Rock, pop, alternative ›

varakeef: You really got a hold on me on kyllä järjettömän hieno biisi ja Beatles-tulkinta on kova. Itse asiassa Beatlesin covereista saisi mahtavan kokoelma-albumin...
 
Onko Beatlesin covereista koskaan vielä julkaistu kokoelmalevyä?
 
Parhaita Beatlesin tekemiä covereita ovat minusta muun muassa: Till There Was You, Rock And Roll Music, A Taste Of Honey, Everybody`s Trying To Be My Baby, Money, Twist And Shout, You Really Got A Hold On Me, Boys, - ja Besame Mucho.
 
-----------------------------------------------
 
Muuten: tuli mieleen tuosta Besame Mucho-laulusta, että onko Beatlesin Yesterday vai Besame Mucho maailman eniten coveroitu laulu? Olen lukenut eri lähteistä kumpaakin väitettämän maailman eniten coveroiduimmaksi lauluksi, mutta kumpa laulu mahtaa todella olla coveroiduin?

Long Tall Sally ja Bad Boy ovat ääliömäisen loistavia covereita. Twist And Shout. Onhan näitä. Äänestän Long Tall Sallya.
 
Guinnesin kirjassa silloin kun viimeksi tarkistin Yesterday oli kaikkein levytetyin yksittäinen kappale.
 
En muista onko Beatlesin cover-kokoelmaa, niitähän on Parlophone/Apple -kataloogissa alle kolmekymmentä joten mahtuvat yhdelle cd-levylle kaikki. Sitten kaikki Deccan koesoitot ja Hampurin-äänitykset päälle. 70-luvulla julkaistu tupla-LP Rock'N'Roll Music sisältää paljon covereita.

Yesterdayn syntyhän on kuuluisa. Paul uneksi melodian, kaiketi samalla myös soinnut. Kysymykseni kuuluu: Tuliko Maccalle unessa vain A-melodia vai myös B-melodia?

JET: Yesterdayn syntyhän on kuuluisa. Paul uneksi melodian, kaiketi samalla myös soinnut. Kysymykseni kuuluu: Tuliko Maccalle unessa vain A-melodia vai myös B-melodia?
 
Scrambled Eggs, oh how I love your legs. Kyllä se taisi tulla unessa kokonaisuudessaan koko kappale, mikä häkellytti säveltäjää itseään ja antoi aiheen epäillä sen olevan jokin vanha jazzbiisi tms.
 
Puujalkavitsien ystävänä kysyisin puolestani, kannattaako B-melodiaa käyttää jos A-melodiakin on käytettävissä?

velipesonen: Puujalkavitsien ystävänä kysyisin puolestani, kannattaako B-melodiaa käyttää jos A-melodiakin on käytettävissä?
 
Vain siinä tapauksessa että se A olisikin ollut vanha jazz-biisi.

StJerky: Äänestän "Please Mr. Postman".
 
Tämä on kyllä hyvä veto. Mutta äänestän silti Roll Over Beethovenia, siinä on jotain alkukantaisen raivokasta.

velipesonen: En muista onko Beatlesin cover-kokoelmaa, niitähän on Parlophone/Apple -kataloogissa alle kolmekymmentä joten mahtuvat yhdelle cd-levylle kaikki. Sitten kaikki Deccan koesoitot ja Hampurin-äänitykset päälle. 70-luvulla julkaistu tupla-LP Rock'N'Roll Music sisältää paljon covereita.
 
Tuollainen Beatles-cover-kokoelmalevy olisi yksi levy-idea lisää Beatles-levyjen joukkoon.
 
Kuinkahan suuri määrä erilaisia Beatles-kokoelmalevyjä on - tähän mennessä - maailmassa julkaistu? Niitä taitaa olla julkaistu jo melkoinen määrä.
 
--------------------------------------------------
 
Anttilassa näkyi olevan myynnissä Beatlesin Punainen tupla ja Sininen tupla (remasteroituina versioina) yhdessä (siis 4 CD:n paketti). Hintaan 29.95 euroa. Siinä olisi tuhti paketti upeaa musiikkia! ........Vaikkapa myös aloitteleville Beatles-harrastajille - ja ihmisille, jotka haluavat tutustua yhtyeen musiikkiin.

velipesonen: Scrambled Eggs, oh how I love your legs. Kyllä se taisi tulla unessa kokonaisuudessaan koko kappale, mikä häkellytti säveltäjää itseään ja antoi aiheen epäillä sen olevan jokin vanha jazzbiisi tms.
 
Paulhan päiväkausia kyseli ystäviltään, tuttaviltaan, että onko tällaista melodiaa, sävellystä jo olemassa. Ja sitten kun hän varmistui ettei kyseessä ole mikään olemassaoleva melodia, sävellys niin hän alkoi tehdä siitä laulua, jonka tunnemme nykyään Yesterday-nimisenä evergreen-kappaleena.
 
Paul itse(kin) kaiketi on pitänyt Yesterdayta parhaana tekemänään lauluna. On ollut siis hänen oma(kin) suosikkinsa.

Beatles-kokoelman aloittelijoille voisi laatia siten, että ottaa vaikka Youtubesta 20 kaikkein vähiten klikattua Beatles-originaalia (Parlophone/Apple -kataloogista) ja laittaa ne samalle levylle. Siinä olisi Beatlesin 20 huonoiten tunnettua kappaletta. Siitä olisi hyvä aloittaa niin olisi selusta turvattu.

velipesonen: Long Tall Sally ja Bad Boy ovat ääliömäisen loistavia covereita. Twist And Shout. Onhan näitä. Äänestän Long Tall Sallya.
 
Slow Downia ei sovi unohtaa, siinä on aivan tajuttomat vokaalit Lennonilta.

StJerky: Äänestän "Please Mr. Postman".
 
Äänestän "Kansas city/Hey, hey, hey"

Calliope: Äänestän "Kansas city/Hey, hey, hey"
 
Moneyn liveversiota - joka löytyy Anthology 1:ltä - äänestän. Siinä on raivoa.

velipesonen: Scrambled Eggs, oh how I love your legs. Kyllä se taisi tulla unessa kokonaisuudessaan koko kappale, mikä häkellytti säveltäjää itseään ja antoi aiheen epäillä sen olevan jokin vanha jazzbiisi tms.
 
Kirjastossa luin Eilistä. Siinä kyllä oli mm. sellaista, että McCartney "mietti melodiaa" ja teki siitä yhä paremman tms, ja keskikasin lisäämisestä myös kirjoitettiin.
 
Sain kuvan että A-melodia (sointuineen) tuli uneksinnan tuloksena - miltä se rakastettavasti kuulostaakin ollen todellinen alitajunnan tuote.
 
Onko velipesosella tai jollain muulla täysveristä tietoa asiasta.
 
JET

JET: Kirjastossa luin Eilistä. Siinä kyllä oli mm. sellaista, että McCartney "mietti melodiaa" ja teki siitä yhä paremman tms, ja keskikasin lisäämisestä myös kirjoitettiin.
 
Sain kuvan että A-melodia (sointuineen) tuli uneksinnan tuloksena - miltä se rakastettavasti kuulostaakin ollen todellinen alitajunnan tuote.
 
Onko velipesosella tai jollain muulla täysveristä tietoa asiasta.
 
Olisiko niin että eri lähteissä on melodian kokonaisuudesta eri tietoa. Englanninkielinen iskelmätermi "middle eight" tarkoittaa samaa kuin mistä meillä on tapana puhua c-osana. C-osa esiintyy kappaleessa yleensä kerran ja sen pituus on yleensä kahdeksan tahtia. Yesterdayssa olisi järkevintä puhua b-osasta (Why she had to go..., esiintyy kahdesti), mutta McCartney käyttää termiä middle eight sangen löysästi eikä suomentaja ole ajan tasalla.
 
Middle eightin lisäämisestä on tullut Beatles-keskustelussa jo jonkinlainen vitsi koska muistaakseni Lennon viittasi jossain haastattelussaan In My Lifen middle eightiin, jota ei sitäkään ole olemassa. Middle eight on heidän puheissaan milloin mitäkin. Käsittääkseni koko termi on alun alkaen hiukkasen löysä eli voisivat alkaa käyttää meikäläistä terminologiaa tässäkin kohtaa.
 
Suurin osa lähteistä antaa ymmärtää että McCartney uneksi kappaleen kokonaisuudessaan ja sitten valveilla vähän viilasi sitä, etenkin b-osaa.
 
E: Lueskelin vähän kirjoja. Steve Turnerin Kovan päivän kirjassa (Hard Day's Write) on lainaus jonka mukaan Paul oli saanut melodian unessa kokonaisuudessaan ("It was just all there, a complete thing. I couldn't believe it"). Mutta sekin on tietysti voinut tarkoittaa pelkkää a-osaa. Many Years from Now'ssa (Eilinen) Miles kirjoittaa Paulin työstäneen kappaletta piano apunaan ja "lisänneen keskikahdeksikon". Tämä ei ole kirjassa lainausta Paulilta vaan Milesin tekstiä. George Martin väittää McCartenyn esittäneen kappaleen hänelle ensi kerran Pariisissa niinkin varhain kuin tammikuussa 1964, jolloin se ei olisi välttämättä tullut unessa lainkaan. Mutta: Jos harrastamme vähän lähdekritiikkiä ja pidämme Milesin kirjaa parhaana, niin a-osa (engl. verse/chorus) tuli unessa ja b-osa (middle eight) valveilla. Tietenkin tässä on sekin mahdollisuus että Paul olisi lisännyt kappaleeseen valveilla vielä kolmannenkin osan ja myöhemmin jättänyt sen pois.
 
E2: Ja taas toisaalta, eikö George Martin ole musiikkiasioissa luotettava lähde?

JET: Ja Maxwell Silver Hammer on arviointikyvyn rapistumisesta paljon puhuva lyyrinen ja melodinen floppi, Maccan uutta (Wings-)vaihetta, rappiota ja paskaa.
 
Maccan sävelkynä tylsyi 70-luvulle tultaessa, mutta tekihän se Wingsinkin kanssa monta todella hyvää kappaletta, kuten My Love, Live And Let Die, Band on the Run, Jet, Let Me Roll It. Eikä se viimeiseksi jääneen Back to the Egg (Eggman, Scrambled Eggs) avauspiisi Getting Closerkaan mikään pöllömpi rallatus ole.
 
Wingsin ongelma bändinä oli ehkä se, että ne yrittivät jonkinlaista glamrockin ja maccamusiikin ristisiitosta, mikä ei olisi kannattanut. Soitto ja sovitukset ovat turhan paperinmakusia ja nihkeitä, ei ole sitä Beatlesin elävyyttä ja riemua kuvioissa.
 
Kananmunasymboli riivaa näitä Beatles-veikkoja. Erilaisissa uskonnollisissa mytologioissa kananmunalle annetaan hyvin tärkeitä merkityksiä kuten maailmankaikkeus tai kuolemanjälkeinen elämä. Meillä on sotkan muna. Perinteisen käsityksen mukaan Eggman on Eric Burdon mutta onko se sittenkin Paul? "I am the Eggman - - I am the Walrus". Jos Paul on Eggman ja Walrus eskimoille kuoleman symboli niin selittääkö tämä sitä sävelkynän heikkenemistä, kysyypi nimimerkki Olenko (epä)normaali.

velipesonen: E2: Ja taas toisaalta, eikö George Martin ole musiikkiasioissa luotettava lähde?
 
Koko unitarinako legenda?

parhaita Beatlesin coveroimia biisejä.. Boys, Taste of Honey, Please Mr. Postman, Act Naturally, Money (paras versio muutenkin, mikä ikinä tästä biisistä on tehty). Harmi, ettei lennon vetänyt enää yhtä hyvin sillä rokkicovereita sisältäneellä soolollaan.

JET: Koko unitarinako legenda?
 
En tiedä.
 
http://www.beatlesbible.com/songs/yesterday/

Täähä on ihan paras:
 
http://www.youtube.com/watch?v=TBiLhQpaUaM