Studiotyöskentely ›

Raimo: Paitsi et ei se tietääkseni kompura ole vaan enempikin envelope follower.
 
Kompurakin on tavallaan envelope follower ^_^

Lenoldinho: Kompurakin on tavallaan envelope follower ^_^
 
Mjoo mutta on se ero käytännössä selkeä kun transient designer tekee suhteellista muutosta ilman kiinteätä thresholdia ja siten voi olla kuulumaton siinä mielessä, ja tehoaa dynaamisenkiin matskuun... Mut joo.

Vähän asian vierestä sanottuna voisi kuitenkin todeta, että virvelisoundin merkitys koko biisin luonteeseen ja äänimaisemaan on ehkä kaikkein tärkein laulun ohella. Jos virvelisoundi on jotenkin ala-arvoinen, ponneton tai "demon" kuuloinen, niin koko muukin instrumentointi latistuu sen mukana. Eli snaren miksaamiseen kannattaa ladata melko paljon eforttia, vaikka sen ajallinen kuuluvuus biisissä voi olla oikeastaan melko olematon.

Groovi: Vähän asian vierestä sanottuna voisi kuitenkin todeta, että virvelisoundin merkitys koko biisin luonteeseen ja äänimaisemaan on ehkä kaikkein tärkein laulun ohella. Jos virvelisoundi on jotenkin ala-arvoinen, ponneton tai "demon" kuuloinen, niin koko muukin instrumentointi latistuu sen mukana. Eli snaren miksaamiseen kannattaa ladata melko paljon eforttia, vaikka sen ajallinen kuuluvuus biisissä voi olla oikeastaan melko olematon.
 
Olen tavallaan samaa mieltä.
 
Sit mä olen kumminkin niin eri mieltä, et jos se laulun miksaus ei onnistu, ni joku virveli alkaa olla herttaisen yhdentekevä. Biisi ja konteksti ratkaisee, ei virveli.

Mä oon tavallaan taas samaa mieltä molempien yllekirjottaneiden kans.
 
Laulun ohella koko rummusto on tärkeässä osassa. Jos pannusoundi ei onnistu, koko biisi saa "demomaisen" leiman...

rintapek: Olen tavallaan samaa mieltä.
 
Sit mä olen kumminkin niin eri mieltä, et jos se laulun miksaus ei onnistu, ni joku virveli alkaa olla herttaisen yhdentekevä. Biisi ja konteksti ratkaisee, ei virveli.
 
Itelle virveli- ja basarisoundi on ne tärkeimmät miksauksessa, aina. Jos ne potkii ja tuottaa halutun fiiliksen, niin ollaan tosi pitkällä. Lauluissa tärkeämpi on sitten se yleensä hyvä otto, musta.
 
E: Mulla on monta levyä mitkä kusee just snaren takia, se on sääli.

sikki-six: Itelle virveli- ja basarisoundi on ne tärkeimmät miksauksessa, aina. Jos ne potkii ja tuottaa halutun fiiliksen, niin ollaan tosi pitkällä. Lauluissa tärkeämpi on sitten se yleensä hyvä otto, musta.
 
E: Mulla on monta levyä mitkä kusee just snaren takia, se on sääli.
 
Mulla on vähän vastakkainen ajatus. Keskittymällä liikaa snare/bassariin unohtuu helposti itse musa. Tästä esimerkkinä monet rokkilevyt jossa samplet huutaa täysillä mutta esim. laulun miksaamiseen/yleistunnelmaan/sovitukseen ei olla keskitytty. Ei sellasta jaksa myöskään.
 
Mulla on monta levyä jotka kusee just siks että snare/bassari -miksaukselle on annettu liikaa aikaa. Genrekysymys myös, mutta noin yleisesti.
 
Jokainen tyylillään, mikään ei ole oikein tai väärin, mun filosofiaan vaan ei kuulu noin "kapea" ajattelu. Toki pidän huolta että snare/bassari on kunnossa ja potkii, ne onkin tiettynä ehtona että hommassa voi mennä eteenpäin.

koopop: Keskittymällä liikaa snare/bassariin unohtuu helposti itse musa. Tästä esimerkkinä monet rokkilevyt jossa samplet huutaa täysillä mutta esim. laulun miksaamiseen/yleistunnelmaan/sovitukseen ei olla keskitytty.
 
Mulla on monta levyä jotka kusee just siks että snare/bassari -miksaukselle on annettu liikaa aikaa. Genrekysymys myös, mutta noin yleisesti
 
Totta, mutta eikö silloin snaren ja basarin miksaaminen ole tavallaan epäonnistunut biisiin nähden? Se "hyvä" snaresoundihan ei tarkoita aina sitä kerrostalon kokoista leveää, paksua, ja korvaan porautuvaa jööttiä, vaan koko muuhun äänimaisemaan sopivaa ääntä.
 
Genrekysmys, indeed.

Alex Van Halenin virvelisoundi on aika vaimea "pok". Silti musa potkii.

Timo JM: Alex Van Halenin virvelisoundi on aika vaimea "pok". Silti musa potkii.
 
Hop! Kylläpä on tämäkin keskustelu lähtenyt lapasesta. Hyvä ehkä niin.
Mullakin on monta levyä, joissa ei ole mitään vikaa, vaikka virppasoundi ei niin dimangia oliskaan. Kai silläkin biisin saa pilalle, jos oikein yrittää, mutta kyllä yleisfiilis musta on tärkein. Voi olla, että kun on herkistänyt korvansa tarpeeksi kauan anlyyttiselle kuuntelulle, ei musiikkia enää osaa kuunnella samalla tavoin kuin (me) tavalliset puukorvat.

Raimo: Paitsi et ei se tietääkseni kompura ole vaan enempikin envelope follower.
 
Näinkö on? Joka päivä oppii jotain :D

htm: Tällasta mä tuosaa omassa mielessäni pyörittelin. Suositelkaas mulle ilmasta gate-plugaria. Nyt on käytössä reaperin oma gate, ja se ei jotenkin miellytä.
 
Siis hä. Reagate on kyl hirmusen hyvä ja monipuolinen gate

Ai niin unohdin vastata alkuperäiseen kysymykseen. Noin niinkuin lukematta uudestaan ketjua, ihan ekaksi se virvelin vaihto tai ainakin vaihtoehtojen kokeilu, oikeasti. Verratkaa mikitettyjä lopputuloksia vaikka yhessä, jos rumpalilla ei ole korvia päässä, vaihda rumpalia ;)
 
Sit lisäksi - Samplella se kuitenkin oikeasti aika usein nykyään tehdään se ekstra- "snap", varsinkin kovaäänisemmissä genreissä. Niitä voi käyttää sillainkin että lopputuotteesta ensimmäinen fiilis ei ole että "samplerummut". Oma sämple samasta sessiosta missä äänitys tehdään on yksi hyvä kikka pitää sen session oma saundi mutta "äärigeitata" virveli jolloin sitä voi muokata paljon vapaammin ilman vuotoja, toimii myös rinnan kun tekee hyvin, ghostit ja botne luomuraidasta ja naps sämplellä.
 
Montaa uniikkia sämpleä randomisti tavalla tai toisella käyttämällä (jopa käsin, ainakin nakutusfilleihin ei mee kauan laittaessa) saundista saa luonnollisemman jos sellaista halutaan.

Matsoni: Siis hä. Reagate on kyl hirmusen hyvä ja monipuolinen gate
 
On varmaan, muttei miellytä.

Raimo: Ai niin unohdin vastata alkuperäiseen kysymykseen. Noin niinkuin lukematta uudestaan ketjua, ihan ekaksi se virvelin vaihto tai ainakin vaihtoehtojen kokeilu, oikeasti. Verratkaa mikitettyjä lopputuloksia vaikka yhessä, jos rumpalilla ei ole korvia päässä, vaihda rumpalia ;)
 
Sit lisäksi - Samplella se kuitenkin oikeasti aika usein nykyään tehdään se ekstra- "snap", varsinkin kovaäänisemmissä genreissä. Niitä voi käyttää sillainkin että lopputuotteesta ensimmäinen fiilis ei ole että "samplerummut". Oma sämple samasta sessiosta missä äänitys tehdään on yksi hyvä kikka pitää sen session oma saundi mutta "äärigeitata" virveli jolloin sitä voi muokata paljon vapaammin ilman vuotoja, toimii myös rinnan kun tekee hyvin, ghostit ja botne luomuraidasta ja naps sämplellä.
 
Montaa uniikkia sämpleä randomisti tavalla tai toisella käyttämällä (jopa käsin, ainakin nakutusfilleihin ei mee kauan laittaessa) saundista saa luonnollisemman jos sellaista halutaan.
 
Eieieieieiei...
 
Loppujen lopuksi OM7 kantin huulille ja puikkokonkka n. 10cm korkeudelle (molemmat yläpuolella huom.) tuotti toivotunlaisen tuloksen. Ei tarvinnut edes kauaa kompuraa ruuvata sen jälkeen. Toisessa biisissä itseasiassa riitti pelkkä ryhmäkompura rummuille.

Kannattaa kuunnella moderneissa rock-levyissä ylä- ja alamikkien suhdetta. Mitä vähemmän mattoa, sen aggressiivisemman kuuloinen virveli (vrt. Shinedown - Devour: ei mattoa tyyliin yhtään). Yhtälailla ätäkkiä tulee enemmän esille kun ruuvaa peltejä/overheadeja pienemmälle.
 
Rokkihommia(kin) tehdessä(kin) vire on tärkeä. Demppaamista kannattaa välttää, koska ringi tekee ison kuuloisen virvelin. Virveliä ei tarvitse lyödä täysillä, mutta sitä pitää lyödä napakasti ja keskelle. Kanttilyönnit tekevät paljon. Matto riittävän löysälle, ettei se ole sellainen kuollut *räps*. Jos maton saa soimaan alakalvon kanssa, kompressoituna setin voi saada kuulostamaan siltä, että virvelissä olisi reverb (riippuu tietysti siitä miten lyttää).

Rokkihommia(kin) tehdessä(kin) vire on tärkeä. Demppaamista kannattaa välttää, koska ringi tekee ison kuuloisen virvelin. Virveliä ei tarvitse lyödä täysillä, mutta sitä pitää lyödä napakasti ja keskelle. Kanttilyönnit tekevät paljon. Matto riittävän löysälle, ettei se ole sellainen kuollut *räps*. Jos maton saa soimaan alakalvon kanssa, kompressoituna setin voi saada kuulostamaan siltä, että virvelissä olisi reverb (riippuu tietysti siitä miten lyttää).
 
Tää oli hyvä vinkki. Yleensäkään en paljon virppaa kaiuta, vaan annan kalvon soida mielummin pitkään; toimii mun korvaan paremmin. Nyt se penteleen rumpali oli rakennellut jotkut demppiviritykset - pitää käydä yön hiljaisuudessa repimässä pois...

Mä taas tykkään pääsääntöisesti nasevasta snaresoundista. Lisää sointia saa sit kaiulla tai sämplellä, jos niikseen. Tietysti ihan biisikohtaisesti.
 
Eli tässäkin on niin monta tapaa, kuin on tekijöitäkin.