Rock, pop, alternative ›

Tande: Olenko muuten ainoa, joka diggaa enemmän alkuperäisestä Here I Go Againista, kuin 87'-uusiosta? Alkuperäisessä on överikasarisynien sijaan urut ja kitarasoundit sopivat biisiin paremmin, sovituksesta puhumattakaan. Ei vanhempaa paljoa radiossa kuule.. :-/
 
Tykkääkö joku siitä uudemmasta mikkihiirisyntikoineen?

StJerky: Tykkääkö joku siitä uudemmasta mikkihiirisyntikoineen?
 
Ehdottomasti. 1980-luku Emulaattoreineen on ollut vuosikymmen muiden joukossa. Täytyyhän se aika tuotannossa kuulua. Ajaton, pikkusievä puuhastelu koskettaa vain konservatiivejä, mutta nämäpä eivät erotakaan hyvää huonosta. Periodisoitin Hammond-urulla ei ole merkittävää tehty sitten vuoden 1974. Tuo 1982-versio kuulostaa jo lähtökohtaisesti urkuintrossa keski-ikäistyneen wannabe-kanttorin sävelhapuilulta, kun taas 1987-versio lähtee kirmaamaan kuin mullikka kevätlaitumelle.

jazzmies: Ehdottomasti. 1980-luku Emulaattoreineen on ollut vuosikymmen muiden joukossa. Täytyyhän se aika tuotannossa kuulua. Ajaton, pikkusievä puuhastelu koskettaa vain konservatiivejä, mutta nämäpä eivät erotakaan hyvää huonosta. Periodisoitin Hammond-urulla ei ole merkittävää tehty sitten vuoden 1974. Tuo 1982-versio kuulostaa jo lähtökohtaisesti urkuintrossa keski-ikäistyneen wannabe-kanttorin sävelhapuilulta, kun taas 1987-versio lähtee kirmaamaan kuin mullikka kevätlaitumelle.
 
Se olis kaiketi korillinen Karhua sinnepäin.
 
Mutta eipä unohdeta, että kyllä noilla periodisoittimilla vielä nykyäänkin tehdään relevanttia jälkeä, silloin tosin muukin toiminta periodisoittimen ympärillä (vaikkapa Rhodes tai joku) on valjastettu samaan henkeen.
 
Toisaalta vaikkapa laadukas Black Crowes ei ole lopulta mitään muuta kuin kopio esikuvistaan. Mutta tämäpä onkin rok et rollia, ja tommonen on sillon ihan jees.
 
Whitesnaken versioita ei jaksa anlysoida sen enempää, toi vanha on tylsä, kuten koko tuon ajan bändikin, mun katsannossa puupökkelö-kitaristien takia.
 
Siitä touhusta puuttui kokonaan se, mitä tavataan kutsua tekstuuriksi.
 
Siinä oli sisältö, muttei muotoa. Ja musiikin kyseessä ollessa täten tuloksena on paskaa.

Kummassa kokoonpanossa on enemmän munaa ja miesstä?
 
http://www.cozypowell.com/images/wsnake83.jpg
 
vai
 
http://lacomunidad.elpais.com/blogfiles/terecuerdamanda/whitesnake.jpg

Tande: Kummassa kokoonpanossa on enemmän munaa ja miesstä?
 
http://www.cozypowell.com/images/wsnake83.jpg
 
vai
 
http://lacomunidad.elpais.com/blogfiles/terecuerdamanda/whitesnake.jpg
 
Kaksi kuvaa kertoo tosiaankin enemmän kuin tuhat sanaa........On pojilla kyllä letit kuin miljonääriäiteillä konsanaan. Ja kyllä ,1982 versio pesee mennen tullen uudemman.

Starkers In Tokyo versio on paras. Se on muutenkin ihan huippu levy. Vaikka ei siinäkään enää Coverdalen laulu ole ihan parhaimmillaan kaikilta osin.
 
http://www.youtube.com/watch?v=efZzYBMDxv0

Flash: Starkers In Tokyo versio on paras. Se on muutenkin ihan huippu levy. Vaikka ei siinäkään enää Coverdalen laulu ole ihan parhaimmillaan kaikilta osin.
 
http://www.youtube.com/watch?v=efZzYBMDxv0
 
Häh?
 
Toihan on heittämällä parasta Coverdalea toi levy.

PsychedelicWarlord: Mulle kyllä käy kumpi vaan.Vanhan kuuntelusta on tosin aikaa ,mutta Hammondit ja John Lord on AINA jees :-)
 
Vanhemmassa Valkokäärmeessä viehättää myös Marsdenin ja Moodyn harmoniatyöskentely kitaraosastolla ja vanhan liiton bluespohjainen soolotyöskentely on kieltämättä läheistä.
 
Mutta löytyy 80-luvun Snakeltakin hienoa tavaraa: esim.Sailing ships on niin komea biisi kuin olla ja voi ja muutenkin biisimateriaali 1987 ja Slip of the tongue-levyillä on varsin tasokasta.Toki soundimaailma on aikansa kuvaa ,mutta niinhän se on 70-luvunkin levyissä.
 
Se mikä tosiaan häiritsee hieman on Coverdalen laulu joka on kyllä ihan hyvää ,mutta jotenkin kireän oloista ja liian korkean äänialan huomaa.
 
Ehkä olin hieman hätäinen vetäessäni rajan vuoteen 1974, mitä tulee Hammond-urkujen luovaan aikaan. Haluaisin määritellä sen uudelleen vuoteen 1979, sillä Eddie Jobsonhan soitti upeita Hammond-osuuksia vielä U.K.:n live-levyllä Night After Night.
 
Tuo varhaisempi Whitesnake aina Saints & Sinnersiin asti on kyllä ollut joutavanpäiväistä tekemistä, mutta sitten alkoi tapahtua. Levy 1987 koitui lopulta pitkän uurastuken voitoksi. Siinä nimittäin palaset loksahtavat kohdalleen ja vanhaliiton jamittelijat korvautuivat tykeillä muusikoilla. Sitähän nuo kappaleet vaativat, ja kyllähän kansa loppupelissä tietää.

hauska versio klassikosta syvän purppuran klassikosta
 
http://www.youtube.com/watch?v=ANa4VSf3PGE&feature=related

sirdickyj: Häh?
 
Toihan on heittämällä parasta Coverdalea toi levy.
 
Joo tuossa Coverdalen laulu toimii kyllä.Mutta senhän ei varmaan tartte saada tuossa volumea niin paljon kuin koko bändin kera joten korkeampikin laulu kuulostaa rennomalta.Eikä tossa taida kyllä olla niitä 1987:n tai Slipin biisejä joissa mennään kaikkein korkeimmalta ja kovaa?
 
Onkohan tota Starkersia miten saatavilla nykyjään?

PsychedelicWarlord: Joo tuossa Coverdalen laulu toimii kyllä.Mutta senhän ei varmaan tartte saada tuossa volumea niin paljon kuin koko bändin kera joten korkeampikin laulu kuulostaa rennomalta.Eikä tossa taida kyllä olla niitä 1987:n tai Slipin biisejä joissa mennään kaikkein korkeimmalta ja kovaa?
 
Onkohan tota Starkersia miten saatavilla nykyjään?
 
Lanttilan alelaaristahan tuota löytää.

jazzmies: Ehkä olin hieman hätäinen vetäessäni rajan vuoteen 1974, mitä tulee Hammond-urkujen luovaan aikaan. Haluaisin määritellä sen uudelleen vuoteen 1979, sillä Eddie Jobsonhan soitti upeita Hammond-osuuksia vielä U.K.:n live-levyllä Night After Night.
 
Tuo varhaisempi Whitesnake aina Saints & Sinnersiin asti on kyllä ollut joutavanpäiväistä tekemistä, mutta sitten alkoi tapahtua. Levy 1987 koitui lopulta pitkän uurastuken voitoksi. Siinä nimittäin palaset loksahtavat kohdalleen ja vanhaliiton jamittelijat korvautuivat tykeillä muusikoilla. Sitähän nuo kappaleet vaativat, ja kyllähän kansa loppupelissä tietää.
 
Niin no.Esitin tuossa aiemmin jo perusteluni sille miksi diggaan vanhemmasta(kin) Whitesnakesta ja ei mulla ole siihen mitään lisättävää:Coverdalen laulu soundaa paremmalta,Marsdenin/Moodyn kitaraharmoniat sekä yhdistelmä John Lord ja Hammondit.Ennekaikkea hienoja biisejä löytyy ,mutta niitä löytyy myös uudemmasta Whitesnakesta.
 
Sitä ymmärrä miksi sun pitää jankata omaa mielipidettäsi uudestaan ja uudestaan.Mä kerroin nyt toistamiseen omani - se riittäköön omalta osaltani.

Borlag: Lanttilan alelaaristahan tuota löytää.
 
Ai löytää? Pitää katsastella.

PsychedelicWarlord: Ai löytää? Pitää katsastella.
 
Juu, midprice levyhän tuo on, levyaleissa usein mukana. Esim nyt äksässä tämän hintainen: http://www.levykauppax.fi/artist/whitesnake/starkers_in_tokyo/
 
Itse pidän tuota levyä vähän tollaisena puolivillaisena nuotiolaulusessiona. Osa biiseistä toimii hyvin, osa taas todella väsyneitä.

PsychedelicWarlord: Niin no.Esitin tuossa aiemmin jo perusteluni sille miksi diggaan vanhemmasta(kin) Whitesnakesta ja ei mulla ole siihen mitään lisättävää:Coverdalen laulu soundaa paremmalta,Marsdenin/Moodyn kitaraharmoniat sekä yhdistelmä John Lord ja Hammondit.Ennekaikkea hienoja biisejä löytyy ,mutta niitä löytyy myös uudemmasta Whitesnakesta.
 
Samaa mieltä.
 
Bernie Marsden on tehnyt parhaat Whitesnake piisit. Siksipä niitä on uusioversioitukin.

Deep Purple

Hyvä levy tuo Starkers in Tokyo, mutta paikoitellen olisin odottanut Vandenbergiltä vähän timmimpää kitarointia. Kyseessä kuitenkin lienee aika tasokas soittaja niin kitarasovitukset ovat kyllä todella peruskamaa/tylsiä.

badcompany: hauska versio klassikosta syvän purppuran klassikosta
 
http://www.youtube.com/watch?v=ANa4VSf3PGE&feature=related
 
Tässä toinen hauska versio.. Tämä hyväntekeväisyysSmoke Armenian maanjäristysuhreille vuodelta 1988 julkaistaan nyt kai uudestaan.. En o kyl ihan varma miks (heh!), mutta onhan tässä nostalgiaa ja mukavaa bongattavaa piisaa. Sielhän heiluu mm. Lifesonin Alex!!
 
http://www.youtube.com/watch?v=DHDHAUSXSGg&feature=player_embedded

Izer: Hyvä levy tuo Starkers in Tokyo, mutta paikoitellen olisin odottanut Vandenbergiltä vähän timmimpää kitarointia. Kyseessä kuitenkin lienee aika tasokas soittaja niin kitarasovitukset ovat kyllä todella peruskamaa/tylsiä.
 
Niin, mieshän soittaa tossa yksin, joten aika rajoitettua se soittaminen on.
 
Sensijaan joitain biisejä ois voinu olla soittamatta, kuten "Love ain't no stranger", joka ei oikein tollee akkarina toimi.