Sakmongkol: En tiedä kuinka jatsiksi luetaan, mutta Al Di Meolan alkupään levyt sisältävät mielestäni hyvää kitarapohjaista fuusiomitälie kamaa, joka saattaa kiinnostaa myös metallimusiikin ystäviä. Mainittu Pat Metheny on toki helvetin hyvä, mutta ainakin itselleni paikoin 'liian jatsia'. Etenkin jos ajatellaan siirtymistä pelkästä metallista suoraan Methenyyn niin harppaus on mielestäni aika iso. Mulla harppaus tapahtui juurikin Metallica -> Metheny, ja vieläpä yhdessä päivässä. Live-levy nimeltä "The Road to You" muutti omalla kohdallani aika pitkälti käsitykseni musiikista. Kaikki kiinnostava, mikä tuntui sillä hetkellä puuttuvan Metallicasta ja muustakin metallista, löytyi samalla kertaa tuolta levyltä: kiinnostavat sävellykset, kiehtovat harmoniat, tyylikkäät sovitukset ja ennen kaikkea ihan huikea improvisointi. Sen jälkeen olikin pakko investoida noin 40 muuhunkin Metheny-levyyn... ei lopu ihan heti materiaali kesken ja onneksi tavaraa on tyylillisesti ilahduttavan paljon laidasta laitaan. Sit takas treenaamaan. Morjes. |