Kitarat: soittaminen ›

aalataur: Mutta on myös lievempiä ilmiöitä. Ja on ihmisiä jotka eivät kykene taputtamaan neljäsosia tai kahdeksasosia musiikin/metronomin tahtiin vaikka tempoon 120. Ei ees etäisesti sinne päin. Ei ees vaikka tunnin verran yrittää. Kun suurin osa tavallisista Rihannan ja Eminemin kuuntelijoista pystyy tohon, miksi tollanen tyyppi itsepintaisesti yrittää olla soittaja?
 
Mä niin tiedän mistä puhut: yks kaverini on sellasen sanotaanko vähän perustavalaatuisemman räp- ja reggaemusiikin diggaaja(eikä siis Soulja Boy ja se Lil'mikävittulie fani) ja koetin joskus opettaa sille rytmiikkaa. Siis ihan valehtelematta kun sanoin että iske tähän tahtiin neljään ja otin todella hitaan tempon, painotin vähän ykköstä 4/4-tahdissa pointin selväksi tehdäkseni ja ei tarvinnu muuta tehdä, kun iskee kädellä reiteen yhtä aikaa, mutta kun ei niin ei:D Kahdeksasosiin kun mentiin niin homma levis käsiin totaalisesti, se kun tuntuu että rytmitaju on ko. tapauksissa täysin nonexistant. Mä olen tiennyt penskasta asti, etten oo urheilussa mikään guru, eikä se siks kiinnostakaan, olis niin utopiaa lähteä nytten vetelee jotain parkouria ja murskaamaan kaikki luunsa kahdeksan metrin pudotuksilla.
 
Kuitenkaan nämä jutut ei päde sellasilla perus-keskivertoyksilöillä, vaan heillä on ihan samalla lailla mahikset kehittyä musiikillisesti ehkä jopa vielä paremmaksi, kuin niillä, joilla on luonnostaan sitä musikaalisuutta vähän enemmän. Kun soveltaa oikeasti parempia opiskelumetodeja, näkee monipuolisesti vaivaa ja tykkää siitä hommasta mitä tekee, niin en mä sille ainakaan näe estettä. Ite muistan vieläkin, miten utopiaa oli pienempänä perustason teorioissa musaopistolla nuo sointukadenssien kuuleminen lapulle:D Meni niin yli kun vaan pysty menemään, en tyyliin tietäny yhtään mitä siinä on nytten tehtävä, kirjottaakko nuotteja vai reaalisointumerkkejä vai mitä ihmeen roomalaisia numeroita. Kuitenkin tähän päivään asti on tullu korvia harjoitettua, ja nykyään voi ottaa ilman äänirautaa jotenkuten yksviivasen a:n lonkalta ja tunnistaa klassisista sointujaksoista vaikkapa napolilaisen sekstisoinnun ja välidominantteja lähes luontevasti.
 
Mikä ihmeen pointti tässä sitten on? No, yleensä tollasissa täysin epämusikaalisissa tapauksissa huomaa onneksi jo alussa, ettei hommaan kannata ryhtyä, joskus kannattaa koettaa siipiään. Tiedä vaikka onkin potentiaalia pidemmälle, kuin mitä surkea alku antaa ymmärtää.