Hopeisen täysikuun alla vain kaksi hahmoa
Heidän rakkautensa on rumaa, kiellettyä
Hiljaa siro tyttö rakkaimpaansa painautuu
Heidän on oltava varuillaan, kukaan ei saa nähdä
Hopeiset tähdet nauravat heille
He eivät ole kaunis pari
Vain hopeinen kuu tälle liitolle siunauksensa antaa
Vain hopeinen kuu heitä ymmärtää
He katsovat toisiaan hiljaa hymyillen
Hiljainen mies tytön huulille omansa painaa
Ympäriltä muu maailma katoaa
Vain hopeinen kuu heille langettaa valoaan
Ja kukaan ei saa koskaan tietää
Tuo rakkaus pysyy salassa
Ei - ei kukaan saa koskaan tietää
Silti he toisiaan rakastavat
Alla hopeisen kuun |
Rakastan runoilemista. Runojen lukemisesta (muutakuin omiani) en niinkään välitä. Mutta pakko se on aina kun tänne tulee heeboilee nii lukee ainaki se viimesin runo. Vomiton runo; neroutta! Kaikki runous on minulle, jos ei neroutta niin ainakin sitä puhtainta kauneutta. Kaikkien kuuluisi runoilla, ois maailmaki parmepi paikka :D
Oodi hulluudelle, oodi ihmisyydelle!
Maailmani on paha
se on täytetty synkillä aatoksilla
pimeillä massoilla
ja heidän pienillä milelillään
Mutta ah, onneksi on musiikki, onneksi on suurempia voimia
Nämä minua suuremmat voimani täyttäköön elämäni
ja ei, se ei ole rakkaus, ei ihmiseen
se on suurempaa
En minä teitä teilaa, kaikki ihmiset teilaavat!
Tai ehkä se on vittuilua, harmitonta mielen kamppailua elintilasta
siitä mikä on miedän ainoamme, AINOAMME
Ja tiedätkö, olen tullut hulluksi
vain hulluuden vuoksi olen menettänyt mieleni noille ihannoimilleni voimille ja tullut hulluksi
Mutta nyt joku laulaa , minä laulan, Anna kätesi ja ole kanssani
minä pyydän
ole kanssani
Mutta ah, sinulla on erilaiset kokemuksesi, erilainen maailmankatsomuksesi
ja se olkoon rikkaus
rikkaus siihen että olen tulossa hulluksi
ehkä jo menettänyt osan mielestäni noille voimille
Paha, synkkyys, yksinäisyys
ovat voimia joihin minä luotan
ja yksi asia minua kalvaa
se, etten voi tietää sinun voimiasi
voin vain kuvitella
ja silloin astutaan jälleen, pimeän puolelle
Ja edellinen, se on otettu minun mielestäni
alitajunnastani, sanooko mitään!?
Oi, kuinka vihainen olenkaan
ja jotkut - kenties tässä maassa ei ole viisaita - viisaammat kertovat sen olevan hyväksi
kaikki on hyväksi mikä pitää meidät täällä kitumassa
Ja ah, välillä on hetkiä jolloin karkotan voimani ja mieleni
kaikille minä soisin näitä hetkiä
mutta vain harvoin
jäisi tilaa omille ajatukseille
omille taipumuksille - hulluudelle! |
Kiitokset Crazy Diamondille. Positiivista palautetta on ihanaa kuulla ^^
Öisessä metsässä vaeltaa yksinäinen hahmo
Pieni tyttö, niin kovin hiljainen siellä yksin kulkee
Varjoissa kulkiessaan hän on onnekas
Varjoissa häntä ei voi nähdä
On tuo reitti pitkä ja yksinäinen
Tuo taival vailla valoa
Mutta tottuneesti hän sen kulkee täysin vailla pelkoa
Luokse sen valkoisen kiven
"On tuo kivi koti enkelten"
Näin rakas isä hänelle vuosia sitten kertoi
Kotona enkelten on hyvä olla
Kotona enkelten ei kukaan ole surullinen
On hameen helma revennyt
Reittä pitkin juoksee verijuova
Hänen viattomuutensa on häpäisty rakkaan isän toimesta
Ja se tuska on tappanut tytön sisältä jotain suurta
Mutta pian päättyy tuokin tuska
Näin on tyttö päättänyt
Hän asettaa sormensa liipaisimelle ja hymyilee
"Rakkaan isän kunniaksi", hän kuiskaa läpi kyynelten |
ei, mikään muu kuin menneisyys ei sulle riittänyt
sen löysit siis, ja nauti siitä nyt
ei mikään muu kuin menneisyys kai muuta tulevaa
vaik muuta kaipaat, kaikki aikanaan
unohdat jo muut ja luotat muutamaan
välivaihe vaan,
en pysty parempaan
välivaihe vaan,
et voinut muutakaan
jos aikataulu pettää, jonkun täytyy odottaa
välivaihe vaan,
en pysty parempaan
välivaihe vaan,
et voinut muutakaan |
Vomitophobia
Crazy Diamond