Rock, pop, alternative ›

Lennu: Kulttuurinkehittämisen ongelmahan on aina ollut ymmärtämätön yleisö.
 
Aivan.Kun ei oma bändi saa yleisöä vika on aina yleisössä - ei bändissä.
 
Meikäläisenkin bändiviritelmien menestymättömyyden syy on yleensä toi tyhmä yleisö.Musiikki ja soitto on aina ollu loistavaa.
 
Siis tuli mieleen vaan siitä, kun joku sanoi, että sitä taidetta pitäis ilmentää sen kuluttavan yleisön näköiseksi.
 
Missäs näin on sanottu?
 
Jos vastaanottopäässä, kuten nyt vaikka mulla, on vikaa, niin ei se ole niiden kulttuuri-ihmisten vika. Mun henkinen kapasiteetti nyt vaan ei riitä saamaan kiinni siitä ideasta, joten tyydyn kuuntelemaan ja soittamaan sitä, mitä ymmärrän. Silti se on köyhää ja yksinkertaista, mutta se riittää mun vajavaiselle musiikilliselle tunneälylle.
 
Onneksi olen niin älyllisesti korkealla tasolla ,että levyhyllystä löytyy mm.Bachia ja Miles Davisia.
 
Onneksi myös em.perusteella tajuan olevani korkeampi olento kuin maanmatoset.

PsychedelicWarlord: Aivan.Kun ei oma bändi saa yleisöä vika on aina yleisössä - ei bändissä.
 
Ei se ole ainoa, eikä edes todennäköisin syy. Todennäköisin syy on, että se on yllätyksetön ja tylsä musiikillisesti. Siinä pitää olla joku ulkomusiikillinen tai soundipoliittinen koukku, että se kelpaa. Se vaan on vähän surullista, että se riittää.
 
Tai ei se edes ole surullista, väistämätöntähän se on, kun katto on kerran jo saavutettu.

PsychedelicWarlord: Helvetin hyvää kitarointia.Sykes komppaa maukkaasti - varsinkin riffissä.Hancockin biisi edustaa tyypillistä 70-luvun ei-omaperäistä fuusiorunkkausta vailla ns.munaa.
 
Whitesnake on röyhkeä,häpeilemätön pahapoika.Kukkoilua musassa ja ulkoasussa.Hancockin biisi taas nörttimäistä musaa vailla iskevää melodista sisältöä tai päänräjäyttävää riffittelyä.
 
Näin ne mielipiteet eroaa.
 
John Sykes on kyllä yksi parhaimpia kitaristeja tuon ajalta tuossa lajissa, mutta Herbie Hancock yksi kaikkien aikojen muusikoita kaikki lajit yhteensä.
 
Nuo sinun kommenttisi Herbie Hancockista ovat avartavia, kiitos niistä. Osaamisesi taso tulee komeasti esiin kuvauksista "ei-omaperäistä fuusiorunkkausta vailla vs.munaa" ja "nörttimäistä musaa vailla iskevää melodista sisältöä".
 
Toista ovat 'Bad Boysin' melodiat aistikkaine sävyineen ja ennalta-arvaamattomuuksineen.

Lennu:Siis tuli mieleen vaan siitä, kun joku sanoi, että sitä taidetta pitäis ilmentää sen kuluttavan yleisön näköiseksi. Sehän olis periksiantamista.
 
Ei se minusta periksiantamista ole - vaan se ymmärretyksi tuleminen on yksi ilmaisun osa-aluiesta. Yhtä hyvin sitä voi ajautua jonkinasteiseen umpikujaan sillä, että vain lisää kierroksia sen uutta luovan avantgarden sisällä. Kyllä mä väittäisin että sarjalliseeen atonaalisuuteen nojaavassa musiikissa tai vaikkapa arkkitehtuurin 60-luvun konstruktivismissa tai betonibrutalismissa on piirteitä joissa ehkä joku katsaus populaarimman ymmärryksen ja estetiikan suuntaan antaisi ihan taiteen laadullekin happea. Ja niinhän sitten taisi käydäkin.
 
Itse olen kyllä sitä mieltä, että ne teokset, joita pidetään taiteellisesti merkittävimpänä ovat tavoittaneet sen yleisönkin. Eivät ehkä heti syntyaikanaan, mutta niissä on sellaisia elementtejä jotka yleisinhimillisesti puhuttelevat. Mun mielestäni yleisö, massat on mielenkiintoinen otus, välillä täysin väärässä, mutta samalla sieltä kyllä nousee merkittäviä aiheita ja ajatuksiakin.
 
Lennu: Näin kai se on aina mennyt. Oopperat sut muut, down the drain.
 
Jos oopperasta puhutaan niin yllä musta esimerkiksi Kaija Saariahon oopperat on olleet kaikkea: ajankohtaisia, taiteeltaan tosi hienoja ja tunnetaoslla puhuttelevia ja saaneet yleisöäkin. Tietenkin sitten voidaan puhua että onko ooppera kokonaisuudessaan sen hintansa väärti, mutta Saariahon kohdalla ehdottomasti kyllä.

jazzmies: En voi enää auttaa, jos noiden lajien välille tekee suurta eroa.
 
Olisit sentään voinut valita Whitesnakelta jonkun hyvän kappaleen. Tuo edustaa sitä aikaa, kun rock oli jo kuollut, ja tuollaista tekelettä ei pelasta edes ammattitaitoinen tuotanto. Korni on kornia. Hancockin kappale on taas täysin ajaton R&B-esitys, joka ei vanhene koskaan. Kunpa voisi sanoa tuosta 'Bad Boysista' samaa. Tässä kuulee hyvin musiikin laatueron. 'Bad Boysissa' ei ole mitään, mutta 'Chameleonissa' on se kaikki.
 
Ja tämä on nyt edelleen vain ja ainoastaan sinun subjektiivinen mielipiteesi, jota olet koko ketjun ajan yrittänyt korottaa joksikin yleispäteväksi totuudeksi.
 
Hancockin kappaleesta tuli taas mulle semmonen subjektiivinen fiilis että: "soitankin tähän tän kun kukaan ei osaa sitä odottaa, mutta sen tajuaa vain sellainen joka on lukenut teoriaa yhtä paljon kuin minä. Sitten hymisen tyytyväisenä ja noi muut soittajat antaa rispektiä mulle mutta yleisöltä menee ohi ja sit me kaikki nauretaan takahuoneessa tyhmälle yleisölle."
 
Tosi rock.

kumpikohan vetäisi jäähalllin täyteen?. whitesnake(rock) vai herbie hancock(jazz)?????

locoloco: kumpikohan vetäisi jäähalllin täyteen?. whitesnake(rock) vai herbie hancock(jazz)?????
 
Johan se on todettu ettei Whitesnake ainakaan. Kaksi viimeistä keikkaa ollut halli puolillaan.

Siis jos noita Whitesnaken ja Hancockin esimerkkejä pitää samnkaltaisina niin pitää tuijottaa ihan sokeasti jotain ihan perusrakennetta, mutat ei ilmaisua ja jättää se kuuluisa musiikin tunnenäly ihan täysin huomiotta. Eihän noissa sillä tasolla puhuta samaa kieltä ollenkaan, ja niiden rinnastava vertailu on ihan silkkaa typeryyttä, vääryyttä kumpaankin suuntaan.

editoida piti

Lennu: Ei se ole ainoa, eikä edes todennäköisin syy. Todennäköisin syy on, että se on yllätyksetön ja tylsä musiikillisesti.
 
Niinpä.Voi tosiaan olla ,että olemme ylimielisiä ja halveksumme yleisöä ja sen makua.

jazzmies: Nuo sinun kommenttisi Herbie Hancockista ovat avartavia, kiitos niistä. Osaamisesi taso tulee komeasti esiin kuvauksista "ei-omaperäistä fuusiorunkkausta vailla vs.munaa" ja "nörttimäistä musaa vailla iskevää melodista sisältöä".
 
Ikävä kyllä nuo Hancockin jutut on juuri pelkkää tyhjää virtuoositeetin esittelyä jossa ko.esittely ajaa komeasti sisällön ohitse.Ei mitenkään uutta tai omaperäistä 70-luvun fuusiojazzkentässä jossa muutenkaan ollut juurikaan elonmerkkejä.
 
Toista ovat 'Bad Boysin' melodiat aistikkaine sävyineen ja ennalta-arvaamattomuuksineen.
 
Bad Boysissa kuullaan erittäin toimivaa ja kulkevaa kitarakomppausta ja korvaa miellyttävää harmonista melodiankäsittelyä joka Hancockilta uupuu täysin.Pelkälle omalle sooloimprovisaatiolle perustuvasta rakenteesta on vaikea löytää mitään melodisessa mielessä esteettisesti miellyttävää tai johdonmukaista ilmaisua.

Askr: Siis jos noita Whitesnaken ja Hancockin esimerkkejä pitää samnkaltaisina niin pitää tuijottaa ihan sokeasti jotain ihan perusrakennetta, mutat ei ilmaisua ja jättää se kuuluisa musiikin tunnenäly ihan täysin huomiotta. Eihän noissa sillä tasolla puhuta samaa kieltä ollenkaan, ja niiden rinnastava vertailu on ihan silkkaa typeryyttä, vääryyttä kumpaankin suuntaan.
 
Olet tismalleen oikeassa.Noiden vertailu osoittaa juurikin ettei ymmärretä kummankaan lähtökohtia oman musiikkinsa luomiseen.Lähtökohtaisestihan tossa ollaan tavoittelemassa aivan eri päämäärää ja keinot ovat täysin erilaiset.

PsychedelicWarlord: Ikävä kyllä nuo Hancockin jutut on juuri pelkkää tyhjää virtuoositeetin esittelyä jossa ko.esittely ajaa komeasti sisällön ohitse.Ei mitenkään uutta tai omaperäistä 70-luvun fuusiojazzkentässä jossa muutenkaan ollut juurikaan elonmerkkejä.
 
Bad Boysissa kuullaan erittäin toimivaa ja kulkevaa kitarakomppausta ja korvaa miellyttävää harmonista melodiankäsittelyä joka Hancockilta uupuu täysin.Pelkälle omalle sooloimprovisaatiolle perustuvasta rakenteesta on vaikea löytää mitään melodisessa mielessä esteettisesti miellyttävää tai johdonmukaista ilmaisua.
 
Nyt kyllä nolasit perinpohjaisesti itsesi, kun kerroit oman analyysisi Herbie Hancockin soitosta. "Hancockin jutut" :) Sinulla ei ole mitään kompetenssia arvioida tämän jälkeen edes rockia, jos Hancockin soitto ei aukene grooven, kosketuksen, vuorovaikutuksen, dynamiikan, spontaniuden tai ennalta-arvaamattomuuden osalta. Hyvästi!

jazzmies: Nyt kyllä nolasit perinpohjaisesti itsesi, kun kerroit oman analyysisi Herbie Hancockin soitosta.
 
No en todellakaan nolannut.Tylsää 70-luvun väsynyttä fuusiokelausta.Noita mahtui tuolloin 13 tusinaan.Sen sijaan Bad Boysissa Whitesnake lähti rohkeasti aukomaan uusia uria musiikillisesti eikä jämähtänyt vanhan kelaamiseen.
 
Potkua,tyrnäkkää ja munakasta soittoa.
 
Sinulla ei ole mitään kompetenssia arvioida tämän jälkeen edes rockia, jos Hancockin soitto ei aukene grooven, kosketuksen, vuorovaikutuksen, dynamiikan, spontaniuden tai ennalta-arvaamattomuuden osalta.
 
Minun on vaikea löytää mitään "ennalta-arvaamattomuutta" tollaisesta tylsästä pelkkään soittotaidon esittelyyn perustuvasta hienostelusta.Siitä puuttuu se ehdottomuus ja sielu jonka jokainen esitettävä musa tarvitsee toimiakseen.Sellanen soittamisen meininki.
 
Ja kuten sanottua tuota tehtiin niin paljon 70-luvulla ettei tuossa ole mitään omaperäistä.
 
Tietysti joku vois sanoa ettei näitä kahta vois verratakaan keskenään...

Sakmongkol: Vai onko lopulta niin ettei tässä ole tarkoituskaan olla mitään logiikkaa?
 
Kyllä on tarkoitus ja mielestäni onkin yllin kyllin. Usein logiikan piikkiin pannaan asioita jotka eivät sitä oikeasti ole. Onko minun ja Penan välillä looginen yhteys jos meillä on kummallakin Suomen passi? Entäpä jos sama lattia jatkuu eteisestä keittiöön (tai keittiöstä eteiseen), mikä on näiden kahden yhteys?
 
Asioilla on omat perimänsä, ne ovat jostain kotoisin. Yllättävän monen asian alkuperä on yhtä tyhjän kanssa. Whitesnake kuuluu niihin, Hancock on taiteilija.

Tositarinaa jazzin kuolinvuodelta, pianistina Herbie Hancock.
 
http://www.youtube.com/watch?v=hwFrxKhp8a8&feature=related
 
Tätä Hancockia minäkin ymmärrän vähän paremmin, vaikka olihan tuossa fuusiopätkässäkin paljon kivoja asioita.

Sakmongkol: Kovana Hancock-fanina ymmärrän kyllä jazzmiehen hehkutuksen, mutta en minäkään ihan oikeasti näe mitään järkeä hänen vertaamisessa Whitesnakeen. Useista yrityksistä huolimatta minun täytyy myöntää etten millään pääse selville siitä mikä jazzmiehen mielestä rokkaa ja mikä ei, tai mikä on hyvää tai huonoa. Herbie Hancock rokkaa mutta Whitesnake ei? Iron Maidenkaan ei rokkaa? Maiden on metallia mutta Metallica on rockia?
 
Toistan johdonmukaisesti aikaisemmin sanomaani määritelmistä ja laatukriteereistä. Seuraavassa kaksi määritelmääni ketjusta aikaisemmin:
 
Jazz = improvisointi ja kommunikointikeskeisten musiikkityylien sateenkaarikäsite
Rock = valtakulttuurin arvoja ja normeja ravisteleva, musiikin keinoin operoiva, artistin riippumattomuuden eetosta korostava musiikillinen tyylikokonaisuus
 
Hancockin pätkä(t) menee hienosti tuohon yllä olevaan jazzin määritelmään, mutta Whitesnake ja Iron Maiden eivät uppoa tuohon rockin määritelmään millään. Metallica kaikilta osiltaan taas kyllä. Hancockin 'Chameleonin' live-versiossa on rockia paljon enemmän kuin Whitesnakessa ja Iron Maidenissa yhteensä.
 
Ja vielä kerran: markkinointikategoria rockmusiikki on eri asia kuin rock musiikissa. Sitä tässä on kohta sata sivua käsitelty eikä levy-yhtiöiden halusta päästä painoksesta eroon.
 
Hyvän ja huonon erittamiseksi vaaditaan taas kokemusta ja näkemystä, jossa arvottajalta vaaditaan kokemusta säveltämisestä ja soittamisesta, sekä hänellä täytyy olla laaja-alainen musiikkialan tuntemus. Teorian ja muiden ratkaisumallien hallitseminen on myös suotavaa rakentavan kritiikin antamiseksi.

Maiden ja Sneikki ravistelevat valtakulttuurin arvoja yhtä paljon kuin joku Evil Dead osa n tai Renny Harlinin sinisen keskikauden teinikauhupätkä. Not At All, Nothing At All, my dear fellows.

velipesonen: Maiden ja Sneikki ravistelevat valtakulttuurin arvoja yhtä paljon kuin joku Evil Dead osa n tai Renny Harlinin sinisen keskikauden teinikauhupätkä. Not At All, Nothing At All, my dear fellows.
 
Samaa voisi sanoa kaikesta Hurriganesin tekemisestä kuin myös vaikkapa Rolling Stonesista, tai Bruce Springsteenistä, Status Quosta, George Thorogood & The Destroyersistä, Ten Years Afterista....listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään ja se olisi aivan yhtä merkityksetön kuin oma viestisi.