja Nightwishin Oceanborn-albumi on aivan mahtava. Siinä onkin sitten kaikki power metal, joka muhun uppoaa; Helloweeniltäkin pystyn kuuntelemaan vain Walls of Jerichoa. |
|
Sabaton on ihan helvetin kova.
Eroaa muista genren bändeistä sillä että laulu on jotain aivan muuta kuin falsettia ja yhtäkään lohikäärmettä ei tule lyriikoista löytämään.
Muutenkin eroaa muista mukavasti sillä että musiikki ei ole mitään liian pirteää tilulilua, vaan eeppisyyttä haetaan vähän synkemmistä sävelistä.
Kuunnelkaa vaikka semmoisia biisejä kuin "40:1", "Primo Victoria" tai "Attero Dominatus" ja olette koukussa.
Running Wild 1976-2009 |
 Thule
18.11.2010 18:57:52 (muokattu 18.11.2010 18:58:18) | |
|
Sanooko Hibria mitään? Löytyi joskus sattumalta kaverilla Spotifystä, ja äsken äkkäsin 'Tubea selaillessa. Ihan hauskaa kohnotusta vaikuttaisi olevan.
Tiger Punch:
http://www.youtube.com/watch?v=OKPZBugBbgg
Muuten en genren erityinen ystävä ole, mitä nyt näitä amerikkalaistyylisiä klassikkoja tulee joskus kuunneltua. Ai joo, ja sitten Running Wildin timanttinen Death Or Glory-albumi. Samaan teemaan sopinee Alestorm, jonka tahtiin tuli kerran karjuttua hirveässä humalassa äijäporukalla: http://www.youtube.com/watch?v=99a6DaheLqs
Obi-Wan Kenobi is like god, but with better weapons. |
|
Kamelot, Sabaton, Helloween ja osittain Stratovarius toimii täällä päin. Muut aiheuttaa lähinnä suunnatonta myötähäpeää.
"Support music, not rumors." |
 Marshallga
18.11.2010 21:39:40 (muokattu 18.11.2010 21:41:15) | |
|
/Teemu/: Sabaton on ihan helvetin kova.
Eroaa muista genren bändeistä sillä että laulu on jotain aivan muuta kuin falsettia ja yhtäkään lohikäärmettä ei tule lyriikoista löytämään.
Muutenkin eroaa muista mukavasti sillä että musiikki ei ole mitään liian pirteää tilulilua, vaan eeppisyyttä haetaan vähän synkemmistä sävelistä.
Kuunnelkaa vaikka semmoisia biisejä kuin "40:1", "Primo Victoria" tai "Attero Dominatus" ja olette koukussa.
Lisätään näiden perään vielä Ghost Division, Panzer Battalion ja Talvisota niin on varmistettu pitkäaikainen riippuvuus bändiin.
"Support music, not rumors." |
|
Thule: Sanooko Hibria mitään? Löytyi joskus sattumalta kaverilla Spotifystä, ja äsken äkkäsin 'Tubea selaillessa. Ihan hauskaa kohnotusta vaikuttaisi olevan.
Tiger Punch:
http://www.youtube.com/watch?v=OKPZBugBbgg
Muuten en genren erityinen ystävä ole, mitä nyt näitä amerikkalaistyylisiä klassikkoja tulee joskus kuunneltua. Ai joo, ja sitten Running Wildin timanttinen Death Or Glory-albumi. Samaan teemaan sopinee Alestorm, jonka tahtiin tuli kerran karjuttua hirveässä humalassa äijäporukalla: http://www.youtube.com/watch?v=99a6DaheLqs
Aiss tämä Hibriahan oli makoisaa tavaraa. Alestorm taas tuli tossa pari päivää sitten spotifyssa vastaan ja veti sekin kyllä hilpeäksi. Aivan mahtavaa tavaraa. :)
"Sä osaat purra ja raapia mutta tapella et kyllä osaa." - 7 vuotias serkuntyttö pikkusiskolleen mummoni 91 päivillä. |
|
Ite en kyllä koskaa ole tajunnut Sabatonin hehkutusta. Ei se minusta ole lähelläkään kehujensa tasoa, joskaan ei kyllä vastavuoroisesti niin huonokaan kuin haukkujat sanovat. Ihan viihdyttävä livebändi kyllä.
Tässä genressä on kyllä äärimmäisen helppo tehdä juurikin em. vaivaannuttavaa musaa. Jotenkin itelle ehkä toimii parhaiten -ja valikoiden nämäkin- Helloween, Gamma Ray, Stratovarius jne. tyylinen kama. Ehkä suosikkilevy on Kiske-puritaaneja hätkäyttäen Helloweenin Time of the Oath. Kuuntelin sen tuossa jonnin aikaa sitten ja vieläkin toimii.
Sonata Arctica on muuten mielestäni ollut myös aina kauheaa, sen bändin suosio on mulle suuria mysteerejä. Yleensä sentään käsitän miksi väki pitää bändeistä, joista itse en, mutta näiden kohdalla kummastuttaa kyllä :) Kotimaisista voisin ohimennen tuota Merging Flarea vähän mainostaa, vaikkei ihan tyylipuhdasta olekkaan. Debyytillä kai tullee olemaan Kai Hansen (Gamma Ray/Ex-Helloween) vierailemassa.
Itelle tuo jenkkien käsitys power metalista on aina pudonnut huomattavasti eurooppalaista huttua paremmin. Mutta se tosiaan on musiikillisesti ihan oma lukunsa. Suositteleen tsekkaileen esim Cage-nimisen bändin, aivan saatanan kova.
http://www.youtube.com/watch?v=IrT6wIjmIfE&feature=related
www.myspace.com/caughtinthebetween
TILAA HORSE METAL-ALBUMI
http://www.levykauppax.fi/artist/caught_in_the_between/horse_metal/ |
|
Gamma ray on yhtye, jonka levytykset alkoivat mennä alaspäin melkoisesti Majestyn jälkeen, jos kohta sekään ei enää ollut No World Orderin veroinen. Land of the Free II veti ekan biisin jälkeen ilmeen lähinnä tyrmistyneeksi. Yksi biisi oli kertsiä lukuunottamatta kuin suoraan Maidenilta napattu ja muutkin kappaleet olivat vähän semmoista perusteutoonimeininkiä. Toivoisin että ottaisivat nopsaan itseään niskasta ennen kuin homma karkaa ihan mitäänsanomattomaksi.
"Sä osaat purra ja raapia mutta tapella et kyllä osaa." - 7 vuotias serkuntyttö pikkusiskolleen mummoni 91 päivillä. |
|
Tämähän on mahtava aihe, pitkän aikaa tullu jo kiroiltua kun ei uusia kuunneltavia powerbändejä oo meinannut löytyä.
Genrenä power oli ekoja omia raskaamman musiikin hommia, eka bändipaitakin taitaa olla Stratovariuksen.
Jokatapauksessa säilyny sellasena musiikkina itellä, että aina välillä tulee palattua powerin pariin. Musiikin kuuntelu kokonaisuudessaan on vaan siirtynyt enemmän tonne death/black-osastoille. Se on vaan se jokin powerissa mikä saa aina niin helvetin hyvälle tuulelle ettei kokonaan voi unohtaa.
Joo. |
|
Vanha kunnon: Labyrinth - Return to Heaven Denied
"Sointua löytyy kahta sorttia: hilipiää ja haikiaa. Ruuri piristää niinku hömpsyt ja molli herkistää porajamahan. Kauvan lasetettuna alakaa ruurit naurattahon, mollit pakkaa rääyttämähän ihimisiä." -Einon urkukoulu |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
