Rock, pop, alternative ›

velipesonen: On tää vaan niin kummaa että jos perustelee näkemystään omalla kokemuspohjallaan niin se ei kelpaa koska se on elitismiä, ja sitten jos kaivaa esille jonkin tieteen piiriin luettavan katsomuksen niin sekään ei kelpaa koska se on piilottelua ison selän takana.
 
Ei tässä kai kukaan noista ole hermostunut, vaan siitä, että samalla kun tuo tehdään se ei-oma, eikä pelkästään ei-oma muusiikki vaan myös tästä musiikista pitävät henkilöt, leimataan ponnekkaasti alemmaksi, huonommaksi, sivistymättömämmäksi jne - tässä kohtaa on ketjussa tarjottu aika suuri joukko samansisältöisiä adjektiiveja.
 
Sitten toinen seikka on ne Isot Nimet ja käsitteet. Kun Nimiä tuo pöytään on kai luonnollista, että niiden asiaankuuluvuudesta voi nousta kysymyksiä. Käsitteet taas pitää määritellä, jos niitä käyttää. Tämä ei ole kiusantekoa, nipottimasta tms, vaan aivan arkipäiväistä, ymmärtämistä helpottavaa toimintaa kaikessa teoriaan viittaavassa keskustelussa, puhumattakaan itse tieteellisessä puheessa, jossa tarkentava ja perusteluja tivaava grilli on jotain aivan toisissa asteissa kuumottavaa, kuin mitä täällä ollenkaan.

En ole ollut huomaavinani että tässä olisi kukaan koettanut hämätä jollain käsitteellä, sivistyssanalla tms. Jokaisella on tietysti oma tapansa käyttää kieltä, johon saattaa sisältyä omintakeisia sisältöjä joillekin käsitteille. Useimmiten tällainen omintakeinen sisältö on ns. huumoria.
 
Minun mielestäni käsitteen käyttöä ei tarvitse perustella, jos sen sisältö on arkipäiväisessä mielessä selkeä. Tieteellisen termin käyttäminen silloin kun voisi käyttää muunkinlaista termiä voi osoittaa huonoa makua, muttei se viestin sisältöä muuta.

velipesonen: Minun mielestäni käsitteen käyttöä ei tarvitse perustella, jos sen sisältö on arkipäiväisessä mielessä selkeä.
 
Toki samaa mieltä, mutta näistä viimeisimmistä esimerkiksi "intentionaalisen objektin" sisältö ei liene arkipäiväisesti ollenkaan selvä. Kuten ei sen puoleen varmaankaan "musiikin heideggerlainen hermeneuttinen analyysi" jne - näistä "objekti" ei tainnut olla huumoria, "analyysi" sen sijaan, jo epämäääräisyydessäänkin, ehkä, mutta siinäkin muodossa sillä perusteltiin omaa kantaa.
 
Päällimmäisenä tässä on kysymys ymmärrettävyydestä. Myös silloin, kun termejä käytetään yleisestä poikkeavalla tavalla. Selitysvastuu on sillä joka näitä pöytäään kantaa, pakkohan ei useimmiten ollenkaan olisi.

Askr: Päällimmäisenä tässä on kysymys ymmärrettävyydestä. Myös silloin, kun termejä käytetään yleisestä poikkeavalla tavalla. Selitysvastuu on sillä joka näitä pöytäään kantaa, pakkohan ei useimmiten ollenkaan olisi.
 
Jos jokin yksityiskohta jää epäselväksi, mikä ei tietenkään ole mitenkään harvinaista, voi lukijakin koettaa etsiä kirjoittajan viestisisällöstä asiayhteyteen sidotun yleislinjan, johon suhteutettuna se yksityiskohtakin voi sitten aueta. Muutoin ollaan lähellä vanhaa vertausta pirun raamatunluvusta.
 
Kun nyt asiayhteydestä puheeni on, niin tämmöinen perus-postmoderni tyyli kyseenalaistaa henkilön käyttämä kieli tarkoituksessa kyseenalaistaa tämän ajattelu on minun mielestäni vähän vinoutunut ja viittaa usein erääseen mielisairauteen.

Askr: Miten tätät kulttuurista puolta voi lähestyä ilman musiikin ulkopuolelle aidastamiasi osa-alueita?
 
Heikosti, sillä musiikki itsessään ilmaisee kuitenkin varsin suppeasti yhteisön toimintaa. Musiikkiesitys enemmänkin.
 
Lisäksi mainitsemasi etnomusikologiassa käytetyt haastattelut taitavat nojata erittäin vahvasti keinoineen juuri aivan muuhun kuin musiikkiin eli juuri "monitieteelliseen huttuun"?
 
Jos kyseessä on kovinkin omasta kulttuuristamme etäinen kulttuuri tai musiikkikulttuuri, tulee pioneeritutkimuuksissa ottaa huomioon maailmankuva kokonaisena, joten musiikkitietedettä tulee ryydittämään luonnollisesti uskontotiede, antropologia ja muiden taiteiden tutkimus. Mitä läheisempi kulttuuri tai musiikkikulttuuri onkaan, niin sitä vähemmän tarvitaan monitieteellisyyttä. Hedelmällisissä musiikeissa monitieteellisyydelle ei ole tarvetta, jos musiikki itsessään tarjoaa tartuntapintaa. Nuorisomusiikki rock ei lukeudu näihin, vaan ansiokkaimmat analyysit ovat lähestyneet musiikkifysiikkaa, tai -akustiikkaa, ja reseptiotutkimusta.
 
Tämä on minulle uutta - oletko siis sitä mieltä, että mukana tanssivalla, laulalvalla ja taputtavalla yleisöllä ei ole osuutta afrikkalaisessa musiikissa kokemuksena, peräänkuuluttamanasi tunnesisältönä, suhteessa länsimaisen taidemusiikin romantiikan aikana täyteyteensä mudostuneeseen esitykseen, jossa keskeistä on toistaa tekijän näkemys mahdollisimman täydellisänä, yleisön häiritsemättä esitystä?
 
Afrikka on isohko kaupunki, joten kaikkea ei voi yleistää ja puhunkin lähinnä länsiafrikkalaisen musiikkikulttuurin vinkkelistä. En ole kuitenkaan ollut siellä soittamassa, joten omat kokemukseni ovat toisen käden tietoa, vaikkakin luomu-footagea olenkin päässyt seuraamaan videotallenteilta paljonkin ja olen ollut muutamien malilaisten ja burkinafasolaisten griottien ja soittajien ohjauksessa: musiikki on heille työ yhtälailla kuin meille, joten musiikkiesityksen pintakerroksen alla on jatkuva harjoittelu, uuden oppiminen, oman tuotteen markkinointi, pyrkimys päästä soittamaan mahdollisimman hyvien soittajien kanssa sekä show-bisnes. Koulutuksessa ja musiikkiesityksessä huippusoittaja haluaa varmistaa elantonsa ja seuraavan keikkansa tekemällä omasta jutustaan yhtä lailla tunnistettavan tuotteen kuin missä tahansa musiikkityylissä. Yleisö voi tulla väliin, aivan kuten jazzesityksessäkin, mutta se ei esityksen substanssia kovin paljoa järkytä.

Pohdimme dungeroiden matalaa älyllistä feloniittia, ymmärtämättä sen turmelevaa astrista bodeemaa joka ajoittain saattaa vääristää kaiken werstuugenmattaisen kajastuksen, joka siellä takamaastossa aina kuitenkin lepattaa.
 
Ja mitä itse rokkiin tulee, näennäisteoreettisiin koukendaaleneihin tukeutuen, kykenemmekö ajastaiseen, sekä ennenkaikkea gyrpäboheemiseen kepitykseen...
 
eli rock on raato vain, ja sen edustajat viettävät joulunsa turvallisesti mummin puuroa kauhoen, ja toivoen, että se manteli löytyisi.

Tässä on ollut väittelyä rockin ja jazzin sisältöjen keskimääräisistä painavuuseroista sekä vaadittujen taitojen määristä. Esitän vertauksen urheilumaailmaan: Jalkapallo ja rugby union ovat molemmat erinomaisia, mahtavia lajeja. Minun on vaikea sanoa kummasta pidän enemmän, molemmat ovat niin hienoja. Rugby union on todellisten herrasmiesten kova laji ja jalkapallo on kovisten herrasmieslaji.
 
Kukaan ei kai vakavissaan väitä etteikö jalkapallossa taidolla ole enemmän merkitystä kuin rugby unionissa? Rugbyn puolella ratkaisevat enemmän muut inhimilliset hyveet: taistelutahto, taktinen älykkyys, lihasvoima, kaksintaistelut. En väitä etteikö näillä olisi myös jalkapallossa suuri merkitys, mutta puhdas taito ratkaisee jalkapallossa aika hemmetin paljon, Parabéns Brasilia!
 
Seuraan suurella mielenkiinnolla kumpaakin lajia kuin myös kuuntelen ja soitan rockia ja jazzia. Rugby union on rock ja jalkapallo on jazz. Molemmat ovat parhaimmillaan suurinta taidetta ja huonoimmillaan kammottavaa roskaa, eli Suomen jalkapallomaajoukkueen tuoreet esitykset vertautuvat kaikkein väsyneimpään apurahajazziin mitä pohjoiselta kalottialueelta löytyy.

Sait sitten potkupallomaajoukkueen vedettyä tähän.

Suomalainen potkupallo ? En tiedä oikeastaan miten tämä liittyy Rockkiin, mutta olen aivan varma että Suomalainen musiikki saavuttaa / on saavuttanut koskaan enemmän mainetta maailmalla kuin potkupallo tulee koskaan saavuttamaan. Jääkiekon maailmanmestaruus tuntui joskus aikoinaan vaikealta ja mahdottomalta, mutta potkupallosta on sellainen tunne, että jopa MM kisoihin pääsy on totaalisen ylivoimaista.

blaekie: Suomalainen potkupallo ? En tiedä oikeastaan miten tämä liittyy Rockkiin, mutta olen aivan varma että Suomalainen musiikki saavuttaa / on saavuttanut koskaan enemmän mainetta maailmalla kuin potkupallo tulee koskaan saavuttamaan. Jääkiekon maailmanmestaruus tuntui joskus aikoinaan vaikealta ja mahdottomalta, mutta potkupallosta on sellainen tunne, että jopa MM kisoihin pääsy on totaalisen ylivoimaista.
 
Kiitos 1995, Peltonen kolme, DEN GLIDER IN!

Voi nyt jeesus.

Mää ja Tapparan mies
http://www.youtube.com/watch?v=_z9LlLegCNs

Rock:
 
Mighty Mike:
 
http://www.youtube.com/watch?v=DTxZs-pRZ_M&feature=related
 
http://www.youtube.com/watch?v=fo5Suw7Gpz8&feature=related
 
http://www.youtube.com/watch?v=xINcVWnGELE&feature=related

Huuh, toi Imagine / Jump on aika tajunnanräjäyttävä.

Jonkun verran olen tätä ketjua selaillut, mutta en ole vielä löytänyt erittelyä siitä mistä tekijöistä muodostuu rockin/musiikin hyvyys ja millä perusteella se muodostuu juuri niistä. On saattanut mennä ohi silmien toki, sen verran usein ketjussa on kuitenkin viitattu esim. hyvään musiikkiin, että kaipa se jossakin on määriteltykin. 70+ sivua on kuitenkin liikaa.
 
Hyvähän on sinällään tyhjä sana ennen kuin sille annetaan sisältö. Hyvän pölynimurin hyvyys on tyystin toisenluontoista kuin vaikkapa hyvän elämän hyvyys. Tai musiikin.
 
Mitä tulee rockin mahdolliseen kuolemaan, niin luulisin verraten harvaa soittajaa soittaessaan tai kuulijaa kuunnellessaan kiinnostavan onko kyse nyt rockista vai jostakin muusta, ja jos ei rockista niin mistä sitten.

Numb: Hyvähän on sinällään tyhjä sana ennen kuin sille annetaan sisältö. Hyvän pölynimurin hyvyys on tyystin toisenluontoista kuin vaikkapa hyvän elämän hyvyys. Tai musiikin.
 
Ensiasuntoon muuttava, imurointiharrastustaan aloitteleva yksilö voi hyvinkin pitää kevyestä, lyhytikäisestä, hassunnäköisestä, kimeä-äänisestä, uudenmerkkisestä ja heikohkoimuisesta pölynimurista kovastikin, kun taas enemmän imuroinut tai siivousalan ammattilainen valitsee toisen tuotteen. Sävellysten, sanoitusten, sovitusten, tuotannon ja esittämisen tason arviointi on asiantuntijalle yhtä helppoa kuin imurin laadun arviointi.
 
Asiantuntija pystyy arvioinnissa keskittymään harrastelijaa paremmin musiikin eri elementteihin ja tuotannon tasoihin, koska analyyttinen korva on harjaantunut siihen. Aloittelijalla tai satunnaisella kuulijalla kriteeristö on paljon erittelemättömämpi, puutteellisempi ja tunnetasolla liikkuvampi. Päinvastoin niin kuin yleensä luullaan, koulutus ei tapa nautintoa musiikin kuuntelemisesta tai kokemisesta, vaan korva alkaa vaatia musiikilta enemmän, ja tunne-elämykset säilyvät yhä.
 
Itselleni on helppoa hetkessä kuulla musiikkikappaleesta tai -esityksestä harmoniset, melodiset ja rytmiset ainekset ja niiden esittämisen laadun sekä kappaleen "tuotteistamiseen" liittyvät sovitukselliset ja tuotannolliset valinnat, koska teen sitä ammatikseni. Väitän, että pystyn erottamaan hyvän musiikin helpommin kuin hyvän imurin. Imuroin huomattavasti vähemmän kuin tarkastelen musiikkia.

Toisaalta jos imuroi tarpeeksi niin kaikki alkaa kuulostaa hyvältä ja koko kysymys menettää merkityksensä.

jazzmies: Väitän, että pystyn erottamaan hyvän musiikin helpommin kuin hyvän imurin.
 
Tähän pystyy meistä jokainen, vastauksia on vaan monta erilaista - se sinulle hyvä ei ole universaalisti hyvä.
 
Vaikka kuinka vakuuttelet, niin sinulla ei ole kykyä arvioida yleispätevästi musiikkia hyväksi tai huonoksi, kuten ei ole kenelläkään muullakaan. Kyse on kuulijan kokemuksesta, joka ei sinun kohdallasi ole yhtään sen arvokkaampi kuin vaikka naapurin Reijon.
 
E: Englannin kielessä taitaa olla tähän kohtaan sopiva sanonta: "Get off your high horse" :)

velipesonen: Toisaalta jos imuroi tarpeeksi niin kaikki alkaa kuulostaa hyvältä ja koko kysymys menettää merkityksensä.
 
http://earsucker.com/wp-content/upl … s/2010/10/charlie-sheen-cocaine.jpg
 
Pölyimurianalogia toimii musiikin yhteydessä siinä mielessä, että samoin kuin insinööri voi analysoida imurin tekniset ratkaisut, tekniikan historiaan perehtynyt voi sijoittaa ko. ratkaisut jatkumolle, ergonomia voidaan pilkkoa osiinsa, imutehoa, suodatusta ja desibelejä voidaan mittailla ja taulukoida, samoin voidaan musiikkia pilkkoa osiinsa ja leipoa analyysiaparaatissa ja saada aivan mielekkäitä tuloksia. Imurin lopullisen toimivuuden ja hyvyyden mittaa se miten hyvin se täyttää tarkoituksensa kaupallisena tuotteena ja työvälineenä, mikä on musiikin tarkoitus pätäkän tuottamisen lisäksi?