Rock, pop, alternative ›

Flash: Ja Allen Kleinin mukaan tulo.
 
Klein otettiin paikkaamaan väärän strategian aiheuttamia ongelmia, joista suurin oli rahanmenetys. Sattui vain väärä mies pallille, eli ehkä Klein oli sen väärän strategian tahatonta jatkamista.

JET: Kun se Lennonin laulumelodia on kuitenkin paljolti cis-sävelessä roikkuva jaaritus, joka kaipaa Maccan vierelleen. ;)
 
Ajatelkaa Tommorrow Never Knows ILMAN McCartneyn ja Martinin siihen tekemää osuutta. Ei Lennon "tehnyt biisejään".
 
Tietysti, jos katsot, että melodian laadukkuus on samaa, kuin sävelten määrä, niin onhan Help toki parempi väliäänellä.
 
Tomorrow ... taas toimisi millä toteutuksella tahansa. Siinä toistetaan toki kahta säettä läpi kappaleen, mutta ovatpa hienoja säkeitä. Toimisi yksinlauluna suuressa tilassa, ehkä barduuna-äänellä tuettuna.

velipesonen:
Minä vuonna se oli?
 
Mitä tarkoitat..?
Siis hieman ennen kuolemaansa John ja Yoko suunnittelivat kiertävänsä keväällä 1981 ainakin Yhdysvalloissa ja John olisi halunnut mm. Yokon esittelevän kirkumistaan "do her screaming-act".
Yokosta se nyt ei ollut ainakaan mikään kovin kaupallinen idea..
Missähän John olisi ollut ilman Beatlesiä?
Ja toisaalta, missä Paul olisi ollut ilman Beatlesiä. JETin mukaan olisi pystynyt elättämään itsensä muusikkona, olisi ja olisi. Kyllä minusta muusikkouteen kuuluu myös ihmisten kanssa toimeentuleminen ja se ei kyllä vaikuta olevan Maccan vahva puoli. Entiset bänditoverit eivät halunneet työskennellä hänen kanssaan Beatlesin hajoamisen jälkeen, Wingsin kaverit lähtivät karkuteille (Band on the run)

Calliope: Mitä tarkoitat..?
Siis hieman ennen kuolemaansa John ja Yoko suunnittelivat kiertävänsä keväällä 1981 ainakin Yhdysvalloissa ja John olisi halunnut mm. Yokon esittelevän kirkumistaan "do her screaming-act".
Yokosta se nyt ei ollut ainakaan mikään kovin kaupallinen idea..
Missähän John olisi ollut ilman Beatlesiä?
 
Ai sorppa mä luulin että Lennon olisi suunnitellut sitä keväällä 81 jolloin kyseessä olisi ollut pianovirhe. Luulin asian liittyneen Beatlesiin, ja hehän kyllä äänittivät Yokon kanssa ulinaa Let It Ben sessioissa Twickenhamissa tammikuussa 69. Saas nähä milloin ne julkaistaan.
 
Ilman Beatlesia Macca tod näk touhuaisi jotain samaa kuin isänsä aikoinaan joko puoli- tai täysammattimaisena muusikkona, Johnin kanssa vaikeampi arvata, ehkä hänestä olisi tullut kirjailija. Mutta Beatles oli alun alkaen Johnin bändi eli hän piti rockia niin tärkeänä asiana että se sitten vei menojaan mihin vei, joten olisin halukas omaksumaan fatalistisen mielipiteen että Beatles oli Johnin kohtalo ja sillä siisti. Siinä bändissä oli hänen kannaltaan kaksi muuta tärkeää jäsentä, Stuart Sutcliffe ja Paul McCartney.
 
Veikö Stuart Johnilta Astridin?

Mitkä Beatles-yhtyeen jäsenten soolourillaan julkaisemat biisit - tai ainakin aihiot (alkumuodot) niistä - on tehty/sävelletty jo Beatlesin aikana? Esimerkiksi joissain Beatlesin levytyssessioissa?
 
Ainakin George Harrisonin julkaisemalla levyllä All Things Must Pass on osin jo Beatles-yhtyeen aikana tehtyjä Georgen kappaleita. Kuinka suuri osa tämän albumin kappaleista on jo tehty Beatlesin aikana?
 
Entä Johnin ja Paulin soololevyillä? Paulin Ram-albumilla on esimerkiksi hieno biisi Uncle Albert/Admiral Halsey, joka minusta sopisi hyvin Beatles-albumillekin.
 
Muistaakseni luin jostain, että Johnin Imagine-kappale tai ainakin osa siitä olisi tehty jo jossain Beatlesin levytyssessiossa. Olisikohan näin?

Xan de Wan: Mitkä Beatles-yhtyeen jäsenten soolourillaan julkaisemat biisit - tai ainakin aihiot (alkumuodot) niistä - on tehty/sävelletty jo Beatlesin aikana? Esimerkiksi joissain Beatlesin levytyssessioissa?
 
Varmaan aika moniakin. Nopea vilkaisu Anthology 3:n sisältöön paljastaa mainitsemiesi lisäksi ainakin Paulin Junk ja Georgen Not Guilty kappaleet. Mutta tosiaan varmaan muitakin on.

Eikös Johnin "Crippled inside" kokeiltu Valkoisen tuplan äänityksissä ja Paulin "Teddy boy" Get Back/Let it be kuvauksissa?
 
"Ram" on kyllä Beatles-vaikutteista, tykkään paljon. Siinähän soittaa Hugh McCracken ja McCrackenin työskentelystä John tykkäsi niin paljon, että pyysi hänet soittamaan Happy Xmasille ja Double Fantasylle.
 
velipesonen; tarkoitatko tätä ulinaa (ei heikkohermoisille!!)
http://www.youtube.com/watch?v=SYqCpvzXGTE

Calliope: velipesonen; tarkoitatko tätä ulinaa (ei heikkohermoisille!!)
 
Kyllä, voihan kiesus. Tää on huonompi ulina kuin se mitä ne heittää Torontossa Claptonin, Voormannin ja Whiten kanssa. Johtuu varmaan siitä että tässä on koko ajan muuttuvia asioita mutta Yoko ei osaa reagoida niihin mitenkään, tuuttaa vaan samaa kiekunaa.

Oliskohan Yoko yksin päässyt tulkinnoissaan sentään tälle tasolle? http://www.youtube.com/watch?v=CmSN25HLQBM

Calliope:"Ram" on kyllä Beatles-vaikutteista, tykkään paljon.
 
Ram-albumi taitaa olla kaikkein beatlesmäisin levy Beatles-yhtyeen jäsenten sooloalbumeista(?) Hienoja biisejähän sillä levyllä kyllä on.

Funkonaut: Oliskohan Yoko yksin päässyt tulkinnoissaan sentään tälle tasolle? http://www.youtube.com/watch?v=CmSN25HLQBM
 
Ei varmasti ja ikinä. Barkers heittää tiukkaa fraseerausta kuta kuinkin musiikillisesti ymmärrettävässä suhteessa soittimilla toteutettuun taustaan. Yokon fraseeraus on löysä, soundinsa epämielenkiintoinen ja yksitotinen, kykynsä seurata muita soittajia olematon.

velipesonen:
Ilman Beatlesia Macca tod näk touhuaisi jotain samaa kuin isänsä aikoinaan joko puoli- tai täysammattimaisena muusikkona, Johnin kanssa vaikeampi arvata, ehkä hänestä olisi tullut kirjailija.
 
Höh.
 
Eihän noiden kaverien lahjat ja rakkaus musiikkiin olisi mihinkään kadonneet vaikkei Beatlesia olisi syntynytkään.
 
Maccakin olisi varmasti jokin vähintäään Neil Diamondin tasoinen stara. Itselleen ja muille biisejä rustaileva täysverinen muusikko.
 
Tuskin joku Yesterday olisi Beatlesia tarvinnut syntyäkseen.

mikainen: Höh.
 
Eihän noiden kaverien lahjat ja rakkaus musiikkiin olisi mihinkään kadonneet vaikkei Beatlesia olisi syntynytkään.
 
Maccakin olisi varmasti jokin vähintäään Neil Diamondin tasoinen stara. Itselleen ja muille biisejä rustaileva täysverinen muusikko.
 
Tuskin joku Yesterday olisi Beatlesia tarvinnut syntyäkseen.
 
Beatles syntyi väistämättä koska se oli Sutcliffen lähtöön asti yhtä kuin John Lennon. Arvaan, ettei se olisi saavuttanut sellaista menestystä kuin saavutti ellei Macca olisi siirtynyt bassoon ja bändi kutistunut nelimiehiseksi. Macca olisi saattanut häipyä bändistä ja tehdä soolouran, mutten usko että olisi tehnyt niin loistavia biisejä, ainakaan niin monta.

velipesonen: Ei tarvitse ajatella, on julkaistu Anthologylla. Soita sinä vaan suutasi puskista kun näkökulmasi on ettei esityksellisillä tekijöillä, soundilla ja varsinkaan sanoilla ole merkitystä.
 
Onko McCartneyn Helpiin tuoma melodia toimiva ilman Lennonin luomaa sointukulkua ja laulurytmitystä? Entäs Tomorrow Never Knowsin kohdalla kun Lennon on säveltänyt melodian kokonaisuudessaan, silloin onkin näköjään orkestraatio joka ratkaisee.
 
Jos tahdot tosissasi verrata Maccan ja Lennonin a) lahjoja ja b) taitoja keskenään niin syvennypä vähän aiheeseen äläkä roiski sieltä takarivistä. Ota selvää heidän työskentelytavoistaan vaikkapa yhden MacDonaldin tai Everettin verran. Ja ennen kaikkea ota hyvä ihminen myös selkoa siitä mitä tässä maailmassa tekevät runoilija ja esiintyvä taiteilija.
 
Jos sinua kiinnostaa rockimpi musiikki lähinnä arkkitektonisena konstellaationa niin ovathan nyt herranjestas esimerkiksi Yesin tai Pink Floydin rakennelmat kiinnostavampia kuin Wilsonin tai Maccan kumpaisenkaan.
 
Tietääkseni Maccaa vitutti kun Lennon alkoi saada liikaa mainetta, vaikkei Lennon ollut se eniten Beatlesien eteen työskennellyt jäsen, eikä lahjakkain.
 
George Martin piti Maccaa lahjakkaimpana beatlena.
 
Sittemmin Paul on täsmällisesti tuonut esiin, kuinka tärkeä hän oli. Ja se on oikein. Sen ovat vain jotkut tulkinneet päin honkia kateudeksi tms.
 
Ei, Help! ei toimisi ilman Lennonin (McCartneyn mukaan 70-prosenttista) osuutta mutta oleellista on se tenho jota Paul omalla kolmella- tai ehkä kahdellakymmenellä prosentillaan toi. Muistan että Help! on alunperin ollut dylanmainen valitusvirsi, mutta joku taho vaati siitä nopeatempoisen. Kun siitä kai sitten muovattiin (osittain vasten Lennon tahtoa kenties?) pophitti, olivat McCartneyn lisäykset tosi tärkeät. Ei Macca taas omiin biiseihinsä tarvinnut Lennonilta apua.
 
Jos biisissä on yksi sointu, nousee orkestraalinen materiaali aika oleelliseksi, jos sellaista on - ja Tommorrow Never Knows on kokeellisen popin klassikko mielestäni enemmän Lennon/McCartney-"työparin" toisena mainitun osapuolen työn vuoksi kuin Lennonin.
 
Kirjoitin "työpari", vaikka olihan se myös työpari ilman lainausmerkkejä. Mielestäni ei kuitenkaan tarvitse olla Beatles-friikki, joka on lukenut kaikkien mahdollisten rock-tylsimysten analyysit sanoakseen jotain.
 
Ja mielestäni se, että on kuullut esim. just tommorrow never knowsin melodian ja yhden soinnun (varmaankin) satoja kertoja niin, että samalla kuuntelee niitä orkestrointeja, voi vaikuttaa siihen että sanoo "toimisi yhtä hyvin ilmankin". Eikä todellakaan toimisi!
 
yst.t. JET

JET: Kirjoitin "työpari", vaikka olihan se myös työpari ilman lainausmerkkejä. Mielestäni ei kuitenkaan tarvitse olla Beatles-friikki, joka on lukenut kaikkien mahdollisten rock-tylsimysten analyysit sanoakseen jotain.
 
yst.t. JET
 
Muuta valittamista tästä kirjoituksestasi minulla ei ole, kuin että MacDonald ja Everett eivät ole rocktylsimyksiä vaan asianmukaisesti ja laajasti asiaa valottavia tutkijoita. Rocktylsimyksiäkin on olemassa.
 
Eikä todellakaan tarvitse olla Beatles-friikki esittääkseen mielipiteitä bändistä.
 
Mikä kulloinkin on kappaleen karakteristisin elementti, onkin kiintoisa kysymys. Kääntyisin mielelläni sellaiseen suuntaan, että jos kappale on hyvä, niitä on aina enemmän kuin yksi, so. hyvä kappale on ainakin useimiten jollain tapaa hetero- tai multimorfinen. Ovatko nämä eri tekijät sitten melodian sisällä vai eri tavoin musiikin naturalistisessa kudoksessa keskenään vaikuttavia osatekijöitä, riippunee tapauksesta.

velipesonen: Muuta valittamista tästä kirjoituksestasi minulla ei ole, kuin että MacDonald ja Everett eivät ole rocktylsimyksiä vaan asianmukaisesti ja laajasti asiaa valottavia tutkijoita. Rocktylsimyksiäkin on olemassa.

Philip Norman?

Calliope: Philip Norman?
 
Hän lienee näiden rocktylsimysten kärkijoukkoa.

Musta Tomorrow Never Knowsin Anthology-versio on vähintäänkin yhtä hyvä ku Revolverin

Jokapaikanapina: Musta Tomorrow Never Knowsin Anthology-versio on vähintäänkin yhtä hyvä ku Revolverin
 
Miten se voi olla? Tuoko mainioimman materiaalin riisuminen esiin jotakin intiimiä askeettisista ja suoraviivaisista melodioista? Paljastuuko jotakin minkä McCartney/Martin-tiimi jätti alleen, kuten detaljeja Spector Let It Be -levyllä (tuotantoineen) konsanaan?