| Aihe: Vinkkejä tarvekalujen hankintaan eli pirkkaniksit | 1 |
|---|
|
Nyt jotenkin sunnuntainen olo ja mielessä muutama törmäys matkalta, joista ollut itselle iloa. Tähän ketjuun voisi laittaa hieman saman suuntaisia vinkkejä:
Kirurgin työkalu eli tuo pieni ja terävä veitsi on hyvä ostaa apteekista, sillä hinta on hieman eri kuin askartelukaupoissa. Itse sain omani erityisen halvalla, koska niille ei löytynyt hintaa luettelosta, mutta normaalihinnoillakin varmasti halvempia kuin askartelukaupoissa tai netistä postimaksun kera tilattuna.
Kirusgiveitseen ei kannata ostaa mitään kallista vartta (ainakaan minun mielestä). Varren tekaisee helposti jotain tikusta, jonka pään halkaisee ja johon veitsen sitten liimaa. Toki jos veisellä joutuu painamaan todella kovaa niin tuo metallinen varsi voi olla parempi..?
Toinen vinkki on uusiokäyttöä koskeva eli vanhoissa disketeissä on tuo metallinen suoja, joka liikkuu. Tuosta suojasta saa helposti hyvän suojan pinnalle esimerkiksi nauhojen hiontaan. Etuna on tuon metallin paksuus eli se on hyvin ohutta. Sitä on myös helppo työstää ja leikata siihen esimerkiksi kirurgiveitsellä nauhan kokoinen rako ja muistaa hieman hioa leikattuja reunoja, ettei ne vahingoita pintaa. Etu on myös se, että melkein jokaisesta kodista löytyy jostain kaapin kolosta näitä vanhoja diskettejä.
Kirpputoreilta saa myös monia hyviä tarvikkeita kuten vanhoja höyliä, jotka teroittamisen jälkeen erittäin toimivia työkaluja. Höylät ovat kaupassa melko kalliita, mutta kirpparilta saa jo muutamalla eurolla (tinkimään siis).
Vanhat isot viilat myös halpoja kirpparilla ja niistä saa helposti nauhojen viilaamiseen työkalun. Viila poikki ja liimalla viilan puupalaan kiinni. Puupalan voi muotoilla omalle kädelle sopivaksi. Viilan pitää olla suora eli ei kannata ostaa käyrää viilaa, muuten tulee nauhojen korkeuksista vähän mitä sattuu ja toki tuon puupalan tulee myös olla suora. Eiku epoksia kehiin. Itse maksoin euron kahdesta isosta viilasta.
Mukavaa päivää kaikille !
-Sami | |
Satulaviilasatsit on hintavia mutta yhtä tarkasti saa kieliurat tehtyä satulaan rakotulkista tehdyillä "sahoilla". Eli rakotulkin "lehdistä" valitaan sopivat paksuudet kielisetin mukaan ja esim. smirgelillä tai viilalla tehdään rakotulkin "lehtien" reunaan koloja, niin että syntyy sahanterämäinen reuna. Tällä sahailee nauhaurat vaivattomasti niin muoviin kuin luuhunkin ja tulee juuri oikean levyiset.
Bauhausista muuten ainakin saa ostaa minikokoista pöytään kiinnitettävää ruuvipenkkiä a'5e, jossa satulan teko onnistuu helposti.
sex, juice and rock'n roll.. | |
Jos puun ostaminen puukeskuksista sun muista viilukeskuksista hirvittää. Lankun pituuden tai auton puutteen takia. Niin voi pyytää että lankku sahataan 2 osaan laittetaan muoveihin. Sellasen paketin kanssa kehtaa mennä jo julkisissa.
Ja sitte tärkein...
Jos tarvii jotain päähän menevää. Niin lähi Siwasta menee hakemaan muovipussin.
ÄÄ TÄKÄ TÄKÄ TÄKÄ TÄÄ. Anna sakkoa saatana. | |
Hmm..
Tähän ei kovin hanakasti osallistuta. Johtuuko se siitä, että näitä samoja asioita on jo käsitelty muissakin viestiketjuissa? Vai siitä, ettei pirkkaniksejä ole..? Vai kenties kateudesta, että halutaan pitää hyvä vain itsellä ja tietoa ei jaeta muille? Vai kenties tuosta edellisen viestin laittajan viimeisestä muovipussivinkistä?
Onko tämä aihe huono eli kukaan ei joudu keksimään luovia työkaluja / vekottimia soittimien rakenteluun?
Ei minun vinkit mitään ihmeellisiä olleet ja vain yksi oli todellinen pirkkaniksi, mutta jollekin saattaa olla niistä pientä iloa ja ehkä mahdollistaa touhuamisen innostuksensa parissa vähien rahojensa turvin.
Voisin laittaa tänne samalla yhden suuremman pirkkaniksin lisää eli tämä tulee akustisen kitaran rakentajille. Tämäkin on työkalu / apuväline:
Rakentaja saattaa tarvita pohjan rimojen liimauksessa (ja hieman muissakin pohjan työvaiheissa) pallopintamuottia, jollaisen tekemiseksi kehittelin suhteellisen helpon tavan/vekottimen. Homma hoituu yläjyrsimellä ja jigillä, sekä suuren pölymäärän sallivalla tilalla. Laitan omiin kuviin tuollaisen Paintilla piirretyn luonnoksen vempeleestä. Mitat piirroksessa ovat vain suuntaa antavia.
Kuvassa on Jigi, jonka yläpinnan kaarevuus määräytyy tulevan pohjan pallopinnan mukaan (tämä pitää laskea itse tai käyttää valmista laskuria). Jigin päällä liikkuu kelkka, johon kiinnitetään yläjyrsin. Jigi tulee jyrsittävän levyn päälle ja siitä menee läpi tappi, jonka varassa jigi pyörii levyn päällä.
Jigi koostuu kahdesta rimasta, joiden toinen pinta on suora ja toiseen on työstetty tarvittava pallopinnan muoto. Rimat tulevat toisiinsa kiinni kolmella pienellä palalla, joista kaksi päissä ja yksi keskellä (palat mukailevat pitkien rimojen muotoja). Keskipalan pitää olla tarkasti keskellä. Päätypaloissa on kiinni rajoitintapit. Keskipalkissa on rajoitintappi sekä tuo jigin alapuolelle tuleva, jyrsittävän levyn läpi menevä tappi (jonka varassa jigiä siis pyöritetään levyn päällä). Tuo levyn läpi menevä tappi tulee olla jigin keskellä.
Kelkka on aluksi litteä pala puuta, joka vain riittävän iso yläjyrsimen kiinnittämiseksi. Palan yläpintaan kiinnitetään siis yläjyrsin. Kelkan alapinta on jigin pallopintaa mukaileva. Alapinnassa on kiinni kaksi kelkan mittaista rimaa, jotka estävät kelkan sivuttaisen liikkeen. Alapintaan on myös jyristty kaksi uraa, jotka osuvat jigin rajoitintappien kanssa kohdakkain (urat voivat olla leveämpiä kuin tapit, jotta ne osuvat varmasti kohdalleen). Levyn keskelle porataan reikä, jonka läpi jyrsimen terä menee.
Urat kelkassa ja tapit jigissä on hyvä katsoa kohdalleen, ettei jyrsin pääse jyrsimään jigin välipaloja rikki !
"Hieman" toistoa..
Jigissä on kelkan liikkeen rajoittimina siis nuo pienet tapit, jotka estävät jyrsimästä jigiä rikki. Kelkan pohjassa on urat, jotka osuvat näiden tappien kohdalle, jotta kelkka pääsee liikkumaan jigissä tarpeeksi, muttei liikaa.
Kelkan pohja on hiottu saman pallopinnan mukaan kuin tuo jigin kaarevuus. Hionta hoituu helposti laittamalla jigin päälle jäykähkön hiomapaperin ja eikun valmista kelkkaa siinä hinkkaamaan.
Kelkan pohjassa on ohjurit (rimat), jotka auttavat pitämään kelkan jigin päällä ja estävät sivuttaisen liikkeen. Jigin keskimmäisessä palassa on pitkä tappi alas päin (itsellä 4 mm paksua rautaa), joka tulee jyrsittävän levyn läpi eli tapin varassa jigiä voi pyöritellä jyrittävän levyn päällä. Nyt kelkka liikkuu jigin päällä pitkittäin ja jigi taas pyörii tapin varassa 360 astetta. Tällä syntyy pallopinta ja vaikka kymmenen myyntiin.. Eikä tarvitse mitään cnc-koneita :o)
Vinkkinä eli kantapään kautta opittu:
Älä tee jigistä ja kelkasta liian paksua, koska muutoin jyrsimen terä ei ylety jyrsimään levyä. Itse ajattelin tehdä tukevan ja vakaan rakenteen, jotta säilyy isältä pojalle ja kuinkas kävi.. No, onneksi oikohöylä oli apuna ja jigin pohjasta sai helposti raapaistua pois 10 mm, pohjan pysyen suorana.
Tee jigistä tarpeeksi pitkä, jotta saat jyrsittyä tarpeeksi ison "palan" palloa levyysi (tarpeeksi paksu MDF on hyvää) eli kitaran kopan pituus + 10 cm on aika hyvä. Huomioi jigin pituudessa myös rajoittimet. Pois on helpompi ottaa kuin lisätä eli liian isoa palloa voi helposti pienentää, mutta liian pientä on paha kasvattaa..
Tee jigi ja kelkka kovasta puusta, jotta ne eivät muuta muotoaan. Kelkkaa liikkuu myös helpommin.
Keskipalkin voi tehdä irroitettavaksi, jolloin muun osan jyrsittyä voi laittaa jigin kiinni puristimilla, ottaa keskipalkin (+tapin, joka menee levyn läpi) pois ja jyrsiä sen kohdalta myös.
Jyrsimen kiinnittämisessä kelkkaan tulee huomioida kelkan liikkuminen jigin päällä eli mutterien kannat tulee upottaa kelkkaan, jos sellaisilla siis kiinnitys.
Jigin keskipalkin kiinnityksessä (jos irroitettava malli) tulee muistaa kelkan rimojen liikkumien jigin sivuilla, jottei keskipalkin kiinnittämiseen käytetyt tarpeet estä kelkan liikettä.. | |
Kantapaan kautta opittuja juttuja, kun opettelin kristallihartsin (epoksi) kayttamista inlay kuvioiden tekemiseen. Kyseessa oleva litku oli tata:
http://en.pebeo.com/var/pebeo/stora … ne-Cristal-Gedeo_carousel_large.jpg
- Pienia maaria kaytettaessa sekoitussuhteet on tarkempia, kuin isompien maarien kanssa. Kannattaa hommata pari pienta ruiskua (ilman neuloja. hartsille ja kovettajalle omansa, muuten kay huonosti). Nailla saa tarkat maarat helposti. Hartsi ei kovetu kunnolla vaan jaa pehmeaksi tai jopa tahmeaksi, jos kyttaa liikaa tai liian vahan kovettajaa.
- Kunnollinen sekoittaminen on erittain tarkeaa. Tama ko. hartsi ei kovetu kovin nopeasti ts. mitaan kiiretta ei kannata pitaa sekoittamisen kanssa. Mieluumin liian kauan, kuin liian vahan. Sekoitus kannattaa kaataa toiseen astiaan ja sekoittaa sitten viela lisaa.
- Kevyt lampo nopeuttaa hartsin kovettumista radikaalisti, mutta malttia! Esim uunien termostaatit eivat ole erityisen tarkkoja ja hartsin saa helposti kiehumaan varsinkin jos seassa on variaineita. +75C alkaa olla jo siina rajoilla, etta homma menee pipariksi.
- Variaineina olen onnistuneesti kayttanyt mm. kimalteita, akryylimusteita ja lasimaalaus vareja. Naita ei tarvitse laittaa sekaan kovinkaan paljoa. Yhdistelemalla saa kivoja uusia vareja. Variaineet kannattaa sekoittaa ensin vaikkapa hartsin kanssa ennen kovettajan lisaamista tyoskentelyajan pidentamiseksi.
- Sekoituksen saaminen inlay kaiverrukseen on tarkkaa puuhaa ja hommaan kannattaa hankkia vaikkapa pipetti tai pieni nokallinen muovipullo. Ruiskulla ei kannata yrittaa, koska silla helposti puristaa liikaa tavaraa ulos kerralla.
- Jos inlayn pohjalle haluaa esim kimalletta, kannattaa se laittaa ensin pienen maaran kanssa hartsia ja antaa sen kovettua osittain. Sitten paalle toinen kerros hartisa. Muuten kimalle saattaa liikkua sinne, mihin ei pitaisi. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
|
|
