| Aihe: Hiljainen rumpusetti | |
|---|
 Aalimupina
31.10.2010 14:40:43 (muokattu 31.10.2010 14:44:23) | |
|
Mahtaisikohan mitenkään olla mahdollista tehdä sellainen rumpusetti, joka olisi kohtuusoundinen ja hiljainen. Tai retusoida rumpusetti, niin että se olisi huomattavasti hiljaisempi.
Onko se rumpaleiden maailmassa, niin että hyväsoundinen rumpu on aina myös kovaääninen? Teräskielisten akustisten kitaroiden maailmassa on karrikoidusti kahta erityyppistä kitarattyyppiä: 1) Dynamiikkapitoinen rouheaääninen soitin ja 2) Kompressoitu kaunisääninen soitin. Toki näiden väliin mahtuu sitten vaikka mitä. Löytyisikö rumpusettien maailmasta sellaista kompressoitua hiljaista rumpua?
Yhtyeemme soittaa raskaanpuoleista rokkia. Instrumentaationa on laulu, viulu, koskettimet, sähkökitara, basso ja rummut.
Pienemmissä keikkapaikoissa on aina ongelmana se, että rummut tulee liian lujaa, vaikka rumpali soittaa niin hiljaa kuin omalla tatsillaan kykenee ja hänellä on pelleissä Cympadin tehokkaimmat vaimentimet. Tatsissa olisi varmastikin parantamiseen varaa, mutta tällä tatsilla mennään.
Lavavolamme ei todellakaan ole mikään ylettömän suuri 50-wattinen putkivahvistimeni volumepotikka on n. 1:llä (asteikkona 1-10). Kuulen itseäni ihan riittävästi.
Virvelihän on suurin ongelma. Olisiko vinkkejä hiljaisista virveleistä? Vai löytyykö sellaisia? Pitääkö rumpali pistää akvaarioon? Vai löytyisikö jotain järkeviä keinoja hiljaisemman rumpusetin tekemiseen? Rumpaleillakin olisi varmaan kivempaa soittaa keikoilla, jos ei tarvitsisi himmailla koko ajan.
En usko, että bändimme on ainoa jolla on ongelmia pienissä paikoissa rumpujen kanssa. Eikös Tampereen yliopistolla ollut jossain vaiheessa menossa joku hanke, joka tähtäsi hiljaisen ja hyväsoundisen rumpusetin tekemiseen? Mitäköhän sille hankkeelle mahtaa kuulua. | |
Sähkörummut tai pleksikoppi. Voi tietysti myös dempata rummut ja pellit kuoliaaksi, mutta ei ne sitten kuulostakaan enää oikein miltään. Sekin on tosin makuasia.
Noin muuten on aika vähän tehtävissä. Rumpali voisi käyttää ohuempia keppejä, hiljaisempia peltejä jne...
Tätä en allekirjoita! |  Sonormies
31.10.2010 15:51:11 (muokattu 31.10.2010 15:51:38) | |
|
Mä käytän pienessä treenikämpässämme ja useimmilla keikoilla virvelissä paksusta samettikankaasta tehtyä "mekkoa". Mekko kiristetään rummun ympärille kujassa juoksevalla narulla. Mekko roikkuu maahan asti. Ottaa puolet maton räimeestä ja kolmasosan virvelin volumesta pois. Kiva soittaa, kun ei tarvitse koko ajan vahtia tatsin keveyttä niin pilkuntarkasti.
Edit: Ja soittokaveritkin tykkää.
Tankero: "Rollarit, tuo Englannin Souvarit." | |
-Pyyhe joko virvelin alle tai päälle.
-Ohuita peltejä, kapuloita ja runkoja.
-Demppaus (peltien myös!).
-Tatsi.
Pleksit, sähkörummut....no niin no.
I'm way deep into nothing special (SD: West of Hollywood). | |
Epämuusikko: Pleksit, sähkörummut....no niin no.
Joo, ei ihan ideaaleja ratkaisuja, mutta niillä molemmilla saa oikeasti ison muutoksen aikaan helposti. Itsehän olen aika pitkälti sitä mieltä, että rokin soittaminen nyt vaan on äänekästä touhua, ja jos ei sitä siedä, voi olla tulematta paikalle. Noin niinkuin vähän kärjistäen...
Tätä en allekirjoita! | |
Nolte: Joo, ei ihan ideaaleja ratkaisuja, mutta niillä molemmilla saa oikeasti ison muutoksen aikaan helposti. Itsehän olen aika pitkälti sitä mieltä, että rokin soittaminen nyt vaan on äänekästä touhua, ja jos ei sitä siedä, voi olla tulematta paikalle. Noin niinkuin vähän kärjistäen...
Näinhän se menee, äänen takiahan sitä kalvoa piestään...
Ei se ei ole väärin, ja itseasiassa meidän likaisten nettirunkkareiden mielissä mikään ei ole väärin | |
Sonormies: Mä käytän pienessä treenikämpässämme ja useimmilla keikoilla virvelissä paksusta samettikankaasta tehtyä "mekkoa". Mekko kiristetään rummun ympärille kujassa juoksevalla narulla. Mekko roikkuu maahan asti. Ottaa puolet maton räimeestä ja kolmasosan virvelin volumesta pois. Kiva soittaa, kun ei tarvitse koko ajan vahtia tatsin keveyttä niin pilkuntarkasti.
Edit: Ja soittokaveritkin tykkää.
Tätähän pitääkin testata. Kuulostaa loistavalta. | |
Nolte: Joo, ei ihan ideaaleja ratkaisuja, mutta niillä molemmilla saa oikeasti ison muutoksen aikaan helposti. Itsehän olen aika pitkälti sitä mieltä, että rokin soittaminen nyt vaan on äänekästä touhua, ja jos ei sitä siedä, voi olla tulematta paikalle. Noin niinkuin vähän kärjistäen...
Rokin soittaminenhan on äänekästä touhua, mutta onko sen pakko olla niin äänekästä? Onko tämä taas tätä asennetta, että aina ollaan näin tehty ja mitään muutosta ei saa koskaan tapahtua? Yleisölläkin olisi paljon mukavampaa, jos äänentasoja ei tarvitisi säätää aina pelkästään sen äänekkäimmän soittimen l. rumpujen mukaan, vaan äänentasot voitaisiin säätää silleen mukavasti ;D
Eihän rokin äänekkyydessä mitään vikaa olisi, jos kaikki paikat olisivat ideaaleja rokin soittamiseen, mutta sitten kun sattuu keikka ahtaaseen betonibunkkeriklubiin, niin tulee mieleen, että olisi ihan kiva jos yleisölle välittyisi jotain muutakin äänimateriaalaia kuin rumpujen soittoa... |  markkuliini
31.10.2010 16:53:19 (muokattu 31.10.2010 17:01:42) | |
|
Tuplam...
Rumpu+soolo=rumpusoolo. http://www.youtube.com/watch?v=kuIUA3eVW0c | markkuliini
31.10.2010 17:00:27 (muokattu 31.10.2010 18:58:16) | |
|
Nolte: Joo, ei ihan ideaaleja ratkaisuja, mutta niillä molemmilla saa oikeasti ison muutoksen aikaan helposti. Itsehän olen aika pitkälti sitä mieltä, että rokin soittaminen nyt vaan on äänekästä touhua, ja jos ei sitä siedä, voi olla tulematta paikalle. Noin niinkuin vähän kärjistäen...
Mutta äänekkyydessä on useita tasoja. Useat kalvopieksäjäurpot kuvittelevat että äänekkyys on joku on/off ilmiö mutta vaikka 100 dB:stä 110 dB:een ero on huima. Ja moni mättäjä myös kuvittelee soittavansa tasaisella voluumilla, vaikka tosiasiassa vola nousee koko ajan koska soittajan korvat menevät lukkoon.
Kyllä, rokin pitää olla äänekästä. Mutta äänekkydelle pitää olla herkkyyttä, ja saman äänekkyyden aikaansaamiseksi eri tiloissa vaaditaan erittäin joustavaa tatsia. Se että soittaa aina samalla volumella tilasta riippumatta on hyvin itsekästä (etenkin jos ITSE käyttää korvatulppia) ja osoittaa suurta välinpitämättömyyttä kuulijoita kohtaan.
Mä rinnastan liian kovaa soittamisen pahoinpitelyyn.
Kovaa soittaminen on taitolaji. :)
Edit: Mun kokemusen mukaan 9/10 soitan-kovaa-rummuilla-rokkia-rumpaleista eivät soita rumpujaan liian kovaa. He soittavat symbaalejaan ja joskus ehkä virveliä liian kovaa. Ongelma on siis se että settisoundi ei ole balanssissa ja lavalta akustisesti tuleva korvapuukko pilaa koko keikan soundin.
Lievästi kärjistäen liian usein kuulostaa tältä
"Yeahrgh! Let's rock! YyKaaKooNee...CRASSSH SWOOSH SWOOSH KIHINKIHIN SWSSSSHHH ZZZZHHHH... :D
Rumpu+soolo=rumpusoolo. http://www.youtube.com/watch?v=kuIUA3eVW0c | Nolte
31.10.2010 17:13:38 (muokattu 31.10.2010 18:06:26) | |
|
Aalimupina: Rokin soittaminenhan on äänekästä touhua, mutta onko sen pakko olla niin äänekästä? Onko tämä taas tätä asennetta, että aina ollaan näin tehty ja mitään muutosta ei saa koskaan tapahtua?
Ei ole, kärjistin ja oikaisin mutkia vain. ;)
Ihan hyviä keinoja on täällä mainittu, niitä vaan kokeilemaan. Itsekin käytän Cympadeja, mutta minusta ne enemmänkin muokkaavat soundia, kuin vähentävät melua.
Ihannehan olisi tietysti se, että rumpali pystyisi soittamaan rokkiakin hiljaa, mutta silti uskottavasti ja hyvän kuuloisesti, mutta se nyt on sellaista...kuka sit nyt sellaista osaa tai jaksaa opetella. :)
EDIT: Ongelma on siis se että settisoundi ei ola balanssisaa
Itsehän pyrin aina siihen, että settisoundin balanssi olisi tasapainossa (kännykässä vatupassi). Ja dolbya riittävästi. :))
Tätä en allekirjoita! |  Kailis
31.10.2010 17:16:51 (muokattu 31.10.2010 17:19:22) | |
|
Nyrkkeilykin olisi ihan kiva laji jos ei tartteis lyödä niim pal kamalan lujaa.
Noh, dynamiikkaa olen itse kovasti viime aikoina treenannut. | |
Minusta jotenkin alkaa tuntua, että yleisesti ottaen näitten kaiken maailman vaimennuskikkojen sijaan pitäisi miettiä koko rumpusetin rakennetta vähän uudesta näkökulmasta, kun halutaan soittaa äärimmäisen hiljaa. Minusta fakta on se, että kun virvelirumpua tai symbaalia lyödään kapulalla, niin siitä lähtee kova ääni - ainakin, jos on tarkoitus saada se soundi, joka rockissa on muodostunut itsestäänselvyydeksi.
Kysymys kuuluu: onko rumpusoundin - ja rumpusetin ylipäätään - pakko olla juuri sellainen standardinmukainen? Entä jos luovuttaisiin virvelistä ja tavallisista symbaaleista kokonaan ja keksittäisiin niiden tilalle jotain aivan muuta? En nyt osaa ehdottaa tarkkaan, mitä se voisi olla, koska en tunne etnisiä perkussioita kovin hyvin, mutta palstan ammattilyömäsoittajat varmasti keksisivät heti useitakin ratkaisuja.
Minusta näissä hiljaisuuskeskusteluissa ollaan koko ajan vähän väärillä jäljillä, kun yritetään ikään kuin muuntaa kovan äänenpaineen vaativa soundi hiljaiseksi. Siis yritetään muuttaa akustiikan lakeja. Ennemmin kannattaisi miettiä jotain muuta soundiratkaisua, joka palvelisi musiikkia omalla tavallaan ilman, että sitä pitäisi yrittää jotenkin keinotekoisesti hiljentää. Musiikin raskaus ei tule särökitaroista ja kiinanpelleistä, vaan jostain aivan muusta.
Se, joka ei tiedä mitään ja tietää, ettei tiedä mitään, on viisaampi kuin se, joka ei tiedä mitään eikä tiedä, ettei tiedä mitään.
S.M.A.K. | |
Mä olen tykästynyt viimeaikoina soittamaan paljonkin vispilöillä.
Kannattaa koitta, jos esim. jonkun biisin soundiin sopisi sellainen tatsi, jossa soitetaan sudeilla siten, että virvelistä matto pois ja lyödään kanttiin kunnolla. Saa yllättävänkin rankan kuuloista virvelisoundia tuolla metodilla! Samaten tomeihin vetäisi kanttilyöntejä. | |
Nolte: Ei ole, kärjistin ja oikaisin mutkia vain. ;)
Hyvä ;D
Ihan hyviä keinoja on täällä mainittu, niitä vaan kokeilemaan. Itsekin käytän Cympadeja, mutta minusta ne enemmänkin muokkaavat soundia, kuin vähentävät melua.
Kyllä nuo Cympadit tuntuisivat vähentävän melua jonkin verran.
Ihannehan olisi tietysti se, että rumpali pystyisi soittamaan rokkiakin hiljaa, mutta silti uskottavasti ja hyvän kuuloisesti, mutta se nyt on sellaista...kuka sit nyt sellaista osaa tai jaksaa opetella. :)
Näinhän se olisi. Mutta rumpusymbaaleista kyllä lähtee usein todella kova ääni vaikka niitä löisi hiljempaa. Samoin virvelistä. | |
Aalimupina: Kyllä nuo Cympadit tuntuisivat vähentävän melua jonkin verran.
Kyllä jonkin verran. Ja kun ne leikkaa korkeita taajuuksia pois, niin lopputulos on korvalle miellyttävämpi. Riden kellon Cympad tappaa lähes täysin, joten se on kyllä iso miinus.
Mutta rumpusymbaaleista kyllä lähtee usein todella kova ääni vaikka niitä löisi hiljempaa.
Kyllä, mutta jotain voi asialle tehdä käyttämällä ohuita peltejä ja kevyitä kapuloita. Ohutta peltiä ei tarvitse lyödä kovaa, että se syttyy soimaan hyvän kuuloisesti.
Samoin virvelistä.
Niinpä. No, virveliä voi dempata, kevyet kapulat auttaa myös. Ja Sonormiehen mekkohommelia kannattaa ilman muuta kokeilla.
Tätä en allekirjoita! | |
Olisiko "riisitikuista" mitään hyötyä?
Mikä sitten lie noiden risukapuloiden virallinen nimitys, en tiedä? |  Epämuusikko
31.10.2010 20:59:56 (muokattu 31.10.2010 21:00:05) | |
|
Aalimupina: Tätähän pitääkin testata. Kuulostaa loistavalta.
Äänittäessä helppo tapa vähentää alakalvon resonointia ympäröivään ääneen. Jos ahdistaa. Vaikuttaa tilavaikutelmaan, mutta sääh lol.
I'm way deep into nothing special (SD: West of Hollywood). | |
Progressor: Minusta jotenkin alkaa tuntua, että yleisesti ottaen näitten kaiken maailman vaimennuskikkojen sijaan pitäisi miettiä koko rumpusetin rakennetta vähän uudesta näkökulmasta, kun halutaan soittaa äärimmäisen hiljaa. Minusta fakta on se, että kun virvelirumpua tai symbaalia lyödään kapulalla, niin siitä lähtee kova ääni - ainakin, jos on tarkoitus saada se soundi, joka rockissa on muodostunut itsestäänselvyydeksi.
Kysymys kuuluu: onko rumpusoundin - ja rumpusetin ylipäätään - pakko olla juuri sellainen standardinmukainen? Entä jos luovuttaisiin virvelistä ja tavallisista symbaaleista kokonaan ja keksittäisiin niiden tilalle jotain aivan muuta? En nyt osaa ehdottaa tarkkaan, mitä se voisi olla, koska en tunne etnisiä perkussioita kovin hyvin, mutta palstan ammattilyömäsoittajat varmasti keksisivät heti useitakin ratkaisuja.
En mä tiedä tuosta äärimmäisen hiljaisesta, mutta varmaankin se voisi olla kuvaavaa... Jotkut pikkuklubit ovat tuollaisia modernin kerrostalo-olohuoneen kokoisia betoniluukkuja. Kyllä siinä tilassa saa olla aika velho, että pystyy soittamaan rokkia sujuvasti normisetillä ilman, että rummut tulee kovaa. Valitettavasti tällaisiakin paikkoja löytyy.
Mä tässä lähinnä mietin sitä, että jos rumpali hommais jonkun moposetin ja vetäisi sisälle kerroksen vaahtomuovia reunoille. Kattois, että mitä se saa aikaan. Eihän se soundi varmastikaan mikään korviahivelevä olisi, mutta luulisin, että testaaminen kannattaa.
Minusta näissä hiljaisuuskeskusteluissa ollaan koko ajan vähän väärillä jäljillä, kun yritetään ikään kuin muuntaa kovan äänenpaineen vaativa soundi hiljaiseksi. Siis yritetään muuttaa akustiikan lakeja. Ennemmin kannattaisi miettiä jotain muuta soundiratkaisua, joka palvelisi musiikkia omalla tavallaan ilman, että sitä pitäisi yrittää jotenkin keinotekoisesti hiljentää. Musiikin raskaus ei tule särökitaroista ja kiinanpelleistä, vaan jostain aivan muusta.
Toisaalta taas jos haluaisi saada sen rumpusettisoundin, mutta hiljempaa. Sehän tässä onkin onkelma. Toisaalta taas se juttu, että jos löytäisi sen vaihtoehtoisen tavan löytää se rumpusetin soundi hiljaisena, niin se vasta olisikin jotain. Mä tässä mietin, että voisihan sitä esim. polkea Cajonia basarin polkimella, mutta epäilen, että Cajon särkyisi keikan puolivälissä ja joka tapauksessa tatsi olisi aivan erilainen. | |
Onko joku testannut näitä
http://www.thomann.de/fi/traps_a400_acoustic_drumset.htm
Onko nuo yhtään hiljaisemmat? Tuoko joku maahan? Pääseekö jossain testaamaan? | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
