Rock, pop, alternative ›

velipesonen: Minun mielestäni musiikillinen tunneäly on sama asia kuin musiikki itse, koska jos musiikin esittäjä ei ymmärrä musiikkiin sisältyvää emootiota, ei hänen esityksensä yleensä ole musiikkiakaan.
 
Mietin pari päivää miten sen sanoisin, ja pystyit muotoilemaan sen juuri sen, mihin itse en pystynyt.
 
Todellakin, musiikillinen humaani tunneäly lähtee musiikista itsestään. Siihen liittyy kaikenlainen orgaanisuus, johon liittyy myös ihmisen perusolemus - psykofyysinen kokonaisuus ja kineettinen ketju. Nykymetalli ja -rockin pystyy aika hienosti unohtamaan orgaanisuuden, missä psyyke, fyysisyys ja kineettisyys korostuvat tavallisesti perverssillä tavalla: psyykeen osalta sanoitukset (lyyrinen teksti) käsittelevät järjestelmällisesti pimeätä puolta, fyysisesti (musiikillinen teksti) musiikki on jähmeää ja yksiulotteista sekä kineettisesti (esittämisen tasot) tempot, dynamiikka, tarkkuus, matala vire ja muut tekniikat pyrkivät olemaan "yhdellätoista". Kaiken kaikkiaan nykymetallin "ansiosta" nuori sukupolvi on kadottanut varhaiset kokemukset parempaan musiikkiin.

jazzmies: Kaiken kaikkiaan nykymetallin "ansiosta" nuori sukupolvi on kadottanut varhaiset kokemukset parempaan musiikkiin.
 
Eräs pirre emotionaalisesti todessa musiikissa on myös huumori. Hyvä musiikki pystyy yhtäkkiä olemaan hauskaa jos tahtoo eikä aja itseään umpikujaan jossa mahdollinen huumori saa päälleliimatun luonteen, eikä sitä yleensä olekaan. Näyttäisi olevan kehitteillä oleellisesti aikaisempaa huumorintajuttomampi sukupolvi.
 
Todella monet rockin soittajat ovat olleet varsinaisia koomikoita, kaikkein hauskimpana kenties Damnedin Captain Sensible, joka voisi tienata myös koomikkona mutta tekee saman soittamalla yhdessä maailman viimeisistä rockyhtyeistä.
 
Huumori on asioiden perusrakenteeseen liittyvä seikka, rakenteen kykyä muuttaa itsensä äkkiä erinäköiseksi ja tuottaa näennäisiä ristiriitoja. Tosikot tulevat, ole valmis!

velipesonen: Huumori on asioiden perusrakenteeseen liittyvä seikka, rakenteen kykyä muuttaa itsensä äkkiä erinäköiseksi ja tuottaa näennäisiä ristiriitoja. Tosikot tulevat, ole valmis!
 
Kyllähän metallin tekijöilläkin on omaa huumoriansa, mutta valitettavasti se ei voi avautua muille kuin sen aktiiviselle kuulijakunnalle, koska muut eivät voi sitä kuunnella. Eli jonkin asteista metahuumoria :)

jazzmies: Kyllähän metallin tekijöilläkin on omaa huumoriansa, mutta valitettavasti se ei voi avautua muille kuin sen aktiiviselle kuulijakunnalle, koska muut eivät voi sitä kuunnella. Eli jonkin asteista metahuumoria :)
 
Kyllä tommosta huumoria yleensä kutsutaan ihan vain sisäpiirihuumoriksi - ei ihan meinaa tuo "meta" -sanan käyttö luonnistua itseltään ammattilaiselta tässä ketjussa :)
 
Metallin leimaaminen lähtökohtaisesti kehnoksi (poikkeuksilla) osoittaa hyvin mikä teikäläisen suhde kyseiseen musiikkityyliin on. Turha sitä on semi-tieteellisen kuuloisilla höpinöillä paikkailla. Sano vaan suoraan, et tykkää metallista.

jazzmies: Kyllähän metallin tekijöilläkin on omaa huumoriansa, mutta valitettavasti se ei voi avautua muille kuin sen aktiiviselle kuulijakunnalle, koska muut eivät voi sitä kuunnella. Eli jonkin asteista metahuumoria :)
 
Manowar vetää kaikki teidät vääräuskoiset kölin alta ja todistaa, että hevin soittamiseen ei tarvita tapporiffejä, eikä edes särökitaroita, saatikka rumpuja: http://www.youtube.com/watch?v=BiZmkuMvJR4

velipesonen: Kyllä rinki on parempi kuin juna.
 
ja kaikki pienet rumpalipojat kiittävät...

sikki-six: Metallin leimaaminen lähtökohtaisesti kehnoksi (poikkeuksilla) osoittaa hyvin mikä teikäläisen suhde kyseiseen musiikkityyliin on. Turha sitä on semi-tieteellisen kuuloisilla höpinöillä paikkailla. Sano vaan suoraan, et tykkää metallista.
 
Minulla on terve ja hyvä suhde kaikkeen musiikkin, jos se on hyvää. Metallissa vain sattuu huonon julkaistun musiikin suhteellinen määrä ylittämään ylivoimaisesti kaikki muut edes jonkin verran esteettisiä intressejä käsittävät musiikit.
 
Syynä on kellarin ja sivistyksen epäsuhta, nimittäin kellari-treenikämppäkolhooseissa Oulun Hiukkavaaran, Musahotellin ja Nosturin tyylisissä paikoissa jää metallin ulkopuoliselle musiikillisille sivistykselle nykyisin tosi vähän liikkumavaraa, koska lähes jokaisesta huoneesta valuu käytävälle drop-C, omaa huonetta nopeammat tuplikset, olemattomat melodiat, suttuiset riffit, halvat crash-soundit ja muut ainekset, jotka vääristävät nuorten musiikki- ja pahimmillaan minäkuvaakin, ja jotka aiheuttavat musiikillista aivopesua, mikä liittyy osittain myös kilpailuun bändien välillä.
 
Muutama vuosi sitten, kun vielä opetin perusopetuksen puolella, näitä metallinappuloita oli pääsykokeet pullollaan ja osa kouluun otetuista kääntyi teini-ikään tullessaan metalliin kaveripiirinsä tai koulun ulkopuolisten soittokaveriensa mukana. Niiden kanssa työskentely oli mahdotonta tai lähes mahdotonta, ei pelkästään heidän "musiikillisen ehdottomuutensa" takia, vaan taantuvan soittonsa myötävaikutuksella. Nyt se muoti on onneksi ohi koulutusmaailmassa, mutta siitä päästään nauttimaan treeniskolhooseissa.
 
Flash: Manowar vetää kaikki teidät vääräuskoiset kölin alta ja todistaa, että hevin soittamiseen ei tarvita tapporiffejä, eikä edes särökitaroita, saatikka rumpuja: http://www.youtube.com/watch?v=BiZmkuMvJR4
 
Tosi hyvä pätkä. Mukava huomata, että ei tarvita tupliksia, särökitaraa, drop-C:tä tai tilusooloja. Mutta pari ongelmaa on yhä jäljellä: kaikki aikaisemmin mainitsemani alkellisen musiikillisen ilmaisun keinot ovat käytössä (I-VI-VII, alkeelliset melodiat, terassidynamiikka, kornit sanat...) sekä musiikillinen tunneäly loistaa poissaolollaan. Muuten ihan jees.

Pakko rupee kuunteleen rockia:
 
http://www.youtube.com/watch?v=t5O-USmEg-0
 
http://www.youtube.com/watch?v=_rYgsTVtbb0
 
http://www.youtube.com/watch?v=3TcDrswwyIc
 
http://www.youtube.com/watch?v=3GZ2wrzRoaA

jazzmies: Minulla on terve ja hyvä suhde kaikkeen musiikkin, jos se on hyvää. Metallissa vain sattuu huonon julkaistun musiikin suhteellinen määrä ylittämään ylivoimaisesti kaikki muut edes jonkin verran esteettisiä intressejä käsittävät musiikit.
 
Kyllä sitä paskaa tehdään kaikissa genreissä, mutta metallibändejä on varsinkin Suomessa niin paljon ja genren näkyvyys medioissa niin vahvaa, että paskaa materiaalia tulee vastaan kohtuuttoman paljon. Tämä koskee myös metalliskeneä vähemmän seuraavia.
 
Nykymetallissa on kieltämättä nähtävissä juuri tuon kaltaista ideaköyhyyttä, mutta onneksi poikkeuksiakin löytyy. Esim. Mastodon, Baroness, Dillinger Escape Plan ja Opeth tekevät varsin omaehtoista ja trendeistä piittaamatonta juttuaan, mutta niitä geneerisiä metalcore/bodom-hevi/ym. -bändejä löytyy noin tuhat yhtä valopilkkua kohti.
 
E: Big Papa: Ois varmaan yksikin GovtMule -linkki riittänyt :)

sikki-six: Kyllä sitä paskaa tehdään kaikissa genreissä, mutta metallibändejä on varsinkin Suomessa niin paljon ja genren näkyvyys medioissa niin vahvaa, että paskaa materiaalia tulee vastaan kohtuuttoman paljon. Tämä koskee myös metalliskeneä vähemmän seuraavia.
 
Nykymetallissa on kieltämättä nähtävissä juuri tuon kaltaista ideaköyhyyttä, mutta onneksi poikkeuksiakin löytyy. Esim. Mastodon, Baroness, Dillinger Escape Plan ja Opeth tekevät varsin omaehtoista ja trendeistä piittaamatonta juttuaan, mutta niitä geneerisiä metalcore/bodom-hevi/ym. -bändejä löytyy noin tuhat yhtä valopilkkua kohti.
 
E: Big Papa: Ois varmaan yksikin GovtMule -linkki riittänyt :)
 
Nokunne on niin hyviä.

jazzmies: Eikä ole. Musiikilla on neljä olomuotoa:
 
1) teospartituurina eli nuottina,
2) soivana äänenä,
3) kuulijan päässä ja
4) intentionaalisena objektina,
 
Miten musiikki ilmenee teospartituurissa ilman ulkomusiikillista ymmärrystä? Partituuri, nuotit ovat käsitteellistettyä musiikkia ja käsitteellistäminen edellyttää useiden kulttuurisesti määräytyneiden musiikkia koskevien sopimusten hyväksymistä ja ymmärtämistä.
 
Mitä musiikki "intentionaalisena objektina" mielestäsi on? Mitä tällä tarkoitat?
 
jazzmies: Musiikista kirjoittaminen haastattelujen ym. toisen käden tietojen kautta on metakirjoittamista. Musiikinhistorian kirjoittaminen toisten kirjoittamien historioiden kautta on metamusiikinhistoriaa ja toisten tekemien analyysien analysointi meta-analyysia. Välttäkäämme kaikkea metaa ilman omaa, ensikäden analyysia.
 
Oh boy - meta-etuliitettä ei yleensä käytetä tuolla tavoin liki synonymina "toisen käden lähteille" eikä se missään nimessä ole sama asia kuin "ulko"-sanan lisääminen tarkasteltavan ilmön eteen esimerkiksi merkityksessä "ulkomusiikilliset" asiat. Yleensä, kun puhutaan metatasosta, sillä tarkoitetaan kohteen sisäisen (teoreettisen) logiikan rakentumista ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Sointuanalyysikin voi siten olla metatason tarkastelua, samoin kuin kaikki musiikinteoriaan liittyvä tarkastelu mitä suurimmassa määrin.
 
Metatason tarkastelu ei myöskään, välttämättä, kuten sointuanalyysi-esimerkki kertoo, edellytä suurtakaan poikkitieteellisyyttä tai musiikin tapauksessa "ulkomusiikillisten" seikkojen arviointia. Metatason tarkastelu voi kuitenkin myös näitä seikkoja, samin kuin "toisen käden lähteisiin" liittyvää analyysiä sisältää ja usein ne auttavat ymmärtämään teosta - nykyisinhän ei oikein enää uskota ajatukseen taiteesta maailman ulkoisena ja maailman koskettamattomana erillisena kokonaisuutena.
 
Kun sitten taas tieteenteossa puhutaan "toisen käden lähteisiin" liittyvistä ongelmista, puhutaan taas aivan eri asiasta. Kyse ei ole metatason takastelusta, eikä pyrkimyksestä siihen, vaan aivan arkiymmärryksellekin tuttua kuulopuheisiin, jo kertaalleen tulkittuun tietoon, luottamiseen liittyvistä vaaroista.
 
jazzmies: Kaikista ei ole siihen, eikä tarvitsekaan olla. Muutenhan meitä maistereita olisi maailma pullollaan.
 
Ei millään pahalla edelleenkään, mutta gradu ei (useimmiten) ole uutta tietoa luova tutkimus, siltä ei sellaista vaadita, vaan sen pitäisi olla osoitus tutkimustyöhön tarvittavien välineiden perushallinnasta. Uutta tietoa tuottavan tutkimuksen tekemeinen puolestaan on nöyrää hommaa. Sen vihollisia ovat esimerkiksi sokeus omille ennakkoasenteille ja etukäteen annetut vastaukset samoin kuin ylipäänsä tietoisesti arvottamaan pyrkivä asenne tutkimuskohteeseensa.

velipesonen: Jazzmies puhui tuossa muiden tekemien analyysien analysoimisesta, jolloin tilanne on hieman eri kuin "kannattaako kuulopuheiden todenperäisyyteen luottaa".
 
No enkös tuon erotellutkin? Metataso ei kuitenkaan ole kuin erikoistapauksessa sitä mitä jazzmies tuossa kuvasi, noin yleisen käsityksen mukaan. Siis: "Musiikista kirjoittaminen haastattelujen ym. toisen käden tietojen kautta on metakirjoittamista" - tämä ei pidä paikkaansa. Musiikista kirjoittaminen toisen käden läheteiden eprusteella ei ole automaattisesti metakirjoittamista.

Askr: Musiikista kirjoittaminen toisen käden läheteiden eprusteella ei ole automaattisesti metakirjoittamista.
 
Onko tällä asialla eli mikä on oikeaoppista meta-etuliitteen käyttöä ja mikä ei, mitään virkaa tässä keskustelussa?

velipesonen: Onko tällä asialla eli mikä on oikeaoppista meta-etuliitteen käyttöä ja mikä ei, mitään virkaa tässä keskustelussa?
 
Ei todellakaan. Mutta jos kerran omaa mielipidettä pönkitetään kaikenlaisella teoreettisella, vierasperäisiä käsitteitä tykittävällä sälällä, niin olisi toivottavaa, että niitä edes käytettäisiin jotakuinkin yleisellä tavlla ymmärretysti, eikä vain yritettäisi hämätä näennäisellä oppineisuudella luomalla kaikenlaista pseudoteoreettista höpinää, jonka tarkoituskin on ilmeiseti ainosta hämätä uskomaan, että kyseessä on sivistynyt kirjoittaja.
 
Tämän huomion ei kuitenkaan ole tarkoitus tälläkään kertaa kiistää kenekään ansioita omalla osaamisaluellaan.

velipesonen: Onko tällä asialla eli mikä on oikeaoppista meta-etuliitteen käyttöä ja mikä ei, mitään virkaa tässä keskustelussa?
 
Kyllä sillä on, varsinkin jos termiä käytetään Jazzmiehen tapaan oman pointin todistamiseen. Kyllä nämä termit on fiksussa keskustelussa hyvä "avata".
 
Tiedemaailman sanaston käyttö ei muuten sinällään tuo tekstiin sisältöä, varsinkaan jos sitä ei osaa käyttää.

Ottamatta kantaa jazzmiehen kompetenssiin haluan kertoa moraalisen mielipiteen: Ei sen luulisi niin kauheasti nyppivän jos joku vain esittää viisaampaa kuin on.
 
Minun nähdäkseni jazzmies on kautta rantain esittänyt kritiikkiä sellaista kohtaan, että ihmiset ovat kuulevinaan sitä mitä heidät on opetettu kuulemaan, vaikka onhan heillä korvat päässä. Todellisuudessa asia on paljon vakavampi kuin pelkkä perinteinen "merkitysten kulttuurisidonnaisuus", se on sitä että kaikki luetaan lehdestä ja fiksummat pätevöityvät tähän oppilaitoksissa.
 
Tämä siis tarkoittaa että ihmiset ovat usein paljon kiinnostuneempia ns. mediasta kuin siitä todellisuudesta mistä media on kertovinaan, mikä ilmenee sitten myös musiikin alueella, kuinkas muuten.

sikki-six: Tiedemaailman sanaston käyttö ei muuten sinällään tuo tekstiin sisältöä, varsinkaan jos sitä ei osaa käyttää.
 
Juuri näin. Lisäksi vierasperäiset termit vaikeuttavat paitsi yleistä ymmärrettävyyttä, niin lisäksi "tieteellinenkään" ymmärrettävyys ei toimi ollenkaan ilman käsitteiden määrittelyä.
 
velipesonen: Minun nähdäkseni jazzmies on kautta rantain esittänyt kritiikkiä sellaista kohtaan, että ihmiset ovat kuulevinaan sitä mitä heidät on opetettu kuulemaan, vaikka onhan heillä korvat päässä.
 
Kautta rantain ...? Minusta jazzmies on miltei huutanut viestiä "kuulkaa oikein" - joka tarkoittaa hänen tapaansa kuulemista. Kaikki eriävä on leimattu väärin kuulemiseksi ja erilaisin ilmaisuin musiikillisen sivistyksen/tunneälyn/ymmärryksen jne puutteeksi.

velipesonen: Ottamatta kantaa jazzmiehen kompetenssiin haluan kertoa moraalisen mielipiteen: Ei sen luulisi niin kauheasti nyppivän jos joku vain esittää viisaampaa kuin on.
 
Ei, mutta kyllä se uskottavuutta syö, ainakin mun silmissä. Aiemmin mainitsemani ankaran nolot argumentaatiovirheet kyllä suorastaan nyppii, myönnetään.
 
Todellisuudessa asia on paljon vakavampi kuin pelkkä perinteinen "merkitysten kulttuurisidonnaisuus", se on sitä että kaikki luetaan lehdestä ja fiksummat pätevöityvät tähän oppilaitoksissa.
 
Ainakin Jazzmiehen "pätevöityneet" jupinat ovat aiheuttaneet ankaran kriittistä suhtautumista ihmisiltä. Harva jos kukaan noita purematta lienee, vaikka herra on vähintäänkin tomerasti tuonut esille omaa koulutustaustaansa ja pätevyyttään musiikista kirjoittamisessa.
 
E: Tuo Jazzmiehen esittämämä "väärin kuuleminen" koulutustaustan ym. takia pistää suorastaan fiduttamaan - ton tason elitismiä harvemmin Suomessa havaitsee.

Askr: Miten musiikki ilmenee teospartituurissa ilman ulkomusiikillista ymmärrystä? Partituuri, nuotit ovat käsitteellistettyä musiikkia ja käsitteellistäminen edellyttää useiden kulttuurisesti määräytyneiden musiikkia koskevien sopimusten hyväksymistä ja ymmärtämistä.
 
Kun kysymyksessä on musiikki nuottimuodossa, niin ei se ole ulkomusiikillista. Se on pikemminkin osa alan sivistystä ja vaatii vain vähän viitseliäisyyttä, pohjimmiltaan se on yksinkertaisesti vain merkitsemistapa. Kokenut lukija kuulee nuotit päässään musiikillisena entiteettinä hetken silmäiltyään partituuria.
 
Mitä musiikki "intentionaalisena objektina" mielestäsi on? Mitä tällä tarkoitat?
 
Duunaamisen kohteena oleva musiikillinen ajatus, eli esim. visio tai hypoteesi tulevasta kappaleesta. Itse sävellän usein näin, ettei päässäni soi mitään, huoneessa ei soi mikään eikä nuottiakaan ole paperilla. On olemassa jokin rakenteellinen olettamus, modulaatioidea tai jokin rytmiteoreettinen asia. Tästä asiasta yleensä vaietaan mediassa, koska lukia haluaa pitää säveltämisen henkimaailman juttuna tyyliin "Jumala soittaa minua".
 
Oh boy - meta-etuliitettä ei yleensä käytetä tuolla tavoin liki synonymina "toisen käden lähteille" eikä se missään nimessä ole sama asia kuin "ulko"-sanan lisääminen tarkasteltavan ilmön eteen esimerkiksi merkityksessä "ulkomusiikilliset" asiat.
 
Ylipäätänsä omaelämäkerrallinen kerronta on petollista lähdeaineistoa itse musiikkiobjektin tarkastelussa. Tekemisen motiivit, muistot, vaitetut muistot, rekisteröimättömät alitajuiset vaikuttimet, henkilökemianäkökulmat, suhde yleisöön, suhde kritiikkiin, suhde tuottajaan ja levy-yhtiöön sekä myyntiluvut tekevät siitä lähteenä epäilyttävän. Kuriositeettina toisen käden lähteitä voi tarkastella ja kyllähän aina haastatteluista saa käsityksen ajankuvasta.
 
Heitin tuon meta-prefiksin siksi, että analysoija helposti joutuu muuttamaan näkökulmaansa radikaalistikin, jos hän liiaksi ottaa huomioon tekijyyden problematiikan, kun huomio pitäisi kohdistaa taidetekeleeseen. Eli analysoija joutuu harharetkelle, mikä sekin saattaa olla mielenkiintoista, mutta samalla puhdas, analyyttinen ote kokee inflaatiota. Näin ollen meta-analyysissa arugumetointi musiikista muuttuu argumentoinniksi musiikin tekemisestä, missä sana meta-etuliite ei ole kovinkaan metsään johdatteleva lohkaisu.
 
Harvoilla taiteilijoilla on kykyä ilmaista konseptiaan ja halua selostaa tekemisiään kovinkaan selvästi, mutta poikkeuksiakin toki löytyy, esim. http://www.youtube.com/watch?v=0YVOd1hK0_w , missä Elvin Jones (joka muuten rokkaa tautisesti) pistää poikki ja pinoon konseptinsa. Tällöin haastattelija johdattelee haastateltavan puhuaan "pihvistä", mutta useimmiten haastattelija varoo haastattelussaan ydintä, koska muutenhan hänen tyhmyys paljastuisi haastateltavalle. Vain harva haastattelija osaa kysyä tosiasioita, joten silloin taas kirjoitetaan sitä huttua sivutolkulla.