Media ja viihde ›

P.S. I love you: 2,5-3/5.
 
Olihan se ihan katsottava, Butler on aina ässä, mutta leffan pilasi kyllä Hilary Swank hevosennaamallaan.

House Of Wax.
 
Paris Hiltonin ja muiden luonnenäyttelijöiden tähdittämä kauhupätkä.
Nuorten auto leviää metsänreunaan matkalla jalkapallo-otteluun. Apua pitää lähteä hakeman läheisestä kaupungista, jonka vahamuseo on nimensä mukaan tehty vahasta kokonaisuudessan ja vähän muutakin, saavat sankarimme pian havaita.
 
Yksi hyvähkö säikytys, muuten nauratti makeasti koko parituntisen ajan.
 
6/10. Paremmassa krapulassa olisin antanut enemmän.

Doomsday
 
Olipahan aika erikoinen sillisalaatti. Löytyi klaustrofobista survival-räiskintää, post-apokalyptista cyberpunk-menoa, eeppisiä keskiaikaisia mittelöitä ja realismia uhmaavia ajokilpailuita.
Juoni oli sinällään ihan hyvää tavaraa, vaikkakin nähty, mutta äkilliset miljöömuutokset toivat mukanaan muutaman myötähäpeää aiheuttavan kohtauksen.
Olihan leffa toki viihdyttävä, ja Rhona Mitra on helvetin kuuma pakkaus.
Vähän jäi kanssa tökkimään se, miten alleviivattiin sitä että uskalletaan näyttää gorea eivätkä söpöt puputkaan välty verilöylyltä.
 
Kyllähän tuon toistekin katsoisi, mahdollisimman isolta ruudulta, volat kaakossa, kavereiden ja keppanan kanssa.
 
3/5

AP: House Of Wax.
 
Paris Hiltonin ja muiden luonnenäyttelijöiden tähdittämä kauhupätkä.
Nuorten auto leviää metsänreunaan matkalla jalkapallo-otteluun. Apua pitää lähteä hakeman läheisestä kaupungista, jonka vahamuseo on nimensä mukaan tehty vahasta kokonaisuudessan ja vähän muutakin, saavat sankarimme pian havaita.
 
Yksi hyvähkö säikytys, muuten nauratti makeasti koko parituntisen ajan.
 
6/10. Paremmassa krapulassa olisin antanut enemmän.
 
Ja parasta tässä elokuvassa on kohtaus jossa rautaputki lävistää kauniisti hilttonin pään.

BondakeBunny: Ja parasta tässä elokuvassa on kohtaus jossa rautaputki lävistää kauniisti hilttonin pään.
 
Vai oliko peräti puinen keihäs. Unohtumaton kohta yhtä kaikki. Komea heitto muuten, samalla vauhdilla paskaksi kaksi mersun ikkunaa ja vielä päästä läpiasti :D

All the boys love Mandy Lane.
 
Mitä tästä nyt sanoisi. Uskomatonta paskaa. Kaikki mahdollinen käsikirjoituksesta näyttelijöihin oli aivan täyttä skeidaa. En tajua miten imdb:n arvosana voi olla 5.8. Yleensä imdb:n arvosanoista saa kuitenkin jonkinlaista osviittaa siitä että onko leffa aivan ala-arvoinen vai jotain muuta. En suosittele kenellekkään.
 
1/5

Laitetaan muutama sana joistakin viime viikolla katsotuista pätkistä. Tähtien maksimi on neljä.
 

 
The Girl Who Leapt Through Time (2006)
 
En ole varsinaisesti animen harrastaja, mutta tiettyjen nimien perässä juostessa vaan saattaa törmätä toisiinkin. Amazonin suositusten kautta päätin kokeilla onneani tällaisen elokuvan kanssa. Päähenkilönä on tyttö, joka omituisen sattuman kautta löytää kyvyn suorittaa hyppyjä menneisyyteen. Samalla kun tyttö yrittää korjata ei-niin-putkeen mennyttä päiväänsä, huomaa hän, että moisella toiminnalla saattaa olla haitallisia vaikutuksia lähimmäisilleen, mukaanlukien sille kaikkein lähimmälle.
 
Olin äärimmäisen positiivisesti yllättynyt. Käsiksessä on Miyazakin veroista hienovaraisuutta, ja ohjaus pitää mielenkiinnon yllä kautta linjan. Päähahmosta on tehty viimeisen päälle symppis tapaus, ja leffassa on aidosti vahva tunnelataus. Jos jotain kritiikkiä tästä löydän, erään hahmon taustatarina on snadi tyylirikko scifiydessään, mutta kokonaisuudessaan leffa on yksi parhaista animaatioista, mitä olen nähnyt pitkään aikaan. Suosittelen kenelle tahansa animaatiodiggarille riippumatta siitä, kuuluuko anime ruokalistaan vai ei.
 
Toivon salaa, että ohjaaja Mamoru Hosodan uusin pätkä Summer Wars pääsee ehdolle seuraavissa Oscareissa. En ole vielä päässyt itse sitä näkemään, mutta porukka tuntuu kehuvan sitä vielä enemmän kuin tätä.
 
**** ja kaksi peukkua ylös!
 

 
Origin: Spirits of the Past (2003)
 
Toinen Amazonin suosittelema animeleffa, johon päätin tutustua pystymetsästä. Tällä kertaa vaan onni ei suosinut samalla tavalla kuin edellisen kanssa. Juoni on omituinen sekamelska, jossa yhdistyy elementtejä FernGullysta, Nausicaästa ja Prinsessa Monokesta, joskin.. noh, erittäin sekaisesti. Sanotaan näin, että elokuva alkaa todella lupaavasti, mutta noin puolessavälissä tyyli vaihtuu seesteisestä överiksi vedettyyn toimintaan, jossa kierrätetään kaikki animen pahimmat kliseet. Turha leffa, kiertäkää kaukaa.
 
** ja kaksi peukkua alas.
 

 
Titan A.E. (2000)
 
Okei, Don Bluth teki kurkoja piirrettyjä 80-luvulla (The Secret of NIMH, Maa aikojen alussa, anyone?), mutta sen jälkeen jotain kummaa tapahtui. Monen hudin jälkeen mies sai jotenkin ryhtiä kasaan ihan kelvollisella Anastasialla. Sittemmin ilmestynyt Titan A.E. floppasi niin pahasti, että Bluthin ura katkesi käytännössä siihen. Ihmettelen kyllä suuresti, kun kyseessä on varsin mukiinmenevä scifi-animaatio.
 
3000-luvulla maapallo tuhotaan, ja ihmiset alkavat harveta universumista. Nuori avaruusmatkaaja nimeltään Cale saa haltuunsa kartan, joka osoittaa reitin isänsä kehittämän Titan-nimisen avaruuslaivan luo, joka on avain ihmiskunnan elvyttämiseen. Ongelmana on, että Telluksen tuhonneet alienit yrittävät löytää saman avaruuslaivan rikkomismielessä, ja kilpajuoksun ainekset ovat kasassa.
 
Visuaalisesti elokuva on todella komeaa katsottavaa. Varsinkin loppupuoliskon jääkristallirenkaiden keskelle sijoittuva kohtaus näyttäisi huimalta isommalta ruudulta tai kankaalta katsottuna. Tarinahan ei ole sen hullumpi kuin D-alkuisten kilpailijoidenkaan vastaavat elokuvat vuosituhannen taitteesta. Hahmoista vaan valitettavan moni jää etäiseksi, mutta loppuviimeksi se ei olekaan leffan tarkoitettu vahvuus. Kaiken kaikkiaan Titan A.E. ei ole mikään mestariteos, mutta ansaitsisi paremman kohtelun, kuin mitä aikanaan sai.
 
*** ja peukku ylös.
 

 
Little Shop of Horrors (1986)
 
Joku saattaa tietää, että Alan Menken ja Howard Ashman tekivät muutamaan 90-luvun taitteen Disney-klassikkoon kultaisten pystien arvoisia biisejä. Ennen sitä he kuitenkin kynäilivät Roger Cormanin vuoden 1960 elokuvasta musikaalikomedian, jonka sitten Frank "Yoda" Oz ohjasi valkokankaalle vuonna 1986. Kukkakaupan ressukka työntekijä Seymour löytää kiinalaiselta kauppiaalta jänskän lihansyöjäkasvin, josta seuraa paitsi hirmuinen asiakasryntäys nuutuneeseen puotiin, myös kosolti hankaluuksia. Kukka sen kun kasvaa ja kasvaa, ja lopulta alkaa vaatia myös ihmisuhreja.
 
Sen lisäksi, että soundtrack on aivan ässä, leffa itsessään on aivan järjettömän hauska. Silloin kun lihansyöjäkasvi ei ole ruudussa, show'n varastaa joko Steve Martinin sadistinen hammaslääkäri tai Bill Murrayn masokistinen potilas. En ole pitkään aikaan nauranut yhtä katketakseni kuin näiden kahden yhteiskohtauksessa. Musikaalien ystävät, tässä on teille ykkösluokan viihdettä.
 
***½ ja kaksi peukkua ylös.
 

 
Phantom of the Opera (1925)
 
Kaikkihan tämän stoorin tuntee. Kyseessäoleva filmatisointi on se mykkäelokuvan klassikko, jossa nimiosaa esittää itse tuhannen naaman sälli, Lon Chaney. En tiedä, mistä loppupeleissä johtuu, mutta en osannut nauttia tästä versiosta juuri ollenkaan. Teknisestihän tämä on huikea elokuva varsinkin aikaansa verrattuna, mutta hahmot ovat kuin paperinukkeja, eikä yhteenkään voi kunnolla samaistua. Siitäkään en hirveästi tykännyt, että kummitus itsessään vaikutti enemmän pahikselta kuin traagiselta hahmolta, mikä kokonaan sotii alkuperäistä tarinaa vastaan.
 
En ole tämän lisäksi nähnyt muuta kuin sen joutavanpäiväisen Joel Schumacherin version vuodelta 2004, joka menee metsään ihan eri tavoilla. Jos joku osaa neuvoa paremman elokuvaversion tästä, otan ehdotuksia vastaan.
 
**½ ja peukku alas.

Swan:Jos joku osaa neuvoa paremman elokuvaversion tästä, otan ehdotuksia vastaan.
 
Tämä vuonna 1943 tehty versio kannattaa ehdottomasti katsoa: http://www.discshop.fi/shop/ds_prod … fi&subsite=movies&&ref=

CountX: Tämä vuonna 1943 tehty versio kannattaa ehdottomasti katsoa: http://www.discshop.fi/shop/ds_prod … fi&subsite=movies&&ref=
 
Ai niin, tää Universalin pätkä tosiaan! Miten oonkaan unohtanut, kun samasta sarjasta kuitenkin kasa muita klassikoita löytyy.

The Horsemen (2009 )
 
Alussa luulin istuvani iltaa perusdekkarin merkeissä, kun sairas sarjamurhaaja alkoi iskeä. Pian huomasin, että tämähän on aika hyytävä, ja D. Quaid oli hyvä roolissaan stressaantuneena etsivänä. Aloin viihtyä, sikäli kuin se kuvottavien tapahtumien valossa on mahdollista. ( Makuuni aihe oli sittenkin turhan raaka )
 
Sitten alkoi taas tapahtua, juoneen ilmestyi monsteri joka tuntui vetävän vertoja itselleen H. Lecterille, ja oli pakko vilkuilla ikkunasta ulos, että onhan siellä vain pelkkää pimeyttä eikä mitään muuta. Jos tuossa vaiheessa antaisin tähtiä, niitä tulisi suunnilleen täyslaidallinen. Luulin katsovani hiton säväyttävää elokuvaa.
 
Sitten alkoikin kummia tapahtua: monsteri muuttui sekavan oloiseksi ja hiipui haahuilemaan niitä sun näitä. Jos tuossa vaiheessa antaa tähdet, ne ropisevat jo puoleen. Paha isäpuolikin vilahti mutta sitä hahmoa ei kehitetty mihinkään suuntaan. Monsterikin tuntui vaipuvan imeskelemään tikkunekkua. Uskonnollinen diibadaaba alkoi pilata fiilistä ja viedä uskottavuutta tarinasta.
 
Lopun viime minuttien jälkeen pitääkin antaa negatiivisia tähtiä, sikäli lattea oli loppuratkaisu. En voinut naurulta ja sääliltä hetkeen nousta tuolista, ja kaikki jännitys mikä oli puoliväliin asti kasautunut, lässähti kokonaan.
 
Ei tällaisia. En suosittele. miinus 1,5/5

AP: Vai oliko peräti puinen keihäs. Unohtumaton kohta yhtä kaikki. Komea heitto muuten, samalla vauhdilla paskaksi kaksi mersun ikkunaa ja vielä päästä läpiasti :D
 
Metalliputki oli! Kaunis kohtaus :)

Kung Pow: Enter the Fist
 
Jaaha, olipahan paska leffa. Kaverit hehkutti että kyllä tässä tulee naurettua koko keston ajan, niin huimaa läppää. Hymähdin kolmelle dubille, (En ymmärrä mitä tarkoitat, minä menen kotiin ja pähkinät!)muuten tunsin vaan myötähäpeää.
Varsinkin naurettavat animaatiot vauva & lehmä olivat silkkaa jätettä.
Samojen vitsien toistamisesta koottiin puolet leffasta, ei hyvä.
 
1,5/5

Herrah: Kung Pow: Enter the Fist
 
Jaaha, olipahan paska leffa. Kaverit hehkutti että kyllä tässä tulee naurettua koko keston ajan, niin huimaa läppää. Hymähdin kolmelle dubille, (En ymmärrä mitä tarkoitat, minä menen kotiin ja pähkinät!)muuten tunsin vaan myötähäpeää.
Varsinkin naurettavat animaatiot vauva & lehmä olivat silkkaa jätettä.
Samojen vitsien toistamisesta koottiin puolet leffasta, ei hyvä.
 
1,5/5
 
Lehmäkohtaus on kyllä turha, mutta muuten loistava leffa.

Harry Brown
 
Michael Canen esittämä leskimies ottaa oikeuden omiin käsiinsä ja pistää lähiötään häiriköivät nuorisohuligaanit kylmäksi vähän Gran Torinoa muistuttuvassa pätkässä, josta tykkäsin suuresti. Välillä nähdään ahdistavia kohtauksia, miljöitä ja hahmoja, mutta pohjavire on raa'asta menosta huolimatta positiivinen. Ei tämä ehkä GT:n ohi mene, muttei siitä piirua mielestäni jääkään. Plussaa hienoista musiikeista ja Michael Canen vähäeleisestä roolista, josta ei kuitenkaan tunnetta puutu. Britit vain osaavat tämän tyyliset pätkät.
 
5/5

Freddy Vs Jason
 
Odotin tältä jännityselokuvagenren ikonisten klassikkohahmojen välienselvittelyltä hyvin paljon, varsinkin kun spektaakkelin ohjaaja Ronny Yu oli aiemmin vastuussa klassikoista kuten Jiu shi zhe, Xun cheng ma, Si yan zi ja Meng gui fo tiao qiang.
 
Freddyä ei tietenkään voisi näytellä kuin kaikkien meidän oma kummilapsi, Robert Englund, jonka pizzamainen palovammanaama on kauhugenren ikoni siinä missä Elviksen pulisonki koristaa rockenrollin otsaketta. Jasonin osaan ei valitettavasti oltu saatu meidän fanien lempi-Jaskaa, eli Kane Hodderia, mutta onneksi paikkaamaan saatiin mm. "Kissat ja koirat - Katti Katalan kosto" ja "Agentti Ässä" elokuvien stunttimiehenä viimeistään tutuksi tullut Ken Kirzinger.
 
Elokuva alkaa jännittävästi Freddyn ja Jasonin taustoja katsojille selvitellen, kunnes sukeltaa CSI-sarjasta tutulla tyylillä Jasonin verisuoniston kautta punaisen väriseen alkutekstiosioon. Alussa on aika rajuja juttuja, kuten Freddy nuolemassa perverssin näköisenä tappamansa pikkutytön kuvaa ja sitten näytetään silikoonisia tissejä heilumassa. Jos nämä rankkuudet sulattaa, niin on aika astua varsinaiseen elokuvaan, joka tarjoaa jännittävän ja mielenkiintoisen juonikuvion ärsyttävistä teinistä jotka lahdataan yksi kerrallaan loppua kohti veren roiskuessa. Aina vähän jännitti, että mitähän nyt tapahtuu ja vieläkö nytkin vielä jotain pahaa tapahtuu. Hrrrrr.
 
Lopussa on sitten se eeppinen kaksintaistelu, jossa Freddy ja Jason ottavat todella mittaa toisistaan. Tämä osio on juuri niin hyvä kuin odottaa saattaa, ja olisinkin toivonut että se olisi kestänyt ainakin tunnin pidempään. Odotin 7 vuotta sopivaa iltaa tämän katsomiselle ja ei kyllä tarvinnut pettyä. Lopuksi elokuva sitten loppuu ja tulevat lopputekstit ja ihmettelen, mitä juuri näinkään.
 
2/5

Dracula (1992)
 
Joskus pentuna katsottuna tämä oli muistaakseni kovaa kamaa, mutta nyt vuosien jälkeen ei oikein lähtenyt. Tämä elokuva osoittaa Keanu Reevesin kyvyttömyyden näytellä mitään muita kuin synkisteleviä badass-rooleja. Kenties karmein kuulemani feikattu brittiaksentti ja törkeä ylinäyttely olivat sellainen yhdistelmä, että koko touhu alkoi vaikuttaa komedialta. Ongelmaa ei voi kuitenkaan laskea Reevesin harteille, sillä jostain syystä kaikki näyttelijät Anthony Hopkinsia lukuunottamatta vetävät roolinsa överiksi. Hopkinsin tulkitsema, melko häiriintyneen oloinen Van Helsing onkin kenties parasta, mitä leffalla on tarjota. Kokonaisuutta vaivaa liiallinen tyylittely: melkein jokaiseen kohtaukseen on pitänyt tunkea häivytyksiä, voiceoveria sun muuta turhaa tilpehööriä, joiden ainoa tarkoitus tuntuu olevan asioiden vääntäminen rautalangasta. Kestoa on tällaiselle kohtuullisen simppelille kauhutarinalle aivan liikaa. Visuaalisesti elokuva on kuitenkin todella komea, mitä nyt Draculan muovihaarniska hämmentää alussa.

Meadow: Dracula (1992)
 
mitä nyt Draculan muovihaarniska hämmentää alussa.
 
Mitä, eikö perruukki ollenkan siä loppupualellam?

m/: Paranormal Activity
****
 
Yllättävän hyvä kauhupätkä, varsinkin ohjaajan ensileffaksi. Jannu nettosi hyvät rahat, budjetti 15k$ ja ensimmäisellä jenkkiviikolla 9,1milj.$ lipputuloja..
Pienillä elementeillä pelattiin koko leffan ajan, mikä toimi hyvin. Ainoastaan "manaaja"-pätkä oli vähän turha ja loppuratkaisu oli arvattava. Muuten oli onnistuttu luomaan painostava ilmapiiri.
 
Tästä kannattaa katsoa se alkuperäinen loppu. Teatteriloppu on melkoisen cheesy.

Loco happy: Tästä kannattaa katsoa se alkuperäinen loppu. Teatteriloppu on melkoisen cheesy.
 
Ok, ilmeisesti juuri sen näinkin. Luin jostain että se cheesy lopetus oli Steven Spielbergin idoima :D