| Aihe: kitara H vireeseen | 1 |
|---|
|
mikäs ois pätevä peli tollaseen matlavire crust/sludge möykkään? nyt käytössä epiphone sg ja kielet 11-70. hyvin on vireen pitäny. uus keppi sais olla hintaluokassa alle 600e. eikä mitään aktiivimikkejä. onko nuo hagström ultra swedet päteviä? | |
Baritonikitarahan sen vireen hyvin pitäisi, mutta en tiedä onko noissa sludgehommissa melkein jopa tarkoituksenmukaista, että kielet on löysällä, lepattaa ja bendaa vähän.
Tästä muutamaa baritonia:
http://www.thomann.de/fi/baritoni_kitarat.html | |
Bändin toinen kitaristi vetää tämän kepin kiinteätallaisella versiolla A-vireestä, ja hyvin toimii.
http://www.thomann.de/fi/bc_rich_kerry_kingwartribe.htm | |
Exhausted: Baritonikitarahan sen vireen hyvin pitäisi, mutta en tiedä onko noissa sludgehommissa melkein jopa tarkoituksenmukaista, että kielet on löysällä, lepattaa ja bendaa vähän.
Tästä muutamaa baritonia:
http://www.thomann.de/fi/baritoni_kitarat.html
Ja Toriltakin löytyy Epipuhelimen baritonilespaa Duncanin mikkelöisillä.
http://muusikoiden.net/tori/nayta.php?id=459387
"50-luvun Telecasterin arvo ei ole soitettavuudessa tai äänen värissä vaan siinä, kuinka hyvältä se näyttää ripustettuna seinälle alkuperäisen Andy Warholin ja vähintään 30-vuotiailla mallasviskeillä täytetyn kokotammisen baarikaapin väliin." | |
ei kait sillä kitaralla niin väliä ole. tarpeeksi paksua vaijeria vaan kieliksi niin hyvä tulee. itselläni bc richin nt warlock (25.5" skaala) kielinä e-a-d-f#-b 52-10 setin viisi matalinta kieltä ja siihen sitten matalaksi b-kieleksi erikseen 70-vaijeri ja hyvin rokkaa :) | |
kosmonautti5000: ei kait sillä kitaralla niin väliä ole. tarpeeksi paksua vaijeria vaan kieliksi niin hyvä tulee. itselläni bc richin nt warlock (25.5" skaala) kielinä e-a-d-f#-b 52-10 setin viisi matalinta kieltä ja siihen sitten matalaksi b-kieleksi erikseen 70-vaijeri ja hyvin rokkaa :)
Makuasioitahan nämä hyvin pitkälti. Itse rokkailen Ibanez Apex1:llä, 25,5"-skaalainen, matalimmillaan G:stä ja seitsemäntenä kielenä 68. Hyvin toimii mun makuun.
"I only know two kinds of people; those who obey me and those who die." -Chuck Norris | "...Yks nuotti meni skaalasta ohi..." - Painamainen | |
Makuasioitahan nämä hyvin pitkälti. Itse rokkailen Ibanez Apex1:llä, 25,5"-skaalainen, matalimmillaan G:stä ja seitsemäntenä kielenä 68. Hyvin toimii mun makuun.
niitähän ne. meinasin vaan ettei sillä kitaralla juuri niin väliä ole, kun kaikki kitarat toimii h-vireessä kieliä vaihtamalla. usein vaan hankittu 11-70 tms. setti ja ihmetelty kun korkeammat kielet roikkuu. | |
kosmonautti5000: niitähän ne. meinasin vaan ettei sillä kitaralla juuri niin väliä ole, kun kaikki kitarat toimii h-vireessä kieliä vaihtamalla. usein vaan hankittu 11-70 tms. setti ja ihmetelty kun korkeammat kielet roikkuu.
Eivätpä kaikki kitarat aivan heittämällä toimi alavireissä, ellei vireisyydelläkään juuri niin väliä ole.. Intonaation säätövaraa kun tarvitsee aina enemmän, mitä paksumpaa kielisettiä vetää soittimeen. Itse en ainakaan parissa omassa kitarassani koskaan päässyt kelvolliseen lopputulokseen. Yksi LP on tällä hetkellä drop-C:ssä intonaatiosäätöjensä äärirajoilla tässä vireessä kymppisettiä vastaavalla jännityksellä varustetuilla kielillä (ei siis puhettakaan mistään B:stä), ja toinen, jo ajat sitten kiertoon laittamani stratokopio, ei mennyt drop-D:tä matalammalle vireisesti. Ongelmaksi on aina muodostunut se, että joko kielisetti on liian löysä, jolloin vireisyys heittää jo sen vuoksi, ja lisäksi kielet täytyy vielä nostaa nauhakolinasta johtuen korkeammalle, mikä ennestään pahentaa tilannetta. Kielisettiä paksunnettaessa tatsi paranee, mutta kun soitinta ei enää saa vireiseksi ympäri otelautaa intonaatiosäätövaran loppuessa, on käsissä alavireinen kitara, jolta voi biisit soitella vain muutamalta alimmalta nauhaväliltä. Mikä ei tosin välttämättä jokaista junttakomppaajaa edes haittaa.. Kannattaa myös huomioida, että kaikkien soittimien virittimistä/talloista ei välttämättä se paksuin vaijeri mene viilailematta läpi.
Kaikki yllämainitut ongelmat katosivat omalla kohdallani, kun hankin alavireisiin suunnitellun baritonikitaran. Sen lisäksi että vireongelmat ovat tiessään, kitara myös kuulostaa matalalla paremmalta kuin peruskitarat, joilla aiemmin olen moisia stuntteja yrittänyt. Mutta nopeastihan tuon säätövaran riittävyyden toki kokeilee omalla kitarallaan, vetää ratakiskot kiinni ja testaa, onko lopputulos itselleen soveltuva. Voivathan nämä nykyajan metallipääkitarat olla jo lähtökohtaisesti tuotakin käyttöä varten paremmin suunniteltuja (tallassa enemmän säätövaraa ja/tai alempana, virittimissä paksummat reiät). Kokeilemalla selviää, mutta jos on uutta kitaraa ostamassa nimenomaan tähän tarkoitukseen normivireensä rinnalle, suosittelen harkitsemaan ratkaisuksi baritonia. | |
Eivätpä kaikki kitarat aivan heittämällä toimi alavireissä, ellei vireisyydelläkään juuri niin väliä ole.. Intonaation säätövaraa kun tarvitsee aina enemmän, mitä paksumpaa kielisettiä vetää soittimeen. Itse en ainakaan parissa omassa kitarassani koskaan päässyt kelvolliseen lopputulokseen. Yksi LP on tällä hetkellä drop-C:ssä intonaatiosäätöjensä äärirajoilla tässä vireessä kymppisettiä vastaavalla jännityksellä varustetuilla kielillä (ei siis puhettakaan mistään B:stä), ja toinen, jo ajat sitten kiertoon laittamani stratokopio, ei mennyt drop-D:tä matalammalle vireisesti. Ongelmaksi on aina muodostunut se, että joko kielisetti on liian löysä, jolloin vireisyys heittää jo sen vuoksi, ja lisäksi kielet täytyy vielä nostaa nauhakolinasta johtuen korkeammalle, mikä ennestään pahentaa tilannetta. Kielisettiä paksunnettaessa tatsi paranee, mutta kun soitinta ei enää saa vireiseksi ympäri otelautaa intonaatiosäätövaran loppuessa, on käsissä alavireinen kitara, jolta voi biisit soitella vain muutamalta alimmalta nauhaväliltä. Mikä ei tosin välttämättä jokaista junttakomppaajaa edes haittaa.. Kannattaa myös huomioida, että kaikkien soittimien virittimistä/talloista ei välttämättä se paksuin vaijeri mene viilailematta läpi.
Kaikki yllämainitut ongelmat katosivat omalla kohdallani, kun hankin alavireisiin suunnitellun baritonikitaran. Sen lisäksi että vireongelmat ovat tiessään, kitara myös kuulostaa matalalla paremmalta kuin peruskitarat, joilla aiemmin olen moisia stuntteja yrittänyt. Mutta nopeastihan tuon säätövaran riittävyyden toki kokeilee omalla kitarallaan, vetää ratakiskot kiinni ja testaa, onko lopputulos itselleen soveltuva. Voivathan nämä nykyajan metallipääkitarat olla jo lähtökohtaisesti tuotakin käyttöä varten paremmin suunniteltuja (tallassa enemmän säätövaraa ja/tai alempana, virittimissä paksummat reiät). Kokeilemalla selviää, mutta jos on uutta kitaraa ostamassa nimenomaan tähän tarkoitukseen normivireensä rinnalle, suosittelen harkitsemaan ratkaisuksi baritonia.
hyvä huomio. nykyajan hevikirveissä lienee sitten enempi säätövaraa ja toi 70 on kyl tosiaan paksuinta mitä sain menemään virittimistä läpi eikä floikkaankaan ihan liikaa tilaa jäänyt kun sen sisään survoi.
mieluisan baritonin hankkiminen on vaan asteen vaikeampaa kuin esmes 25.5" skaalalla olevan kun niitä ei ihan kovin hurjalla kirjolla ole kaikissa hintaluokissa tehty. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
|
|
