Kitarat: soittaminen ›

Itse saan nykyisin seisaaltani soittoon enemmän jormaa ja dynamiikkaa, kun koko vartalo on messissä. Studiossakin siis.

Sähkis on mun kokemuksen mukaan jotensakin paremmin hallinnassa seisaaltaan, akustinen taas istuen, sen kanssa kun joutuu istumaan suoremmassa eikä lyhisty kitaran päälle niinkuin sähkiksen kanssa, mikä vaikuttaa suoraan soittoon, ainakin mulla. Olipas pitkä lause, jawohl.

Siitä lähtien kun sähkökitaran hankin niin ei oo juuri tullu istualtaan soitettua, paitsi jos oon yrittäny kirjoitella tabeja ylös soittaessani; istuva kitaristi on mielestäni vähän tylsää katseltavaa. Ja siis tottakai itse soitto on tärkein, mutta musta tuskin tulee koskaan mitään highskill-kitaramaestroa, joten opettelen kompensoimaan eläytymisellä ja stageliikkeillä.
 
Seisaaltaan soittamisen suurin ongelma on ollut sormien saaminen oikeaan asentoon monimutkaisia sointuja hakiessa.
 
Mutta siitä huolimatta pirun hauskaa, joskus tulee jopa kuviteltua soittavansa yleisön edessä ja fiilisteltyä sen mukaan. Päiväuneksihan tuo saattaa jäädä, mutta hieno tunne kuitenkin.

Soitan lähes aina istualteen, ja jos esiinnyn niin aion myös esiintyä istualteen.
 
Tylsää asentoa voi esiintyessään vaikka sitten kompensoida jollain äärimmäisen rivolla 80s Gambalelta ja Bogart Co:lta ( http://www.heavyharmonies.com/bandpics/bogartco.jpg ) opitulla pukeutumistyylillä.
 
Pitäisi kyllä soittaa enemmän seisten, vähän sama juttu kun pitäisi syödä enemmän vihanneksia ja käydä enemmän ulkona -- yököttävän tervehenkistä puuhaa :-P

Pande: Soitan lähes aina istualteen, ja jos esiinnyn niin aion myös esiintyä istualteen.
 
Tylsää asentoa voi esiintyessään vaikka sitten kompensoida jollain äärimmäisen rivolla 80s Gambalelta ja Bogart Co:lta ( http://www.heavyharmonies.com/bandpics/bogartco.jpg ) opitulla pukeutumistyylillä.
 
Pitäisi kyllä soittaa enemmän seisten, vähän sama juttu kun pitäisi syödä enemmän vihanneksia ja käydä enemmän ulkona -- yököttävän tervehenkistä puuhaa :-P
 
Johnny, vasemmalla ylärivissä, pisti Kaamoksen taas pystyyn juhlakeikkaa varten, ikävä kyllä en ollut näkemässä.

Ite huomannu soittoasennosta ja sen muodostumisesta tälläisiä seikkoja: Fenderin strato ei sopinut omaan soittoon ja soittokorkeuteen. Pitkänomainen body "karkasi" jotenkin oikealle ja luonnollinen ja hyväntuntuinen komppikäden paikka sijoittui lähes kaulaan. SG-mallinen kitara sensijaan lyhyempämä ja ohkaisena istuu kohdilleen tuohon lonkalle paljon paremmin.
 
Kannattaa aloittelijana lainata eri tyypin kitaroita kavereiltä tai jostai. Toi soittimen positio omaan kroppaan kuitenkaan IHAN heti irtoa. Sen huomaa siina sitten et tää on vaan helvetisti parempi tää toinen.
 
Oma soitto asento aika sellanen kaula osoittaa selkeästi yläviistoon ja myös eteenpäin. Kovissa fiiliskohdissa kitara on jo lonkan sivulla, kaula melkein suoraan eteen :) Istualtaan en osaa oikein soittaa kuin akustistani. Sähkärin kanssa puutuu paikat ja tuntuu, että peli on luistamassa jonnekkin kokoajan.

Tästä tuli mieleen... että kuinka vaikeaa on mielestänne vaihtaa korkeutta? Meinaan kun vasen käsi vittuilee edelleen, ajattelin että jos nostaisi kitaraa vähän korkeammalle, että olisi helpompi soittaa kun nykyään melkeen pakko soittaa seisaaltaan koko aika kun on bändihommia sen verta, enkä oikeen näe järkee hirveesti istualtaan treenailla kun tottuu "helppoon tatsiin" mikä ei sitten päde muualla kun siellä makuuhuoneessa kitaroidessa. Niin onko se kovinkin iso projekti sitten myöhemmin totuttautua taas takasin matalampaan hihnakorkeuteen kun toi käsi lakkaa vittuilemasta (hermopinne)? Kun mä olen tehnyt niin että kaikissa kitaroissani on sentilleen yhtä korkeelle säädetty hihna ollut jo monta vuotta, koska koittanut vakioida kaikki soitto-olosuhteet. Nyt siis jos vaihdan korkeammaksi, niin onko se kuin iso juttu mielestänne tuo korkeuden vaihto myöhemmin takaisin matalammaksi? Koska kaikki ranteen, kyynärvarren, plekun kulmat sun muuthan siinä muuttuu, tavallaan kuin soittaisi eri soitinta...? Vai nou?
 
Sinänsä seisaaltaan soittaminehan on mahtavaa, koska just kaikki olosuhteet vakioituu ja soittoasento on aina sama/hyvä. Ei tapahdu selän lyyhistymistä, kitaran valumista ja niistä johtuvaa (kehitystä hidastavaa ja rasitusvammojen muodostumista nopeuttavaa) vaihtelua soittoasennossa.
 
E: Tais olla vähän tyhmä kysymys :D Kokeilemalla.. Pelottaa vaan lyhentää hihnaa, tai siis se että siihen tottuu. Totta kai se on helpompaa soittaa korkeella hihnalla, sille tielle on moni jääny...

Hihna vaan mahdollisimman alas ja leveä haara-asento. Se on rock! HÄ?!?

Zeeboo: Tarviiko käsien ylettää soittimeen?
 
Ei kai: avosointuvire, nu-metal -tyylinen kokovartalopumppaus päälle ja antaa kitaran kolista rytmissä lattiaan :P
 
aalataur: Tästä tuli mieleen... että kuinka vaikeaa on mielestänne vaihtaa korkeutta? ... kaikki ranteen, kyynärvarren, plekun kulmat sun muuthan siinä muuttuu, tavallaan kuin soittaisi eri soitinta...? Vai nou? ...
 
Kompensoisko ranne ja kyynärvarsi sen kuitenkin niin ettei plekukulma ratkasevasti muutu?
 
Itse ollu huomaavinani, että koko kitaran nostaminen/laskeminen ei niin kauheasti plekutatsiin vaikuta, mutta "pelkän kaulan" suuntaus (niin että runko pysyy samalla korkeudella) jotenkin vaikuttaa enemmän ...kai siis kyse kielten kulmasta pystyakseliin nähden.
 
Mä soitan yleensä istualtaankin hihnan kanssa ja sähkis aikalailla klasarimaisessa asennossa - ero seisaaltaan soittamiseen ei niin iso. Välillä tulee toki lepuuteltua kitaraa oikean reiden päällä ja sitten jotain teknisempää yrittäessä ihmettelee miten v*ssa joku Gilpertti pystyy veteleen silleen :D ...siis kun hommat todella osaa niin kai sitä soittaa vaikka päälläänseisten... ja jos on näin alottelija kuin mä niin ei oo asennosta kiinni kuinka huonosti menee...

Huomasin ettei esim. Guthrie Govan pidä kovin alhaalla skittaa. Mitenkähän jengi pitää yleisesti? Tai joku keskiarvo rock/raskasmusan LEADkitaristeilla.. Pitäisi tietää henkilön pituus (selän pituus ja käsien pituus lähinnä) + hihnan pituus... joten vaikeaksi menee tilastointi. Silmämääräisesti voi todeta tietysti jotain. Yks frendi sanoi vaan mulle pari viikkoa sitten että sähän pidät saatanan alhaalla kitaraa, olin aika yllättynyt koska olen ajatellut että pitäisi pikemminkin sentti pari alemmas hilata että näyttäisi fiksummalta. Ergonomisesti ja soiton puhtautta ajatellen kannattaisi varmaan nostaa tuonne Gutrhie-korkeuteen.

aalataur: ... olen ajatellut että pitäisi pikemminkin sentti pari alemmas hilata että näyttäisi fiksummalta...
 
"Fiksummalta"?? ;)
 
On se kyllä hassu juttu; mä oon kuitenki jo wanha miäs ja nähny aika monta tyylikautta raskaassakin musiikissa ja totta hitossa ymmärrän ergonomiaa jne., mutta silti visuaalisesti toimii vaan jotenkin paremmin rock-henkinen roikottaminen kuin "jazz-basisti-kainalokorkeus"...

Huomaa, että kasari on tulossa taas muotiin. Silloinhan peilin edessä harjooteltiin ilmeitä tupeerattiin tukkaa ja mietittiin näitä ulkonäkökysymyksiä. (en tarkoita tätä ketjua kokonaisuudessaan vaan muutamiea kirjoituksia täällä). Mun mielestä luontevuus on tyylikästä. Ergonomia on tärkeää, mutta kyllä soitossa pitää olla vähän "ilmaa" välissä, niin ettei kokoajan vedä hampaat irvessä kykyjensä äärirajoilla. Jos koko ajan on oman suorituskykynsä äärirajoilla, niin siinä kärsii luovuus eikä ole oikein tilaa variaatioille. Jos hommaa soittorutiinin sellaiselle tasolle, että tulkinnalle jää tilaa, niin silloin sen kitarankaan ei tartte olla ihan tiptop oikeassa paikassa koko ajan.
 
Itse olen huomannut tuon ergonomia puolen aika kriittiseksi jutuksi, koska olen itse lihava. Ei saa millään noita ergonomisia oppeja oikein käyttöön kun maha on tiellä joten pitää soveltaa. Ranteiden kulmat on mielestäni keskeisimmät kohdat jotka väsyy jos joutuu liiaksi kurottelemaan. Jos käsi lähestyy kitaran kaulaa suorassa kulmassa kaulan takaa, niin otelauta ei ole millään kovin hyvin hallussa. Jos kyynärpäätä tiputtaa alaspäin niin käden saa parempaan asentoon, mutta kitaran ollessa alhaalla, siinä joutuu kumartumaan aikalailla. Aika käyttökelpoinen ratkaisu on nostaa kitaraa pystyyn (sellaiseen selloasentoon), niin ranteet saa parempaan kulmaan. Itselläni juurikin tuosta lihavuudesta johtuen ei ole olemassa yhtä ja oikeaa asentoa, vaan se soittimen rakenne (jazzloota, strato tai lespa tai akkari) määrittää osaltaan sitä asentoa ja sitten se soitettava musa tai siis mitä on soittamassa eli sitä asentoa pitää säätää ja muuttaa kaiken aikaa riippuen siitä mitä milloinkin on soittamassa.
 
Se etu lihavuudessa on ettei tarvitse murehtia siitä miltä näyttää, vaan pitää keskittyä kuulostamaan hyvältä.

Wolfhound: "Fiksummalta"?? ;)
 
On se kyllä hassu juttu; mä oon kuitenki jo wanha miäs ja nähny aika monta tyylikautta raskaassakin musiikissa ja totta hitossa ymmärrän ergonomiaa jne., mutta silti visuaalisesti toimii vaan jotenkin paremmin rock-henkinen roikottaminen kuin "jazz-basisti-kainalokorkeus"...
 
Nii-in, fiksummaltahan se ei näytä jos käytännöllisyyttä ajattelee. GG on aika omaa luokkaansa soittajana. Kaippa se tekee kaiken fiksuimmalla mahdollisella tavalla, joten voisi periaatteessa matkia siltä soittokorkeuden. Mutta se on kummallinen fakta, että alhaalla näyttää rockhenkiseltä. Miksi, ei mitään loogista selitystä.

aalataur: Nii-in, fiksummaltahan se ei näytä jos käytännöllisyyttä ajattelee. GG on aika omaa luokkaansa soittajana. Kaippa se tekee kaiken fiksuimmalla mahdollisella tavalla, joten voisi periaatteessa matkia siltä soittokorkeuden. Mutta se on kummallinen fakta, että alhaalla näyttää rockhenkiseltä. Miksi, ei mitään loogista selitystä.
 
Se johtuu siitä, että me ollaan totuttu assosioimaan alhaalla roikkuva kitara rockmuusikkoon, samalla lailla kun fuusiojats-mies tulee asiaan perehtyneille mieleen korkeemmalla olevasta kitarasta jne.
 
Ite pidän kitaraa seisaaltaan soittaessa niin, et se tonepotikka on about munien kohdalla. Mun mielestä jos pitää liian ylhäällä, niin siinä voi ihan samalteen paskoo paikkansa kun liian alhaalla pitäessä, huomasin tämän joskus pidempään kitara ylhäällä seisaaltaan soittaessani, kun alko päänsärky ja hartiat meni kipeeksi. Kitara ylhäällä niin kädetkin nousi epäluonnollisiin asentoihin. Sitäpaitsi sointuja on kiva iskee silleen, että ikään kuin heilauttaa kättänsä pidemmällä kaarella fiiliksessä mukana, tää ei oikeen tunnu miltään lapa leuassa kiinni nyplätessä:D

Munien kohalla se näyttää ja tuntuu parhaalta. Ei tarvitse kituutella helpoimman voimasoinnun kanssa eikä toisaalta kuristumisen vaaraa ole. Ja stondiksen voi peittää, etenkin jos vetää spandexeillam. Siis jos.. tai siis enhän minä. Tai siis ei sillä ettei seiso.

Zeeboo: Tarviiko käsien ylettää soittimeen?
Ei tietenkään. Kun rokataan kunnolla on tärkeintä näyttää vaan vitun kovalta. Kamat täysille, parempi sillon jos ei yllä kieliin niin kiertää kunnolla ne soittopelit.

gary field: Sähkis on mun kokemuksen mukaan jotensakin paremmin hallinnassa seisaaltaan, akustinen taas istuen, sen kanssa kun joutuu istumaan suoremmassa eikä lyhisty kitaran päälle niinkuin sähkiksen kanssa, mikä vaikuttaa suoraan soittoon, ainakin mulla. Olipas pitkä lause, jawohl.
 
Tämähän on vähän kiinni siitäkin, minkä mallista sähkistä sylissä pitää. Itselläni on stratomallisia ja yksi LP ja olen jotenkin oppinut istualtani soittaessa pitämään niitä juurikin oikeaoppisessa klasariasennossa. Ainakin minulla on selkä suht suorassa kun soitan. Mutta kukin tyylillään. :)

Toi munien kohdalla on vähän suhteellista :D Tonepotikka munien kohdalla. Munassakin on monta kohtaa. Mitenkäs semmonen mittari, että laitoin just hihnaa ylemmäs kokeeksi. Nyt on niin että stratomallisessa kitarassa NAPA näkyy just ja just (olettaen että soitetaan miehekkäästi ilman paitaa). Sillon toi tone tulee vehkeitten "kohdille" kyllä, mutta tuntuu silti kovin korkealta tuo. Pakko ehkä käsivammojen välttämiseksi nyt väliaikaisesti koittaa tuolla korkeudella, vitun helppo soittaa kyllä, melkeen kun istualtaan. Aiemmin oli niin että tonepotikka lerssinpään kohdalla tai jopa ehkä vähän alle.

Mulle ainakin vakiintui tuo 'bodyn alareuna jonkun verran jalkovälin yläpuolelle' korkeus jo muutama vuosi sitten, kts. omakuva. Vaikuttaa olevan aikalailla standardi sellaisten soittajien keskuudessa joille se rock-uskottavuus ei ole ihan keskeisin tavoite soittaessa (toisaalta sitä rock-uskottavuutta tuskin saavutettaisiin kaikkien kohdalla muutenkaan.. ;)).
 
esim.
 
http://www.youtube.com/watch?v=V1E6hKXFUGU
http://www.youtube.com/watch?v=NHsJyH8JhQ4
http://www.youtube.com/watch?v=yMArrSjSjOo
http://www.youtube.com/watch?v=fOIhUpVzEFE