Yleistä keskustelua musiikista ›

crestfall: En kyllä siltikään ymmärrä miksi lataamisesta jaksetaan nillittää niin kauheasti. Se on helvetti ilmaista mainosta.
 
Ei kun se on ilmasta musaa ja romahduttanut levymyynnin. Joku, aika monikin, voi joskus ostaa tukemismieles lemppariartistin levyn mut kyl kaikilla on ne sata muuta lemppariartistia joiden levyt mieluummin lataa kun ilmaseks saa

Sergei Fallinen: Ei kun se on ilmasta musaa ja romahduttanut levymyynnin. Joku, aika monikin, voi joskus ostaa tukemismieles lemppariartistin levyn mut kyl kaikilla on ne sata muuta lemppariartistia joiden levyt mieluummin lataa kun ilmaseks saa
 
Luitko pätkääkään koko mun muusta kirjoituksesta? Toi on täysin päinvastaista mitä mä siellä pitkään kirjoitin "eipäs kun..." -asenteella.
 
Ja kirjoituksestasi saisi kuvan, että on huono juttu että on sata muuta lemppariartistia. Saako meillä olla vain se yksi lemppariartisti, jonka levyä saa ainoastaan ostaa? Tä

crestfall: Luitko pätkääkään koko mun muusta kirjoituksesta? Toi on täysin päinvastaista mitä mä siellä pitkään kirjoitin "eipäs kun..." -asenteella.
 
Ja kirjoituksestasi saisi kuvan, että on huono juttu että on sata muuta lemppariartistia. Saako meillä olla vain se yksi lemppariartisti, jonka levyä saa ainoastaan ostaa? Tä
 
Ostaahan saa vaikka kaikkien artistien levyt, mutta siitä ei kyllä ollut kyse.

Sergei Fallinen: Tai tutustuu uuteen bändiin lataamalla sen koko tuotannon ja ehkä sit joskus ostaakin siltä jonkun levyn.
 
Mikä tässä on niin pahaa? Artisti on saanut rahaa levystä ja musiikin kuluttajalla on musiikkia, käy myös todennäköisesti keikalla jos on paljon kappaleita kuullut? Onko parempi jos kuluttaja ei ole kuullutkaan yhtyeestä eikä artisti saa pennin senttiä.
 
Lisäksi; monet tutkimuksethan menevät levy-yhtiöiden tutkimusten kanssa ristiin, laittomien latausten vaikutus myytyyn musiikkiin on olematon.
 
Monissa medioissa toitotetaan kuinka Suomen levymyynti on vähentynyt, mutta useissa tapauksissa kun on katsonut, kyseessä on ollut pääasiassa Stockmannin ja Sokoksen kaltaiset myymälät. Ymmärtääkseni kohtuullisinnoilla hinnoilla pelaavalla Anttilalla samaa trendiä ei ole näkynyt eikä yksityisten levykauppojen kontribuutiota oteta mitenkään mukaan tutkimukseen. Uskon, että moni PK-seutulainen musiikin suurkuluttaja tuntee useammankin levyliikkeen Helsingistä ja myös käyttää niitä pääasiallisena musiikin hankkimisen kanavana. Myöskään edullisten ulkomailla pyörivien levykauppojen vaikutusta ei pidä väheksyä, ymmärtääkseni näitä kuitenkaan ei oteta mihinkään tilastoihin mukaan (ainakaan en ole nähnyt ensimmäisessäkään tutkimuksessa mitä olen itse seurannut).
 
Pitäisi käydä kyselemässä levyliikkeissä kuinka dramaattisesti myynti on romahtanut 90-luvun lopun jälkeen. Minun nähdäkseni ainakin Jäänsärkijä tuplasi tilansa ja Äx sai uuden toimipisteen pääkaupunkiimme.
 
Kyllähän kirjastojenkin pelättiin tappavan kirjamyynnin ja VHSien tekevän elokuvateattereista hyödyttömiä.

Vastapalloksi voisi heittää spotifyn ja lukuisat muut tavat kuunnella ilmaiseksi ja laillisesti niitä samoja artisteja. En tiedä sinusta, mutta ainakin meikäläisen silmissä tuolta tekosyyltä tippuu pohja samointein kun ajattelee näitä laillisia vaihtoehtoja lataamiselle.

crestfall: Kyllähän kirjastojenkin pelättiin tappavan kirjamyynnin
 
My brain hurts.

crestfall: Mikä tässä on niin pahaa? Artisti on saanut rahaa levystä ja musiikin kuluttajalla on musiikkia,
 
Mistä se artisti saa rahaa jos jengi varettaa ne levyt? No mitä nyt ne muutama ropo niiltä muutamalta keräilijältä, mutta se nyt on niin mitätöntä.

Teijo K.: Mistä se artisti saa rahaa jos jengi varettaa ne levyt? No mitä nyt ne muutama ropo niiltä muutamalta keräilijältä, mutta se nyt on niin mitätöntä.
 
Oletuksena sitten on että jengi ryntää ostamaan heti artistin levyn jos ne eivät ole eläissään kuulleet yhtyeen musiikkia?
 
Ja jos nyt pitää kerrata sitä pitkää kirjoitustani; ihmiset, jotka lataavat musiikkia ja ostavat levyjä, ostavat. Ihmiset, jotka lataavat mutta eivät osta, eivät ostaisi vaikkeivät olisi ladanneetkaan.
 
Molemmissa tilanteissa tilanne on, että artisti saa rahaa. Toisaalta, tilanteessa jossa joku lataa muttei osta levyä, voi kertoa eteenpäin yhtyeestä kaverilleen, joka myös lataa musiikkia ja sitten ostaa musiikkia. Tällaisesta sitten on jo huomattavasti omakohtaisia kokemuksia.
 
Eniten mielestäni tulisi panostaa asenteisiin; lapsille ja nuorille tulee muistuttaa, että on tärkeätä tukea artistia josta pitää. Lataaminen on ok, mutta jos oikeasti pitää kuulemastaan, on kannustettavaa käydä ostamassa myös levy, tai edes käydä mahdollisuuksien mukaan keikalla jos ei levyjen ostamista harrasta, etc.
 
Esimerkiksi olen ladannut koneelleni musiikkia, josta en kuitenkaan ole perustanut sen vertaa, että levyjä hankkisin. Mitä artisti on tästä menettänyt? En olisi ostanut vaikka en olisi ladannutkaan.
Lisäksi; ystäväni on ostanut ko. artistin tuotannon kuultuaan bändistä kauttani.
Tämän seurauksena olen käynyt katsomassa artistia livenä ja nyt ostoslistalla kummittelee artistilta levy, ehkä toinenkin.

crestfall: Oletuksena sitten on että jengi ryntää ostamaan heti artistin levyn jos ne eivät ole eläissään kuulleet yhtyeen musiikkia?
 
Aika saivartelua... Sitä musaa voi laittaa vaikka omalle kotisivulle, juutuubiin tai minne vaan mihin artisti haluaa ja kiinnostuneet voi kuunnella. Tai radioon. Niitä levyjä voi kuunnella levykaupassa. Jne jne.
 
Eniten mielestäni tulisi panostaa asenteisiin; lapsille ja nuorille tulee muistuttaa, että on tärkeätä tukea artistia josta pitää. Lataaminen on ok, mutta jos oikeasti pitää kuulemastaan, on kannustettavaa käydä ostamassa myös levy, tai edes käydä mahdollisuuksien mukaan keikalla jos ei levyjen ostamista harrasta, etc.
 
Musta tää on just suurinta puppua mitä lataamisen puolustelijoilta kuulee tää asennekasvatus. Ei vaan mun korvis oikein miksaa liiketoiminnan lakien kanssa. Pitäiskö ammattimuusikoiden olla samal viival kun jotkut katusoittajat ja kerjääjät joiden elanto on muiden omantunnon varassa? Miksei malli voi olla se että teet biisin ja halukkaat maksaa siitä mitä pyydetään?
 
Esimerkiksi olen ladannut koneelleni musiikkia, josta en kuitenkaan ole perustanut sen vertaa, että levyjä hankkisin. Mitä artisti on tästä menettänyt? En olisi ostanut vaikka en olisi ladannutkaan.
Lisäksi; ystäväni on ostanut ko. artistin tuotannon kuultuaan bändistä kauttani.
Tämän seurauksena olen käynyt katsomassa artistia livenä ja nyt ostoslistalla kummittelee artistilta levy, ehkä toinenkin.
 
Ei tossa sun esimerkissä olekaan artisti mitään menettänyt. Mut aika moni on ladannut koneelleen levyjä jotka olisi ostanut jos ei olisi niitä ilmaseks saanut. Siinä artisti taas on menettänyt. Onpa vaikeeta...

Sergei Fallinen: Aika saivartelua... Sitä musaa voi laittaa vaikka omalle kotisivulle, juutuubiin tai minne vaan mihin artisti haluaa ja kiinnostuneet voi kuunnella. Tai radioon. Niitä levyjä voi kuunnella levykaupassa. Jne jne.
 
Ai että biisejä voi oikein laittaa radioon? Olisitko ystävällinen ja kertoisit miten tämä tapahtuu? Haluaisin oikein mielelläni kahden yhtyeeni kappaleita radioon, mieluiten vaikka YleX:lle ja Radio Rockiin.
 
Sitten vakavalla naamalla. Minä en ihan oikeasti pysty levykaupassa viisi minuuttia levyä kuuntelemalla sanomaan että kannattaako levy ostaa. Haluan kuulla levyn moneen kertaan jotta tiedän kestääkö levy ajan hammasta vai onko se kahden pyöräytyksen kertakäyttötuote. Radiossa soi yksi tai kaksi hittisinkkua, siinä ei levystä saa mitenkään kokonaista kuvaa. Ja itse en ainakaan kuuntele juuri ollenkaan sellaista musiikkia jota radiot suoltavat, ellei lasketa niitä tunnin erikoisohjelmia pienillä radiokanavilla parhaaseen kuunteluaikaan kello 01:00-02:00 yöllä.
 
Ja toki on paljon ihmisiä, jotka lataavat eivätkä osta, mutta edelleen väitän, että jos he eivät lataisi, eivät he varmasti ostaisi kuin sen korkeintaan pari hassua satunnaista levyä.
Mutta samalla on paljon ihmisiä, jotka sekä lataavat musiikkia että ostavat sitä, mitä tulevat ladanneeksi. Useampi tutkimushan on osoittanut selvän yhteyden musiikin lataamisen ja musiikin oston välillä.
 
Suurin ongelma on ihmisten ahneus. Ei riitä, että saa rahaa ja on ihmisiä, jotka kuluttavat (sinänsä väärä sana, musiikki ei kulu pois kuuntelemalla) maksamatta. Heidän mielestään olisi reilumpaa, jos ne, jotka maksavat saavat vain kuunnella, vaikka tässä tilanteessa he eivät saisi yhtään sen enempää rahaa. Mitä he siitä menettävät, jos on ihmisiä, jotka kuuntelevat heidän musiikkiaan ilmaiseksi. Omien bändieni kanssa minulla ei ole tätä mitään vastaan, päinvastoin; ainakin tulee enemmän ihmisiä keikalle.

crestfall: Ai että biisejä voi oikein laittaa radioon? Olisitko ystävällinen ja kertoisit miten tämä tapahtuu? Haluaisin oikein mielelläni kahden yhtyeeni kappaleita radioon, mieluiten vaikka YleX:lle ja Radio Rockiin.
 
Joillekin yhtyeille tai artisteille toi voi olla - ja onkin! - ihan relevantti kysymys: minkä levyn kappaleista valita singleksi potentiaalisesti raskaaseen radiosoittoon ja/tai videobiisiksi edustamaan ja markkinoimaan levyä, keikkoja jne. parhaiten? Näin ei tietenkään ole läheskään kaikkien muusikoiden (ammattilais- tai harrastaja-) kohdalla, mutta eipä ole myöskään täysin päinvastainen tilanne...

sellisti: Mitä sillä musiikkiteoksen kohdalla tarkoitetaan..? Tai siis, lähinnä mua olis kiinnostanut tuon kolumnin kirjoittajan näkemys aiheesta. Tuleeko musiikkiteoksesta "irtainta omaisuutta" siinä vaiheessa kun se julkaistaan?
 
No siis olettaen että Kemppinen käyttää sitä yleisessä merkityksessä, niin homma menee jotakuinkin näin:
 
Tekijällä on aina siis tekijänoikeus teokseensa, myös ennen julkaisua, johon siis sisältyy oikeus tulla tunnustetuksi sen tekijäksi ja päättää miten teos 'saatetaan yleisön saataville' aka. julkaistaan tai miten sitä hyödynnetään ylipäätään. Eli siis, tekijänoikeudet ovat siinä mielessä esineitä, että ne on selvästi jonkun hallussa, omistaja voi päättää miten niitä käytetään ja että ne nauttivat sanahirviötä nimeltään dynaaminen suoja. 'Irtaimia' ne ovat siksi, etteivät ne ole kiinteitä, ts. kiinteistöjä.
 
Tekijänoikeudet ovat oma erityistapauksensa, koska niitä ei kuitenkaan voi myydä siinä missä vaikka jotain soitinta, siis jonain täysin kaikki oikeudet kattavana pakettina, eli siis oikeudet sen teoksen hyödyntämiseen yleensä myydään, mutta lähtökohtaisesti esim. oikeutta tulla tunnustetuksi jonkun teoksen tekijäksi ei tavallaan voi myydä (tietty riippuu mitä sovitaan, yleensä ei). Tavaramerkin voi sellasenaan myydä 'kokonaan', joten se on aika selvä esimerkki irtaimesta esineestä, vaikka se ei välttämättä ole irtain taikka edes esine sanojen tavallisessa merkityksessä, se on vaan juridinen termi tietynlaiselle omaisuudelle.

crestfall: Oletuksena sitten on että jengi ryntää ostamaan heti artistin levyn jos ne eivät ole eläissään kuulleet yhtyeen musiikkia?
 
Mistä lähtee tämä ajatus, että warettaminen on ainoa keino millä jengi saa nykyään tietoa artisteista? Jos niin olisi, niin ennen neziä ei yksikään artisti olisi myynyt yhtään levyä.

crestfall: Ai että biisejä voi oikein laittaa radioon? Olisitko ystävällinen ja kertoisit miten tämä tapahtuu? Haluaisin oikein mielelläni kahden yhtyeeni kappaleita radioon, mieluiten vaikka YleX:lle ja Radio Rockiin.
 
Meillä tuo YleX pääseminen onnistui silleen, että tehtiin oikein mainio biisi. Radio Rockiin ei oltu kyllä menossakaan, ei ollut oikein rockia se musa.
 
No hymiöt päälle.

Teijo K.: Mistä lähtee tämä ajatus, että warettaminen on ainoa keino millä jengi saa nykyään tietoa artisteista? Jos niin olisi, niin ennen neziä ei yksikään artisti olisi myynyt yhtään levyä.
 
Niin no, ennenhän oli zinet (nykyisin musiikkiblogit, netissä), radio (kuunteleeko nuoriso nykypäivänä, ellei tykkää listapopista? erikseen nettiradiot), musiikkiohjelmat (missä Jyrki?! :D), kirjasto (sieltähän saa ilmaista musiikkia milloin haluaa, kuten netistä! ja jos tykkää niin paljon, että haluaa omaksi, niin voi sitten mennä kauppaan ja ostaa) etc. etc. Ikävä kyllä lähes kaikki vanhat hyvät keinot ovat siirtyneet nettiin.
Ja onhan analogiat aina pyllystä ja vievät asiaa sivuun, mutta silti, antakaa anteeksi tai haukkukaa imbesilliksi: onko se nyt niin paha, että ennen ei olisi saanut esimerkiksi koeajaa autoa, piti vain päättää Tekniikan Maailman arvostelujen perusteella kannattaako ostaa, mutta nykyisin sitten saa? Pitääkö meidän palata aikaan, jolloin piti korkeintaan auton penkkiin istumalla päättää että onko se rahan arvoinen?
Ja jos joku ottaa esiin, että "lataajat varastavat auton!", niin ei näin ole! Varastamisessa koeajaja vie auton, muusikko taas ei menetä yhtään mitään jos joku "koeajaa" hänen musiikkinsa, mutta toteaa ettei haluakaan maksaa siitä.
 
Kertokaa myös, miksi on ok kuunnella biisejä Myspacessa, Youtubessa tai Spotifyssä, josta artisti ei saa mitään tai käytännössä ei mitään, mutta sitten kun biisi tuleekin omalta kovalevyltä, asia on yhtäkkiä niin kauhean väärin. Tämä ero on minulle edelleen kovin hämärä. Missä on ero siinä, että lataan TAI kuuntelen Youtubesta vuoden verran levyä ja sitten päätän ostaa. Tai en ikinä päätäkään?
 
Ja sitten siitä "radioon biisin laittamisesta", ei taida meilläkään olla asiaa Rockille, ei edes sinne Yleksille, kun ei semmoista radioystävällistä musiikkia sävellellä. Jos se siitä musiikin levittämisen kanavasta. Se on kuitenkin varattu vain mariginaaliselle osalle musiikkia.
 
Olisi vain mielenkiintoista tietää ihmisten asenne yleensä; riepoisiko teitä niin suunnattomasti, jos levyjen myynti ei olisi muuttunut miksikään ja muusikot saisivat rahaa saman verran kuin ennenkin, mutta silti olisi ihmisiä jotka lataisivat "laittomasti" musiikkia? Eli kukaan ei olisi menettänyt mitään, mutta useampi voisi kuunnela suurempaa määrää musiikkia?

crestfall: Kertokaa myös, miksi on ok kuunnella biisejä Myspacessa, Youtubessa tai Spotifyssä, josta artisti ei saa mitään tai käytännössä ei mitään, mutta sitten kun biisi tuleekin omalta kovalevyltä, asia on yhtäkkiä niin kauhean väärin. Tämä ero on minulle edelleen kovin hämärä. Missä on ero siinä, että lataan TAI kuuntelen Youtubesta vuoden verran levyä ja sitten päätän ostaa. Tai en ikinä päätäkään?
 
Ladatessasi levystä kopion itsellesi otat käyttöoikeuden teokseen johon sinulla ei ole oikeutusta. Myspaceen, kotisivuilleen tai youtubeen lisätessä artisti/oikeudenomistajat laittavat kappaleet jos niin haluavat (eri asia youtubeen laittomasti lisätyt tai Spotifyyn kummallisia sopimuskiemuroita pitkin joutuneet levytykset). Ei artisti siinä teoillaan tienaa, mutta promootioväylien määrittely on hänen oikeutensa, ei kuluttajan.

crestfall:
Olisi vain mielenkiintoista tietää ihmisten asenne yleensä; riepoisiko teitä niin suunnattomasti, jos levyjen myynti ei olisi muuttunut miksikään ja muusikot saisivat rahaa saman verran kuin ennenkin, mutta silti olisi ihmisiä jotka lataisivat "laittomasti" musiikkia? Eli kukaan ei olisi menettänyt mitään, mutta useampi voisi kuunnela suurempaa määrää musiikkia?
 
Kyse on määräysvallasta. Autokauppias saa itse päättää edelleen, että kenelle antaa autojaan koeajoon. Taiteeseensa vakavasti suhtautuva muusikko haluaa itse päättää missä formaatissa tarjoaa musiikkiaan yleisölle. Äkkiä on poliisi perässä jos käyn autokaupasta vaan hakemassa auton ajoon muutamaksi päivää ilman erillistä ilmoitusta. Siinä on turha selitellä että "mä nyt vaan otin tän koeajoon, enkä mä osaa millään tunnin parin ajelulla päättää onko tää hyvä auto vai ei, pitää ainakin pari kertaa käydä mökillä sen kanssa"
 
Autokauppiashan ei itseasiassa menetä mitään jos mä haen sieltä pariksi päivää ajoon jonkun auton pihalta. Itseasiassa päinvastoin. Autot pysyy paremmassa kunnossa jos niitä käytetään. Jos ne vaan seisoo siellä pihalla, niin jarrulevy ruostuu ja akut tyhjenee, eli itseasiassa niiden pitäis olla kiitollisia jos jengi kävisi hakemassa säännöllisemmin niitä autoja muutamaksi päiväksi koeajoon. Jos niin voisi tehdä tolleen vapaammin niin varmasti autoja menisi enemmän kaupaksikin. Eli olisi autokaupalle hyvää mainosta toi homma.

Janus: minkä levyn kappaleista valita singleksi potentiaalisesti raskaaseen radiosoittoon ja/tai videobiisiksi edustamaan ja markkinoimaan levyä, keikkoja jne. parhaiten?
 
Jos bändin tuotosta ei saa kuulla kuin tämän sinkkubiisin ennen ostoa, niin se on asiakkaan harhauttamista, mikäli loppulevy on paskaa. Mikäli asiakas velvoitetaan maksamaan koko levystä, niin musiikin tekijänkin tulisi olla velvoitettu tekemään loppulevykin hyvää musiikkia. Mikäli asiakas ei ole tyytyväinen, saa valittaa ja jos valituksia on tarpeeksi, musiikintekijä pitäisi määrätä tietyn kestoiseen musiikintekokieltoon. Tämän lisäksi jokin rahallinen sanktio olisi hyvä. Mikäli artistilla ei ole varaa maksaa korvauksia, niin levy-yhtiöt vastuuseen.
 
(Hymiö tosikoille)

crestfall:Olisi vain mielenkiintoista tietää ihmisten asenne yleensä; riepoisiko teitä niin suunnattomasti, jos levyjen myynti ei olisi muuttunut miksikään ja muusikot saisivat rahaa saman verran kuin ennenkin, mutta silti olisi ihmisiä jotka lataisivat "laittomasti" musiikkia? Eli kukaan ei olisi menettänyt mitään, mutta useampi voisi kuunnela suurempaa määrää musiikkia?
 
Mua riepoo se, että tästä aiheesta on vaikeaa olla oikeasti mitään mieltä kun objektiivista faktatietoa siitä miten latailu oikeasti vaikuttaa, ei ole mahdollista saada. Netti on ja toimii ja ihmiset käyttävät sitä. Latailua ei esim. voida estää joksikin aikaa, jotta voitaisiin testata miten levymyynnin käy.
 
Molempien leirien argumentit ovat loppupeleissä spekulointia. Onko levymyynnin hiipuminen tulosta latailusta, siitä että "nykyään tehdään huonompaa musaa kuin ennen" vai siitä että musiikki on niin 1990-lukua eikä ketään vois kiinnostaa vähempää tänä päivänä? Kaikille argumenteille saa varmaan jonkinlaista todistusta kaivettua esiin jos vain haluaa nähdä asian siinä valossa.
 
Ja sitten - vaikka kovasti haluaisin uskoa siihen että ihmiset ovat hyviä ja reiluja (mitä ihmettä tuollakaan sitten tarkoitetaan?!), en oikein jaksa uskoa siihen että kuvaamasi "testaan tuotetta ja ostan jos katson hyväksi"-metodi on valtavirtaa. Musiikinrakastajat varmasti tekevät näin, ja itse tunnen useita tällaisia. Itsekin olen toiminut näin, ja olen lopputuloksena ostanut levyjä joista en muuten olisi tiennyt yhtään mitään.
 
Sekin on varmaan totta, että merkittävä joukko latailijoista latailee vaan, koska se on mahdollista eivätkä koskaan ostaisi näitä levyjä mikäli niiden saanti olisi mahdollista vain rahaa näyttämällä.
 
Jäljelle kai sitten jää peruskysymys siitä, onko ilmaista musaa kuuntelevien (niiden jotka jättävät levyt latailun vuoksi ostamatta) joukko niin suuri, että sillä on musiikkia elannokseen myyvien tulonsaantiin todellista merkitystä. Viitaten äskeiseen skeptismiini ihmisluonteen hyvyydestä, voisin lyödä vetoa sen puolesta, että jos objektiivista tutkimustietoa tästä aiheesta voisi saada, tulokset paljastaisivat että riittävän suuri osuus ihmisistä on kuin onkin oikeasti niitä jotka ottavat mieluummin ilmaiseksi kuin maksavat.
 
Mutta tällä kirjoituksellahan ei ole mitään merkitystä, kun ei mulla ole mitään faktaa väitteideni tueksi. Mutulla ja elämänkokemuksella mennään ;-)