Etno, proge, latin ›

Wild String Of Voodoo Strat: Ostin viime vuonna (kai) Pipers at the Gates of Dawn-levyn, enkä ole kuunnellut kuin sen kerran läpi. Sen verran kammottavaa menoa oli. Pitäisi kai antaa sillekin levylle uusi mahdollisuus.
 
Kyllä sille kannattaa antaa mahdollisuutensa, etenkin jos brittipsykedelia vähänkään kiinnostaa. Sitä ei kannata oikeastaan verrata yhtyeen muuhun tuotantoon - ehkä Saucerfuliin korkeintaan - kun se meno on niin omintakeista. On se noin ylipäätäänkin hirveän uniikki tuotos, garageimmista kohdistaan hirvittävän garage lähestymistapa brittipsykedeliaan.
 
Piperin ainoa kappale, josta en niin hirveästi välitä, on Interstellar Overdrive. Siinä on semmoista pakollista ajan livemeiningin tallentamisen makua mukana. Livelätysköillä se svengaakin sitten sitäkin enemmän, mutta studioversio on jotenkin aika hajuton ja mauton.

Pidän kaikista Watersin kanssa tehdyistä Floyd-levyistä, ja Piper on mulle kyllä se ykkönen. Ei mitään pihtailua vaan asiaa alusta loppuun. Norman Smith on minusta tuottanut sen komeasti. Jos ei tykkää Sydin piiseistä niin ei sitten, You're the left side, he's the right side, oh no!

velipesonen: Ei mitään pihtailua vaan asiaa alusta loppuun. Norman Smith on minusta tuottanut sen komeasti.
 
Yksi parhaita juttuja koko levyssä on se Smithin tuotantojälki, joka ei ole niinkään hifi kuin kodikas. Laitteiston puutteet on korvattu lähes maagisella kekseliäisyydellä, sikäli tulee mieleen Mark Wirtzin ja etenkin Joe Meekin tuotokset. Toisaalta Piper kuulostaa ihan tajuttoman hyvältä kunnon monomiksauksena.

kepe-5: Toisaalta Piper kuulostaa ihan tajuttoman hyvältä kunnon monomiksauksena.
 
Mielestäni myös tuo monoversio on ehdottomasti stereota parempi; esim. Interstellar Overdrive kuulostaa entistä aavemmaisemmalta kun urut erottuvat paremmin. Lisäksi Lucifer Samin stereoversiossa ärsyttää äärimmäinen instrumenttien panorointi, ja tästäkin syystä tulee useammin laitettua Piperin monoversio soittimeen.
 
Levynä Piper on ehdottomasti, kuten joku jo totesikin, kaikesta muusta Floyd-tuotannosta erottuva. Toisille ihmisille, varsin ymmärrettävästi, psykedelia ei maistu missään muodossa, mutta oikeassa mielentilassa tuo levy on kyllä sitä parasta Floydia ainakin itselleni.
Itseasiassa kyseinen levy määrittelee aika täsmällisesti koko psykedeelisen rockin genren, ja on puhtaan psykedeliansa ansiosta siinäkin mielessä merkittävä levy. Siksi väittäisin, että mielipideasioista huolimatta Barrett kyllä ehdottomasti ansaitsee arvostuksensa.

Piper at the gates of dawnillahan on jotakuinkin vuosikymmenen upeimmat soundit.

Nazareth: Olenko ainut joka ei juurikaan pidä Syd Barrettista? Joitakin iha jees biisejä mutta sitä "palvomista" en oikeen tajua, kitarointikin pääosin sekavaa sähellystä.
 
Mulle ei toimi myöskään Barretin aikainen Floyd.

Exhausted: Mulle ei toimi myöskään Barretin aikainen Floyd.
 
Itse voin yhtyä myös tuohon kommenttiin. Ei vaan toimi, aivan kuin eri bändi olisi kyseessä.

Mulle ei kans kyllä eka levy toimi juuri mitenkään lukuunottamatta ehkä muutamaa kohtaa, kuten Bike. Saucerful Of Secrets taas toimii helkkarin mainiosti, aivan upeeta 60's psykedeliaa. Jopa Barrettin Jugband Blues on tosi hyvä, vaikka vielä parempi on se liveversio mikä löytyy Youtubestakin. Barrettin Madcap Laughs on melko hyvä ja hauska, antaisin ehkä kolme ja puol tähtee. Opelilla on Effervescing Elephant, joka on ehkä Sydin paras biisi :D

Jokapaikanapina: Barrettin Madcap Laughs on melko hyvä ja hauska, antaisin ehkä kolme ja puol tähtee. Opelilla on Effervescing Elephant, joka on ehkä Sydin paras biisi :D
 
Sydin kaksi sooloälppäriä eli Madcap Laughs ja Barrett ovat tosiaan laadukkaita. On hirveän vaikea päättää niiden paremmuusjärjestyksestä, koska lähestymistavat ovat sen verran erilaisia.
 
Madcap on ehdottomasti psykoottisin kuulemani mies ja kitara -tyylinen levy, ja siitäkin huolimatta se toimii ihan hirvittävän hyvin. Barrett taas on vähän silotellumpi ja tavanomaisempi soololevy, jolla on silläkin tosi paljon hyviä hetkiä (Baby Lemonade, Rats ja Effervescing Elephant esimerkiksi), mutta toisinaan se pehmeämpi ja tasaisempi soundi ei maistu niin hyvin kuin mielisairauden rajoilla kierivä Madcap Laughs. Kuuntelemisen arvoisia lättyjä molemmat.

Opel myös erittäin hyvä, nimibiisi, Word Song ja Swan Lee esimerkiksi. Lanky on hieno instrumentaali. Kyllä se menee ihan Madcapin ja Barrettin rinnalle.

velipesonen: Opel myös erittäin hyvä, nimibiisi, Word Song ja Swan Lee esimerkiksi. Lanky on hieno instrumentaali. Kyllä se menee ihan Madcapin ja Barrettin rinnalle.
 
Kyllä kyllä. Golden Hairin instrumentaaliversio on myös sykähdyttävä.

glx405: http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkel … iikkiin+ei+saa+koskea/1135260740245
 
Aika paljon tuo Hesarin toimittaja hehkutti tuota Watersin shown New Yorkin avausesitystä. Ehkä vähäsen harmittaa, ettei tullut hommattua lippuja Helsingin-keikalle.
 
Huomasin tuossa äsken, että The Orbilta ja David Gilmourilta on tullut muutama päivä sitten ulos levy, joka vaikuttaa oikein mielenkiintoiselta. Onko joku kerennyt jo kuuntelemaan?

Eilen oli postissa tullut Orb/Gilmour ja pari kertaa sen pyöräytin läpi. Ei oikein vielä osaa sanoa juuta eikä jaata. Kyllä sieltä Gilmour esiin puski jalosti, mutta nämä ambient-pläjäykset ovat kuitenkin aika haastavia sisäistää näin nopeasti. Interesting enough ja välillä suht Floydkin toki!
 
Ja se toinen cd eli "360-degree sound experience on headphones" -versio on hienon kuuloinen!

Mitäs ihmettä?
 
http://www.mesta.net/musa/uutiset/?aid=19970

danny: Mitäs ihmettä?
 
http://www.mesta.net/musa/uutiset/?aid=19970
 
Sitä ihmettä että Live Aid oli vuonna 2005. Noin muuten en ole pitänyt minään Floydin kuolemana sitä kun Rick kuoli, tekiväthän he jo Final Cutinkin ilman. Olen ollut myös aistivinani Watersin ja Gilmourin puheissa eräänlaista taktista nihkeyttä.

Ai juma. Jos toi toteutuis ni olis ns. pakko hommata liput.

Vähän olis mahtia jos ne soittais vaan kolmistaa + joku pätevä kosketinsoittaja ja vetäis vaan matskuu ennen Dark Sidee. Esim. Saucerful of Secrests kokonaan läpi.. Heh, tollasta ideaa pyöräyttelin eilen päässäni. Mutta EI TAIDA toteutua :D
 
Ei mutta jos ne ny jotain soittelee niin meitsi seuraa perässä

No semmoinen pulse tyyppinen kiertua olis magein, tosin siten, että the wallin jälkeiset kökkölevyt unohdettaisiin.
 
Eli ekalla puoliskolla pre ja post DSOTM hittejä ja sitten tokalla puoliskolla DSOTM kokonaisuudessaan ja loppuun eeppinen encore.