| Aihe: Soittamisen kieli. Ymmärrettävissäkö? | 1 |
|---|
|
Olen soittanut jokusen vuoden ja tullut omaksuneeksi nopeutta ja groovemaista soittamista. Voisi kuvitella, että kun vain jatkaa soittamista, niin sitä oppisi itsestään, mutta oman käsitykseni mukaan oppimisprosessi kuitenkin vaatii ymmärtämistä siitä, mitä soittaa.
Esimerkiksi olen opetellut kuvioita ihan perus paradiddlen lisäksi ja huomannut oppimisessani jaksoja, jossa yritän vain ymmärtää, miten kuvion pitäisi osata soittaa. Olen myös yrittänyt ymmärtää jonkin uuden sattumalta soittamani "löydön" tai ymmärtää groove-komppaamisessa jotain uutta kohtaa, jota yritän luoda.
Uskoisin kuitenkin kaikilla soittajatovereillani (te siellä) olevan yhteinen piirre, eli soittamisen ajatteleminen, silloin, kun ei ole muutakaan ajateltavaa (toki myös tarkoituksen mukaisesti), joka voi ilmetä esim. pöytään sormilla naputtamisena tai oudonkuuloisena ääntelynä. Silloin yksinkertaisesti käsittelemme mielessämme läpi opittuja tai vasta opettelemassa olevia asioitamme, melkein alitajuntaisesti, tiedostomattomasti.
Ymmärrys on ikään kuin toinen kieli, soittamisen lisäksi, jolla puhumme soittamisesta itsemme tai muiden kanssa.
Tämä oli varmaankin tiedossa jo teillä, mutta toivottavasti teksti toimii aloitteena uudelle syvälliselle keskustelulle soittamisesta.
Jokainen on potentiaalisesti hyvä soittamaan, mutta tarvitaan vain työtä, työtä ja työtä, sitten lepoa ja uudestaan työtä, työtä ja työtä. Lahjakkuus on enemmänkin mielen kyky ymmärtää omalaatuisesti, jolloin me ilmenemme soittajina toisistamme poikkeavin | |
Boom-tzikka-tziiih, zdääzwolz, juu, turha post.
[kyllä sen Led Zeppelinm Puple ja kunnonnon 60-70 musa] -Henydrum- 1.3.2008, 03:30:46
www.tukalaband.com | |
jazrokOnni
Annatkohan itsestäsi vähän turhan tarkkoja tietoja profiilisivuillasi, se kun on kaikkien nähtävillä. | |
dumbass: Annatkohan itsestäsi vähän turhan tarkkoja tietoja profiilisivuillasi, se kun on kaikkien nähtävillä.
Tämä tuli minullekin mieleen kun vilkaisin ko. sivulle.
Kannattaa (muiden) nimet ja tarkemmat paikkatiedot ainakin pyyhkiä pois.
"Semmosta huutomerkkiaksentointia alusta loppuun ja burlaburla-perunoita kellariin." | |
Jos jonkun mielestä nuo nimet on edes hieman reaalisuuteen viittaavia, niin jonkin sorttinen mielikuvituksen puute vaivaa... Ja jos ovat, god help us all. | |
-Dr.DW-: Jos jonkun mielestä nuo nimet on edes hieman reaalisuuteen viittaavia, niin jonkin sorttinen mielikuvituksen puute vaivaa... Ja jos ovat, god help us all.
Mielikuvituksen puute vaivaa ketä? Vanhempia? Mielikuvituksen puutetta osoittaa myös se että ilkkuu kaveria joka ihan selkeästi yrittää ymmärtää mistä soittamisessa on kyse. Oikein aikuista. | |
Kailis: Mielikuvituksen puute vaivaa ketä? Vanhempia? Mielikuvituksen puutetta osoittaa myös se että ilkkuu kaveria joka ihan selkeästi yrittää ymmärtää mistä soittamisessa on kyse. Oikein aikuista.
Faak mii! Nyt tuli tuo kirjoitus ihan totaalisen väärään topic:iin... My bad..
-> Nöyrtyen järsimään kynsiäni... :( | |
Soittamisen voi ymmärtää jo omaksi kielekseen.
Jos se käännetään vaikkapa suomeksi tai englanniksi, voi tulla väärinymmärryksiä.
Parempi siis kommunikoida keskenään "alkuperäiskielellä" eli soittamalla.
**
Siis treenatessa juttuja voi kelata mielessään, mutta soittaessa pääsee tilaan, jossa jutut tulevat selkärangasta sen ihmeemmin ajattelematta.
Jamittelu on muusikoiden välistä keskustelua.
Kapulakieli = rumpalien oma kieli. | |
Siis treenatessa juttuja voi kelata mielessään, mutta soittaessa pääsee tilaan, jossa jutut tulevat selkärangasta sen ihmeemmin ajattelematta.
Jamittelu on muusikoiden välistä keskustelua.
Kiitos mielipiteestäsi. Vielä lisätäkseni, niin unensaanti on soittajalle hyvin tärkeää. Unen aikana ,näin karkeasti sanottuna, käymme läpi kokemuksiamme ja mieltä askarruttavat ongelmat, yleensä sosiaaliset. Soittamiseen liittyvät kokemuksien läpikäyminen unissa on ikään kuin toinen tapa oppia.
Omasta kokemuksestani olen huomannut, että pitkät tauot soittokertojen välillä ei tarkoita, ettei pysty oppimaan. Eli pelkkä soittaminen ei ainoastaan ole takeena oppimiselle. Olen useita kertoja pitänyt viikonkin tauon (itselleni hyvin pitkä aika), mutta pystynyt kuitenkin seuraavaan kertaan soittamaan selvemmin, siis ilman fyysistä harjoittelemista. Tässä prosessissa pidän tärkeänä nukkumista.
Jokainen on potentiaalisesti hyvä soittamaan, mutta tarvitaan vain työtä, työtä ja työtä, sitten lepoa ja uudestaan työtä, työtä ja työtä. Lahjakkuus on enemmänkin mielen kyky ymmärtää omalaatuisesti, jolloin me ilmenemme soittajina toisistamme poikkeavin | |
jazrokOnni: Omasta kokemuksestani olen huomannut, että pitkät tauot soittokertojen välillä ei tarkoita, ettei pysty oppimaan. Eli pelkkä soittaminen ei ainoastaan ole takeena oppimiselle. Olen useita kertoja pitänyt viikonkin tauon (itselleni hyvin pitkä aika), mutta pystynyt kuitenkin seuraavaan kertaan soittamaan selvemmin, siis ilman fyysistä harjoittelemista. Tässä prosessissa pidän tärkeänä nukkumista.
Viikon tauko ei ole edes pitkä aika, kuukausien tai vuosien tauko alkaa jo olla. Päinvastoin, viikon tauko todennäköisesti tekee ihan hyvää, ainakin intensiivisemmälle harjoittelijalle. Tulee ihan uusia juttua ja freesiä näkemystä kun ottaa hieman etäisyyttä soittamiseen.
Pitkä tauko voi hieman ruostuttaa tekniikkaa, mutta jos musiikkia kuuntelee aktiivisesti ja muutenkin kelailee juttuja, kehitystä (musikaalista) tapahtuu varmasti. Itse väitän soittavani nykyisin paljon paremmin (lue: musikaalisemmin) kuin nuorempana, vaikka silloin treenasin huomattavasti enemmän ja rudimentit oli paremmin hallussa. Musiikki, myös se rumpujen soitto, ei ole pelkkää tekniikkaa. Usein jopa enemmän jotain ihan muuta =)
"Its a matter of taste. Taste is a matter of personality. There is bad taste and my taste, which is good off course..." | |
jazrokOnni:Vielä lisätäkseni, niin unensaanti on soittajalle hyvin tärkeää. Unen aikana ,näin karkeasti sanottuna, käymme läpi kokemuksiamme ja mieltä askarruttavat ongelmat, yleensä sosiaaliset. Soittamiseen liittyvät kokemuksien läpikäyminen unissa on ikään kuin toinen tapa oppia.
Lukion psykologian kurssi numero kolme hienosti tiivistettynä tässä. | |
kimizu: Viikon tauko ei ole edes pitkä aika, kuukausien tai vuosien tauko alkaa jo olla. Päinvastoin, viikon tauko todennäköisesti tekee ihan hyvää, ainakin intensiivisemmälle harjoittelijalle. Tulee ihan uusia juttua ja freesiä näkemystä kun ottaa hieman etäisyyttä soittamiseen.
Pitkä tauko voi hieman ruostuttaa tekniikkaa, mutta jos musiikkia kuuntelee aktiivisesti ja muutenkin kelailee juttuja, kehitystä (musikaalista) tapahtuu varmasti. Itse väitän soittavani nykyisin paljon paremmin (lue: musikaalisemmin) kuin nuorempana, vaikka silloin treenasin huomattavasti enemmän ja rudimentit oli paremmin hallussa. Musiikki, myös se rumpujen soitto, ei ole pelkkää tekniikkaa. Usein jopa enemmän jotain ihan muuta =)
Mä olin joskus yli 10v sitten englannissa duunissa puoli vuotta. En koskenu missään kertaakaan rumpusettiin. Ostin tosin udun sieltä mitä välillä rämppäsin. Kapulat oli mukana ja polviin paukutin satunnaisesti.
No kuitenkin tuntu,että takas tullessa olin oppinu soittamaan paljon paremmin ja esim. settibalanssi oli täysin muuttunu siitä täysiä hakkaamisesta paljonkin "musikaalisemmaks".
Ihme juttu. Tuntui,että tekniikkakin olis parantunu sillä aikaa.
Tässä on varmaan ollu takana kans ns. aivotyö. | |
Oman soiton kokeminen saattaa muuttua, vaikkapa nukkumalla välillä. Edellisen illan aivan hirveä nauhoitus ei kuulostakaan seuraavana päivänä niin pahalta.
Loputtoman analysoinnin päälle joskus voi keskittyä vain soittamaan niin että tuntuu ja kuulostaa hyvältä. ; )
Mähän sanoin, että sä sanoit. | |
Strumbali: Oman soiton kokeminen saattaa muuttua, vaikkapa nukkumalla välillä. Edellisen illan aivan hirveä nauhoitus ei kuulostakaan seuraavana päivänä niin pahalta.
Loputtoman analysoinnin päälle joskus voi keskittyä vain soittamaan niin että tuntuu ja kuulostaa hyvältä. ; )
Jep. Sitten on myös se puoli, että kun treenaa intensiivisesti pidemmän aikaa niin tulee "kuuroksi" ja hommasta herkästi jopa vähän turhauttavaa. Omaa kehitystään ei huomaa kun sitä katsoo koko ajan liian läheltä. Viikon parin tauon jälkeen saattaa tuntua että kaikki sujuu kuin rasvattu ja flo on päällä, vaikkei mitään eroa edellisiin treeneihin oikeasti olisikaan.
Joskus virta katkeaa tai sitä on liikaa -
mut voi tahto nuorallatanssijan nostaa ilmaan. | |
passe: Jep. Sitten on myös se puoli, että kun treenaa intensiivisesti pidemmän aikaa niin tulee "kuuroksi" ja hommasta herkästi jopa vähän turhauttavaa. Omaa kehitystään ei huomaa kun sitä katsoo koko ajan liian läheltä. Viikon parin tauon jälkeen saattaa tuntua että kaikki sujuu kuin rasvattu ja flo on päällä, vaikkei mitään eroa edellisiin treeneihin oikeasti olisikaan.
Uuden oppimisessa kehitys menee aina harppauksin, sitten kun on tietyn alkuvaiheen ylittänyt. Alussa kehitys on aika suoraviivaista. Jatkossa tulee pitkiäkin paikallaan junnaus putkia. Idea on siinä, että silloin pitää vaan jaksaa harjoitella. Se nouseva pykälä tulee aina jossain vaihessa ja sitten taas junnataan hieman ylemmällä tasolla....
Voi olla niin, että mitä paremmat taidot on, niin sitä pitempiä jaksoja on ne pattitilanteet kehityksessä?
Juu tuo tais olla jo aiheen ohi. Soittamisenkielestä en juuri bonjaa mitään.
Sen verran, että veljen kanssa jammatessa ollaan kuin kaksoset. Soitetaan typeriä biisejä, mutta homma synkkaa aikalailla putkeen, vaikka miten sekoiltais. Heti kun remmiin tulee joku muu, niin pitäis olla kait enemmän sitä soittamisen kielen ymmärrystä. Siinä kait tulee se ammattilaisen ja amatöörin ero esiin myös? | |
kimizu: Viikon tauko ei ole edes pitkä aika, kuukausien tai vuosien tauko alkaa jo olla. Päinvastoin, viikon tauko todennäköisesti tekee ihan hyvää, ainakin intensiivisemmälle harjoittelijalle. Tulee ihan uusia juttua ja freesiä näkemystä kun ottaa hieman etäisyyttä soittamiseen.
Pitkä tauko voi hieman ruostuttaa tekniikkaa, mutta jos musiikkia kuuntelee aktiivisesti ja muutenkin kelailee juttuja, kehitystä (musikaalista) tapahtuu varmasti. Itse väitän soittavani nykyisin paljon paremmin (lue: musikaalisemmin) kuin nuorempana, vaikka silloin treenasin huomattavasti enemmän ja rudimentit oli paremmin hallussa. Musiikki, myös se rumpujen soitto, ei ole pelkkää tekniikkaa. Usein jopa enemmän jotain ihan muuta =)
Jess!! Tätä itsekin haen. Kiitos tuesta, "supportista". 8)
Jokainen on potentiaalisesti hyvä soittamaan, mutta tarvitaan vain työtä, työtä ja työtä, sitten lepoa ja uudestaan työtä, työtä ja työtä. Lahjakkuus on enemmänkin mielen kyky ymmärtää omalaatuisesti, jolloin me ilmenemme soittajina toisistamme poikkeavin | |
Strumbali: Oman soiton kokeminen saattaa muuttua, vaikkapa nukkumalla välillä. Edellisen illan aivan hirveä nauhoitus ei kuulostakaan seuraavana päivänä niin pahalta.
Loputtoman analysoinnin päälle joskus voi keskittyä vain soittamaan niin että tuntuu ja kuulostaa hyvältä. ; )
Kiitos kiitos kiitos teille vielä lisää hyvästä kommentista.
Jokainen on potentiaalisesti hyvä soittamaan, mutta tarvitaan vain työtä, työtä ja työtä, sitten lepoa ja uudestaan työtä, työtä ja työtä. Lahjakkuus on enemmänkin mielen kyky ymmärtää omalaatuisesti, jolloin me ilmenemme soittajina toisistamme poikkeavin | |
Vallu-Veke: Uuden oppimisessa kehitys menee aina harppauksin, sitten kun on tietyn alkuvaiheen ylittänyt. Alussa kehitys on aika suoraviivaista. Jatkossa tulee pitkiäkin paikallaan junnaus putkia. Idea on siinä, että silloin pitää vaan jaksaa harjoitella. Se nouseva pykälä tulee aina jossain vaihessa ja sitten taas junnataan hieman ylemmällä tasolla....
Treenausta ja lisää treenausta! :) Siitä suorastaan "täytyy" tykätä. Itse olen todella innoissani uudesta, opittavasta asiasta, jos se on mielenkiintoinen. Kun työurakka on ohi, niin tulee todella hyvä mielentila, palkintona.
Jokainen on potentiaalisesti hyvä soittamaan, mutta tarvitaan vain työtä, työtä ja työtä, sitten lepoa ja uudestaan työtä, työtä ja työtä. Lahjakkuus on enemmänkin mielen kyky ymmärtää omalaatuisesti, jolloin me ilmenemme soittajina toisistamme poikkeavin | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
|
|
