Rock, pop, alternative ›

sikki-six: - ton tason elitismiä harvemmin Suomessa havaitsee.
 
Valitettavan vähän suorastaan.
 
Mulla on kokemuksia paljon esimerkiksi iskelmä- ja viihdemusiikin ammattilaisten kanssa keskustelemisesta, ja vaikkei ehkä heti tulisi ajatelleeksi niin heidän joukossaan on paljon musiikillista ymmärryskykyä taiteellisessa mielessä vaikka ammatillinen lähtökohta onkin se mikä menee kansaan. Heillä on rock- ja hevimusiikista hyvin jäsentyneitä mielipiteitä, eivätkä he välttämättä karsasta säröytettyjä kitaroita. Hyvin usein heidänkin kuulee toivovan surisevalta ja paukkuvalta mökämusiikilta nimenomaan suurempaa (musiikillista) energiaa ja suurempaa yksinkertaisuutta. Olen heidän kanssaan täysin samaa mieltä, vaikka minun mielipiteeni onkin rokkarin eli katson asiaa enempi sisäpuolelta kuin he.
 
Tämä eliitti on siis hajallaan ja moni sen edustaja istuu juuri nyt pitämässä krapulaa humppabändin keikkabussissa.

velipesonen: Valitettavan vähän suorastaan.
 
Ymmärsit sitten tahallasi väärin mitä tarkoitin. "Mun pierut haisee parfyymille" -asenne, ylimielisyys, oman mielipiteen näkeminen totuutena ym. - joihin et sinäkään totuusjulistuksillasi ole kaukana - ovat se mitä tarkoitin. Kriittisyyttä tulee löytyä varsinkin omaa erinomaisuutta pohdittaessa.
 
Snobismi olisi ollut varmaan selkeämpi termi, vaikeampi ymmärtää väärin.

sikki-six: Snobismi olisi ollut varmaan selkeämpi termi, vaikeampi ymmärtää väärin.
 
No joo, ehkä tätä aihetta on ehidtty pohtia jo aika lailla. Olisin kuitenkin sitä mieltä että kun joku esittää näkemystensä tueksi viittauksia omaan työhistoriaansa ja siihen mitä on opiskellut, ei sitä kai pitäisi kamalasti moittia vaikka henkilö olisikin vähän ärsyttävä.
 
Itse antaisin snobismin käsitteelle sisällön joka nimenomaan pakenee tuota jazzmiehen peräänkuuluttamaa tunneälyä ja tunnetta yleensä.

sikki-six: Ainakin Jazzmiehen "pätevöityneet" jupinat ovat aiheuttaneet ankaran kriittistä suhtautumista ihmisiltä. Harva jos kukaan noita purematta lienee, vaikka herra on vähintäänkin tomerasti tuonut esille omaa koulutustaustaansa ja pätevyyttään musiikista kirjoittamisessa.
 
E: Tuo Jazzmiehen esittämämä "väärin kuuleminen" koulutustaustan ym. takia pistää suorastaan fiduttamaan - ton tason elitismiä harvemmin Suomessa havaitsee.
 
Yritän vain olla rehellinen sen suhteen, miten tämä maailma pyörii. Joidenkin saattaa olla vaikea hyväksyä sitä, että maailmassa kaikella on hierarkia: taiteen tekijöillä, taiteen vastaanottajilla, taideinstituutioilla, taiteen asiantuntemuksella ja lopulta, myös saman taiteenlajin eri tyyleillä.
 
Maailma on täynnä hierarkiassa ylhäältä alaspäin kohdistuvaa päähän silittelyä ja ymmärtämistä. Sen ei pitäisi olla niin, nimittäin aina ihmisten pitäisi saada tuoda oma näkökulmansa asiaan hierarkian eri tasoilla. Se on demokratian ja sananvapauden ydin. Miksi muuten prole saa ilmaista kantansa, mutta jos minunlainen uus-kataislainen, kokoomuslainen menestyjä sanoo sen, niin miksi se on elitististä ja väärin? Eli miksi kommariluusereita koskee sananvapaus muttei osaajia? Se aina niin ihastuttavaa, kun asiantuntija joutuu mediassa kaunistelemaan sanoja, olkoon aiheena suomettuminen, idols-kokelas, Paavo Lipponen tai jokin muu herkkähipiäinen objekti.

jazzmies: Miksi muuten prole saa ilmaista kantansa, mutta jos minunlainen uus-kataislainen, kokoomuslainen menestyjä sanoo sen, niin miksi se on elitististä ja väärin? Eli miksi kommariluusereita koskee sananvapaus muttei osaajia? Se aina niin ihastuttavaa, kun asiantuntija joutuu mediassa kaunistelemaan sanoja, olkoon aiheena suomettuminen, idols-kokelas, Paavo Lipponen tai jokin muu herkkähipiäinen objekti.
 
Totta munassa sinä saat kantasi ilmaista, siitä ei kai ole kyse. Mitä ihmeen kommariluusereita? Mistä hatusta sä näitä hahmoja vetelet, eikö tässä puhuttu musiikista?
 
Suomalaiset on mielestäni liiankin "asiantuntijauskovia", eli aina kaivetaan se rohvessori mediassakin kertomaan asian "oikea" laita. Asiantuntijan auktoriteetti saa mun mielestä monessa kohtaa ihmiset uskomaan asian pureskelematta. Mutta tämä ei varsinaisesti liity aiheeseen..
 
Sinua ei tässä keskustelussa mun ymmärtääkseni just kukaan ole pitänyt asiantuntijana, sillä tässä puhutaan rock-musiikista. (Toki aiheen viereen siirryttäessä pääset elementtiisi.) Teikäläisen mielipiteet ovat aivan yhtä painavia tällä palstalla kuin kommarien, Lipposen tai kenen tahansa. Argumentointi ratkaisee.
 
E: Kokoomus ja rock-musiikki ovat muuten niin kaukana toisistaan kuin kaksi ilmiötä olla ja voi... Ellei sitten puhuta niistä rockin varjopuolista; AOR:stä, soittolistoista, taantumuksesta ja ties mistä. Onnea valitsemallasi tiellä :)

jazzmies: Miksi muuten prole saa ilmaista kantansa, mutta jos minunlainen uus-kataislainen, kokoomuslainen menestyjä sanoo sen, niin miksi se on elitististä ja väärin?
 
Niin tai vaikka rattiinnukahtelemisessa menestynyt Kimmo Sasi?

padaa@dadaa!: Niin tai vaikka rattiinnukahtelemisessa menestynyt Kimmo Sasi?
 
http://www.myspace.com/hetkenverta

sikki-six: Sinua ei tässä keskustelussa mun ymmärtääkseni juuri kukaan ole pitänyt asiantuntujana, sillä tässä puhutaan rock-musiikista. (Toki aiheen viereen siirryttäessä pääset elementtiisi.) Teikäläisen mielipiteet ovat aivan yhtä painavia tällä palstalla kuin kommarien, Lipposen tai kenen tahansa. Argumentointi ratkaisee.
 
No nyt minä alan ymmärtää: se on elitististä, jos rockia analysoidaan soivana äänenä, musiikkina, sillä oikea tapa anaysoida sitä tapahtuu reseption kautta. Ei ole siis olemassa hyvää tai huonoa rockia tai rock-kappaletta, sillä on olemassa vain mielipiteitä niistä. Esim. Tarotin As One on yhtä arvokas kuin Hendrixin Axis: Bold as Love, koska As One on Hannes Tykkyläisen mielestä parempi, vaikka David Liebmann olisikin eri mieltä. Ainoa todellinen, objektiivinen mittari siis on Billboard, mikä on täysin manipuloimaton.
 
Itselläni on tapana rock-musiikkia analysoidessani analysoida rock-musiikkia, mutta se ei näemmä riitä ollakseen pätevää analyysia, koska en ilmeisesti tunne Dion 1950-1960-lukujen vaiheista tarpeeksi. Olen pitänyt itseäni afroamerikkalaisen- ja populaarimusiikin asiantuntijana, mutta näemmä rockin asiantuntijuuteen se ei riitä. Unohtakaa siis kaikki miten olen puuttunut rockin sisältöön.

sikki-six: Kokoomus ja rock-musiikki ovat muuten niin kaukana toisistaan kuin kaksi ilmiötä olla ja voi...
 
Jahka saadaan nämä liberaalit siivottua pois niin alkaa sitä rytinääkin löytyä.

jazzmies: Itselläni on tapana rock-musiikkia analysoidessani analysoida rock-musiikkia, mutta se ei näemmä riitä ollakseen pätevää analyysia, koska en ilmeisesti tunne Dion 1950-1960-lukujen vaiheista tarpeeksi. Olen pitänyt itseäni afroamerikkalaisen- ja populaarimusiikin asiantuntijana, mutta näemmä rockin asiantuntijuuteen se ei riitä. Unohtakaa siis kaikki miten olen puuttunut rockin sisältöön.
 
Et ole pätevä rockin tai oikeastaan minkään muunkaan asiantuntijaksi siitä yksinkertaisesta syystä että takerrut epäolennaisiin seikkoihin analyyseissäsi. Lisäksi et ole pätevä rockin tai metallin asiantuntijaksi jo siitä syystä että näytät olevan täysin kykenemätön puolueettomaan analyysiin, jolloin se oma mielipiteesi ohittaa kaiken varsinaiseen faktoihin perustuvan analyysin. Viesteistäsi on käynyt ilmi moneen otteeseen että sinä ohitat faktat heti jos ne ei sovi tarkoitusperiisi.
 
Elitismiksi se muuttuu siinä vaiheessa kun yrität esiintyä asiantuntijana ja väittää mielipiteitäsi faktoiksi.

jazzmies: Itselläni on tapana rock-musiikkia analysoidessani analysoida rock-musiikkia, mutta se ei näemmä riitä ollakseen pätevää analyysia, koska en ilmeisesti tunne Dion 1950-1960-lukujen vaiheista tarpeeksi. Olen pitänyt itseäni afroamerikkalaisen- ja populaarimusiikin asiantuntijana, mutta näemmä rockin asiantuntijuuteen se ei riitä. Unohtakaa siis kaikki miten olen puuttunut rockin sisältöön.
 
Voi hellanlettas kun sitä ollaan herkkähipiäisiä. Etkö voisi olla vain keskustelija muiden joukossa, miksi pitää yrittää olla joku ihmeen asiantuntija? Perustele pointtisi paremmin kuin muut, niin arvostus on keskustelualueilla taattu. Itsensä nimeäminen asiantuntijaksi ei sitä tee.
 
Se rock-musiikki pitää sisällään paljon muutakin kuin tahtilajit, sointukulut ja vastaavat. Musiikin hyvyys tai huonous on aina subjektiivista, vaikkakin harva hehkuttaa Tarotia Henkkaa kovemmaksi. Jimi on ehkä luonut jotain kestävää ja ainutkertaista, toisin kuin Tarot.
 
Miksi kaikki asiat pitäisi edes laittaa paremmuusjärjestykseen? Minä en ainakaan tarvitse teikäläisen korvia päättääkseni mikä on sitä parasta musiikkia. Toki muiden näkemyksiä on mielenkiintoista lukea, mutta siinä se. Sama koskee levyarvioita ynnä muita vastaavia.

jazzmies: Miksi muuten prole saa ilmaista kantansa, mutta jos minunlainen uus-kataislainen, kokoomuslainen menestyjä sanoo sen, niin miksi se on elitististä ja väärin? Eli miksi kommariluusereita koskee sananvapaus muttei osaajia? Se aina niin ihastuttavaa, kun asiantuntija joutuu mediassa kaunistelemaan sanoja, olkoon aiheena suomettuminen, idols-kokelas, Paavo Lipponen tai jokin muu herkkähipiäinen objekti.
 
Yritetäänkö tässä jotenkin rinnastaa oikeistolaisuus, asiantuntijuus ja menestyminen vastakohtina vasemmistolaisuudelle? Onko tässä 'keskustelussa' enää mitään järkeä ja miten se liittyy rock-musiikkiin?
 
Mainittuihin maailmassa vallitseviin hierarkioihin en usko hetkeäkään. Ne ovat ihmisen keksintöä, käsitteellisiä luomuksia joilla ei ole reaalimaailmassa vastinetta.

jazzmies: Esim. Tarotin As One on yhtä arvokas kuin Hendrixin Axis: Bold as Love, koska As One on Hannes Tykkyläisen mielestä parempi, vaikka David Liebmann olisikin eri mieltä.
 
No nyt mun tarttee sanoa sen verran, että en ole tarvinnut Dave Liebmanin mielipidettä todetakseni tämän asian olevan juurikin näin, että siis Axis Bold As Love on arvokkaampi.

Sakmongkol: Yritetäänkö tässä jotenkin rinnastaa oikeistolaisuus, asiantuntijuus ja menestyminen vastakohtina vasemmistolaisuudelle? Onko tässä 'keskustelussa' enää mitään järkeä ja miten se liittyy rock-musiikkiin?
 
Ei kun tässä palattiin jälleen siihen sananvapausteemaan. Olen jazzmiehen kanssa täysin samaa mieltä siitä että yhteiskunnassamme tietyn mielipiteen tyrkyttäminen on ollut hyvin suosittua esim. television välityksellä.
 
Mainittuihin maailmassa vallitseviin hierarkioihin en usko hetkeäkään. Ne ovat ihmisen keksintöä, käsitteellisiä luomuksia joilla ei ole reaalimaailmassa vastinetta.
 
Kyllä ne ovat minun nähdäkseni täyttä todellisuutta.

jazzmies: Itselläni on tapana rock-musiikkia analysoidessani analysoida rock-musiikkia, mutta se ei näemmä riitä ollakseen pätevää analyysia, koska en ilmeisesti tunne Dion 1950-1960-lukujen vaiheista tarpeeksi. Olen pitänyt itseäni afroamerikkalaisen- ja populaarimusiikin asiantuntijana, mutta näemmä rockin asiantuntijuuteen se ei riitä. Unohtakaa siis kaikki miten olen puuttunut rockin sisältöön.
 
Mitä sitten tähän tulee niin eikös se ollu sellasta Doowoppi meininkiä jos oikein muistan.

BigPapa: Mitä sitten tähän tulee niin eikös se ollu sellasta Doowoppi meininkiä jos oikein muistan.
 
Joku Zappa taisi soittaa sitä 60-luvulla. Kuuntelin kerran yhtä levyä puoleenväliin mutta kyllästyin sen sisältöön.

velipesonen: Joku Zappa taisi soittaa sitä 60-luvulla. Kuuntelin kerran yhtä levyä puoleenväliin mutta kyllästyin sen sisältöön.
 
No Frankie Lymon esim:
 
http://www.youtube.com/watch?v=aYRdsWNrpwk
 
http://www.youtube.com/watch?v=DRZYa7TBDw8

jazzmies: Duunaamisen kohteena oleva musiikillinen ajatus, eli esim. visio tai hypoteesi tulevasta kappaleesta. Itse sävellän usein näin, ettei päässäni soi mitään, huoneessa ei soi mikään eikä nuottiakaan ole paperilla. On olemassa jokin rakenteellinen olettamus, modulaatioidea tai jokin rytmiteoreettinen asia. Tästä asiasta yleensä vaietaan mediassa, koska lukia haluaa pitää säveltämisen henkimaailman juttuna tyyliin "Jumala soittaa minua".
 
Tuohon on helppo yhtyä, niin ajatuksen kuin pyrkimyksen luomisprosessiin liittyvän mystiikan vähentämisen tasolla. Ihmetytti vain, miksi halusit käyttää siitä termiä, joka kaiketi yhdistyy lähinnä husserlilaisen fenomenologian traditioon ja joka ei, lievästi ilmaistuna, ole kovin ystävällinen yleisessä keskustelussa. Husserlhan ei tarkoita intentionaalisuudella samaa mitä edes yleissisistyssanana intentionaalisuudella tarkoitetaan. Nojaatko siis laajemminkin husserlilaiseen fenomenologiaan ajattelussasi?
 
jazzmies: Kun kysymyksessä on musiikki nuottimuodossa, niin ei se ole ulkomusiikillista. Se on pikemminkin osa alan sivistystä ja vaatii vain vähän viitseliäisyyttä, pohjimmiltaan se on yksinkertaisesti vain merkitsemistapa. Kokenut lukija kuulee nuotit päässään musiikillisena entiteettinä hetken silmäiltyään partituuria.
 
En ole musiikkitieteilijä, ja myönnän heti, että nyt olen täysin oman alueeni ulkopuolella. Silti tämä taas ei mielestäni pidä kokonaisuudessaan paikkaansa. Toki tuo on totta johonkin rajaan saakka sen musiikin kohdalla, jota varten merkintätapa on synnytetty. Kyse ei kuitenkaan ole pelkästä merkitsemistavasta, vaan merkitsemistavasta, joka on historiallisesti luotu länsimaisen taidemusiikin tarpeisiin. Jo lajiin liittyvät tekijät lienevät määränneen mitä varten on etsitty merkintöjä, lisäksi on varmaan tehty koko joukko valintoja sen suhteen, minkä merkitsemistä on pidetty oleellisena ja mitä on jätetty ulkopuolelle. Kuitenkin jo klassisen musiikin puolella on varmaankin asioita, joille ei ole merkintätapaa. Lisäksi merkintätapa on joidenkin perusasioiden jälkeen edelleen tulkinnanvarainen. Käsittääkseni esimerkiksi aasialaisia muusikoita on kritisoitu (ja kritisoidaan joskus edelleen) heidän tulkintatavastaan väittämällä, että nämä eivät länsimaisen kulttuurin ulkopuolelta voi ymmärtää mistä klassisessa musiikissa on kyse. Tilanne hankaloitunee siirryttäessä kansanmusiikkiin ja jazziin, puhumattakaan rockista ...?
 
Sitten - määritelläänkö klassisenkaan musiikin puolella partituureissa esimerkiksi niiden tilojen akustisia ominaisuuksia, joissa teos on tarkoitettu esitettäväksi? Tällähän on suuri, joskus jopa ratkaiseva merkitys sille, minkälaisena musiikki ilmenee.
 
Tai - löytyykö nuoteista merkintöjä yleisön osuudesta, jolla on kaiketi ollut suuri merkitys afrikkalaisessa musiikissa aina, jossa yhdessä synnyttämisen osuus on olennainen osuus itse musiikkia? Tämähän on keskeistä myös rockissa kun taas länsimaisessa taidemusiikissa keskeisemmäksi on muodostunut, kkärjistetysti ilmaistuna, yksittäisen tekijän luoma teos.
 
Kuinka monimuotoisesti ja täyteläisesti musiikki ylipäänsä ilmenee partituureissa/nuoteissa? Ja onko ylipäänsä kaikelle musiikille sen luonteen mukaista merkitä sitä toistettavan esityksen mahdollistavaksi koodistoksi? Nyt en siis tiedä, kysyn.

jazzmies:Maailma on täynnä hierarkiassa ylhäältä alaspäin kohdistuvaa päähän silittelyä ja ymmärtämistä. Sen ei pitäisi olla niin, nimittäin aina ihmisten pitäisi saada tuoda oma näkökulmansa asiaan hierarkian eri tasoilla.
 
Ei kai oman kompetenssisnsa hyödyntäminen tietenkään ole väärin, päin vastoin. Leveily vaan antaa aina aika juntin vaikutelman, etenkin silloin kun kyse on yleisleveilystä vailla leveilynlaajuista pohjaa. Akateeminen koulutus tänä päivänä antaa paljon valmiuksia, mutta etupäässä kuitenkin spesiaalia erikoisalaa varten. Tämän ulkopuolella kaikki ovat aika samalla viivalla tämän päivän Suomessa, oma kiinnostus ratkaisee. Lisäksi, miten jazzmies ratkaiset yhtälön, että ylhäältä käsin puolustat pyramidihierarkiaa musiikinlajissa, joka kuitenkin on nimenomaan syntynyt leveällä pohjajalustalla, ei valmiin, olemassaolevaan hierarkiaan perustuvalla kapean kärjen huipulla eliitin toimesta?
 
jazzmies: Itselläni on tapana rock-musiikkia analysoidessani analysoida rock-musiikkia, mutta se ei näemmä riitä ollakseen pätevää analyysia, koska en ilmeisesti tunne Dion 1950-1960-lukujen vaiheista tarpeeksi.
 
Mitä Dioon tulee, ei ongelma ole tuotannon tunteminen, vaan se, että kirjoituksista päätellen et näytä tavoittavan tai ymmärtävän Dion ja Dion edustaman tradition käyttämää sanastoa, ei pelkästään siis sanoituksia vaan koko keinovalikoimaa, etkä etenkään tunneilmaisua.