Kitarat: kitarakamat ›

Moi,
muistaakos kukaan tätä härpätintä? löysin moisen komeron perukoilta äsken ja täytyy sanoa, että on nämä kamppeet toisaalta menneet huimasti eteenpäin sitten yheksänkytluvun tai olisko tää peräti kaheksankytluvulta (ei voi muistaa). toisaalta analogisissa kamppeissa kuten kitaroissa ja vahvistimissa ja ehkä analogisissa efektilaitteissa myös, tuntuu ikä aateloivan ja vanhoja soittoromppeita himoitaan isollakin rahalla. Tällainen multiefekti (kai tämä digidaalinen lienee) ei kyllä millään muutu ajansaatossa kullaksi, vaikka siinä kuinka lukisi made in japan;-).
 
Soundit on mitä on ja käytettävyys on jotain aivan järkyttävää. Toi on suunnilleen yhtä helppokäyttöinen kuin avaruussukkula:-).
 
Komeron pohjalta löytyi pari muutakin lootaa joku Yamahan etuvahvistin (ei vaikeakäyttöinen mutta huonosaundinen) ja Yamahan kaikulaite joku EMP100 tjsp. muistan että olivat aikanaan kalliita kamppeita kaikki nuo, mutta nyt taitavat olla lähinnä ongelmajätettä.
 
Taitaa noiden nykyistenkin digidaalilirputtimien kohtalo myös päätyä aikanaan komeron perälle pölyyntymään kun uusia ja parempia tulee markkinoille. Analogiavempaimet tuntuisivat parhaiten säilyttävän käyttökelpoisuutensa ja osittain myös arvonsa.
 
Koittaako kitarisminmaailmassa joskus vielä digitaalinen vallankumous? esimerkiksi kameramaailmassa tuntuu olevan yleinen konsesus, että digitaaliset kamppeet tuottaa parempaa jälkeä, vaikka joku hajaääni vielä vastaan hangoitteleekin, niin silti digitaalisuuden helppous silottelee pienet laatuongelmatkin. Musiikkipuolella en ole vielä tällaista kehitystä havainnut. Kukaan ei taida tosissaan vielä vaittää, että digitaalinen vahvistin tai efekti löisi analogisen sisarensa vielä laudalta?
 
Niin tai näin, niin itse ainakin huomasin, että pitkälle on tultu noista multiefektien alkuajoista.