Mitä mieltä olette Mendelssohnin neljännestä sinfoniasta?
Mielestäni tämä "Italialainen" on alusta loppuun loistavaa sinfoniaa, kenties parempaa musiikkia kuin Schubertin 9. tai Brahmsin 4.
Avausosan optimistisuus, toisen osan mystisyyden ja kauneuden välillä tasapainoilevat sävelet, finaalin rytmisyys. Elähdyttävää!
Onpahan arvostettukin teos, mutta samanaikaisesti liian vähälle huomiolle sinfoniakirjallisuudessa jostain syystä jäänyt - vetoaa minuun monessa mielessä, nimittäin sekä teknisesti että emotionaalisesti ja musiikilliselementillisesti poikkeuksellisen paljon rytmisesti (Mendelssohn = rytmiikan mestari). |
En ole ihan vähään aikaan kuunnellut tätä, mutta sikäli kun muistan, niin ensimmäinen osa on selkeesti paras. Toisen ja kolmannen osan melodiat on aika mieleenjääviä, muttei kuitenkaan kummemmin innostaneet mua (toisen osan teema on jopa vähän ärsyttävä). Neljännessä osassa on sopivasti energiaa finaaliksi aiempien osien vastapainoksi.
Ihan hyvä teos, tosin sijoitan nuo mainitsemasi muut sinfoniat johonkin selvästi korkeampaan luokkaan kuin tämän (ja pidän Schumanninkin kaikista sinfonioista enemmän).
Pidin aiemmin tätä teosta selvästi Mendelssohnin kolmatta sinfoniaa parempana, mutta viime kuuntelukerralla aloin löytää kolmannen sinfonian etenkin hitaasta osasta uusia ulottuvuuksia enkä ole enää varma asiasta.
EDIT: Mendelssohnilta tähän mennessä selvästi eniten kolahtaneet teokset on olleet Oktetti ja Elias-oratorio. Piano Trio nr. 1:een tutustuin juuri, mutta en ainakaan vielä ole ihastunut. en ole kännissä, en elä huumeessa, kirjoitan vaan viestini kovassa kuumeessa /
rölötysketjut ovat mulle aika vaikeita, aina ei voi aavistaa moderaattorin aikeita |
Toinen osa on mielestäni paras koko teoksessa. Sehän perustuu Mendelssohnin todistamiin uskonnollisiin rituaaleihin Italiassa (muutenkin teoksen nimi ei turhaan ole Italialainen sinfonia).
Vajaaseen puoliväliin ehdittyään osa puhkeaa jännittävästä tunnelmastaan upean kauniiseen teemaan, joka on Mendelssohnin suurenmoista suloa pullollaan! Avausosassa ei ole vastaavaa loistoa, finaali puolestaan kilpailee kyllä. Se on taidokas sävellys.
Mielipiteesi, että Brahmsin nelonen ja Schubertin ysi ovat parempia, taitaa olla yleisempää sorttia kuin omani. Mutta miksi esim. Schubertin Suuri C-duurisinfonia olisi parempi kuin tämä teos? Schubertin on epätasaisempi kuin Mendelssohnin jokaisen osan tasolla puhutteleva kokonaisuus (jota ei sivumennen sanoen vaivaa pitkittyneisyys toisin kuin hieman Schubertin viimeistä sinfoniaa, jossa ekat osat ovat hienoja, viimeiset tylsempiä). |
JET
sub zero