Rock, pop, alternative ›

Karipiirto: Olen tässä vähän pohtinut tätä koko keskustelua ja tullut siihen päätökseen että tässä puhutaan olemattomilla käsitteillä ja julistellaan ne eläväksi tai kuolleeksi eri perusteluin. Tässä pohdiskellessani tuli itselleni syvä raivo jotain ihan muuta kohtaan kuin tämän ketjun aihetta. Se on se että miksi mitään musiikin traditiota on edes ajateltu eläväksi? Milloin rock on ollut elossa? Ei milloinkaan. Se on käsite, joka on luotu kuvaamaan tietynlaista musiikin muotoa. Sama pätee kaikkeen muuhunkin. Jazz on sana, pop on sana jne. Itseäni on yli kaiken aina ärsyttänyt nämä genrepoliisit, jotka pyrkivät bändin kuin bändin kohdalla lokeroimaan kyseisen artistin/yhtyeen tiettyyn lokeroon. Disturbed yritti tehdä heviä omalla tavallaan ja saman tien rastapäiset genregurut tulivat mussuttamaan kuinka bändi onkin jotain nü-metallia. Tympeää pätemistä. Minä soitan ilmeisesti näiden "gurujen" mukaan trash/death-metallia mutta olen aina sanonut soittavani rockia. Se johtuu siitä että kaikki sitä tarkemmat määritelmät ja genreluokitukset ovat minusta pelkkää pilkun nussimista. Rockmusiikin johdannaisena se metalli syntyi ja vaikka se kuinka eroaisi Elviksen lanteen vatkaamisesta tai Chuck Berryn kvintti/seksti/septimi-kompeista, sen juuret ovat alkujaan rockissa. Ilman rockia, soittamaani musiikkia ei edes olisi. Pidän kaikkia rockia tarkempia määritelmiä vain ympyrän jakamisena pienempiin ja taas pienempiin osiin.
 
Nimenomaan. Siinä vaiheessa kun genrenimityksiä aletaan käyttämään muissa käyttötarkoituksissa kuin antamaan pikainen yleiskuvaus jonkin yhtyeen tai artistin tyylistä, mennään jo metsään ja pahasti. Tuohon tarkoitukseen ne on loistavia, vaikkakin usein silti kiisteltyjä ja epätarkkoja. Kuka voisi esimerkiksi kuvata vaikka Led Zeppelinin musiikkia yhden genrenimityksen avulla? Olisiko se blues, rock, folk, mikä?

Karipiirto: Itseäni on yli kaiken aina ärsyttänyt nämä genrepoliisit...
 
Juu, asiaa. Kyllä itse ymmärrän tällaisen jaon että jaetaan jollain tapaa päätyyppeihin esim. rockabilly, heavy metal, folkrock, mutta se että nykyään jokaiselle vähän erilaiselle bändille - loppujen lopuksi vain vivahde-eroista kuitenkin ollen kysymys - pitää keksiä vähintään nelisanainen genrenimi joka ei palvele muuta kuin genrepoliisien omaa egotrippailua.

velipesonen: Mömmö oli erittäin hyvä kitaristi vaikka monen lauluntekijän tavoin vähätteli taitojaan. Näin ja kuulin Mana Manan mahdollisesti kolmannen keikan Ilosaaressa kesällä 88, ja silloin se oli trio jossa oikeastaan vain Mömmö osasi biisit, basisti ja rumpali seurailivat. Mömmö vingutti itse soolotkin ja ne olivat hyviä! Erilaisia kuin Otran maaniset itämaiset soolot, enemmän bluesia jossa oli jänniä pidätyksiä, (molli)asteikon toisella tai neljännellä sävelellä ja noin.
 
Harmi vain, että olit ja olivat liikkeellä liian myöhään; Rockhan oli tuossa vaiheessa ollut parisen vuotta kuolleena...

jannu: Harmi vain, että olit ja olivat liikkeellä liian myöhään; Rockhan oli tuossa vaiheessa ollut parisen vuotta kuolleena...
 
Tosiaan. Mana Mana kävi hyvästä musiikillisesta jälkikirjoituksesta, se bändi muutenkin vietti aikaansa enimmäkseen rajan toisella puolella. Siinä missä Jim Morrison lauloi break on through to the other side ja piipahtikin välillä, Mömmö teki satunnaisia vierailuja tämänpuoleiseen.

Borlag: Nimenomaan. Siinä vaiheessa kun genrenimityksiä aletaan käyttämään muissa käyttötarkoituksissa kuin antamaan pikainen yleiskuvaus jonkin yhtyeen tai artistin tyylistä, mennään jo metsään ja pahasti. Tuohon tarkoitukseen ne on loistavia, vaikkakin usein silti kiisteltyjä ja epätarkkoja. Kuka voisi esimerkiksi kuvata vaikka Led Zeppelinin musiikkia yhden genrenimityksen avulla? Olisiko se blues, rock, folk, mikä?
 
Led Zeppelinin musiikinkuvaustehtävä on helppo - se oli rockbändi. Yhdellä tekijällä, artistilla tai bändillä on aina yhdellä hetkellä yksi ilmaisuydin, mutta sekin voi vaihtua tyystin toiseksi musiikillisista tai jopa vakaumuksellisista tai eettisistä syistä - kuten oopperalaulaja Mika Pohjonen tai Dile Kolanen. Led Zeppelinin tuotannon ydin säilyi selvästi rockissa kautta aikojen, missä eri levyillä he toivat sen hetkistä "kuumaa perunaa" mukanansa. Angloamerikkalaiset (kantri, folk) ja afroamerikkalaiset piirteet (blues, jazz, gospel) on jo sisäsyntyisesti mukana rockin soivassa materiaalissa, joten Zeppelinin idiomaattiset juurikappaleet ovat samantapaista tutkimusmatkaa kuin Lännen Jukka -hoito.

jazzmies: Led Zeppelinin musiikinkuvaustehtävä on helppo - se oli rockbändi. Yhdellä tekijällä, artistilla tai bändillä on aina yhdellä hetkellä yksi ilmaisuydin, mutta sekin voi vaihtua tyystin toiseksi musiikillisista tai jopa vakaumuksellisista tai eettisistä syistä - kuten oopperalaulaja Mika Pohjonen tai Dile Kolanen. Led Zeppelinin tuotannon ydin säilyi selvästi rockissa kautta aikojen, missä eri levyillä he toivat sen hetkistä "kuumaa perunaa" mukanansa. Angloamerikkalaiset (kantri, folk) ja afroamerikkalaiset piirteet (blues, jazz, gospel) on jo sisäsyntyisesti mukana rockin soivassa materiaalissa, joten Zeppelinin idiomaattiset juurikappaleet ovat samantapaista tutkimusmatkaa kuin Lännen Jukka -hoito.
 
Puhe olikin tarkasta kuvauksesta, ja tuohon eivät genrenimitykset aina pysty, ja hyvä niin. Toki Led Zeppelin on helppo lokeroida rock bändiksi koska sitähän se pääasiallisesti olikin, mutta samaan aikaan tuo on melkeinpä bändin vähättelyä eikä anna siitä tarkkaa kuvaa. Tottakai tämän bändin kohdalla ei genrenimitystä pahemmin tarvita koska käytännössä kaikki tietävät mistä on kyse, mutta olettaen että kyseessä olisikin täysin tuntematon bändi joka soittaa samaa kamaa kuin Zeppelin, ei se pelkkä nimike rock enää riittäisikään tarkkaan kuvaukseen.

akuankkakomppi: Täällä M-netissähän me emme trollaile, emmehän?

velipesonen: Olen puulla päähän lyöty jos minua edelleen epäillään jostain pääsiäisnoitahommasta. Ihan kuin ihmisellä ei olisi oikeutta kertoa asioista rehellisesti kuin ne ovat.
 
Ovela yritys viedä keskustelu sivuraiteille. Lue velipesonen ajatuksella uudestaan mitä kirjoitin, siihen minulla ei ole mitään lisättävää.

Borlag: Puhe olikin tarkasta kuvauksesta, ja tuohon eivät genrenimitykset aina pysty, ja hyvä niin.
 
Puhumme yhä samasta asiasta ja samaa mieltä olen niiden tarpeettomuudesta. Oman jutun tyyli pitäisi pystyä heti määrittelemään litaniasta tyyliin tanssi/pop/rock/hevi/blues/jazz/klassinen/etno/kone/akustinen, koska yleensä tekijät eivät pelkästä tekemisen pakosta musiikkia tee, vaan toivovat että sitä myös joku kuuntelisi ja möisi eteenpäin.

jazzmies: Arvon PsychedelicWarlord: Milloin kirjoittaja tuntee asian josta puhuu niin hyvin, että saa ylipäätänsä kirjoittaa käsiteltävästä aiheesta yhtään mitään?
 
Kukaan ei ole kieltänyt kirjoittamasta aiheesta jota ei tunne.Mutta tuskin sitten kannattaa ihmetellä jos niitä kirjoitusten tietoja korjataan tai tietojen puutetta kritisoidaan.
 
Mitä ovat perustiedot? Minkälaista perehtymistä se vaatii, että saa kirjoittaa hevistä?
 
No jos kirjoittaa hevistä niin noin alkuun olisi toki kiva että tietää bändejä/bändeistä ja on kuullut heviä.Ja jos vielä heittää kovin varmoja mielipiteitä -saatika väittää kertovansa faktoja- niin vaatimus tietomäärästä tietenkin kasvaa.
 
Miksi sitten sinä saat faktatietoinesi toistaa wikipediamaista diipadaapaa täällä netissä ilman, että pystyt puukorvinesi erottamaan musiikista mitään piirteitä.
 
Niin onhan se ikävää kun toisilla on esittää mielipiteidensä tueksi lähteitä,ammattilaisten mielipiteitä jne.
 
Täällähän mm.esitetty klassisen laulunopettajan mielipiteitä mm.Diosta eräässäkin linkissä jonka muuten taisit sivuttaa.
 
Sinnepä hajoat kivenkovine hölynpölyinesi.
 
Normaalisti se joka keskustelussa esittää väitteidensä tueksi lähteitä ei esitä aivan täyttä hölynpölyä.

Borlag: Perustiedoiksi voisi laskea edes sen että tietää mitä puhuu kun siitä puhuu. Esimerkkeinä vaikkapa nämä Ronnie James Dio möläytykset, Metallica=rockia, Iron Maiden=metallia, Judas Priest=NWOBHMia, Black Sabbath ei ole metallia... Näitä möläytyksiä kun on tullut lähes jokaisessa viestissä mitä olet tänne kirjoittanut, samat sanat myös velipesoselle.
 
Niin näistähän oli kyse.Möläytetään jotakin ja sitten paikkaillaan omaa vajavaista tietoa asiasta.
 
Mitähän jos joku menis vaikka tonne Beatles-ketjuun jankkaamaan sivukaupalla miten Beatles hajosi vuonna 1959? Ja samalla väittäisi miten McCartney oli Beatlesien urkuri joka kuoli jo 1954 ja Lennon soitti pääasiassa harmonikkaa eikä säveltänyt yhtään biisiä kuten eivät muutkaan vaan yhtye esitti lainatavaraa.Ja genrehän oli polkka.

PsychedelicWarlord: klassisen laulunopettajan mielipiteitä mm.Diosta eräässäkin linkissä jonka muuten taisit sivuttaa.

Sivuutus tapahtui varmaankin siksi, että jazzmies ei arvoa klassiselle laululle anna, Carusokin sai kuulla kunniansa:
 
jazzmies: Tuossa Dio uiskentelee carusomaisissa, rytmittömässä laulumölinässä ilman päätä tai häntää - ajopuulaulua.
 
Tämä on juuri sitä, kun maailmaan mahtuu vain ja ainostaan yksi tapa tehdä musiikkia. Luulisin, että tästä syystä ymmärrys ei riitä esimerkiksi siihen puheena olleeseen, grooveen pohjautumattomaan metallimusiikin osaan, joka on (vaihtelevassa määrin) irtautunut rytmimusiikin perinteestä ja hakenut vaikutteita esimerkiksi modernista taidemusiikista tai klassisesta. - Niin, sen lisäksi että niin jazzmies kuin velipesonekin ovat tainneet tyrmätä modernin estetiikan noin yleisestikin.

Askr: Sivuutus tapahtui varmaankin siksi, että jazzmies ei arvoa klassiselle laululle anna, Carusokin sai kuulla kunniansa:
 
Ahaa.Kummallista sinänsä kun muuten vaaditaan CV:tä kehiin kirjoittajilta ja sitten kuitenkin ohitetaan ammattilaisen näkökannat hyvinkin kevyesti.
 
Tämä on juuri sitä, kun maailmaan mahtuu vain ja ainostaan yksi tapa tehdä musiikkia.
 
Se voi olla.Kapeakatseisuudestahan tässä vaikuttaa olevan kyse.

PsychedelicWarlord: Ahaa.Kummallista sinänsä kun muuten vaaditaan CV:tä kehiin kirjoittajilta ja sitten kuitenkin ohitetaan ammattilaisen näkökannat hyvinkin kevyesti.
 
Onhan se hieman outoa tuo cv:n vaatiminen, kun kyse on kuitenkin keskustelupalstasta. Ja muutenkin - kyllä kai ammattilaisuuteen yleensäkin kuuluu kyky ja itseluottamus arvioida omaa alaa koskevaa puhetta ilman että joku ulkopuolinen taho laatuvarmentaa sen. Siisi silloin kun kyse ei ole tieteen tekemisestä.
 
Toivottavasti sentään musiikkikokemuksen laadukkuuden varmennukseksi ei cv:tä ryhdytä esittämään.

Askr: Sivuutus tapahtui varmaankin siksi, että jazzmies ei arvoa klassiselle laululle anna, Carusokin sai kuulla kunniansa:
 
Klassinen laulaminen toimii parhaiten Schubertin liedeissä, missä niiden välistä painavatkin runot kaipaavat painavaa tulkitsemista. Yleensä siitä tulee kilpamylvintää orkesterin kanssa. Caruso toimii ihan kybällä vanhoissa iskelmissä ja operettimaisessa keveydessä. Onneksi hän ei kuitenkaan ehtinyt levyttää jazzia, minkä valitettavasti sitten on tehnyt Barbara Hendricks. Hän on klassisen maailman ylimielisyydellään kesyttänyt itse asiassa koko afroamerikkalaisen musiikin. Se on myös todistettu, että pelkkä ihonväri ei SITÄ (maku, svengi, nöyryys) tee. Dion mylvintä on kyllä doowop-historian helmiä - klassisesta artikulaatiosta peräisin olevat tekniikanosaset sekoittuvat ei mihinkään, ja jäljelle jää suuri kysymysmerkki? Tässäkö tämä Dion merkittävä doowop sitten on? Jää kalkkiviivoille The Coastersien ja The Flamingosien kanssa, koska heillä on SE (maku, svengi, nöyryys).

jazzmies: Barbara Hendricks. Hän on klassisen maailman ylimielisyydellään kesyttänyt itse asiassa koko afroamerikkalaisen musiikin.
 
Nyt minusta sinun kannattaisi miettiä tuon oman lauseesi ilmentämiä ajatuksia ihan tarkasti. Nimittäin jos koet, että klassinen maailma on ylimielinen, eikä ymmärrä afroamerikkalisen musiikin olemusta, siis tässä tapauksessa ilmeisesti jazzin, bluesin ja afron niin huomaatko, että oma argumentointisi jazzin suuremmasta "älykkyydestä" (onko esimerkiksi rockin keskeisin ominaisuus juuri "älykkyys" tai älyyn kohdistuvat virikkeet yleensäkään?) suhteessa rockiin ilmentää aivan samalla tavoin tuota väitettyä ylimielisyyttä ja oleellisten asioiden sivuuttamista?
 
Omasta mielestäni tyylifuusiot tai crossaukset eivät ole tuomittavia, vaan joskus onnistuvat ja joskus eivät, joskus tuovat uusia näkökulmia, joskus menevät totaalisesti metsään - joka tapauksessa ne ovat kuitenkin huomattavsti hedelmällisempi lähtökohta kuin genren puhtauden ja oikeaoppisuuden ummehtunut vartiointi.
 
jazzmies: Klassinen laulaminen toimii parhaiten Schubertin liedeissä, missä niiden välistä painavatkin runot kaipaavat painavaa tulkitsemista. Yleensä siitä tulee kilpamylvintää orkesterin kanssa.
 
Eli et ylensä pidä klassisesta laulusta, tulkinnan teatraalisuudesta? Sehän, omat pitämiset ja ei-pitämiset ovat ihan ok, jollei niistä johda jotain yleispäteviä musiikillisia übertotuuksia joita syöttää muille vailla minkäänlaista toisenlaisiin makuihin kohdistuvaa nöyryyttä ja kunnioitusta.

jazzmies: Dion mylvintä on kyllä doowop-historian helmiä - klassisesta artikulaatiosta peräisin olevat tekniikanosaset sekoittuvat ei mihinkään, ja jäljelle jää suuri kysymysmerkki? Tässäkö tämä Dion merkittävä doowop sitten on? Jää kalkkiviivoille The Coastersien ja The Flamingosien kanssa, koska heillä on SE (maku, svengi, nöyryys).
 
Paitsi ,että minusta kyllä pitää olla aika puukorva jos noita (esim.Angel is missing) pitää mylvintänä.Siis hyvänähän niitä ei tarvitse pitää ,mutta mylvintä on terminäkin väärä ,koska Dio ei vedä noissa erityisen lujaa jonka minä eräänä adjektiivina yhdistän termiin "mylviminen".Mutta eipä ajauduta sivuraiteille.
 
Eli se POINTTI: Kysehän tässä keskustelunpätkässä EI ollut klassisesta laulusta vaan siitä ,että tänne on linkitetty myös erään -nimenomaan laulun- ammattilaisen mielipide vaikkapa nyt Dion laulannasta (siinä oli muitakin) jonka siis sivuutit.
 
Ja minuahan kummastuttaa tuollainen ammattilaisen mielipiteen sivuuttaminen ,koska olet vastaavasti minulta peräämässä CV:tä ikäänkuin se ammattilaisuus sitten taas olisikin tärkeää.Tästä nyt jää sellainen kuva ,että ammattilaisuus on olennaista vain silloin kun se tukee omaa mielipidettäsi.En toki tiedä onko näin ,mutta sellainen kuva minulle jää.

PsychedelicWarlord: Toisaalta tämä on taas mielestäni sitten eri asia kuin se ,että arvotetaan eri musiikinlajeja "samalla sapluunalla" vaikka niiden lähtökohdat ja tavoitteet ovat aivan erilaiset.
 
Joo, tärkeä tarkennus.

BigPapa: Mitä jos luovuttais kaikki vähän täysin ehdottomista asenteista, mikäli mahdollista
 
Uskotko, että sellainen olisi tosiaan mahdollista umpiluupäisten vinksivonksien kanssa, jotka eivät kirjoita mielestään kuin pelkkiä ehdottomia totuuksia joka sana? Silti jo keskivertoälykäs musiikkiummikkokin voi nähdä, miten paljon turhaa pätemistä, ylimielisyyttä, halveksuntaa, ristiriitoja, pussiinpuhumisia ja kiemurteluja noissa teksteissä on.
 
Itse en voisi koskaan kuvitella meneväni mesomaan ylimielisesti vaikka jonnekin lattarimusan ketjuun, vaikka mulla olisi vaikkapa klasaridosentin CV ja olisin kirjoittanut tutkivia kirjoja iskelmägenrestä ja sekä olisin huilunsoiton presidentti Sibelius-Akatemiassa.
 
Itse en tässä julista totuutta vaan mielipidettäni siitä, että noiden kirjoitusten ja rimpuilujen perusteella jotkut täällä ovat vain ihmeellisen ehdottomia ja uskovat oikeasti olevansa kaikkivoipia ja ylemmällä tajunnan ja rock-asiantuntemuksen tasolla. Se kertoo sokeudesta tunnistaa oma rajallisuutensa ymmärtää joka tyylin asiat paremmin kuin muut.
 
Ollakseen riittävän perehtynyt rockiin ja kyetäkseen ymmärtämään sen eri piirteitä ei tarvitse olla musiikillisesti kouluttautunut. Alunperinkin rock on edustanut ja edustaa edelleenkin monia "arvoja", jotka haistattavat paskat akateemisuudelle ja turhalle snobbailulle. Musiikillisesta koulutuksesta ei välttämättä ole selkeää hyötyä rockiin perehtymisen suhteen. Ja kuten huomattua, koulutus voi jopa vääntää tuntemaan rockia asenteellisesti ja ylimielisesti, sekä käytännön kentällä näkemys saattaa olla myös vähän ohi menevää pätemistä ja sanojen pyörittelyä.
 
En osaa kuvitella mistä sellainen lähtee, ehkä eräänlainen musiikillinen ja akateeminen narsismi tosiaan sokeuttaa näkemään asioita monipuolisemmin ja saa uskomaan itsensä ehdottomaan kaikkivoipaisuuteen. Ja siihen, että on ainoastaan oikeassa.
 
Tosin mikään musiikillisuuteen liittyvä asiakaan ei voi olla ainoana syynä ylimielisyyteen ja "erehtymättömyyteen". Uskon nimittäin kokemuksienikin kautta, että suurin osa enemmänkin musiikillista koulutusta saaneista, korkeampia tutkintoja suorittaneista ja "akateemisiksi" luettavista henkilöistä ei ole ylimielisiä tai ahdasmielisiä. Päinvastoin. Ja jos he kuitenkaan eivät pidä jostain, eivät he lähde ajamaan neuroottisesti näkemystään läpi, että kyseinen asia on paskaa ja minä olen oikeassa, koska koska minulla on CV ja tutkinnot. Lisäksi monet osaavat luopua ajoissa mahdollisesta luupäisyydestään, jos ovat pakkomielteisesti itseään ja arvojaan puolustaessaan selittäneet itsensä umpikujaan. Ovat älynneet nousta avannosta kantavalle jäälle, ennen kuin ovat meuhkanneet kaiken jään ympäriltään rikki. Ja ovat kehdanneet tunnustaa, jos eivät läheskään kaikkea ymmärrä käsiteltävästä aiheesta, eivätkä ole siksi välttämättä oikeassa sen enempää kuin muutkaan.
 
Suurin osa kaiken maailman menestyneistä, tunnetuimmista ja jopa merkittävimmistä rock-muusikoista ovat olleet musiikillisesti melko, ellei osa täysin kouluttautumattomia. Heissä on monesti sellaista lahjakkuutta ja ominaisuuksia rockin tunnemaailmaan, esiintymiseen, biisien tekoon yms, mitä ei opita kouluissa, opistoissa eikä akatemioissa. Siksi on melko jännää, että käytännön rokista melko kaukana olevat akateemikot alkaa ylimielisesti "viisaampina" selittää ehdottomana totuutena, mistä rokissa oikeasti on kyse, mitä on rock ja milloin se eli ja kuoli.
 
Mielestäni se on myös jossain määrin totta riippumatta tästä ketjusta, että mitä ehdottomampi mieli, sen ahtaampi.
 
PsychedelicWarlord: Kapeakatseisuudestahan tässä vaikuttaa olevan kyse.
 
Ainakin muun muassa. Ehkä ajattelen, että jazzmies ja velipesonen saattavat oikeasti uskoa kirjoittamansa ahdasmielisyyden, kielteisen asenteen ja kiertelyn olevan sen verran aukotonta, että sitä pitää puolustaa koko ajan ehdottomammin. Mut hei, vielä on provokortti käyttämättä. Eli kannattaa heittää se, että kunhan vaan tässä pidetään hauskaa jä älytellään koko ketjullista moukkia. :)
 
velipesonen: Semantiikasta sen verran, että parin tähänkin keskusteluun osallistuneen ajatukset ovat jääneet jumittamaan nimenomaan semanttisiin seikkoihin, mikä on yhtä kuin - niin karua kuin se onkin - kykenemättömyyttä käsittää a) mistä ollaan puhumassa eli mikä on puheenaihe ja b) mitä oikeastaan sanotaan. Taustalla on suhteellisuudentajuttomuutta. Nämä ovat myös niitä, joiden epäilen kyllä ymmärtävän mistä puhutaan ja mitä sanotaan mutta joiden tapakulttuuriin kuuluu peräänantamaton sanoilla saivartelu eli halukkuus tyrmätä muita näennäisyyksiin takertumisella. On täysin selvää, että tällaisessa tilanteessa juuri he, joiden käsityskyky ja tavat ovat riittävällä tasolla, tulevat leimatuiksi niiden puuttesta.
 
Loistava itsekuvaus. :) Pistin plussan ja hymiön, koska en ole liikkeellä pahat mielessä. Lisäksi olen ollut kiinnostunut näistä kirjoituksista.

PsychedelicWarlord: Täysin samaa mieltä.Toisaalta tämä on taas mielestäni sitten eri asia kuin se ,että arvotetaan eri musiikinlajeja "samalla sapluunalla" vaikka niiden lähtökohdat ja tavoitteet ovat aivan erilaiset.
 
Pokeri ja ristiseiska ovat kaksi eri korttipeliä. Teijän kanssa on vähän niin kuin jonkun pokerinpelaajan, joka lyö pöytään hanttikäden toisensa jälkeen ja häviää kaikki rahansa, minkä jälkeen vaatii rahojaan takaisin koska onkin pelannut koko ajan ristiseiskaa.
 
Toisin sanoen se että eri musiikkeihin sisältyvät kappaleet ovat kotoisin eri osoitteista ei estä niiden yhteismitallista ja myöskin arvottavaa vertailua. Ja älkää nyt tehkö itsestänne niin pellejä että alkaisitte moittia korttipelivertaukseni mahdollista toimimattomuutta.