Rock, pop, alternative ›

Jussiman: Rockmusiikki on eri asia kuin monet ilmiöt mitkä liitetään siihen. Rock musiikkimuotona ei kuole ikinä. Mutta rokkiin usein liitetty kapinahenki on auttamatta ollut kuollut jo 70-luvulta lähtien.
 
Ans kattoo, kyllä minä luulen ettei kauan tarvitse elää kun osoittautuu että "kapinalle" olisi kysyntää.

velipesonen: Sakari Kukko käytti tuosta yhteisnimitystä "turboilu".
 
Nukahdin joskus 80-luvulla kesken Piirpaukkeen konsertin kun siellä oli niitä afrikkalaisia kolistelijoita ja musiikki oli pelkkä kilikalia. Tylsempää maanosaa en musiikillisesti ihan heti keksi.

antnis: Nukahdin joskus 80-luvulla kesken Piirpaukkeen konsertin kun siellä oli niitä afrikkalaisia kolistelijoita ja musiikki oli pelkkä kilikalia. Tylsempää maanosaa en musiikillisesti ihan heti keksi.
 
Jos tämä ei ollut sarkasmia, niin en oikeasti keksi miten päin tuolissa pyöriä.

Ette te saa rockia kuolleeksi millään. Inttäkää ihan vapaasti, mut rock elää.

BigPapa: rock elää.
 
QFT                                        

Numb: QFT
 
Queen farao talks?

jazzmies: Queen farao talks?
 
Quoted For Truth

jazzmies: Siellä, missä olen töissä, on rock melko mukavasti huuhtoutunut pois opetussuunnitelmasta sinä aikana, kun olen ollut palkkalistoilla. Se ei johdu minusta, muista opettajista tai henkilökunnan vanhanemisesta, vaan rockista itsestään. Ei sen opettaminen ole mielekästä ja ei sitä voi/kannata opettaa ammattiin opiskeleville.
 
Kiitos pitkästä vastauksesta. Jäin vain miettimään että onko todella noin - vai onko niin, että teillä ei ole rockin opettamiseksi oikeita metodeja. Tuohan on nimittäin ollut erittäin yleinen väite koskien taiteen opetusta, siis se, että sitä ei voi opettaa, aina koskien modernin taiteen eri muotoja.
 
Minun mielestäni, tätä on toki tässä ketjussa sivuttu ja olet sen ehkä tavallaan tyrmännytkin jo (?), rock ei ole niin ainutlaatuista vaan eräs ilmentymä 1800-luvun jälkipuoliskolla alkaneesta taiteen modernisoinnista, johon liittyy perusasoiden etsintä, ilmaisu ja tavoittelu sekä "alkuperäisyyden/kansanomaisuuden" palauttaminen. Ja jazzin nousu liittyi kaiketi alkujaan samaan liikehditään - se että siitä sittemmin kehittyi älyllistetympi tai hienostelevampi versio ei tätä muuta, vaan (en kyllä ole sosiologi, mutta arvelisin näin) liittyy siihen, että jazzin esiinnousu liittyy uuden keskiluokan esiinnousuun 1900-luvun alkupuoliskolla ja siinä vaiheessa kun keskiluokka myöhemmin vakiinnutti asemansa jazz myös sekä osin intellektualisoitui että toisaalta osa siitä konservatisoitui nostalgiseksi salonki- tai valtaapitävien turvalliseksi hyvän maun edustajaksi. - Enkä tarkoita, että jazziakaan tällä selitettäisiin, mutta suhteessa 1900-luvun ilmiöihin tämä kuitenkin.
 
Rock on minusta, ainakin jossain määrin, tuon saman liikehdinnän eräs ilmentymä siis. Eikä sen vastakulttuurisuutta voida typistää pelkästään työväenluokan tai nuorison nousuun tai mihinkään kumouksellisuuteen, vaikka niilläkin tärkeä rooli on ollut. Sellainen olisi ilmiön ylisosiologista tulkintaa. Kyllä se on myös ihan musiikin, taiteena, sisäinen moderni (vasta)liike. Ja sellaisena tosiaan yhteydessä muuhun taiteelliseen liikehdintään.
 
Esimerkiksi Brandon Kowalski Viettelysten vaunussa Stellansa perässä on ilmaisuna kovinkin rockille rinnakkaista, mielestäni. Mistä päästään takaisin siihen, että metodinäyttelemisessä on ihan metodinsa. Rockissakin on sisältönsä, taiteensa ja opetettavansa, mutta niitä ei tavoiteta vanhoilla tulkinnoilla eikä metodeilla.
 
(heh, tuntuu kyllä aika itsestäänselvyyksien lausumiselta tämä, miten tämä vääntö)

sellisti: Edusti tai ei, mua ei lainkaan yllätä se että jazzmiehen teksteistä on hyvin selkeästi havaittavissa että pop&jazz-konsa on ennen kaikkea jazz-oppilaitos, jossa katsotaan pitkin nenänvartta kaikkia muita musiikinlajeja. Jazzmies jopa "opettaa" oppilaitaan kuuntelemaan musiikkia oikein. Toiseen ketjuun viitaten, jos koulutus todella voi tappaa luovuuden niin tässä ollaan mun mielestä aika lähellä sitä tilannetta. Klassista musiikkia usein syytetään, aiheesta tai ei, sekä yli- että ahdasmielisyydestä, mutta missään en ole oman alani ihmisten parissa törmännyt vastaavanlaiseen asenteeseen.
 
Mutta kuuluuhan Sibeliusakatemista kaikenlaista suhteessa rytmi- ja kansanmusiikkiin. Itselle tulee tunne, että näissä pääkaupunkilaisissa piireissä vahinko pannaan kiertämään. Itseasiassa - ikävä vähän helsinkiläisenä tämä todeta, mutta olisiko kyse pääkaupunkilaisesta reviirinvartioinnista ja ilmiöstä - siis ei pelkästään, mutta näkyvimmin? Samaa halveksuntaa muita kohtaan ilmenee monessa muodossa eri paikoissa, kuten helsinkiläisissä musiikkimedioissa, hesarissa, rumbassa - "punavuorelaisuutena" jne.

Askr: Kiitos pitkästä vastauksesta. Jäin vain miettimään että onko todella noin - vai onko niin, että teillä ei ole rockin opettamiseksi oikeita metodeja. Tuohan on nimittäin ollut erittäin yleinen väite koskien taiteen opetusta, siis se, että sitä ei voi opettaa, aina koskien modernin taiteen eri muotoja.
 
Minun kokemuksieni mukaan tollanen rockin halveksuminen tms. ei ole tapaamieni muusikkojen keskuudessa kovin yleinen.Oli sitten kyse koulutetusta muusikosta,keikka-ammattilaisesta jne.
 
Ja mitä rockiin tulee niin sillähän ei ole hätää ,koska se ei ole merkittävässä määrin riippuvainen julkisesta tuesta.Toisin kuin jazz ja klassinen jotka ovat paljon lähempänä ihan oikeaa unohdusta - ikävä kyllä.

Lennu: Eikö silloin ole jäävi arvioimaan, jos tarkastelee jotain sisältäpäin?
 
Ai ,että ollaan jäävejä kun ollaan eri mieltä kuin sinä?

Askr:
Minun mielestäni, tätä on toki tässä ketjussa sivuttu ja olet sen ehkä tavallaan tyrmännytkin jo (?), rock ei ole niin ainutlaatuista vaan eräs ilmentymä 1800-luvun jälkipuoliskolla alkaneesta taiteen modernisoinnista, johon liittyy perusasoiden etsintä, ilmaisu ja tavoittelu sekä "alkuperäisyyden/kansanomaisuuden" palauttaminen. Ja jazzin nousu liittyi kaiketi alkujaan samaan liikehditään - se että siitä sittemmin kehittyi älyllistetympi tai hienostelevampi versio ei tätä muuta, vaan (en kyllä ole sosiologi, mutta arvelisin näin) liittyy siihen, että jazzin esiinnousu liittyy uuden keskiluokan esiinnousuun 1900-luvun alkupuoliskolla ja siinä vaiheessa kun keskiluokka myöhemmin vakiinnutti asemansa jazz myös sekä osin intellektualisoitui että toisaalta osa siitä konservatisoitui nostalgiseksi salonki- tai valtaapitävien turvalliseksi hyvän maun edustajaksi. - Enkä tarkoita, että jazziakaan tällä selitettäisiin, mutta suhteessa 1900-luvun ilmiöihin tämä kuitenkin.
 
Olisiko niin, että myös rockista alkoi kehittyä intellektuellimpi versio 60-luvun puolivälissä. Tämä kehitys jatkui sitten 70-luvun lopulle asti, jolloin punkliike "pelasti" rockin takaisin kansalle median suosiollisella avustuksella. Mutta olisiko koko valtavaa (nyt jo hiipuvaa, miksiköhän) levyteollisuutta olemassa ilman tuota klassisen rockin aikakautta?

Minun mielestäni ei ole.

velipesonen: Minun mielestäni ei ole.
 
AI ROCK KUOLLU

aivokuolio: AI ROCK KUOLLU
 
Kyllä rock on kuollut.

velipesonen: Kyllä rock on kuollut.
 
Aijaa no voi vittu

velipesonen: Kyllä rock on kuollut.
 
Ei ole.

PsychedelicWarlord: Ai ,että ollaan jäävejä kun ollaan eri mieltä kuin sinä?
 
Mitäs tota? Ei mulla ole mielipidettä. Mutta tarkoitan, että esimerkiksi Matti Vanhanen ei voine arvioida, onko väärin skotailla onnettomia yksinhuoltajia netistä ja nussia ne puhki. Joku muu arvottaa sen.

Scrobble: Ei ole
 
Virhe! Tyhmä tai velipesosen kirjoitus!
 
Ainakin Jukka Haarma on sitä mieltä, että rock on elossa.
 
http://blogit.yle.fi/jukka-haarma/h … na-pakarinen-rockkritiikin-kourissa