 Flash31.10.2010 02:21:45 | |
|---|---|
With The Beatles levyn pitäminen Abbey Roadia parempana on lähinnä naurettava ajatus. Ei mene edes vitsinä läpi. Jo pelkästään Harrisonin kappaleet vetävät Abbey Roadin WTB levyn ohitse, vaikka sekin toki on ihan hyvä tekele (itse pidän tosin eka levystä vielä sitäkin enemmän). Helpin kanssa mennään jo sitten enemmän sinne makuasioihin... Mutta With The Beatles parempi kuin Abbey Road? Älkää viitsikö. Ei. Live Music Is Better! | |
 Calliope31.10.2010 07:45:06 (muokattu 31.10.2010 07:49:24) | |
JET: Pyrkiikö tämä kommentti asettamaan Macca-ihailuni huvittavaan valoon tahi asemaan? Jos et tietänyt, siksi kommentoin. Itse pidän Abbey Roadin b-puolesta ja Sgt Pepperillä Paulin "Fixing a hole" on suuri, suuri suosikkini. With the Beatlesiltä löytyy ehkä heidän heikoin kappaleensa "It won't be long", vaikka siinä nyt on se aeolinen kadenssi.. Come togetherissä on tämä "Here come old flat top", joka on Chuck Berryn "You can't catch me'ssä". Plagiointi vai ei, mielestäni Berryn laulun oikeuksien omistaja haistoi helpon (ja ison) rahan ja nosti äläkän. "Your mind makes a promise that your body can't fill" | |
 velipesonen31.10.2010 07:48:48 | |
Mielestäni A Day in the Lifen yhtenäisyys rakentuu symbolisesti vaikkapa kuin elokuvassa. Se ei ole musiikillisen konstruktion tasolla vallitsevaa rakenteellista yhtenäisyyttä vaan sanoisinko symbolikylläistä mielekkyyttä. Sellaisessa on helppo olla yhtä aikaa vakavan pelottava ja pikkusen kahjo. Sama tekotapa pätee mielestäni Sgt. Pepperiin kokonaisuutena eli minä pidän siitä kovasti. Jos kysytään mikä tekniikka se on, niin kenties eräänlainen kollaasimainen epäkollaasi. Tällaiset symboliset, yhtä aikaa epäkonstruktiiviset ja ainakin näennäisesti epäloogiset, yhteydet pelaavat paljolti takaumilla ja sillä että asiat muuttuvat vaivihkaa toisikseen. Pippuri on kyllä hieno levy, täynnä ajatusta, ja ansaitsisi kaikki siihen kohdistetut ylisanat ellei Pyörähtäjää olisi olemassa. This song has been a nightmare for me, as much as it's been for You. (Captain Sensible) | |
| velipesonen 31.10.2010 07:54:15 | |
Calliope: Jos et tietänyt, siksi kommentoin. Itse pidän Abbey Roadin b-puolesta ja Sgt Pepperillä Paulin "Fixing a hole" on suuri, suuri suosikkini. With the Beatlesiltä löytyy ehkä heidän heikoin kappaleensa "It won't be long", vaikka siinä nyt on se aeolinen kadenssi... Sorge pikku korjaus. William Mann kirjottaa Timesissa 23.12.1963: "(...)so natural is the Aeolian cadence at the end of 'Not a second time'" Koko artikkeli on erittäin hyvä ja sen voi lukea vaikka tästä: http://jolomo.net/music/william_mann.html This song has been a nightmare for me, as much as it's been for You. (Captain Sensible) | |
| Calliope 31.10.2010 09:23:32 | |
Muistelen, että Sheffin haastattelussa oli puhetta aiolisesta kadenssista nimenomaan It won't be longissa. Jokatapauksessa Lennon ei tiennyt mikä se on; "Sounds like exotic birds to me" :-) "Your mind makes a promise that your body can't fill" | |
| velipesonen 31.10.2010 09:47:24 | |
Calliope: Muistelen, että Sheffin haastattelussa oli puhetta aiolisesta kadenssista nimenomaan It won't be longissa. Jokatapauksessa Lennon ei tiennyt mikä se on; "Sounds like exotic birds to me" :-) Anteeksi, kyllä aiolisesta kadenssista voi puhua myös It Won't Be Longin yhteydessä. Intronakin käytetty kertosäe kulkee luonnollisessa cis-mollissa eli h on korottamaton ja se kulkee A-duurin kautta viimeiseen sointuun joka on E-duuri. Tällaisia on runsaasti vanhemmassa kirkkomusiikissa. Siinä on varsin mallikkaasti rakennettu piisi joka ehkä kuulostaa liian rakennetulta. Kuitenkin beatlesmäisen moninainen kaksiminuuttinen kun kerto on cis-aiolinen, säkeistö e-fryyginen blueskoukulla (korotettu terssi g-gis) ja väliosa pelaa kromatiikalla. Olisko säkeistö vähäsen blanco ja sitä myöten ontto. Hieman siinä kuuluu se että a-ykköseksi on levylle haluttu laittaa kappale joka muistuttaa saman vuoden singlehittejä ja tällainen oli varastossa. This song has been a nightmare for me, as much as it's been for You. (Captain Sensible) | |
| Calliope 31.10.2010 13:31:53 | |
velipesonen: Siinä on varsin mallikkaasti rakennettu piisi joka ehkä kuulostaa liian rakennetulta. Hieman siinä kuuluu se että a-ykköseksi on levylle haluttu laittaa kappale joka muistuttaa saman vuoden singlehittejä ja tällainen oli varastossa. Juuri näin olen tämän kappaleen itse kokenut. "Your mind makes a promise that your body can't fill" | |
 Jokapaikanapina31.10.2010 13:42:10 (muokattu 31.10.2010 13:43:43) | |
Heh, on se jännä. Mun mielestä With The Beatles on Beatlesin huonoin albumi. Siinä on mun mielestä eniten täytebiisien olosia kappaleita ja hyviä kappaleita ovat vain ekat kolme sekä Hold Me Tight. Abbey Roadin potpurin "keskeneräisten" biisien dissaaminen on musta ihan tyhmää, sillä niistä "keskeneräisistä" kappaleista on saatu ihan helkkarin toimiva ja hauska kokonaisuus. You Never Give Me Your Moneysta The Endiin on mun mielestä musiikin historian parhaat 16 minuuttia EDIT: velipesonen: Pippuri on kyllä hieno levy, täynnä ajatusta, ja ansaitsisi kaikki siihen kohdistetut ylisanat ellei Pyörähtäjää olisi olemassa. Pyörähtäjä vaiko revolveri ;) | |
| Xan de Wan 31.10.2010 18:15:12 (muokattu 31.10.2010 19:20:40) | |
velipesonen: Minun mielestäni Abbey Roadilla kuuluu jäähdyttely eli siitä puuttuu verevyyttä. Se on tavallaan ensimmäinen aikuisrockalbumi jos nyt näin halventavaa termiä saa Beatlesin kohdalla käyttää. Jollain tapaa pelottava on se ristiriita jääkylmän eristyneisyyden ja päivänpaisteisten sävelmien kesken, musiikin tunnesisällöt herkästi karkaavat jonnekin inhimillisyyden raja-alueille tai ulkopuolelle. Siinä kehyksessä I Want Youn inflatorisesti paisuttava lopetus kuullostaa jotenkin järjettömältä ja musertavalta. Minun arvostukseni monia muita Beatles-levyjä kohtaan on noussut entisestään siinä missä Abbey Roadia kohtaan on pysynyt paikallaan. Esimerkiksi Please Please Men ja Beatles For Salen tunnekylläisyys ja aitous puhuttelevat enemmän kuin Abbey Roadin jäisenä kimmeltävä kuulaus. No, kukin tavallaan ja tyylillään, ja kullakin makunsa ja näkökulmansa. Itselläni arvostus Abbey Roadia kohtaan on noussut vuosien aikana. Minusta parhaat Beatles-levyt ovat (ne ovat tässä aakkosjärjestyksessä - eivät siis paremmuusjärjestyksessä): Abbey Road, Revolver, Sgt. Pepper. - Nämä kolme levyä jakavat siis ykkössijan listallani. Kakkossijan, vai pitäisikö sanoa nelossijan, jakavat omalla listallani sitten seuraavat kolme levyä (nämäkin ovat aakkosjärjestyksessä, eivät paremmuusjärjestyksessä) : Magical Mystery Tour (siis laajennettu versio singleillä Strawberry Fields Forever/Penny Lane ja All you need is love/Baby you are a rich man), Rubber Soul, White Album. Minusta Abbey Road-albumilla on upeita lauluja, ja vaikka siinä on erilaisia, erityyppisiä lauluja niin jollain merkillisellä tavalla ne vaikuttavat kuuluvan, sopivan hyvin yhteen. Minusta Abbey Roadilla Beatles on löytämässä/löytänyt urallaan jälleen uuden vaiheen. He ovat siirtyneet musiikissaan jälleen johonkin uuteen, kiinnostavaan uuteen kehitysvaiheeseen. - Kesällä 1969 Beatlesin jäsenet saivat joksikin aikaa työnnettyä syrjään ristiriitansa, riitansa, ja vielä kerran he kokoontuivat yhteen sen asian parissa, jonka he todella osasivat eli upean musiikin/hienojen, ajattomien laulujen teon. Vielä kerran he näyttivät maailmalle, mitä nuo Liverpoolista kotoisin olleet muusikot olivat pystyneet tekemään loppuun kallistuvalla kuohuvalla 1960-luvulla (jonka eräs keskeinen tekijä ja symboli oli ollut juuri kyseinen yhtye - yhtye, joka oli valloittanut musiikillaan maailman ja tehnyt musiikillisen vallankumouksen, ja oli ollut eri tavoin kyseisen vuosikymmenen suuri, merkittävä ilmiö) eli hienon, ainutlaatuisen musiikin ja upeiden, kauniiden, ajattomien laulujen teon. Abbey Road-albumilla Beatles vielä viimeisen kerran näytti taitonsa, lahjakkuutensa, osaamisensa maailmalle ja tuloksena oli vielä yksi upea lopputulos/levy, joka loisteliaana tähtenä nousi musiikin taivaalle säihkymään, sädehtimään. | |
| velipesonen 31.10.2010 19:26:41 | |
No juu, eihän Beatlesilla huonoa levyä olekaan, en minä sillä, mitä nyt Let It Be välillä seilaa ahtojäissä. Siinäkin suurin syy taitaa olla Lennonin soittopuolen löperyys, ennen niin jämäkkään komppiin on tullut hakemisen makua. Abbey Roadilla taas sitten paremmin. This song has been a nightmare for me, as much as it's been for You. (Captain Sensible) | |
| JET 31.10.2010 22:47:49 | |
Planetist: Kai nyt sentään olet tietoinen että Let It Be äänitettiin ennen Abbey Roadia? Ehdottomasti! Mutta säveltäjänä Abbey Roadilla Macca oli jo (verrattain) rappiolla, Wings oli enää askeleen päässä. Viimeinen henkäys oli Let It Be. Mitä tulee Abbey Roadiin, raidat 3-5 eivät olisi laadullisesti kelvanneet With the Beatlesille. With the Beatles on kyllästetty Lennonin parhaimpiin kappaleisiin kuuluvalla Not the Second Timella (vakuuttavampaa sävellyksenä kuin Abbey Roadin Lennon-biisit?) ja kuolemattomalla pophelmellä All My Loving (parempaa kuin McCartneyn abbeyroad-kappaleet/Harrisonnin Abbey Road-biisit?). With the Beatles on tasaisempi ja elävämpi, sillä on korkeammat huiput. Parempi levy. | |
| Jokapaikanapina 31.10.2010 23:09:59 | |
JET: Ehdottomasti! Mutta säveltäjänä Abbey Roadilla Macca oli jo (verrattain) rappiolla, Wings oli enää askeleen päässä. Viimeinen henkäys oli Let It Be. Eikä ollut. Oh! Darling, You Never Give Me Your Money (joka ei muuten edes ole mitenkään keskeneräne, kestää 4 min) ja The End aivan huikeita. Sitäpaitsi Macca on soolourallaankin levyttänyt lukuisia loistokappaleita, kuten Maybe I'm Amazed ja koko Electric Arguments. Ylipäätään koko 2000-luvun tuotanto on ollu tosi tasokasta (paitsi uusin ihan soolonimellä äänitetty studiolätty). Ja on aiemminkin hienoo kamaa. Mitä tulee Abbey Roadiin, raidat 3-5 eivät olisi laadullisesti kelvanneet With the Beatlesille. With the Beatles on kyllästetty Lennonin parhaimpiin kappaleisiin kuuluvalla Not the Second Timella (vakuuttavampaa sävellyksenä kuin Abbey Roadin Lennon-biisit?) ja kuolemattomalla pophelmellä All My Loving (parempaa kuin McCartneyn abbeyroad-kappaleet/Harrisonnin Abbey Road-biisit?). Näähän on kyllä mielipideasioita. Mun mielestä Octopus's Garden on yks ilosimmista biiseistä ikinä, siitä tulee poikkeuksetta hyvälle tuulelle. Maxwellkin on hauska. All My Loving on kyllä loistava, vaikkei siltikään yllä mun Beatles top-10 -listalle. Ja Not A Second Time on mun mielestä yks Beatlesin huonoimmista. Ehdottoman täytebiisikamaa, mielestäni. With the Beatles on tasaisempi ja elävämpi, sillä on korkeammat huiput. Parempi levy. Huonot biisit (Beatlesiks ja muutama biisi muuten vaan tosi huono), tosi nihkeet saundit ja viimeistelemätön. Beatlesin huonoin. | |
 blackmore8101.11.2010 00:38:08 | |
Näähän on kyllä mielipideasioita. Mun mielestä Octopus's Garden on yks ilosimmista biiseistä ikinä, siitä tulee poikkeuksetta hyvälle tuulelle. Maxwellkin on hauska. Samaa mieltä. Kyllä nuo hyviä biisejä ovat. Octopus's Garden on yksi omista lemppareista. Näyte siitä, että kyllä Ringokin säveltää ja laulaa osaa. What the hell is wrong with freedom? That's what it's all about | |
| velipesonen 01.11.2010 08:18:36 | |
Ennen cd-aikaa With The Beatles oli Beatlesin eniten myyty levy, tiedä häntä onko enää. Se osui eurooppalaisen beatlemanian korkeimpaan huippuun, Amerikassahan koko levy julkaistiin vasta bändin hajoamisen jälkeen. Siellä samaa virkaa toimitti Capitolin Meet The Beatles. Varsinkin Euroopassa elettiin silloin aikaa jolloin ihmiset ostivat enemmän seiskatuumaisia kuin isoja levyjä. En löydä kauheasti huonoa siitäkään levystä. Covervalinnat ovat hyviä paitsi Devil in Her Heart olisi sopinut paremmin Please Please Melle. Esimerkiksi Paulin laulama keikkasuosikki Till There Was You on aivan upea. Toinen levytetty Georgen kappale (Cry for a Shadow oli ensimmäinen) Don't Bother Me on määrätystä alkeellisesta modaalisuudestaan huolimatta ihan hyvä sekin, voisipa vaikka sanoa että moisen harmonisilla tekijöillä pelaamattoman toimivan kappaleen säveltäminen on suorastaan vaikeaa. Johnin hieno Motown-henkinen puoliballadi All I've Got to Do kuuluu unohdettuihin Beatles-helmiin. With The Beatles soundaa monilla vinyylipuristeilla sekä vuoden 87 cd:llä ohuelta ja kireältä mutta uudet remasterit, sekä mono että stereo, korjaavat tätä ongelmaa. Toinen remasteroinneista erityisen paljon hyötynyt kiekko on Beatles for Sale. With The Beatlesilla kohtaavat alkuaikojen romanttinen cowboy-Beatles ja vuoden 63 jeejee-Beatles, ja vaikka tiettyjä törmäyksen jälkiä on havaittavissa, meno maittaa. This song has been a nightmare for me, as much as it's been for You. (Captain Sensible) | |
| Flash 01.11.2010 08:51:43 (muokattu 01.11.2010 08:53:34) | |
velipesonen: Ennen cd-aikaa With The Beatles oli Beatlesin eniten myyty levy, tiedä häntä onko enää. Missä maassa? Abbey Road oli ilmestyessään eniten myyty LP. Se on USA:ssa myynyt tään mennessä 12 kertaista platinaa. Muutenkin nuo Beatlesien loppuaikojen levyt ovat ainakin siellä myyneet huomattavasti enemmän, kuin alkupään levyt. Ymmärrettävää, koska alkuaikoina niitä älppäreitä pukattiin Jenkeissä markkinoille järkyttävää tahtia, jolloin myynnit myös hajaantuivat. Niitä ameriikan versioita levyistä ei ole myöskään samalla tavalla uudelleen julkaistu. Jos tähän on luottaminen, The Beatlesin maailmanlaajuisesti eniten myyty levy on Sgt. Pepper 32 miljoonan myynnillään: http://en.wikipedia.org/wiki/List_of_best-selling_albums_worldwide http://en.wikipedia.org/wiki/The_Beatles_discography http://en.wikipedia.org/wiki/List_of_The_Beatles'_record_sales By October 1972, the Beatles worldwide sales total stood at 545 million units. To date The Beatles record sales are over 1.3 billion units worldwide. Live Music Is Better! | |
| velipesonen 01.11.2010 09:19:47 (muokattu 01.11.2010 13:46:50) | |
Flash: Missä maassa? Tietoni on verifioimaton ja kuulin sen aikoinaan eräältä asiaan syvällisesti perehtyneeltä levynkeräilijältä. Hän saattoi tarkoittaa että Englannissa, koska eiväthän keräilijät herkästi kusekaan muunmaalaisten ensipainosten suuntaan. Abbey Road oli ilmestyessään eniten myyty LP. Se on USA:ssa myynyt tään mennessä 12 kertaista platinaa. Muutenkin nuo Beatlesien loppuaikojen levyt ovat ainakin siellä myyneet huomattavasti enemmän, kuin alkupään levyt. Ymmärrettävää, koska alkuaikoina niitä älppäreitä pukattiin Jenkeissä markkinoille järkyttävää tahtia, jolloin myynnit myös hajaantuivat. Niitä ameriikan versioita levyistä ei ole myöskään samalla tavalla uudelleen julkaistu. Jenkki-LP:t olivat ennen Pepperiä tosiaan erilaisia kuin eurooppalaiset ja järjestään lyhyempiä. Taustalla tässä on, että EP oli meillä hyvin suosittu formaatti mutta Amerikoissa marginaalinen, ja jenkit maksimoivat myyntiä julkaisemalla LP-levyjä, jotka olivat kestoltaan EP:n ja täysmittaisen LP:n välistä. Euroopassa siis saatiin enemmän katetta myymällä myös EP:itä, mikä Pohjois-Amerikassa ei olisi ollut toimiva strategia. Tästä muuten johtuu sekin ettei Amerikassa julkaistu Magical Mystery Tourin musiikkia kaksois-EP:nä vaan LP-muodossa samannimisenä single- ja EP-kokoelmana. Originaali-jenkki-MMT:ssa on muuten osittain eri masterointi (jenkkien rakastama valestereo) kuin siihen sisältyvissä eurooppalaisissa julkaisuissa. Amerikan levyt on Rubber Souliin saakka uudelleenjulkaistu cd:llä Capitol Boxeina, suosittelen. Capitol Box 3 vain antaa odottaa itseään, se olisi kaikkein mielenkiintoisin koska juuri Revolverin biiseissä on jenkkiversioiden kohdalla suurimmat miksauserot. Revolverin kappaleet julkaistiin Amerikassa Yesterday And Today- ja Revolver-levyillä. E: Tuossa List of The Beatles' record sales -hakusanassa on mielenkiintoista, että Please Please Me oli kaikkein kauimmin UK-listalla yhtäjaksoisesti viipynyt Beatles-LP. Se ratsasti samannimisen sinkun ja kolmen myöhemmin samana vuonna julkaistun ykköshitin menestyksellä. Toisena on Pepper ja kolmantena jaetulla sijalla With ja A Hard Day's Night, joista With julkaistiin joulumarkkinoille hullun vuoden 63 päätteeksi. This song has been a nightmare for me, as much as it's been for You. (Captain Sensible) | |
| kepe-5 01.11.2010 12:47:59 | |
velipesonen: En löydä kauheasti huonoa siitäkään levystä. Covervalinnat ovat hyviä paitsi Devil in Her Heart olisi sopinut paremmin Please Please Melle. With The Beatlesin coverit ovat tosiaan huippuja. Fab Fourin versio You Really Got A Hold On Mestä on yksi kaikkien aikojen parhaista covereista. Etenkin se piano on rakastettava. And you don't stand an outside chance | |
 varakeef01.11.2010 14:37:31 | |
You really got a hold on me on kyllä järjettömän hieno biisi ja Beatles-tulkinta on kova. Itse asiassa Beatlesin covereista saisi mahtavan kokoelma-albumin... ja ilman Buddy Hollya ei olisi Beatlesia, mikä Words of Love osoittaa. En minä pysty valitsemaan Beatlesin huonointa levyä - vaikka alunperin olinkin vakaasti sitä mieltä, että Revolver on ylivoimainen ja siitä alkupään tuotantoa kohti mentäessä pop-ärsyttävyys lisääntyy huimaa vauhtia siten, että Rubber Soul on vielä juuri ja juuri kuunneltava. Nykyään ymmärrän paremmin näitä rallatuksia ja siedän vähemmän tarkoituksetonta hämyilyä. "Käytös siivo ja hillitty sopii lehmälle"
- Laura Latvala | |
| JET 01.11.2010 21:41:43 | |
blackmore81: Samaa mieltä. Kyllä nuo hyviä biisejä ovat. Octopus's Garden on yksi omista lemppareista. Näyte siitä, että kyllä Ringokin säveltää ja laulaa osaa. Maxwell on ainakin aivan hirveä hölmöily. Octopusista olen itsekin aina pitänyt, mutta kyllä se ennen kaikkea on "symppis rallatus", With the Beatlesille ei olisi välttämättä kelvannut, mielestäni heikoin yhtyeen oma raita With the Beatlesilla on parempi kuin OG. Ja Maxwell Silver Hammer on arviointikyvyn rapistumisesta paljon puhuva lyyrinen ja melodinen floppi, Maccan uutta (Wings-)vaihetta, rappiota ja paskaa. Oh Darling! tuntuu McCartneyn (tarpeettomalta, koska olihan Helter Skelter jo levytetty, toim.huom) yritykseltä karistaa maine vain tietynlaisiin biiseihin pystyvänä (samoin just toi Maxwell-biisi), nämä häröilyt korostavat levyn rikkonaisuutta, eikä niitä mihinkään tarvita (maailma on iloinen ilmankin). Eikä Beatles ole todellakaan omaperäisimmillään Abbey Roadilla! Muutaman biisin taustathan ovat tunnetut, yhdestä tuli plagiaatiosyyte. Mielestäni With the Beatles on raikas ja elävä, melodinen ja usein hyvin soinnutettu ja karun viimeistelemätön Beatles-levy alkuajan Beatles-soundilla (Ringon mielestä se on iloisen Beatlesin ajankuva, Abbey Road voisi olla sitävastoin esim. väsyneen Beatlesin heijastus, toim. huom). Aiemmin sanoin että Something on pitkä biisi, mutta ei olekaan. Beatlesit (tämän kerran Harrisonkin) tekivät lyhyttä ja kaunista. | |
| velipesonen 02.11.2010 08:03:17 | |
JET: Maxwell on ainakin aivan hirveä hölmöily. Octopusista olen itsekin aina pitänyt, mutta kyllä se ennen kaikkea on "symppis rallatus", With the Beatlesille ei olisi välttämättä kelvannut, mielestäni heikoin yhtyeen oma raita With the Beatlesilla on parempi kuin OG. Entistä symppiksemmän siitä tekee peribrittiläinen sanaleikki I'd like to be (...) in an octopussies' garden in the shade. Muunnelma vanhasta tarinasta siis, samaa teemaa käsittelevät rockmusiikissa mm. Bill Haley ja Renegades. Mielestäni With the Beatles on raikas ja elävä, melodinen ja usein hyvin soinnutettu ja karun viimeistelemätön Beatles-levy alkuajan Beatles-soundilla (Ringon mielestä se on iloisen Beatlesin ajankuva, Abbey Road voisi olla sitävastoin esim. väsyneen Beatlesin heijastus, toim. huom). Tuo Beatlesin beat-soundi saavuttaa huipennuksensa A Hard Day's Nightilla, jolla myös John Lennon on kitaristina kaikkein parhaimmillaan. Jos unohdetaan laulu hetkeksi, niin Beatles rakentui kymmenestä raajasta, joista Ringon oikea käsi ja Johnin oikea käsi olivat bändin kannalta kaikkein tärkeimmät. Ilman niitä ulokkeita ei olisi Beatles-soundia. Voxin läpi paahtava Rickenbacker ja avoin haikka tai 18-tuumainen pellinsihinä sen tekivät. This song has been a nightmare for me, as much as it's been for You. (Captain Sensible) | |
› Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (vaatii kirjautumisen)