Muusikoiden.net
30.03.2024
 

Yleistä keskustelua musiikista »

Keskustelualueet | Lisää kirjoitus aiheeseen | HakuSäännöt & Ohjeet | FAQ | Kirjaudu sisään | Rekisteröidy

Aihe: Millaista on sävelten ja sanojen yhteiselämä?
1 2
velipesonen
07.10.2010 18:26:28
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Sanotaan, että laulun sävel ja sanat toimivat parhaimmillaan harmoniassa keskenään. Harvemmin tätä oikeasti silti tarkoitetaan, koska useimmat ns. vakavammat musiikinkuluttajat pitävät jompaa kumpaa etusijalla ja reagoivat toiseen jos siinä on heidän mielestään jotain vikaa.
 
Enin osa muusikoista ja ahkerista kuuntelijoista pitää säveltä etusijalla, mikä onkin ymmärrettävää koska säveleen liittyy myös sovitus ja tulkinta. Mutta sanoituskin pitää tulkita. Jos laulaja ei ajattele tai ymmärrä laulamiaan sanoja, hän jää vuorenvarmasti kiinni. Sanoitusta etusijalla pitävät aktiiviset musiikinkuuntelijat työskentelevät usein teatterialalla eivätkä välttämättä tunnista eroa seitsen- ja nelijakoisen tahtilajin kesken. Heidän asenteensa on kuitenkin suunnilleen yhtä hyvä kuin sanoituksia hyljeksivienkin, koska he arvioivat musiikkia lähinnä sanoituksia kehystävänä tunnelmana siinä missä musiikkiorientoituneet arvioivat sanoituksia lähinnä säveliä värittävänä ornamenttina.
 
Minun mielestäni etenkin rockissa on kappaleita, joiden arvioiminen ilman mielikuvaa sävelen ja sanojen suhteesta ei ole mahdollista. Rockin sanoitukset ovat siis kaikkein parhaita. Rockin piiristä löytyy eniten sanoituksia, jotka tarkoittavat jotain ja joiden jokainen rivi on asiaa. Miksei sitten tuollaisessa folktrubaduurimusiikissa ole vielä parempia sanoituksia? Johtuu siitä että sanoitus on liikaa niskan päällä, jolloin taiteilijan on helpompi ujuttaa sekaan huttua ja kliseetä. Tilanne on ehkä hieman yllättäen sama klassisen musiikin konventiossa, jossa säveltäjä säveltää runoilijan valmiin tekstin, jolloin sanoitus dominoi kokonaisuutta niin ettei se voi olla paras mahdollinen, säveltäjähän ei voi muuttaa runoilijan tekstiä ja olisihan se jo ajatuksenakin täysin mauton.
 
Laulu on siis parhaimmillaan silloin kun sävel ja sanat ovat lähtökohtaisesti täsmällisessä suhteessa keskenään ja vaikuttavat toisiinsa, eikä vuorovaikutuksesta näiden välillä puhuminen tarkoita pelkästään puhujan omaa asennetta musiikin vastaanottamiseen.
 
Otaksun, että rock oli musiikkia, joka syntyi jotta lauluihin saataisiin parhaat mahdolliset sanoitukset.
 
Hyvä sanoitus voi olla kuin merkki. Hyvä sanoitus voi olla kuin oppinut essee. Ikävystyttäminen kielletty ja valehdella ei saa. Kiinnijäämisen riski on sata prosenttia.
 
Mikä on sanojen ja sävelen täsmällinen suhde tai millaisia nämä suhteet ovat? Miten ne rakentuvat? Suhde ei voi olla mielivaltainen koska silloin mitä todennäköisimmin sanoitus on huono, mikä tietenkään ei häiritse heitä ketkä eivät ole sanoista muutenkaan kiinnostuneita.
 
This song has been a nightmare for me, as much as it's been for You. (Captain Sensible)
arsu
07.10.2010 19:42:19
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Mä puhun nyt puhtaasti musiikin kuuntelijan näkökulmasta, kun en ole ainuttakaan biisiä itse kirjoittanut.
 
Mun mielestä suhde voi olla mitä tahansa. On hyvää rock-musiikkia joissa on sekä loistava sanoitus että sävellys, pelkästään hyvä sanoitus voi tehdä biisistä loistavan, tai sitten rockbiisi ei välttämättä tarvitse sanoja ollenkaan. Tästä voisi varmaan kirjoittaa kirjan, enkä tiedä edes mistä alkaisin.
 
Esimerkkeinä vaikka Bob Dylan, jolla on hyviä kantaaottavia sanoituksia mutta tuskin nuo biisit instrumentaaleina säväyttäisivät. Sama koskee monia muitakin folkrockareita.
 
Toisena vaikka Red Sparowes, jonka biiseissä ei ole sanoja ollenkaan. Bändi kuvailee jotain tiettyä tapahtumaa musiikkinsa avulla, eikä tarvitse sanoja. Kuulija lukee biisin nimen, ja kokee tapahtuman ja tarinan omalla tavallaan. Sama koskee monia muitakin post-rockareita.
 
Kolmantena vaikka Opeth, jonka koko albumi voi koostua pitkästä tarinasta. Tai sitten ei. On biisejä joissa on loistavia sanoituksia, toisissa lyyrikoissa ei ole mitään tolkkua. Sama koskee monia muitakin proge-rockareita.
 
Neljäntenä esimerkkinä tuli mieleen The Unwinding Hoursin biisi Knut, jossa on lyriikkana yksi lause: If We can, we will, we must get out. Biisi on loistava eikä tarvitse mitään muuta.
 
http://www.youtube.com/watch?v=1_KfdO6xjqo
 
Onko tämä nyt sitten hyvä sanoitus? Ja onko se täsmällisessä suhteessa sävellyksen kanssa? Kaikki tämä riippuu täysin kuulijasta ja siitä miten kukin kokee minkäkin sanoituksen tai sävellyksen. Ihmisiä voi koskettaa täysin eri asiat mitkä tekevät biiseistä hyviä, eikä musiikissa toimi tällaiset lait, että kuinka paljon saa olla mitäkin.
 
Mut lopulta, jos täytyy jotain valita, niin kyllä musiikki on kuitenkin ainakin mulle ehdottomasti tärkeämpi. Biisit toimivat loistavasti ilman sanojakin mut eivät toisinpäin.
 
Sakmongkol
07.10.2010 20:52:07
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

arsu: Mut lopulta, jos täytyy jotain valita, niin kyllä musiikki on kuitenkin ainakin mulle ehdottomasti tärkeämpi. Biisit toimivat loistavasti ilman sanojakin mut eivät toisinpäin.
 
Kyllähän se silleen toisinkin päin toimii eli sanat ilman biisiä, ja jos sanat on jotenkin keskeisin elementti niin mieluummin kuuntelen tai luen niitä pelkkänä runoutena ilman mitään jonninjoutavaa renkutusta taustalla. En ole ikinä ymmärtänyt musiikkia jossa lyriikka tai 'sanoma' tai 'kantaaottavuus' on keskeisin rakennusaine ja itse musiikki rakentuu siihen ympärille. Jos lähdetään tekemään musiikkia niin mielestäni tehdään musiikki ensin ja sanat läntätään siihen päälle jos halutaan, jos sattuu syntymään hyvä sanoitus niin se on pelkkää plussaa.
 
Sergei Fallinen
07.10.2010 20:58:33
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

arsu:
 
Mut lopulta, jos täytyy jotain valita, niin kyllä musiikki on kuitenkin ainakin mulle ehdottomasti tärkeämpi. Biisit toimivat loistavasti ilman sanojakin mut eivät toisinpäin.

 
mut peruskivan rokkibiisin voi tehdä ihan vaan lyömällä 4/4 ja oikean sointukierron, sopivasti kaartavan melodian jne, eli osin kopioimal tyyliin juicen viidestoista yö, mut peruskivaa sanotusta ei saa väsättyä sillä et lyö loppusointuja peräkkäinn, -laan, -maan, vaan, -maan, ja täyttää lopun hölynpölyllä tyyliin launtantai-iltana ravintolaan/ oli... eiku.
 
joo takki->

mut odotan kyl tästä ketjusta innolla varteenotettavaa jatko-osaa "rockin kuolema"lle
 
arsu
07.10.2010 21:44:49
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Sakmongkol: En ole ikinä ymmärtänyt musiikkia jossa lyriikka tai 'sanoma' tai 'kantaaottavuus' on keskeisin rakennusaine ja itse musiikki rakentuu siihen ympärille. Jos lähdetään tekemään musiikkia niin mielestäni tehdään musiikki ensin ja sanat läntätään siihen päälle jos halutaan, jos sattuu syntymään hyvä sanoitus niin se on pelkkää plussaa.
 
Oon periaattessa samaa mieltä, mut aika paljon on loistavia biisejä tehty myös toisin. En lähtis esim. Dylania, Lennonia ja vaikka Nick Drakea dissailemaan.
 
Mä näen punaista aina kun yritetään musaa laittaa johonkin muottiin. Lopulta on varmaan aivan sama onko lyriikka vai sävel ensin.
 
Numb
15.10.2010 09:08:07
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Liekki -yhtye on mielestäni oiva tapaus tässä sävelten ja sanojen yhteiselämässä. Ei aavistustakaan mistä sanojen on tarkoitus kertoa (vai onko mistään), mutta ne kuulostavat hyvälle, sopivat biiseihin ja ovat osa kokonaisuutta.
 
Esimerkkinä vaikka jonkinlaiseksi hitiksikin noussut Pienokainen:
 
http://www.youtube.com/watch?v=Zr-29xcTl9E
http://lyriikat.org/nayta/liekki-pienokainen-56215/
 
Kun minä kuolen, vaadin, että kuolinilmoitus laitetaan Myydään: Veneet ja Moottorikelkat -osastolle. -Sir Härö
Eero Laine
20.10.2010 11:44:59
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Yksi juttu mikä ihmetyttää on se, miten sanoittajat edelleen pitävät loppusoinnuista kiinni. Kuulostaa todella hyvältä, kun joku välillä tajuaa päästä irti ja lopettaa säkeet ihan mihin sanoihin haluavat, ei vain niihin jotka rimmaavat helpoiten. Rokkibiisin ei ole pakko olla mikään loru.
 
Esimerkkejä kultaiselta 80-luvulta:
http://www.youtube.com/watch?v=FW9Hdbim3FI
http://www.youtube.com/watch?v=AyC88m3pPlQ
http://www.youtube.com/watch?v=pSDF8VvU13M
 
http://eeronmusablogi.tumblr.com/
velipesonen
20.10.2010 13:37:43
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Eero Laine: Yksi juttu mikä ihmetyttää on se, miten sanoittajat edelleen pitävät loppusoinnuista kiinni. Kuulostaa todella hyvältä, kun joku välillä tajuaa päästä irti ja lopettaa säkeet ihan mihin sanoihin haluavat, ei vain niihin jotka rimmaavat helpoiten. Rokkibiisin ei ole pakko olla mikään loru.
 
On varmaan vähän kielestä kiinni. Suomenkielen vokaaliharmonia ja perinteinen kalevalainen vokaalisointu takaavat riittävän yhtenäisyyden ilman riimejäkin, kun taas ainakin englannissa loppusoinnulla on erilainen merkitys.
 
Jos tarkastelee suomen sanojen ulkonäköä, niin meillä on paljon keskenään hyvin samannäköisiä sanoja.
 
This song has been a nightmare for me, as much as it's been for You. (Captain Sensible)
Sergei Fallinen
20.10.2010 13:41:31
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

En ole ikinä ymmärtänyt musiikkia jossa lyriikka tai 'sanoma' tai 'kantaaottavuus' on keskeisin rakennusaine ja itse musiikki rakentuu siihen ympärille. Jos lähdetään tekemään musiikkia niin mielestäni tehdään musiikki ensin ja sanat läntätään siihen päälle jos halutaan, jos sattuu syntymään hyvä sanoitus niin se on pelkkää plussaa.
 
ei suomessakaan ollut pari tuhatta vuotta sitten kuin se yksi melodia, ja sanotukset oli sama asia kuin musiikki. Riippuu mitä perinnettä kukakin kokee jatkavansa
 
Sergei Fallinen
20.10.2010 13:45:07
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

velipesonen: On varmaan vähän kielestä kiinni. Suomenkielen vokaaliharmonia ja perinteinen kalevalainen vokaalisointu takaavat riittävän yhtenäisyyden ilman riimejäkin, kun taas ainakin englannissa loppusoinnulla on erilainen merkitys.
 
aika paljonkin varmaan kielestä kiinni. Ranskassa taas kun melkein joka sana ja lause päättyy painolliselle -ee, -ää tai -aa, on kahden tahdin loppusoinnut tyyliin puoli/huoli täysin mahdoton ajatus, ja vaikutelma on taas ihan eri
 
Lesko
20.10.2010 20:20:09
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Eero Laine: Yksi juttu mikä ihmetyttää on se, miten sanoittajat edelleen pitävät loppusoinnuista kiinni. Kuulostaa todella hyvältä, kun joku välillä tajuaa päästä irti ja lopettaa säkeet ihan mihin sanoihin haluavat, ei vain niihin jotka rimmaavat helpoiten. Rokkibiisin ei ole pakko olla mikään loru.
 
Kyllä, juuri näin. Loppusoinnut, pelkän loppusoinnun vuoksi on täyttä helvettiä ja tästä hyviä esimerkkejä löytyy sitten Suomesta Hynysestä Martikaiseen ja kaikkeen muuhun saatanan väkisin väännettyyn roskaan. Ei tosiaan ole pakko kuunnella, totta, mutta yrittäisivät edes. Enkä minä sillä, YUP:llä on loistaviakin sanoituksia ja vanhempi Kotiteollisuuskin on ihan hyvä, eli ei kannata nyt turhaan tarttua tuohon aiempaan. Se on vain älytön lähtökohta lähteä tekemään saoituksia automaattisesti loppusoinnulliseksi. Ja kun vielä usein ne on sitä "aa - aa - aa - aa - aa"-täytesanaloppusointuja, niin johan nyt on ideat vähissä!
vinnemon
23.10.2010 21:01:28 (muokattu 23.10.2010 21:02:45)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Hyvä aihe.
 
Itse kuulun siihen koulukuntaan että musiikki, melodia, soundit, sovitus ja muut menevät sanoituksen edelle. Sanoisin, että se, miltä sanat kuulostavat, merkitsee jopa enemmän kuin itse sanojen merkitys. Tämä pätee ensisijaisesti englanninkielellä laulettuun musiikkiin. Laulaminen on mielestäni enemmän ääntämistä ja soitin muiden joukossa kuin pelkästään musan taustalla oleva runomuotoinen joukko sanoja. Kuitenkin aina yllättyy, kun huomaa, miten hyvät sanat parantavat hyvää biisiä entisestään, ja vastaavasti huonot/naiivit/kliseiset sanoitukset voivat jopa estää sataprosenttisen nauttimisen jostain musiikista.
Jotain tällaista.
 
Tuomas
24.10.2010 12:10:36
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Lesko: Kyllä, juuri näin. Loppusoinnut, pelkän loppusoinnun vuoksi on täyttä helvettiä ja tästä hyviä esimerkkejä löytyy sitten Suomesta Hynysestä Martikaiseen ja kaikkeen muuhun saatanan väkisin väännettyyn roskaan. Ei tosiaan ole pakko kuunnella, totta, mutta yrittäisivät edes. Enkä minä sillä, YUP:llä on loistaviakin sanoituksia ja vanhempi Kotiteollisuuskin on ihan hyvä, eli ei kannata nyt turhaan tarttua tuohon aiempaan. Se on vain älytön lähtökohta lähteä tekemään saoituksia automaattisesti loppusoinnulliseksi. Ja kun vielä usein ne on sitä "aa - aa - aa - aa - aa"-täytesanaloppusointuja, niin johan nyt on ideat vähissä!
 
Alku- ja loppusoinnuthan muistaakseni on aikanaan kehitetty juuri siksi, että kun kansantarut sun muut menivät sukupolvelta toiselle laulamalla ja koska niitä ei kirjoitettu mihinkään, oli helpompi muistaa miten tarina menee, jos siinä oli esim. loppusointu. Silloin edellinen rivi antoi osviittaa siitä, miten seuraava rivi menisi.
 
Toisilla myös lyriikka tulee luontevammin silloin kun siinä on riimit. Ainakin minusta riimittömyys väärin tehtynä kuulostaa "laiskalta", en oikein osaa sitä fiksummin selittää. Lisäksi tosiaan itsekin vihaan näitä "aa - aa" -loppusointuja, vastaavalla tavalla ne kuulostavat laiskoilta, joissa sanoittaja ei ole osannut asiaansa. Ehkä mietin juuri tuota tehokeinoa vähän kuin vitsissä punchlinea: mitä arvaamattomampi mutta osuvampi se riimi siellä on, sitä tehokkaampi se on.
 
Kirjoituksia:
Ajassa irrallaan.
@ 20.10.2009 / Fiktiivisiä keskusteluja. @ 16.11.2009
Bongowing
24.10.2010 12:51:58
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

arsu: Neljäntenä esimerkkinä tuli mieleen The Unwinding Hoursin biisi Knut, jossa on lyriikkana yksi lause: If We can, we will, we must get out. Biisi on loistava eikä tarvitse mitään muuta.
http://www.youtube.com/watch?v=1_KfdO6xjqo

 
Vastaava esimerkki on Jim O'Rourken biisi Women of the World, jossa mielestäni sävelten ja sanojen (niukkuudestaan huolimatta) yhteiselämä toteutuu täydellisesti.

http://www.youtube.com/watch?v=Yk12M6hgUis
 
But where the heck is magenta?
Jokapaikanapina
25.10.2010 20:32:24
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

vinnemon: Hyvä aihe.
 
Itse kuulun siihen koulukuntaan että musiikki, melodia, soundit, sovitus ja muut menevät sanoituksen edelle. Sanoisin, että se, miltä sanat kuulostavat, merkitsee jopa enemmän kuin itse sanojen merkitys. Tämä pätee ensisijaisesti englanninkielellä laulettuun musiikkiin. Laulaminen on mielestäni enemmän ääntämistä ja soitin muiden joukossa kuin pelkästään musan taustalla oleva runomuotoinen joukko sanoja. Kuitenkin aina yllättyy, kun huomaa, miten hyvät sanat parantavat hyvää biisiä entisestään, ja vastaavasti huonot/naiivit/kliseiset sanoitukset voivat jopa estää sataprosenttisen nauttimisen jostain musiikista.
Jotain tällaista.

 
Taisit muuten kiteyttää mun ajatukset sataprosenttisen täydellisesti!
 
Eero Laine
26.10.2010 23:02:45
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Juoppis: Ainakin minusta riimittömyys väärin tehtynä kuulostaa "laiskalta", en oikein osaa sitä fiksummin selittää.
 
Vaikka kyseessä onkin makuasia, jotenkin ärsyttää umpiperinteisten mittareiden soveltaminen johonkin, joka yrittää nimenomaan välttää kliseitä. En usko, että kukaan kaihtaa riimejä työtä välttääkseen.
 
http://eeronmusablogi.tumblr.com/
Tuomas
27.10.2010 07:50:49
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Eero Laine: Vaikka kyseessä onkin makuasia, jotenkin ärsyttää umpiperinteisten mittareiden soveltaminen johonkin, joka yrittää nimenomaan välttää kliseitä. En usko, että kukaan kaihtaa riimejä työtä välttääkseen.
 
En toki niin sanonutkaan. Sanoin että se vain kuulostaa _minusta_ laiskalta. Eikä sekään aina ole välttämättä niin, riippuu tekijän taidoista. Riimittömän tekstin kirjoittaminen vaatii hurjan paljon tekstittäjältä, koska laulutekstin kuuluu olla vastaavalla tavalla soljuva kuin melodian. Siinä mielessä riimityshän on apukeino eikä niinkään umpiperinteinen mittari.
 
Kirjoituksia:
Ajassa irrallaan.
@ 20.10.2009 / Fiktiivisiä keskusteluja. @ 16.11.2009
Eero Laine
29.10.2010 00:59:31 (muokattu 29.10.2010 01:24:09)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Yksi häiritsevä juttu on sanoitusten abstraktius. Pelkkä tunteista lurittelu ei itsessään herätä minussa mitään vastaavia tuntemuksia, pitää olla jotain taustastooria tai ainakin nokkelia kielikuvia. Esimerkiksi Randy Newman ja Warry Zevon luovat sanoituksillaan vahvan ajan ja paikan tunnun, joka synnyttää paljon kestävämpiä mielikuvia kuin joku perusangstailu ilman mitään kontekstia. Nämä tyypit ovat siinäkin mielessä hyviä esimerkkejä, että sanojen tunnelmassa usein tietoisesti etsitään kutukuttavia ristiriitoja sävelen kanssa.
 
Juoppis: En toki niin sanonutkaan. Sanoin että se vain kuulostaa _minusta_ laiskalta. Eikä sekään aina ole välttämättä niin, riippuu tekijän taidoista. Riimittömän tekstin kirjoittaminen vaatii hurjan paljon tekstittäjältä, koska laulutekstin kuuluu olla vastaavalla tavalla soljuva kuin melodian. Siinä mielessä riimityshän on apukeino eikä niinkään umpiperinteinen mittari.
 
En ole varma mitä tarkoitat tuolla soljuvuudella. Mitään objektiivista laatuahan laululyriikalle ei ainakaan voi mitata, vaikka jotain teknisiä mittareita (säkeiden tasainen pituus, etc) epäilemättä voikin.
 
http://eeronmusablogi.tumblr.com/
itsy
29.10.2010 11:12:25
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Viime viikon Nyt-liitteessä oli juttua Junnu Vainiosta, jonka sanottiin tehneen käännöstekstejä laittamalla ensin loppusoinnut säkeiden perään, joihin teki tekstin. Kiinnostava tapa, voisi joskus kokeilla.
 
Juoppiksen ajatukseen riimittömien tekstien vaikeammasta toimivuudesta allekirjoitan, sanat joutuvat puolustamaan paikkaansa tekstissä enemmän riimeittä. Merkityksetön teksti riimeittä kuulostaa yleisesti ottaen huonommalta kuin riimeillä. Sanoihin ja sanajärjestyksiin joutuu pakkaamaan enemmän merkityksiä kuin loppupäätteillä etenevään tekstiin, jossa loppupäätteet helpottavat etenemistä ja laulettavuutta, mutta ovat arvattavampia, mikä nyt on joko hyvä tai huono asia.
 
Vangitsevista, riimittömistä suomenkielisistä teksteistä puhuttaessa Kauko Röyhkä on paras esimerkki.
 
Etsijät
http://www.youtube.com/watch?v=b6JYu65gJQM
 
oivoi
Sakmongkol
30.10.2010 01:02:37
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Itchy: Vangitsevista, riimittömistä suomenkielisistä teksteistä puhuttaessa Kauko Röyhkä on paras esimerkki.
 
Etsijät
http://www.youtube.com/watch?v=b6JYu65gJQM

 
Siis, hä. Yritin kuunnella oikein tarkkaan ja kyllähän siellä loppusoinnut oli joka paikassa, vaikkakin olivat järjestään yksitavuisia ja melko heikkoja.
 
Kyllä se on niin että täysin loppusoinnuton lyriikka on paskaa. Kuka hyvänsä osaa kirjoittaa sellaista, ja verukkeeksi ei käy se että sanojen "merkitys" on jotenkin syvällisempi. Loppusoinnun tarkoitus on se että teksti ylipäätään kuulostaa lyriikalta. Muutenhan voitaisiin jossain toistuvassa melodiassa muillakin soittimilla soittaa loppuun aina eri nuotti, mielivaltaisesti valiten. Ei kuulosta musiikilta enää.
 
Tämän näkemykseni perustan sille, että laulu on ensisijaisesti instrumentti muiden joukossa, ja sen kuuluu soittaa melodioita oikeista nuoteista samalla tavalla kuin muidenkin instrumenttien, sillä lisähaasteella että myös riimien kuuluu mennä oikein. Sanojen merkitys on täysin toissijaista. Tämä on fakta musiikista puhuttaessa, muussa lyriikassa voi olla eri säännöt, ja onkin.
 
Ja vielä kaikkein parasta lyriikkaa on mitallinen runous, loppusoinnuilla tietty, ja musiikissa on se huono puoli että mitoissa voidaan kusettaa pitkittämällä lyhyitä tavuja tai ahtamalla liikaa tavuja lyhyeen tilaan. Valitettavan harvoin musiikissa mitat menee oikein, ja loppusoinnutkin on parhaimmissakin tapauksissa kaksitavuisia. Siksi instrumentaalimusiikki on parempaa, tai sitten sellainen laulettu musiikki jossa ei ole merkityksellistä sanoitusta tai sanoja ollenkaan, vaan pelkkiä tavuja, koska ne saa tyhmempikin menemään oikein.
 
« edellinen sivu | seuraava sivu »
1 2

» Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (Vaatii kirjautumisen)

Keskustelualueet «
Haku tästä aiheesta / Haku «
Säännöt «