Kitarat: soittaminen ›

No joo
 
asiaa yleistäen...
 
Itse en niinkään noita "asteikkoja" mieti. Tottakai perus pentatoninen, blues ja harmoninen, sitten perus molli ja duuri asteikot perusjuttuina
 
Mutta
 
sisäistän asian siten, että mikä sävellaji on kyseessä.
 
Jos esim e-molli. Niin voi käyttää koko kaulaa,kunhan muistaa, että siellä on se fis. Toki, siis lähestulkoon mikä tahansa em asteikko käy, tai sitten g-duuri..
 
Tai amolli tai cduuri biisii, niin voit soittaa sinne kaikkia ei säveliä, kunhan jätät ne ylennetyt ja alennetut pois... joskus ylennetty tai alennettukin sävel sinne sopii riippuen biisistä.
 
Itse jos "nuoteista" soittelen ja haluan ns improvisoida juttuja sinne, niin katson vaan sen sävellajin mihin se on kirjoitettu tai sitten jos ei ole nuotteja tai tabeja niin ihan "korvakuulolta" vaan.
 
Kokemuksella ne jutut tulee. Itse siis tosin pyrin sooloissani ottamaan jotain juttuja niista sooloasteikoista, venytyksiä, ja sitten vapaasti sävellajia/rinnakkaissävellajia noudattaen.

yaneran viestistä vielä enemmän asiaa yleistäen.. Kannattaa opetella seuraamaan harmoniaa soitossaan, nimittäin ihan sama missä sävellajissa biisi menee, se sointukierto voi olla modaalista tai joku sointu siellä(vaikka C-duurissa Ab7b5, ei varmaan C-duuriasteikko ihan ekana oo paras tähän:D) voi hämmentää tonaliteettia. Jos sä tiedät, mikä asteikko/moodi/arpeggio käy minkäkin soinnun päälle, sä et todennäköisesti kyllä tule menemään metsään, miten voi helpommin käydä pelkkiä kiinteitä etumerkkejä katsomalla. Esimerkiksi kuvittele C-duurissa edelleen seuraava kierto:
 
C - CMaj7/H - C#dim7/Bb (A7b9 vajaamuoto) - Dm7 - jotain..
 
Nimittäin deemollille tähdätessä tuossa soundaa ihan kivalta soittaa harmonista mollia D:stä, tai jos lähtee niin harm.mollin viidettä moodia A:sta ilmentäen sitä viisisointua taikka tota seiskamiinusysin yläpäätä(pääsee vetää dimiswiippejä?!!) siinä kohtaa. Kuitenkin jos improvisaatiota harjoittavalla soittajalla on ees joku käsitys siitä, että on ihan kiva välillä luoda jännitteitä ja purkaa niitä kun sitä kuiteskin musiikissa aina tapahtuu, on sitä tod.näk. mukavampi kuunnella kun sellasta soittajaa, joka koettaa pysytella niissä kaheksassa C-duuriasteikon boksissa mitkä on opetellut ulkoa vailla sen syvempää ymmärrystä. Näin siis olen itse mieltä, joku toinen voi nähdä asian tietysti toisin. Toinen havainnollistava esimerkki aiheesta vois olla Dm7 - Fm7 -sointukierto: mitä asteikkoa noiden päälle soittaisit? Entä Bb7sus4 - C#Maj9 -kierron päälle? Näitä vois olla ihan hyvä harjotella siten, että nauhottaa jonkun vampin esmes C - Eb -kierron ja soittelee siihen päälle C-duurisoinnun päälle C-duuriasteikkoa, ja Essälle essää.

Tonski: yaneran viestistä vielä enemmän asiaa yleistäen.. Kannattaa opetella seuraamaan harmoniaa soitossaan, nimittäin ihan sama missä sävellajissa biisi menee, se sointukierto voi olla modaalista tai joku sointu siellä(vaikka C-duurissa Ab7b5, ei varmaan C-duuriasteikko ihan ekana oo paras tähän:D) voi hämmentää tonaliteettia. Jos sä tiedät, mikä asteikko/moodi/arpeggio käy minkäkin soinnun päälle, sä et todennäköisesti kyllä tule menemään metsään, miten voi helpommin käydä pelkkiä kiinteitä etumerkkejä katsomalla. Esimerkiksi kuvittele C-duurissa edelleen seuraava kierto:
 
C - CMaj7/H - C#dim7/Bb (A7b9 vajaamuoto) - Dm7 - jotain..
 
Nimittäin deemollille tähdätessä tuossa soundaa ihan kivalta soittaa harmonista mollia D:stä, tai jos lähtee niin harm.mollin viidettä moodia A:sta ilmentäen sitä viisisointua taikka tota seiskamiinusysin yläpäätä(pääsee vetää dimiswiippejä?!!) siinä kohtaa. Kuitenkin jos improvisaatiota harjoittavalla soittajalla on ees joku käsitys siitä, että on ihan kiva välillä luoda jännitteitä ja purkaa niitä kun sitä kuiteskin musiikissa aina tapahtuu, on sitä tod.näk. mukavampi kuunnella kun sellasta soittajaa, joka koettaa pysytella niissä kaheksassa C-duuriasteikon boksissa mitkä on opetellut ulkoa vailla sen syvempää ymmärrystä. Näin siis olen itse mieltä, joku toinen voi nähdä asian tietysti toisin. Toinen havainnollistava esimerkki aiheesta vois olla Dm7 - Fm7 -sointukierto: mitä asteikkoa noiden päälle soittaisit? Entä Bb7sus4 - C#Maj9 -kierron päälle? Näitä vois olla ihan hyvä harjotella siten, että nauhottaa jonkun vampin esmes C - Eb -kierron ja soittelee siihen päälle C-duurisoinnun päälle C-duuriasteikkoa, ja Essälle essää.
 
No joo...
Mutta ihan perusrokkiahan (heavya) tässä rämpyttelen (säröllä)
 
Omakirjoitukseni pätee ainoastaan siihen mitä itse teen käytännössä.
 
Nuo cmaj C#dim A7b9??? En ole koskaan käytännössä törmännyt/tarvinnut.
 
Ilmeisesti olet aika guru teoria-asioissa, varmaan soittajanakin. Oletko suorittanut jotain musiikin tutkintoja??
Perus-soittajana olen sitä mieltä, vaikka ei tietäisikään yhtään mitään asteikoista, soinnusita, sävellajeista ym. Ja siltii pystyy heittämään biisiin kun biisiin soolot+melodiat ja ihan korvakuulolta niin se riittää.
 
Itse en ole sellainen mutta tunnen kavereita, jotka eivät osaa teoriassa soitaa edes G-duuria. Mutta kun käännyt vaikka selin ja soitat G-duurin, tai mitä tahansa niin kyseinen kaveri vetää sen perässä korvakuulolta, tiedostamatta itse teoriassa mitä lainkaan soittaa.
 
Kunpa itselläkin olisi sellainen "yliluonnollinenkyky!"
 
Lisäys:
 
Joo kuuntelin tuon sinun maihinnousun musanäytteen Guru olet kitaranvarressakin!!
 
Respect!

yanera: No joo...
Mutta ihan perusrokkiahan (heavya) tässä rämpyttelen (säröllä)
 
Omakirjoitukseni pätee ainoastaan siihen mitä itse teen käytännössä.
 
Nuo cmaj C#dim A7b9??? En ole koskaan käytännössä törmännyt/tarvinnut.
 
Ilmeisesti olet aika guru teoria-asioissa, varmaan soittajanakin. Oletko suorittanut jotain musiikin tutkintoja??
Perus-soittajana olen sitä mieltä, vaikka ei tietäisikään yhtään mitään asteikoista, soinnusita, sävellajeista ym. Ja siltii pystyy heittämään biisiin kun biisiin soolot+melodiat ja ihan korvakuulolta niin se riittää.
 
Itse en ole sellainen mutta tunnen kavereita, jotka eivät osaa teoriassa soitaa edes G-duuria. Mutta kun käännyt vaikka selin ja soitat G-duurin, tai mitä tahansa niin kyseinen kaveri vetää sen perässä korvakuulolta, tiedostamatta itse teoriassa mitä lainkaan soittaa.
 
Kunpa itselläkin olisi sellainen "yliluonnollinenkyky!"
 
Joo, en ollenkaan väheksy korvien tarpeellisuutta! Ethän sä mistään musasta mitään välttämättä irti saa jos ei homma mee korvien kautta(katotaan vaan niin kohta joku vetää Beethovenin mukaan tähän??). Monet tosiaan osaavat soittaa just tolleen G-duurikolmisoinnun päälle omia juttujaan, jotka kuulostavat tosi hyvältä, mutteivat osaa analyyttisesti selittää eivätkä tiedosta, mitä tekevät. Ei siinä mitään pahaa ole, ja minäkin tosiaan vain jaoin näkemykseni aiheesta, ei ole mitään yleispätevää oikeaa reittiä näiden juttujen kanssa! Monesti voi olla jopa niinkin, että teoriasta mitään tietämätön soittaa paremman kuulosia juttuja kun hirvee musanörttiteoriaguru, näiden taitojen välillä ei ole mitään absoluuttista suoraan verrannollisuutta.
 
Mutta tosiaan joo, tuo sointujen seuraaminen on omasta mielestäni semmonen yleispätevin tapa pysyä taustassa sisällä improvisoidessaan. Vissiin yks tai kaks ammattimuusikkoa taitaa käyttää tuota ajattelumallia, mutta tosiaan ihan jos on joku D-G-A7 -kierto niin ihan hyvin pärjää D-duuriasteikolla siinä.

Epämuusikko: Joskus on vain mukavampi tietää mitä katuja tallaa.
 
Teoria tappaa luovuuden eikä synny enää hyvää musiikkia.

yanera: No joo...
Mutta ihan perusrokkiahan (heavya) tässä rämpyttelen (säröllä)
 
Omakirjoitukseni pätee ainoastaan siihen mitä itse teen käytännössä.
 
Nuo cmaj C#dim A7b9??? En ole koskaan käytännössä törmännyt/tarvinnut.
 
Ilmeisesti olet aika guru teoria-asioissa, varmaan soittajanakin. Oletko suorittanut jotain musiikin tutkintoja??
Perus-soittajana olen sitä mieltä, vaikka ei tietäisikään yhtään mitään asteikoista, soinnusita, sävellajeista ym. Ja siltii pystyy heittämään biisiin kun biisiin soolot+melodiat ja ihan korvakuulolta niin se riittää.
 
Itse en ole sellainen mutta tunnen kavereita, jotka eivät osaa teoriassa soitaa edes G-duuria. Mutta kun käännyt vaikka selin ja soitat G-duurin, tai mitä tahansa niin kyseinen kaveri vetää sen perässä korvakuulolta, tiedostamatta itse teoriassa mitä lainkaan soittaa.
 
Kunpa itselläkin olisi sellainen "yliluonnollinenkyky!"
 
Lisäys:
 
Joo kuuntelin tuon sinun maihinnousun musanäytteen Guru olet kitaranvarressakin!!
 
Respect!
 
Eläs nyt hupsi. Itsekään en tajunnut noista "taidesoinnuista" mitään, mutta kun vähän selvittelin tuota musan teoriapuolta, niin kyllä noita kaikenmaailman ysejä ja majseiskoja on tullut aina käytettyä ja samoin asteikoita on tullut soitettua moodeissa, mutta en vain tiennyt niiden nimiä (luulin, että olin itse keksinyt ne). Nyt kun olen vähän teoriaakin selvitellyt, niin olen ymmärtänyt, että kaikella on jokin nimi. Ja aina kun soitamme jotakin vähänkään musiikilta kuulostavaa, niin joku on jo sen homman keksinyt aikaisemmin. Se johtuu siitä, että toimimme aina siinä kulttuurisessa viitekehyksessä johon olemme kasvaneet tai kouluttautuneet ja se määrittää rajat sille mitä voimme tehdä ja mitä ymmärtää. Jos tallaat moneen kertaan tallattuja tuttuja polkuja, olet vähän tylsä mutta taitava ja jos pysähdyt vähän poimimaan kukkia polun reunalta olet omaperäinen ja jos oikaiset suoraan läpi metsikön, kaikki ihmettelee että mitä hittoa oikein puuhaat;-).
 
No meni vähän ohi aiheen jo, mutta ainakin ACDC:n rokkirallit sisältävät kaikenlaisia sointuja ainakin majseiskoja on vaikka kuinka, vaikka musa onkin yksinkertaista ja helpon kuuloista (paino sanalla kuuloista se nimittäin ei oikeasti ole ihan niin helppoa).
 
Nimien tietämisestä on ainakin se hyöty, että tiedät mistä muut puhuvat ja toisaalta osaat itse kertoa mitä puuhaat. Toisaalta vaikka itse pidän kuulokuvaa ja vaistomaista musiikintajua tärkeänä ja tavoittelemisen arvoisena asiana, niin kyllähän teoriat loppuviimeksi antavat osviittaa ja mahdollistavat analyyttisemän lähestymistavan tekemiseensä.
 
En itse pidä teoriaosaamista minään välttämättömyytenä ja kyllä elämää suurempaa taidetta on tehty vähäiselläkin teoriatajulla. Toisaalta en ole tavannut ainoatakaan teoriagurua joka toimisi pelkästään teorioiden varassa, vaan kyllä hekin aina pyrkivät ilmaisemaan jotain mitä sisällään tuntevat ja se vaistomaisuus on läsnä heidänkin tekemisissään.

Jucciz: Teoria tappaa luovuuden eikä synny enää hyvää musiikkia.
 
Allekirjoitan.

Tonski: Allekirjoitan.
 
Joo, jos ei tunne teoriaa, keksii pyörän uudelleen tai lisää ruutia ja luulee olevan luova!

baron: Joo, jos ei tunne teoriaa, keksii pyörän uudelleen tai lisää ruutia ja luulee olevan luova!
 
Mä en satu tuntemaan tätä Teoriaa.. Jotkut kyllä sanoo että vähän ikävä tyyppi, lienekö totta? Tyypit yleensä pitää enemmän tästä mikä se oli.. Tunne? Sielu..?

On siinä sen verran perää, että jos soittaessaan miettii liikaa teoriaa, skaaloja, arpeggioita ja että sopiihan tää nuotti varmasti oppikirjan mukaan alla soivaan sointuun, jää yleensä kovin vähän prosessoritehoa funtsia esim. timea, fraseerausta, hyviä melodioita, eli niitä juttuja jotka on oikeasti paljon tärkeämpiä kuin skaalat sun muut. Mä pystyn toki teoretisoimaan kaiken, oman ja muiden soiton jos niin haluan, mutta joskus se ei vaan ole tarkoituksenmukaista. Kantsii muistaa että skaaloja ja arpeggioita ei missään nimessä treenata siksi, että niitä voitaisiin soittaessa kelata ja tehdä jatkuvasti tietoisia valintoja, vaan nimeonmaan siksi, että niitä _ei_ tarvisi enää kelata ja että sormet löytää ilman kohtuutonta pakertamista oikeille paikoilleen ja ideat saa sujuvasti soitettua omasta päästään ulos. Ihanteellisin tilannehan on se, että korvien ja sormien yhteys olisi niin saumaton, ettei tarvitse kelata yhtään mitään skaaloja sun muita, musa vaan siirtyy päästä käsiin ja loppujen lopuksi kuulijoiden korviin. Että siihen tilanteeseen pästään, tarvitaan ensin työkaluja ja järkeistämistä.

Tottakai, eihän täällä kukaan vissiin oo sanonu ettei korvia pitäis pitää mukana. Se on nimenomaan oletusarvo, että korvat on jatkuvasti ja ihan kaikessa mukana, mutta mä vaan vankasti uskon, että tohon sun ihannetilanteeseen päästäkseen on käytävä läpi se analyyttinen vaihe, missä ne asiat on vaan hinkattava päähän. Voi olla, ettei sulla ole päässäsi valmista ajatusmallia eikä kuulokuvaa siitä, miten soitetaan Dm11-soinnun yläpään arpeggiota, tai mitään käsitystä siitä, miltä se kuulostaa. Jos sä opiskelet ne jutut ja soitat niitä vitusti tosi monipuolisesti nimenomaan noilla hyvillä taimilla fraseerauksilla ja muilla, niin sun ei tietoisesti enää tartte ajatella sitä. Ihan sama homma tässä on kiinni kun jonkun uuden tekniikan opettelussa, noin karkeasti sanottuna: alussa pitää kiinnittää vuoropikkauksessa aksentointiin huomiota tietyissä kohtaa, mutta ajan kanssa se automatisoituu, esimerkkejähän keksii kun vaan jaksaa.
 
Sitäpaitsi, paljon enemmän perseestä ja paskaa on soittaa jotain ihan silkkaa sontaa, kerätä marginaalisen pieni kuuntelijaryhmä jotka saa nettifoorumeilla rispektiä kun tietävät jonkun tuntemattoman hepun, kuitata se paska soitto/musiikki sanomalla että tämä on modernia ekspressiivistä fuusiojatsia(aseta tuohon väliin mikä tahansa typerä genre) ja vastata kritiikkiin olevansa aikaansa edellä ja että musiikki tulee sielusta ja siinä on tunnetta, joten kritiikki on ahdasmielisten panettelua. Tai jotain yhtä absurdia. Vitun pseudotaiteelliset homot. Huomatkaa itsetarkoituksellinen muka-älykkäiden sivistyssanojen käyttö. Mä olen oikeasti ahdasmielinen juntti, en oo edes facebookissa.
 
Joo takki.. ei pitäis alkaa kirjottaa tämmösessä koomassa mitään rölöaem. Sori etukäteen over and out:D

Tottakai noin, enhän mä päinvastaista kai väittänytkään? ;-) Koin tarpeelliseksi selventää asiaa, kun tässäkin ketjussa on mukana porukkaa jolle teoriajutut ja ennen kaikkea se, että miksi niitä opiskellaan, ei ehkäpä ole ihan yhtä selvää kuin toisille.

Tonski: Tottakai, eihän täällä kukaan vissiin oo sanonu ettei korvia pitäis pitää mukana. Se on nimenomaan oletusarvo, että korvat on jatkuvasti ja ihan kaikessa mukana, mutta mä vaan vankasti uskon, että tohon sun ihannetilanteeseen päästäkseen on käytävä läpi se analyyttinen vaihe, missä ne asiat on vaan hinkattava päähän. Voi olla, ettei sulla ole päässäsi valmista ajatusmallia eikä kuulokuvaa siitä, miten soitetaan Dm11-soinnun yläpään arpeggiota, tai mitään käsitystä siitä, miltä se kuulostaa. Jos sä opiskelet ne jutut ja soitat niitä vitusti tosi monipuolisesti nimenomaan noilla hyvillä taimilla fraseerauksilla ja muilla, niin sun ei tietoisesti enää tartte ajatella sitä. Ihan sama homma tässä on kiinni kun jonkun uuden tekniikan opettelussa, noin karkeasti sanottuna: alussa pitää kiinnittää vuoropikkauksessa aksentointiin huomiota tietyissä kohtaa, mutta ajan kanssa se automatisoituu, esimerkkejähän keksii kun vaan jaksaa.
 
Sitäpaitsi, paljon enemmän perseestä ja paskaa on soittaa jotain ihan silkkaa sontaa, kerätä marginaalisen pieni kuuntelijaryhmä jotka saa nettifoorumeilla rispektiä kun tietävät jonkun tuntemattoman hepun, kuitata se paska soitto/musiikki sanomalla että tämä on modernia ekspressiivistä fuusiojatsia(aseta tuohon väliin mikä tahansa typerä genre) ja vastata kritiikkiin olevansa aikaansa edellä ja että musiikki tulee sielusta ja siinä on tunnetta, joten kritiikki on ahdasmielisten panettelua. Tai jotain yhtä absurdia. Vitun pseudotaiteelliset homot. Huomatkaa itsetarkoituksellinen muka-älykkäiden sivistyssanojen käyttö. Mä olen oikeasti ahdasmielinen juntti, en oo edes facebookissa.
 
Joo takki.. ei pitäis alkaa kirjottaa tämmösessä koomassa mitään rölöaem. Sori etukäteen over and out:D
 
Paljon asiaa. Ja vähän kärjistämistä ja rölöaem mut whatever! :D

baron: Joo, jos ei tunne teoriaa, keksii pyörän uudelleen tai lisää ruutia ja luulee olevan luova!
 
"Me neroja ollaan, sä tiesitkö sen...."
Eikös pyörä kuulukin keksiä aina uudelleen? mikä voisi olla enää keksimistä luovempaa? kun itse aikoinaan keksin pyörän, oli oivalluksen olotila kerrassaan huumaava eikä sitä keksintöä huonontanut se, että joku oli keksinyt sen aikaisemmin. Itse asiassa olen miettinyt olisinko ymmärtänyt pyörän merkityksen samalla tavalla, jos joku olisi kertonut siitä minulle keksimisen sijaan.
 
Olen sitä mieltä, että teoria on vain yksi tapa tarkastella maailmaa. Toki se on organisoidumpi tapa, kuin pimeassä hapuilu. Se saattaa toimia taskulamppuna etsivälle, mutta sokealle ei taskulampustakaan ole hyötyä.