Rock, pop, alternative ›

jazzmies: Mutta kun 'So Whatin' sanat menevät englanniksi!
 
Ne puoliriimit ovat aina häirinneet minua.

jazzmies:sivistymättömät poppisvanhemmat ja rockintoilijaisät, joilla on järkähtämättömiä ennakkoluuloja muita musiikkeja tai taidemuotoja vastaan, tai heillä ei sitten ole mitään intressiä kasvattaa jälkikasvustaan kulturelleja, vaikka pitäisi. Ensimmäisen polven rockintoilijaisät ovat pohjimmiltaan laiskoja ja egoistisismukavuudenhaluisesta motiivistaan itsensä tyhmäyttäneitä konservatiiveja, joilla ei itsellä ole omasta syystä ole antaa kättä pidempää lapsensa kultivoimiseen. Näin tulee englantilaisen työläisperheen kaltainen väliinputoajajaktumo: työtön lapsi työttömällä isällä, jonka isä oli taas työtön.
 
Mykistävää. Pia-Noora Kaupin ja Ida Asplunin Nyt-liitteen perintö näyttää elävän ja voivan hyvin.

PsychedelicWarlord: Kyllähän se niin taitaa mennä ,että jazz häviää kun/jos julkinen tuki loptetetaan.Tällöin tuskin nähdään tarpeelliseksi ylläpitää myöskään mitään koulutusta jazzille - ainakaan julkista tukea nauttivaa.
 
Ja elitismi vain nopeuttaa syöksykierrettä ,koska tukien leikkaus on kansalle helppo perustella.Jo ennestään vahva "apurahataide" kuva saa ikäänkuin lisävahvistusta.
 
Apurahataidetta tarvitaan sivistysvaltiossa aina. Aikoinaan taidetta tukivat mesenaatit ja nykyisin veronmaksajat. Yhteiskunnan velvollisuus on subventoida sekä talouden että kulttuurin puolella heterogeenisyyden itseisarvon takia. Rockin subventoinnista (äänite- ja promootiotuki) huolehtii usein rockin tekijöiden etujärjestöt, kuten Esek ja Luses Gramexin ja Fimicin puolelta. Ja Gramexin ja Fimicin toimintaa tukee musiikin käyttäjät ja veronmaksajat, eli samat ihmiset kuin ketkä tukevat jazzia ja klassista.
 
Tuo on varsin tavallinen myytti, että rock tulee toimeen omillaan - nuorisotalot ym., kaikki ovat julkisen tuen varassa. Aniharvoin kaupungeissa kellareissa alkaa soida samalla tavalla kuin Ganesien kulta-aikana. Silloin rock oli rock.
 
Suuresta kilpailusta yleisöistä eri musiikinmuotojen välillä veronmaksajat ovat päätyneet maksamaan vapaaehtoisesti vain legendojen näkemisestä tai festivaalilipuista. Ai niin, tänään on Herbie Hancock Finlandia-talossa, 1700 paikkaa, ja tapahtuma on loppuunvarattu. Mutta tavallisesti ihmiset vain fiilistelevät legendalevyjensä kanssa eivätkä vaivaudu vääntäytyä kuuntelemaan maksullista musiikkia livenä kourallista ihmisiä lukuunottamatta. Mikä yleiön tekee vaivautuneeksi tai ahdistuneeksi tarkastella musiikillista liveä selvinpäin? Aivan oikein - ennakkoluulot, itsensä haastaminen, levottomuus, musiikillinen "vaalea leipä", aistien avaaminen, vastaanottaminen, oppiminen ja loppukädessä itsesivistys. Älypuhelimilta vaaditaan mielettömyyksiä, mutta musiikkiaktilta kännikatarsista.

Varoittava esimerkki elitismistä luopumisesta on Ruotsi, kuinkas muuten. Heidän oopperansa ja sinfoniaorkesterinsa ovat paljon huonompia kuin meidän. Ruotsalaiset, maailman köyhin kansa, kuluttavat himokkaasti luksusta, guttaperkkaa, ja tasa-arvon nimissä sortavat elitistisiä kulttuurilaitoksia. Sillä kansalla ei ole tulevaisuutta. Jos sama elitisminvastainen ajattelu pesiytyy meille, noutaja tulee.

jazzmies: Apurahataidetta tarvitaan.
 
Tästä olen, osittain, samaa mieltä. Kuitenkin siinä vaiheessa kun apurahataidetta ei perustella taiteen tekemisen edellyttämän vapauden varmistamisella ja sillä että marginaaleille tai avantgardelle ei (heti) löydy maksavia yleisöjä - näin on ollut ja kuuluu ollakin, vaan itsepönkityksellä ja alaspianavalla halveksunnalla, "minun erinomaisuudelleni itsestäänselvästi kaikki" ajattelulla, niin siinä vaiheessa apurahataide asettaa itsensä täysin kyseenalaiseksi. Ei myöskään ole hyvä kokonaan menettää yhteyttä tavalliseen yleisöön, eikä ainakaan kunnioitustaan ihmisten elämyksiä ja kokemuksia kohtaan.
 
Ylipäänsä saattaa hyvinkin olla niin, että taiteen historiassa paras uutta luova avatgarde on aina syntynyt nk. "sivistyspiirien" banaaliksi leimaamien kansan-, populaari- ja massakulttuurin tärkeiden sisältöjen ymmärtämisestä ja esiinnostamisesta uusin näkökulmin.

velipesonen: Ruotsi
 
Joo, ilman muuta "Ruotsi" musiikissa, taiteessa, kulttuurissa on yhtä yleispätevästi määriteltävä yksiselitteinen kokonaisuus kuin "rock" ja "rockin kuolemakin". Jep jep.

Askr: Joo, ilman muuta "Ruotsi" musiikissa, taiteessa, kulttuurissa on yhtä yleispätevästi määriteltävä yksiselitteinen kokonaisuus kuin "rock" ja "rockin kuolemakin". Jep jep.
 
On yksikäsitteisesti määriteltävissä mihin rahoja sijoitetaan ja mihin ei. Ruotsin Kansankoti kaipaa kansankulttuuria ja poliitikot ovat kymmenien vuosien ajan syöttäneet äänestäjille antielitististä sanomaa, josta meillä on enimmäkseen vältytty.

jazzmies: Apurahataidetta tarvitaan sivistysvaltiossa aina. Aikoinaan taidetta tukivat mesenaatit ja nykyisin veronmaksajat. Yhteiskunnan velvollisuus on subventoida sekä talouden että kulttuurin puolella heterogeenisyyden itseisarvon takia. Rockin subventoinnista (äänite- ja promootiotuki) huolehtii usein rockin tekijöiden etujärjestöt, kuten Esek ja Luses Gramexin ja Fimicin puolelta. Ja Gramexin ja Fimicin toimintaa tukee musiikin käyttäjät ja veronmaksajat, eli samat ihmiset kuin ketkä tukevat jazzia ja klassista.
 
Se ,että sanot apurahataidetta tarvittavan ei ikävä kyllä riitä.Julkisen puolen taakka tulevina vuosina tulee kasvamaan väestön ikääntymisen myötä jolloin on todennäköistä ,että on menopuolella mentävä priorisointeihin.Ja tällöin "apurahataide" ei ehkä ole säilytettävien tukikohteiden listalla kovin korkealla.
 
Ja koska politiikassa myös ns.yleinen mielipide painaa aika paljon ei ennuste ole kovin hyvä.Ja sitä tuskin parantaa elitistinen "sivistäminen" ja muiden musiikinlajien ja niiden kuulijoiden aliarvostaminen tai suoranainen halventaminen.
 
Tuo on varsin tavallinen myytti, että rock tulee toimeen omillaan - nuorisotalot ym., kaikki ovat julkisen tuen varassa.
 
Nuorisotyö ei ole sama kuin rock.Lisäksi nuorisotyön hyödyt on selkeästi osoitettu.
 
Mitä tulee rockin toimeentulemiseen ilman julkista tukea niin kyseessä on aivan selkeä fakta.Sen sijaan jazzin kohdalla on selvää ettei tulevaisuutta ole ilman julkista tukea kannattajien vähäisyydestä johtuen.
 
Suuresta kilpailusta yleisöistä eri musiikinmuotojen välillä veronmaksajat ovat päätyneet maksamaan vapaaehtoisesti vain legendojen näkemisestä tai festivaalilipuista.
 
Olet väärässä.On myös välimuotoja kuten esim.rockin puolella monesti varsin eläväinen ug-skene (metalli,punk).Tietenkään siellä ei saada miljoonavoittoja ja tapahtumia vedetään läpi jopa tappiolla.Mutta olennaista on ,että toiminta tapahtuu ilman merkittävää julkista tukea.Tätä ei tapahdu jazzin puolella kovinkaan suuressa määrin.Klassisesta puhumattakaan.
 
Ai niin, tänään on Herbie Hancock Finlandia-talossa, 1700 paikkaa, ja tapahtuma on loppuunvarattu. Mutta tavallisesti ihmiset vain fiilistelevät legendalevyjensä kanssa eivätkä vaivaudu vääntäytyä kuuntelemaan maksullista musiikkia livenä kourallista ihmisiä lukuunottamatta. Mikä yleiön tekee vaivautuneeksi tai ahdistuneeksi tarkastella musiikillista liveä selvinpäin? Aivan oikein - ennakkoluulot, itsensä haastaminen, levottomuus, musiikillinen "vaalea leipä", aistien avaaminen, vastaanottaminen, oppiminen ja loppukädessä itsesivistys. Älypuhelimilta vaaditaan mielettömyyksiä, mutta musiikkiaktilta kännikatarsista.
 
Sinä voit valittaa "huonosta yleisöstä" vaikka maailman tappiin.Sen sijaan ehkä kannattaisi miettiä millä tavalla ihmiset saataisiin maksamaan vaikkapa jazzista ihan vapaaehtoisesti ja kuuntelemaan sitä enemmän.
 
Se tuskin onnistuu aliarvioimalla ja dissaamalla muiden musiikinlajien kuuntelijoita tai muita musiikinlajeja?

velipesonen: Varoittava esimerkki elitismistä luopumisesta on Ruotsi, kuinkas muuten. Heidän oopperansa ja sinfoniaorkesterinsa ovat paljon huonompia kuin meidän. Ruotsalaiset, maailman köyhin kansa, kuluttavat himokkaasti luksusta, guttaperkkaa, ja tasa-arvon nimissä sortavat elitistisiä kulttuurilaitoksia. Sillä kansalla ei ole tulevaisuutta. Jos sama elitisminvastainen ajattelu pesiytyy meille, noutaja tulee.
 
Elitismi vain jouduttaa julkisella tuella hengissäpysyvien musiikinlajien laskukiitoa.Tulevaisuus on markkinaehtoisen toiminnan.Sinänsä ikävää ja olen sitä mieltä ,että julkista tukea tarvitaan.
 
Ikävä kyllä epäilen ,että suurin osa ruotsalaisista ns.paskat nakkaa ovatko heidän oopperansa tai orkesterinsa nimim.velipesosen mielestä parempia vai huonompia kuin meidän.

PsychedelicWarlord: Ikävä kyllä epäilen ,että suurin osa ruotsalaisista ns.paskat nakkaa ovatko heidän oopperansa tai orkesterinsa nimim.velipesosen mielestä parempia vai huonompia kuin meidän.
 
Juuri niinhän minä sanoin. Siitä päättelemme ettei heillä ole tulevaisuutta.

jazzmies: Apurahataidetta tarvitaan sivistysvaltiossa aina. Aikoinaan taidetta tukivat mesenaatit ja nykyisin veronmaksajat. Yhteiskunnan velvollisuus on subventoida sekä talouden että kulttuurin puolella heterogeenisyyden itseisarvon takia. Rockin subventoinnista (äänite- ja promootiotuki) huolehtii usein rockin tekijöiden etujärjestöt, kuten Esek ja Luses Gramexin ja Fimicin puolelta. Ja Gramexin ja Fimicin toimintaa tukee musiikin käyttäjät ja veronmaksajat, eli samat ihmiset kuin ketkä tukevat jazzia ja klassista.
 
No joo, veronmaksajatkin kyllä. Mutta itse tarkoitan lähinnä sitä, että mielestäni rock elää siinä mielessä omillaan, että sillä on paljon maksavaa liveyleisöä ja levyjen yms. ostajia. Jos joku yleistää koko sen porukan yhdeksi alempiarvoiseksi laumaksi ja kokee itse olevansa jotain ylhäistä, ei se poista sitä seikkaa, että sitä porukkaa kuitenkin on eikä rock tarvitse tekohengitystä.
 
Tuo on varsin tavallinen myytti, että rock tulee toimeen omillaan - nuorisotalot ym., kaikki ovat julkisen tuen varassa. Aniharvoin kaupungeissa kellareissa alkaa soida samalla tavalla kuin Ganesien kulta-aikana. Silloin rock oli rock.
 
Hei, se ei ole mikään myytti, vaan fakta. Jos julkiset tuet lopeteaan rockin osalta, vaikuttaa se tietenkin tuotannon laatuun ja määrään, mutta se ei kitke rockia eikä sen massiivista osuutta kaikesta musiikista tässäkään maassa. Ja nuorisotalot eivät ole kovinkaan pitkälti rockin tukemista varten, vaikka ne tarjoavatkin satunnaisia soittokokeiluolosuhteita nuorille tyylin ollessa aina enemmän rock kuin vaikkapa jazz. Ja järjestävät rock-konsertteja. Mutta se on niin olematonta musiikin kokonaiskentällä.
 
Siitä olen siitä samaa mieltä, rock oli oikeasti rock ennen vanhaan.
 
Suuresta kilpailusta yleisöistä eri musiikinmuotojen välillä veronmaksajat ovat päätyneet maksamaan vapaaehtoisesti vain legendojen näkemisestä tai festivaalilipuista. Ai niin, tänään on Herbie Hancock Finlandia-talossa, 1700 paikkaa, ja tapahtuma on loppuunvarattu. Mutta tavallisesti ihmiset vain fiilistelevät legendalevyjensä kanssa eivätkä vaivaudu vääntäytyä kuuntelemaan maksullista musiikkia livenä kourallista ihmisiä lukuunottamatta. Mikä yleiön tekee vaivautuneeksi tai ahdistuneeksi tarkastella musiikillista liveä selvinpäin? Aivan oikein - ennakkoluulot, itsensä haastaminen, levottomuus, musiikillinen "vaalea leipä", aistien avaaminen, vastaanottaminen, oppiminen ja loppukädessä itsesivistys.
 
On tässä perääkin. Siis Hancock on oikeasti keikalle tuolla, ellei keikka peruunnu... ;)

velipesonen: Juuri niinhän minä sanoin. Siitä päättelemme ettei heillä ole tulevaisuutta.
 
Niin tai sinä päättelet.Paremminhan niillä taitaa mennä nyt kuin meillä.Monessakin mielessä ,mutta ei mennä nyt ulos aiheesta.

PsychedelicWarlord: Julkisen puolen taakka tulevina vuosina tulee kasvamaan väestön ikääntymisen myötä jolloin on todennäköistä ,että on menopuolella mentävä priorisointeihin.Ja tällöin "apurahataide" ei ehkä ole säilytettävien tukikohteiden listalla kovin korkealla.
 
Taide on itseisarvo ja taidetapahtumissa käy erityisen paljon eläkeläisiä. Taiteella on sen nautiskelijalle terapeuttinen ja eheyttävä vaikutus, ja esteettisten elämysten kokeminen on ihmisen psyykeelle välttämättömyys. Eläkeläisillä on myös lähes järjestelmälliset subventoidut lippuhinnat tai parhaimmillaan vapaa pääsy taidetapahtumiin. Nyt oli myös kampanja, missä eläkeläisiä yritettiin saada mukaan rocktapahtumiin ilmaisilla pääsylipuilla. Muistaakseni taide-elämys jäi lähinnä tirkistelyn tasolle.
 
Nuorisotyö ei ole sama kuin rock.
 
Rockin pakkosyöttö nuorisotyössä(kin) alkaa kovin nuorena, koska ohjaajilla ei ole näkemystä tai kokemusta muusta musiikista tai taiteesta ylipäätänsä. Eli siinä olet oikeassa, että nuorisotyö erisuuri kuin rock. Rockista on tullut käypä tapa pitää syrjäytymisvaarassa olevat taaperot poissa kaduilta ja samalla tehdä tavoitteellista nuorisotyötä. Näin ollen rock ei synny enää tarpeesta luoda musiikin itsensä ehdolla, vaan se on tekijöille lähinnä terapeuttinen keino paeta lähiökotioloja tai huutaa paha olo ulos. Se on hyvä juttu, mutta kuten ketjussa on todettu monia kertoja - lahjakkaimmat tekijät eivät tarvitse rockia parannuskeinokseen, vaan he ovat siirtyneet muihin tehtäviin, esim. tekemään iPhone-sovelluksia. Näin ollen rockilta on turha odottaa kovin suurta lähivuosina, tai mitään kovin suurta ei ole pariin kymmeneen vuoteen edes näkynyt tai kuulunut.

Johan on taas vertaukset. Siis meinaatko oikeasti että ohjelmoijan lahjakkuus olisi suoraan verrannollinen muusikon lahjakkuuteen?

Cimble: No joo, veronmaksajatkin kyllä. Mutta itse tarkoitan lähinnä sitä, että mielestäni rock elää siinä mielessä omillaan, että sillä on paljon maksavaa liveyleisöä ja levyjen yms. ostajia.
 
Just näin.
 
Olen samaa mieltä, rock oli Rock ennen vanhaan. Mutta nuorisotalot eivät ole kovinkaan pitkälti rockin tukemista varten, vaikka ne tarjoavatkin satunnaisia soittokokeiluolosuhteita nuorille tyylin ollessa aina enemmän rock kuin vaikkapa jazz. Ja järjestävät rock-konsertteja. Mutta se on niin olematonta musiikin kokonaiskentällä.
 
Aivan oikein.Nuorisotoimi järjestää toimintaa nuorille etteivät ajautuisi ns."huonoille teille".Tämä näin kärjistäen.Osa tuota toimintaa on sitten bänditoiminta.Rockille on tuosta hyötyä muttei se ole rockin kannalta elintärkeää tai merkittävääkään.Sama juttu ESEKin ym. kohdalla.
 
Sen sijaan esim.jazzin ja klassisen puolella monesti vaikkapa apurahat mahdollistavat sen ,että musiikkia ylipäätään edes syntyy.
 
Yksi tärkeä seikka on myös mitä tulee tapahtumaan musiikin koulutuksen puolella - lähinnä siis sen miten sitä rahoitetaan tulevaisuudessa.Mikäli kolutukselta aletaan vaatia entistä enemmän konkreettista -esim.taloudellista- hyötyä sijoitetuille verorahoille niin saapa nähdä.Tässä kontekstissa elitismi alkaa olla jo vaarallista vaikkapa jazzille.Voi tulla kylmää kyytiä kun menoleikkuri pääseen vauhtiin.
 
Toivottavasti näin ei käy vaan julkinen tuki monenlaiselle musiikille jatkuu jotta kenttä säilyy monipuolisena.
 
On tässä perääkin.
 
On toki.Itsekin usein manaan kun ihmiset ei käy keikoilla tms.Mutta tuohonkaan tuskin pätevä lääke on alkaa halventaa ja aliarvioida yleisöä.Ehkä parempi on miettiä miten sitä omaa musaa saisi paremmin perille.

jazzmies: Taide on itseisarvo ja taidetapahtumissa käy erityisen paljon eläkeläisiä.
 
Voi ollakin.Pointti vaan nyt ei ollut yleisön ikärakenne vaan sen vähäinen määrä joka ei riitä pitämään jazzia tai klassista musaa hengissä ilman julkista tukea.Ja eläkeläisten parissa iskelmä lienee suositumpaa kuin rock.
 
Jazzia eläkeläisistä kuuntelee marginaalinen osa.Jazzia kuuntelevia löytyy enemmän varmaan rock-diggareiden paristakin.
 
Ja toinen pointti oli tietenkin se miten tälle julkiselle tuelle käy tulevaisuudessa julkisen talouden leikkauspaineiden alla.Tällöin ei ole ihan yhdentekevää millainen kuva äänestäjillä/veronmaksajilla on siitä taiteesta mitä tuetaan.Jos se nähdään turhana elitistisenä apurahataiteena niin ei hyvä.
 
Taiteella on sen nautiskelijalle terapeuttinen ja eheyttävä vaikutus, ja esteettisten elämysten kokeminen on ihmisen psyykeelle välttämättömyys.
 
Varmaan näin.Mitä sitten?
 
Eläkeläisillä on myös lähes järjestelmälliset subventoidut lippuhinnat tai parhaimmillaan vapaa pääsy taidetapahtumiin.
 
Vaan kauanko jatkuu subventointi?
 
Nyt oli myös kampanja, missä eläkeläisiä yritettiin saada mukaan rocktapahtumiin ilmaisilla pääsylipuilla. Muistaakseni taide-elämys jäi lähinnä tirkistelyn tasolle.
 
Mitä sitten? Olennaistahan tuon rock-tapahtuman jatkon kannalta on se ,että lipputulot ovat riittävät.Jos jollakin tapahtumalla ei ole yleisöä se loppuu.Osa loppuu - osa jatkaa.
 
Se on juuri sitä markkinaehtoista toimintaa jossa rockin kyseessä ollen toimitaan koko ajan.
 
Rockin pakkosyöttö nuorisotyössä(kin) alkaa kovin nuorena, koska ohjaajilla ei ole näkemystä tai kokemusta muusta musiikista tai taiteesta ylipäätänsä.
 
Tämä nyt on silkkaa roskaa.Nuorille tarjotaan tekemistä josta he pitävät.Ja näinhän on pakkokin tehdä eihän heihin muuten saada kontaktia.Samalla ajetaan esim.pähteettömyyttä ym.yhteiskunnalle hyödyllistä.
 
Nuorisotyö on paljon laajempi käsite kuin rock eikä siinä ole kyse mistään rockin "pakkosyötöstä".Sille ei voi mitään jos jazz ei ole nuorison keskuudessa suosittua ,mutta tuskin elitistinen snobbailu sen asemaa parantaa sen kummemmin nuorison kuin aikuisväestönkään keskuudessa.
 
Rockista on tullut käypä tapa pitää syrjäytymisvaarassa olevat taaperot poissa kaduilta ja samalla tehdä tavoitteellista nuorisotyötä. Näin ollen rock ei synny enää tarpeesta luoda musiikin itsensä ehdolla, vaan se on tekijöille lähinnä terapeuttinen keino paeta lähiökotioloja tai huutaa paha olo ulos.
 
Niin kuten edellä sinulle on sanottu: Bänditoiminta on osa nuorisotyötä siinä missä vaikkapa eri urheilulajit.
 
Nuorisotoiminta ja rockin syntyminen on kaksi eri asiaa.

jazzmies: Taiteella on sen nautiskelijalle terapeuttinen ja eheyttävä vaikutus, ja esteettisten elämysten kokeminen on ihmisen psyykeelle välttämättömyys.
 
Tässä kuvasit "taidetta"
 
jazzmies:Näin ollen rock ei synny enää tarpeesta luoda musiikin itsensä ehdolla, vaan se on tekijöille lähinnä terapeuttinen keino paeta lähiökotioloja tai huutaa paha olo ulos. Se on hyvä juttu, mutta kuten ketjussa on todettu monia kertoja - lahjakkaimmat tekijät eivät tarvitse rockia parannuskeinokseen
 
Ja tässä "rockia" - ettei vaan olisi ihan omien sanojesi mukaisesti niin, että rockin olisi aivan "taiteen" kaltaista taidetta, joka on tekijöilleen välttämätön ilmaisukeino ja kuuntelijoilleen taide-elämys siinä missä "taidekin", ihan ilman terapia-näkökulmaakin.

PsychedelicWarlord: Sen sijaan ehkä kannattaisi miettiä millä tavalla ihmiset saataisiin maksamaan vaikkapa jazzista ihan vapaaehtoisesti ja kuuntelemaan sitä enemmän.
 
Se tuskin onnistuu aliarvioimalla ja dissaamalla muiden musiikinlajien kuuntelijoita tai muita musiikinlajeja?
 
Samaa mieltä.

Jos vähän laajennetaan tarkastelukulmaa, niin taiteen tekemisen pariin ylipäätään hakeutuu aina vain vähemmän lahjakkaita henkilöitä. Jatkuva kilpailuasetelma ja yleisenä sylkykuppina oleminen ei kiinnosta kun leipänsä tienaa helpomminkin, ja se leipä voi olla vieläpä leveä.
 
Esimerkki lahjakkaasta taiteilijasta oli taidemaalari Ilkka Lammi, joka kuoli aivoverenvuotoon 24-vuotiaana vuonna 2000. Hänen kimppuunsa kävivät suurella intohimolla taidepiirit, etunenässä täysin lahjaton kommunistipolitrukki Teemu Mäki, joka myöhemmin palkittiin ansioistaan professuurilla. Nykyisin taiteessa alalla kuin alalla vallitsee yleinen katsantokanta että vain paskaa saa tehdä. Musiikki on säästynyt tältä taudilta hiukan muita taiteenlajeja paremmin, mutta ero ei ole oleellisen suuri.
 
Taiteellisesti lahjakkaat lähtevät iPod-alalle tai laitoksiin. Tähänkin olisi mukava saada muutos.