| Aihe: Mitä tehdä? | |
|---|
|
Mitä tehdä kun olen koko kitaran soittourani (6 vuotta) soittanut pelkkää metalli musiikkia. Ja nyt on kiinnostus kadonnut kokonaan tuohon mättöön. Mutten soittoakaan haluaisi lopettaa, mutta ei vain ole enää fiilistä kun muuta ei osaa soittaa kuin metallia.. Joten mikä neuvoksi?
"Every man dies, not every man really lives." |
|
Eikö se ole niin simppeliä, että opettelet soittamaan jotain muuta? |
 Numb
28.10.2010 14:51:26 | |
|
Soita jotain muuta. Vaikka bluesia - sieltä se hevikin on versonut :)
Tosta mallia ja menoksi: http://ohjehaku.fi/musiikki/ohjeet/kitaran-soittaminen-blues-skaalat
Kun minä kuolen, vaadin, että kuolinilmoitus laitetaan Myydään: Veneet ja Moottorikelkat -osastolle. -Sir Härö |
|
kimurantti1: Eikö se ole niin simppeliä, että opettelet soittamaan jotain muuta?
Siin vaan se ettei tiedä mistä aloittaa. Pitäs saada se into ja palo takasin mikä ennen oli täs mukana.
"Every man dies, not every man really lives." |
|
Enhän minä mitään mistään tiedä, mutta semmonen pieni kutina on että ku pääset vähän vauhtiin muiden juttujen kanssa niin kyllä ennen pitkää taas maistuu se mäiskekin...
Kun itellä tilapäisesti pursuu mätöt ulos huokosia myöten niin sävellän dub/reggae tavaraa ja oikein innoissani. Sit ku on taas aika vaihtaa ni on aika =)
Mitenkäs sun nykyiset kuuntelutottumukset? Kuunteletko kuitenkin vielä metallia vai jotaan ihan muita juttuja? |
|
llarppp: Siin vaan se ettei tiedä mistä aloittaa. Pitäs saada se into ja palo takasin mikä ennen oli täs mukana.
Mikä on susta hyvä biisi? |
|
tomaattiorava: Mitenkäs sun nykyiset kuuntelutottumukset? Kuunteletko kuitenkin vielä metallia vai jotaan ihan muita juttuja?
No metalli on kyllä jääny aika pitkälti pois täs kokonaan. Ennen ollu sellasii taukoi mut tää tuntuu jotenki erilaiselta. Kaikenlaista reggaee ja funkkia sun sellasta tulee kuunneltua täs nykyjään.
"Every man dies, not every man really lives." |
|
llarppp: No metalli on kyllä jääny aika pitkälti pois täs kokonaan. Ennen ollu sellasii taukoi mut tää tuntuu jotenki erilaiselta. Kaikenlaista reggaee ja funkkia sun sellasta tulee kuunneltua täs nykyjään.
Mitä jos seuraavaksi treenaisit plokkailua. Sen jälkee musiikkityyli on aika yhdentekevää, ainoastaan omat korvat ja tekniikka tekee rajoitukset. Kuuntelet niitä reggae- ja funk-lättyjä ja koitat soittaa mukana. |
|
llarppp: Mitä tehdä kun olen koko kitaran soittourani (6 vuotta) soittanut pelkkää metalli musiikkia. Ja nyt on kiinnostus kadonnut kokonaan tuohon mättöön. Mutten soittoakaan haluaisi lopettaa, mutta ei vain ole enää fiilistä kun muuta ei osaa soittaa kuin metallia.. Joten mikä neuvoksi?
Ahaa, lienet kokenut ensimmäisen eksistentiaalisen kriisisi;-) usko pois me kaikki koemme noita ajoittain (noin 7 vuoden välein). Ei tuon läpikäymiseen ole olemassa mitään patenttiratkaisuja, vaan meidän jokaisen täytyy löytää tarkoitus sisältämme. Sellaisen neuvon voisin antaa, että älä pelkää laittaa kitaraa syrjään vähäksi aikaa ja mietiskellä asioita. Tee jotakin muuta välillä ja palaa kitaran ääreen sitten kun olet selvittänyt hiukan suhdettasi musiikkiin ja siihen soittimeen.
Jos kyse ei olekaan kriisistä, vaan siitä ettet vain tiedä miten harjoitella muita musatyylejä, niin ratkaisu on helpompi. Kuuntele sitä musaa, jota haluat oopia ja kehitä kuulokuvaa ja näkemystäsi ko. tyylin traditioista. Sen jälkeen tai rinnalla alat perehtyä siihen tekniseen ja halutessasi myös teoreettiseen puoleen. Sitten kun musiikki kumpuaa sisältäsi ja voit sanoa sitä omaksesi silloinkin kun soitat muiden biisejä, olet selvästi saavuttanut jotain olennaista. |
|
hallu: Ahaa, lienet kokenut ensimmäisen eksistentiaalisen kriisisi;-) usko pois me kaikki koemme noita ajoittain (noin 7 vuoden välein). Ei tuon läpikäymiseen ole olemassa mitään patenttiratkaisuja, vaan meidän jokaisen täytyy löytää tarkoitus sisältämme. Sellaisen neuvon voisin antaa, että älä pelkää laittaa kitaraa syrjään vähäksi aikaa ja mietiskellä asioita. Tee jotakin muuta välillä ja palaa kitaran ääreen sitten kun olet selvittänyt hiukan suhdettasi musiikkiin ja siihen soittimeen.
Jos kyse ei olekaan kriisistä, vaan siitä ettet vain tiedä miten harjoitella muita musatyylejä, niin ratkaisu on helpompi. Kuuntele sitä musaa, jota haluat oopia ja kehitä kuulokuvaa ja näkemystäsi ko. tyylin traditioista. Sen jälkeen tai rinnalla alat perehtyä siihen tekniseen ja halutessasi myös teoreettiseen puoleen. Sitten kun musiikki kumpuaa sisältäsi ja voit sanoa sitä omaksesi silloinkin kun soitat muiden biisejä, olet selvästi saavuttanut jotain olennaista.
Tuo kriisi kuulostaa kyllä suht järkeenkäypältä. Ehkä se pitää hetkeksi heivata pois ja kattoa sitten uudestaan :)
"Every man dies, not every man really lives." |
|
Pistä kitara telakalle viikon - kuukauden ajaks ja koita sitten uusiks.
Minä olen itse jumala, synti ja se joka päättää mitä sillä tehdään. |
|
llarppp: Tuo kriisi kuulostaa kyllä suht järkeenkäypältä. Ehkä se pitää hetkeksi heivata pois ja kattoa sitten uudestaan :)
Kuuntele sellasta musiikkia, mikä sua todella kiinnostaa. Missä on jotain, mikä kiehtoo sua. Selvitä sitten, mitä kitarat siinä soittaa, millasia juttuja ja millasia sointuja jne. Ja yritä siten itse soittaa niitä. Etsi transkriptioita tarvittaessa, eli vaikka tabulatuureja, jos ei korvalla plokkaaminen onnistu kaikissa jutuissa. Kirjastossa on läjäpäin käännöksiä kokonaisista levyistä kaikenlaisilta artisteilta.
If you want to know what other people hear when they listen to music, listen to music you don't understand. -Guthrie Govan |
|
Mulla tulee näitä kausia paljon tiheämmin. Menen usein ääripäästä toiseen ja hyppään välillä myös muiden soitinten parissa. Metalli menee välillä kokonaan sivuun ja kahlaan välillä vaikkapa funkin parissa. Pari vuotta sitten meni metalli niin pannaan etten kyennyt edes kuuntelemaan mitään, missä oli särötetty kitara. Tauko voi tehdä hyvää ja inspiraatio on välillä kateissa kaikilla. Välillä se inspiraatio taas vain muuttaa muotoaan ja erilaiset asiat saavat enemmän tilaa päässä. Ei kannata kokonaan toivoa heittää. Hyvää tämä vain tekee. ;)
"Sä osaat purra ja raapia mutta tapella et kyllä osaa." - 7 vuotias serkuntyttö pikkusiskolleen mummoni 91 päivillä. |
|
Hanki mahdollisimman monen musiikkityylin klassikkolevyjä, jazzia, bluesia(siinä on kaiken rock-musan juuret), folkia, rock'n'rollia, rocabillyä, soulia ja funkkia, poppia ja perusrokkia. Kuuntele levyjä mahdollisimman monta kertaa, kunnes alat oppia riffejä ja lickejä. Kirjaa ne muistiin ja ala käyttää niitä soitossasi. Monipuolisuus on erittäin hyvä juttu soittajalla. Itse pyrin siihen. |
|
toi mullaki tuli pari vuotta sitten vastaan, sit löysin jazz levyn joka muutti kaiken, nykyää harjottelen hyvin pitkälle pelkkää jazzia ja siihen kuuluvia asioita.
Jokaisen muusikon sisällä piilee basisti.. |
|
Tsekkaa jotain helppoja reggae/funk biisejä jotka iskee, ja opettele perusjutut niinku takapotkulle soittaminen sujuvasti. Se kynnys alkaa opettelemaan uutta voi joskus olla korkea. Kannattaa sitkeästi käyttää vaikka pari viikkoakin saman jutun hiomiseen, ni kyllä ne alkaa menemään ja saa niitä motivoivia onnistumisfiiliksiä. |
|
mikä olisi sellaista modernia jazzia?
"Every man dies, not every man really lives." |
 Fromi
03.11.2010 15:06:49 (muokattu 03.11.2010 15:08:49) | |
|
no hyvään alkuun pääset sellasella levyllä kun Kind of blue, Miles Davisin säveltämä, mutta oletan nyt kummiski että olet kitaristi itse ni myös George Benson, Joe Pass, Teemu Viinikainen, Pat Metheny, Pat Martino etc.. on tsekattavan arvoisia kitaristeja..
hyvä tapa kans on ihan vain kävellä johonki hyvään levykauppaan ja kysyä myyjältä levy vinkkejä ( ovat usein monipuolisia kuuntelijoita ) ja siitä napata sitten pari levyä mukaan : )
ja noist kitaristeista vielä, toi Pat Metheny vois olla sulle se ''Moderninen'' valinta, etippä käsiis sellanen levy kun Bright Size Life, itte sytyin samantien tuolle levylle ; )
Jokaisen muusikon sisällä piilee basisti.. |
|
Mike Stern - Live New Morning, The Paris Concert 2008 kuunteluun. |
|
En tiedä kuinka jatsiksi luetaan, mutta Al Di Meolan alkupään levyt sisältävät mielestäni hyvää kitarapohjaista fuusiomitälie kamaa, joka saattaa kiinnostaa myös metallimusiikin ystäviä. Mainittu Pat Metheny on toki helvetin hyvä, mutta ainakin itselleni paikoin 'liian jatsia'. Etenkin jos ajatellaan siirtymistä pelkästä metallista suoraan Methenyyn niin harppaus on mielestäni aika iso. |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
