Musiikin teoria ja säveltäminen ›

Hei!
Tervehdys teille kirjan tekijöille. Olemme tavanneet Kuuma-kuntien musiikinteoriaopettajien tapahtumissa.
Joskus oppilaani ovat näyttäneet heidän laukuissaan olevan Tohtori Toonika -kirjan, mutta kieltäydyn käyttämästä sitä, koska siinä h-säveltä nimitetään b:ksi. Pois sellainen suunnattoman ärsyttävä angloamerikkalainen harhaoppi. Uskon kyllä, että sävelen nimi on ollut 500 vuotta sitten euroopassakin b (ja on Hollannissa vieläkin), mutta sille ei voi mitään, että se on nykyään h.

Euclides: mutta kieltäydyn käyttämästä sitä, koska siinä h-säveltä nimitetään b:ksi
 
Plussaa jääräpäisestä periksiantamattomuudesta.
 
Itse opettelin noin 17 vuotta sitten aakkoset ja musiikin teorian vasta vuosi tai pari sitten, joten ensimmäisillä ja ainoilla loogisilla opeilla mennään.

Musta ainoa järkevä logiikka on osata molemmat käytännöt ja käyttää sitä mistä itse tykkää.

baron: Musta ainoa järkevä logiikka on osata molemmat käytännöt ja käyttää sitä mikä missäkin tapauksessa parhaiten toimii.

Minusta hyvä osata molemmat ja minulle se on oletuksena B koska musaohjelmat jolla aloitin toimii noin et siksikin että sarja silloin jatkuva. H on varmasti väärin lukemisen tai väärin kuulemisen tulosta alunperin.

JPQ: H on varmasti väärin lukemisen tai väärin kuulemisen tulosta alunperin.
 
No... ei. En jaksa elaboroida, tuosta on kirjoitettu ihan tarpeeksi. Wiki käteen näin aluksi.

Euclides: Hei!
Tervehdys teille kirjan tekijöille. Olemme tavanneet Kuuma-kuntien musiikinteoriaopettajien tapahtumissa.
Joskus oppilaani ovat näyttäneet heidän laukuissaan olevan Tohtori Toonika -kirjan, mutta kieltäydyn käyttämästä sitä, koska siinä h-säveltä nimitetään b:ksi. Pois sellainen suunnattoman ärsyttävä angloamerikkalainen harhaoppi. Uskon kyllä, että sävelen nimi on ollut 500 vuotta sitten euroopassakin b (ja on Hollannissa vieläkin), mutta sille ei voi mitään, että se on nykyään h.
 
Kiitos palautteesta! Pitääkö meidän ymmärtää viestisi omana mielipiteenäsi vai teoriamaikkojen yhteisenä viestinä meille kirjan tekijöille? Eli onko isosti painetta siihen että valitsemamme linja on harhaopissaan väärä ja pitää korjata?

Euclides: Hei!
Tervehdys teille kirjan tekijöille. Olemme tavanneet Kuuma-kuntien musiikinteoriaopettajien tapahtumissa.
Joskus oppilaani ovat näyttäneet heidän laukuissaan olevan Tohtori Toonika -kirjan, mutta kieltäydyn käyttämästä sitä, koska siinä h-säveltä nimitetään b:ksi. Pois sellainen suunnattoman ärsyttävä angloamerikkalainen harhaoppi. Uskon kyllä, että sävelen nimi on ollut 500 vuotta sitten euroopassakin b (ja on Hollannissa vieläkin), mutta sille ei voi mitään, että se on nykyään h.
 
Ilpo Saastamoinen kirjoitti v. 1974 'Kitarakirja' -teoksensa esipuheessa seuraavasti:
 
"Ärtymystä varmaankin herättää klassisen musiikkikoulutuksen saaneissa se, että kirjassa käytetään saksalaisen merkintätavan mukaisesta H-sävelestä ns. englantilaista B-nimitystä. Pop- ja jazzmusiikkikirjallisuudessa sekä nuoteissa käytetään yleisesti viimeksi mainittua tapaa, sillä rytmimusiikki ei ole syntynyt Saksassa. Valintani perustuu käytäntöön."
 
Ärtymys ei kuitenkaan 36 vuoden jälkeenkään osoita laantumisen merkkejä... :)

Rantsu: Ärtymys ei kuitenkaan 36 vuoden jälkeenkään osoita laantumisen merkkejä... :)
 
Kalkkikset on kalkkiksia.
Mä itse käytän H:ta mutta ei tippaakaan harmita jos kohtaan B:n!

baron: Kalkkikset on kalkkiksia.
Mä itse käytän H:ta mutta ei tippaakaan harmita jos kohtaan B:n!
 
Käsin kirjoittaessani käytän H:ta ja alennettuna Bb. Ei tule sekaannuksia. Tietokoneohjelmissa sitten k.o. ohjelman perusoletuksia.

Rantsu:Ärtymys ei kuitenkaan 36 vuoden jälkeenkään osoita laantumisen merkkejä... :)
 
Miksi muuttaa perinteikkäitä tapoja, varsinkin jos kyseinen opus on tarkoitettu myös klassisen musiikin teoriaan?

Jep, toi merkintä ero on vaan sellainen asia mikä pitää tietää, niin ei siitä kovin suurta harmia ole.
 
Saastamoisen kitarakirja ja Yrjö Oksalan Musiikin perusteet sulassa sovussa jo yli 30 vuotta! : )

Hauler: Miksi muuttaa perinteikkäitä tapoja, varsinkin jos kyseinen opus on tarkoitettu myös klassisen musiikin teoriaan?
 
Tavallaan ymmärrän ärsytyksen, olen itse kansallisen kulttuurin puoltaja ja saanut klassisen koulutuksen, enkä aina ymmärrä sitä, että joku kertoo kuulleensa jossain Bachin Brandenburger concerton no. 6, Bb-duuri...
 
Mutta lainaamani Ilpo Saastamoisen lauseet kertovat mielestäni tästä sävelnimikysymyksestä lahes kaiken olennaisen. Reaalisointumerkintä on väistämätön osa nykypäivän musisointia, ja varmaankin 99,9 % eteen tulevasta notaatiosta noudattaa anglosaksista merkintätapaa, niin tylsältä kuin se meistä suomalaisista tuntuukin. Onneksi emme ole asian kanssa yksin, ymmärtääkseni ainakin Ruotsissa painiskellaan aivan saman ongelman kanssa.
 
Hieman sarkastis-huvittuneen ensimmäisen kommenttini kirvoitti pelkästään nimim. Euclidesin kommentista huokunut ärsyyntyneisyys (ymmärsin sen aidoksi enkä provosoinniksi). Jos Tohtori Toonika on muuten mainio alkeisteorian oppikirja, joka onnistuneesti luovii sekä ns. klassisen että rytmimusiikkiteorian välivedessä poimien ja yhdistellen olennaisia asioita kummastakin, MUTTA siinä on tehty sävelnimiin liittyen tietty linjanveto, niin jääkö päällimmäiseksi tunteeksi juurikin vain ärsytys?

H:n ja Bb:n rinnakkaiskäyttö on yksiselitteinen. That's that.

Epämuusikko: H:n ja Bb:n rinnakkaiskäyttö on yksiselitteinen.
 
Mutta kornia. :)

Rantsu: Hieman sarkastis-huvittuneen ensimmäisen kommenttini kirvoitti pelkästään nimim. Euclidesin kommentista huokunut ärsyyntyneisyys (ymmärsin sen aidoksi enkä provosoinniksi). Jos Tohtori Toonika on muuten mainio alkeisteorian oppikirja, joka onnistuneesti luovii sekä ns. klassisen että rytmimusiikkiteorian välivedessä poimien ja yhdistellen olennaisia asioita kummastakin, MUTTA siinä on tehty sävelnimiin liittyen tietty linjanveto, niin jääkö päällimmäiseksi tunteeksi juurikin vain ärsytys?
 
Tuosta ratkaisusta kyllä jää, kun kumartaa toisaalle pyllistää toisaalle - näin karkeasti ilmaistuna.
 
Ja kyllä, H:n ja Bb:n käyttäminen samassa yhteydessä on kornia.

Hauler: Ja kyllä, H:n ja Bb:n käyttäminen samassa yhteydessä on kornia.
 
Ja harvinaisen yksiselitteistä, kaikki ymmärtää mistä kysymys.

baron: Ja harvinaisen yksiselitteistä, kaikki ymmärtää mistä kysymys.
 
Tietyssä kontekstissa sekaantumisen vaara enharmoniseen A:han.

...ja sellanen lisäys vielä pakko sanoa edellisten perustelujen lisäksi, että siis me kirjoittajatkin pohdittiin pitkään kumpaan käytäntöön lähdetään(!). Kummallekin tavalle löytyi hyviä perusteita, mutta koska kirjan ahtaille sivuille ei ole mielekästä jokaisen esimerkin yhteydessä kirjoittaa kumpaakin vaihtoehtoa näkyviin, jouduimme valitsemaan toisen. Yhtenä valintakriteerinä oli myös se, että kun lapset ovat muutenkin juuri oppineet aakkoset, B:n saa haltuun "samalla vaivalla". Ja vaikka kirjassa sanotaan, että "Tässä kirjassa käytetään B:tä", se ei tarkoita sitä, että sitä täytyy käyttää, edes tämän kirjan tehtävissä. Se on ainoastaan "varoitus" siitä, että B:tä on käytetty kirjan esimerkeissä. Kaikilla on vapaus valita!
 
Monessa muussakin asiassa oli tarkoitus valita nopeammin omaksuttava käytäntö, jotta teorian opiskelu tuntuisi mahdollisimman loogiselta ja vaivattomalta. Esim. soitumerkkien kanssa oli myös pakko miettiä käytetäänkö plussaa vai ylennysmerkkiä. Vaikkapa tilanteessa C+5 plussa tuntui järkevämmältä, koska se on entuudestaan tuttu merkki, ja ylennysmerkkiä käyttämällä olisi esimerkkitapauksessa täytynyt käyttää myös sulkeita C(#5), jolloin "viivoja paperille" olisi täytynyt piirtää huomattavasti enemmän... laskekaa vaikka! :) Silti kumpikin sointumerkintätapa pitää hallita, ja kirjan tehtävissä voi itse toki käyttää mitä merkintätapaa hyvänsä, kunhan ymmärtää mitä esimerkeissä sanotaan.
 
Erilaisia sointumerkintätapoja mainittiin myös kyllä useampia, vaikka esimerkeissä käytettiinkin aina vain yhtä. Myös H mainittiin sävelten nimeämisten yhteydessä esim. sivuilla 89 ja 97.
 
Toivottavasti tämäkin perustelu osaltaan lievitti ärtymystä! :)