Ja hoidetaas sitten tämä viimeinenkin. "...voi paitsi musiikiltaan ja teemoiltaan, myös laadullisesti verrata Ayreonin, Dream Theaterin ja Nightingalen loistavimpiin tuotoksiin..." todettiin Imperiumin Seventh Wonder-arvostelussa. Ja nyt siis esittelyssä lauantain pääesiintyjä ja samalla koko Helvation Festivalin viimeinen yhtye, NIGHTINGALE.
Toistaiseksi olen vielä onnistunut välttelemään suomibändiesittelyissä vilahdelleiden kaltaiset ylisanat. Mutta jo näin etukäteen varoitan, että nyt saattaa lähteä fanipojalta mopo lapasesta. Tilanne kuitenkin on se, että jos minut aseella uhaten pakotettaisiin nimeämään eniten itseeni vaikuttanut yksittäinen musiikintekijä kallistuisi valintani erittäin suurella todennäköisyydellä Nightingalea luotsaavaan Dan Swanöseen. Mutta koetetaan nyt edes pitää esittely Nightingalea koskevana, halukkaille miehen muista jutuista esim. täältä:
http://en.wikipedia.org/wiki/Dan_Swan%C3%B6 Nightingale sai alkunsa Edge of Sanityn vielä ollessa olemassa Dan Swanön halusta tehdä sooloprojektina gootahtavampaa tavaraa EoS:n Sacrificed-kappaleen ja Sisters of Mercyn hengessä. "Breathing Shadow" debyyttialbumia (1995) seurasi vuonna 1996 "The Closing Chronicles", jossa Danin veli Dag Swanö (tuolloin vielä taiteilijanimenä Tom Nouga) liittyi mukaan. Tässä vaiheessa bändin tyyli alkoi jo kehittyä nykyiseen suuntaansa, sisältäen progesta ja heavystä juontavia vaikutteita. Tämän jälkeen yhtyeestä muodostui kokonainen bändi ja se alkoi soittaa, joskin äärimmäisen harvoin, myös livenä.
Pientä hiljaiseloa vietettyään bändi julkaisi ensin 2000 kolmannen albuminsa "I", mutta jonka jälkeisillä "Alive Again" (2003) ja Invisible (2004) bändin kukoistus nykyisen kaltaisessa progressiivissävytteisessä hard rockissa löysi nykyisen muotonsa. Koska sana "progressiivinen" nostetaan yhtyeen kohdalla usein esiin, niin mainittakoon, että loppupeleissä Nightingalen musiikki on kuitenkin suhteellisen suoraa ja iskevää hard rockia. Eli progen kammoksujien ei tule pelätä tätä bändiä. 10-vuotista uraa juhlistaakseen bändi julkaisi 2005 "Nightfall Overture"-nimisen limited edition-kokoelmalevyn, johon äänittivät vanhoja Nightingale-kappaleita uudestaan. Mahtuipa mukaan yksi livekeikoillakin mukana ollut Edge of Sanityn aikainen biisi, Losing Myself. Yhtyeen viimeisin studioalbumi on 2007 julkaistu "White Darkness", mutta tiettävästi työnimellä "Bravado" kulkeva seuraaja on jo pitkällä. Alkujaan itseasiassa oli jopa epäilys, että kyseinen albumi olisi jo tänä vuonna tullut.
Live-esiintymiset ovat aina olleet Dan Swanön bändeille harvinaisia, mutta Nightingalen kanssa keikkoja on tehty tipoittain enemmän kuin muiden. Vuonna 2010 bändillä on peräti 2 keikkaa (toinen jo soitettu Romaniassa ja toinen nyt Suomessa). Tällä kertaa mukaan on eksynyt poikkeuksellinen herkku: perinteisten kevyempien EoS-vetojensa (Black Tears & Losing Myself) lisäksi yhtye on bonukseksi treenannut repertuaariinsa Edge of Sanityn materiaaliin sukeltavan medleyn. Eli Dan Swanön korahtelujakin pitäisi tällä keikalla hitusen tulla.
Henkilökohtaisena mielipiteenäni sanon, että ihan saa-ta-nan kova kiinnitys tämä. Toivottavasti kelpaa muillekin.
Arvioita:
http://www.noise.fi/levyarvostelut/?id=2891http://www.imperiumi.net/index.php?act=albums&id=2675http://korroosio.fi/reviews.php?c=cd&id=2125Musaa:
http://www.youtube.com/watch?v=nycQNnMK7Fghttp://www.youtube.com/watch?v=lLFzyqRXhx8&feature=relatedhttp://www.youtube.com/watch?v=nwB8A0xo9ZI&feature=relatedhttp://www.youtube.com/watch?v=p81HgSJ3luMHaastiksia:
http://www.korroosio.fi/interviews.php?id=175http://www.youtube.com/watch?v=i3OMwqMQKO0http://www.youtube.com/watch?v=-n70baui2e4&feature=related Eiköhän noilla linkeillä pitäisi jo toimeen tulla :) Loppukevennykseksi silti vielä Tumnbathin Bloodbath-cover "Like Swanö"
http://www.youtube.com/watch?v=aYyhLdzspcIwww.myspace.com/caughtinthebetween
TILAA HORSE METAL-ALBUMI
http://www.levykauppax.fi/artist/caught_in_the_between/horse_metal/