| Aihe: Turhauttaako? | |
|---|
|
Musiikin tekeminehän on parhaimmillaan valtavan hauskaa.
Mutta ne keikat.. Isolla hommalla järkkäät keikan johonkin paikalliseen rock-luolaan. Viikonloppukeikasta ei tarvitse edes unelmoida, koska tässä pitäjässähän ei rock myy viikonloppuna, koska ketään ei kiinnosta jollet satu olemaan Kotiteollisuus.
Koska olet täysi nobody (vaikka keikkavuosia on takana jo monia), niin keikan myyminen ei tule kysymykseenkään vaan lippuriskillä mennään. Joudut siis käytännössä MAKSAMAAN mestalle siitä, että pääset lavalle. Tulos: vedät keikan 40 vittuuntunulle, paikalle velvollisuudentunnosta raahautuneelle kaverille ja puolitutulle, baarin henkilökunta kohtelee sinua kuin spitaalista ja lopulta illan jälkeen olet bändeinesi ottanut 50-100 euroa takkiin ja roudaat aamuöisessä räntäsateessa kamoja takaisin treenikselle. Kaiken tämän jälkeen motivaatio toistaa äskeinen putoaa joka kerta n. 30% lopulta saavuttaen tason 0.
Samaan aikaan kaverisi lämppäävät Hartwallilla Iron Maidenia vaikka eivät ole julkaisseet edes mitään, koska kitaristin veli on naimisissa buukkaajan tyttären kanssa. Toiset kaverisi eivät jaksa lähteä hääbändinsä kanssa keikalle, koska "siitä ei saa ku 1500 euroa".
Teistä en tiedä, mutta minulle se kuuluisa rakkaus musiikkiin ei aina vain riitä. Keikat eivät ole keikkoja vaan jonkinlaisia keikka-larppeja jossa kuvittelet, että soitat hyvää musiikkia ihmisille joita oikeasti kiinnostaa.
En tiedä oliko tällä kirjoituksella mitään pointtia, mutta sainpahan avauduttua. EN siis sano, että me ansaitsisimme menestyksen enemmän kuin kuka tahansa muu tai etteivät ne, jotka menestyvät sitä ansaitsisi. Kunhan halusin avautua aiheesta ja ihmetellä, olenko motivaatio-ongelmani kanssa yksin.
Mutta niin ihmiset, turhauttaako koskaan? | |
villeyk: Mutta niin ihmiset, turhauttaako koskaan?
YK:ta ainakin näemmä tänään. :)
Noh mutta niin muakin, harvinaisen usein. Nykyisellä rytkytyksellä päästään (tähän asti) joka kerta lämppäämään hyviä bändejä ja/tai saadaan ihan hyvä korvaus. Tämä kaikki ihan nollakokemuksella keikkailusta ko. kokoonpanolla. Siitä olen kiitollinen, en muuten kai jaksaisikaan oikein. On vaan muita "vaikuttavia voimia" ja tekijöitä, jotka joskus vähän mielenkiintoa touhuun laskee. Eniten vituttaa silloin, kun muut sällit eivät tee osuuttansa kunnolla keikan ohella tapahtuvassa toiminnassa; roudaus, kyydit, asioiden sopiminen, aikataulut, infon kulkeminen jne.
Kyllä mä luulen, että aika moni omaa musaa vetävä hemmo on tän saman kelan käynyt läpi monen monta kertaa. Ihmettelen ainakin, jos ei. Jokin sinne esiintymään aina kuitenkin vetää, vaikka toisinaan tuntuu pelkältä velvollisuudelta ja paskan nielemiseltä.
PYÖRII! TÄÄ ON KUTSU SULLE! | |
Ihan hyvää pohdintaa!
Pitää muistaa, että tämä on erittäin kovasti kilpailtu laji...
Opinions are like assholes, everybody's got one. (Harry Callahan) |  McLeach
15.10.2010 09:53:30 (muokattu 15.10.2010 09:59:40) | |
|
kaikki sitä taitaa olla nykyään enemmän tai vähemmän nobodyja jos ei ole aktiivisesti radiosoitossa yms. Täällä päin näyttää ainaskin olevan aika sattumankauppaa kuka vetää isot yleisöt ja kuka ei... Pitää tosiaan myös muistaa että varsinkin rankemmasta musiikista on jo niin paljon "ylitarjontaa" että käy melkeen pubin pitäjiä sääliksi kun tulee parikymmentä eri keikkapyyntöä illassa pariltakymmeneltä noin päällepäin samankuuloselta ja samannäkoiseltä poppoolta. Eli mun merkityksetön neuvo on että yrittää erottua muista kaikin mahdollisin keinoin ja tyrkyttää itseään joka suuntaan niin paljon kun mahdollista, kunnes lyö läpi. | McLeach
15.10.2010 09:57:02 (muokattu 15.10.2010 09:58:46) | |
|
oho meinas tulla uudestaan ;) | |
Onneksi ei tullut kuitenkaan :-)
Turhauttaa välillä, mutta näin harrastuspohjallahan on ihan sama meneekö rahat golf:iin, kaljaan, gurulle,.. ?
Tiilet ja Muurit - Sanat ja Lauseet. | |
villeyk: Mutta niin ihmiset, turhauttaako koskaan?
Ei turhauta, kunhan musiikki on tarpeeksi hyvää. Silloin on aivan sama, vaikka soittaisi seinille...ja harvemmin siinä tapauksessa jää ilman yleisöä. |  ubik
15.10.2010 21:02:09 | |
|
Aina joutuu keikoista jotain maksamaa, suomessa vieläpä suht pieniä summia, esim. englannissa on ihan yleinen käytäntö että pienempi bändi maksaa pääesiintyjälle korvauksen jotta pääse kiertueelle lämppäriksi, tämän päälle sit tietenki matkat + majoitus yms. et aika pientä kustannusta on jos joutuu lippu riskillä vetämään.
Tottakai se turhauttaa mutta näin se vaan nykyään on. Tuntuu jotenki oudolta ku tuolla turuilla ja toreilla tulee vastaan näitä vast ikään aloittaneita maailman valloittajia jotka jaksaa nillittää jos ei kulujen jälkeen tuukkaan muuta korvausta. Sehän o ihan pääsinlihaa jos vaikka matkaa keikka paikalle on 300 km ni matkakulut korvataan (tosin ei aina sitäkään) ja ruokailu on toinen juttu mikä kuuluu asiaan, useimmiten myös "ruokajuomat" majoitus pyritään järjestämään jos mahd. ja jos ei ni ainakin jonkun näkösellä alennus prosentilla sitte paikkaliseen motelliin.
En sit tiiä et onko nykyään jotenki kermasempaa porukkaa vai mitä mutta kyllä se 90-luvulla oli aika selviö et jos halus eurooppaan keikalle ni hommattiin oma paku jolla sinne ajettiin ja jossa asuttiin jos ei keikkapaikalle saanut jäädä yöksi. Ja suomi on sentään pieni maa, esim. amerikoissa saattaa nuo kuluja vastaan keikka reissut venähtää useamman kuukauden mittaisiksi.
JA KYLLÄ, se turhauttaa esim. At The Drive-In hajosi tuohon keikka bussissa istumiseen, samoten ku moni muu. Mutta tää onki kutsumus hommaa johon laitetaan sielu ja elämä ja todennäkösesti suurin osa rahoistakin, mutta yleensä siitä saa paljon rahaa arvokkaampaa nimittäin elämän kokemusta ja muuta vastaavaa kaunokielistä. | |
Mä haluan muistuttaa teitä nuorempia, että kyseessä on harrastus, eikä missän muussakaan harastuksessa joku muu maksa teidän treenejä... ja silti välineet on kustannettava itse.
Oletuksena voi olla, että jossain vaiheessa joku voi maksaa jotain ("keikkaliksaa"), mutta tämä ei ole mitenkään itsestään selvää. Kaikki ei pääse edes tähän asti. Jos ja kun homma jatkuu, on valmistauduttava tekemään uhrauksia - rahallisia ja ajallisia... toisilla se johtaa eteenpäin, läheskään kaikilla ei.. raaka homma - jossain vaiheessa kannattaa ajatella itsekseen, että olenko oikeassa lajissa ollenkaan...
Opinions are like assholes, everybody's got one. (Harry Callahan) | |
Tämän olen kirjoittanut monesti ennenkin: katselkaa osa keikkoja jonnekin pienempien kylien baareihin. Niistä saa jonkun verran liksaa, jos itseltä laskuttaminen onnistuu tai jos suostuvat matkalaskun ottamaan. Näillä rahoilla voi sitten kattaa kuluja niistä reissuista, jotka eivät itseään maksa takaisin ihan kokonaan. Ja välillä nämä pikkupaikat yllättävät meiningillään erittäin positiivisesti. Tietysti, baareissa, joissa kansan syvät rivit käyvät, täytyy setin olla hieman mainsteamimpaa kuin jossain oikeassa rokkiluolassa.
Saapiko lähettää terveisiä? | |
Bonham: Mä haluan muistuttaa teitä nuorempia, että kyseessä on harrastus, eikä missän muussakaan harastuksessa joku muu maksa teidän treenejä... ja silti välineet on kustannettava itse.
Oletuksena voi olla, että jossain vaiheessa joku voi maksaa jotain ("keikkaliksaa"), mutta tämä ei ole mitenkään itsestään selvää. Kaikki ei pääse edes tähän asti. Jos ja kun homma jatkuu, on valmistauduttava tekemään uhrauksia - rahallisia ja ajallisia... toisilla se johtaa eteenpäin, läheskään kaikilla ei.. raaka homma - jossain vaiheessa kannattaa ajatella itsekseen, että olenko oikeassa lajissa ollenkaan...
Plussat tästä. Jossain vaiheessa voi myös ajatella, ettei homman edes tarvitse edetä mihinkään. Kivahan siellä mutadivareissa on pelata, niin miksi ei vois mutadivareissa soittaminenkin olla hauskaa? | |
Jos suostuisi soittamaan kovereita, voisi päästä liksoille!
You can play any note on any chord. If it sounds "right", then it is (Mark Levine) | |
Jos ei vuorotyöt ja perhe veis aikaa niin ois kyl magee soitella jotain coverkeikkoja, siis omia suosikkeja niinku Zen Cafen "herra heroiini" ja mattia ja teppoa rockimmin ja ressu redfordin "Kuusi kuuta ja Saturnuksen renkaat" ja sitten vielä jotain sepulturaa ja paramorea joukkoon. Kaikki siis samalla keikalla:-D | |
It's about who you know and who you blow.
YYYYYEEEEEEEAAAAAAHHHHHHHH ja tupla-aurinkolasit |  Juhani
17.10.2010 14:53:02 (muokattu 17.10.2010 15:06:04) | |
|
Bonham: Mä haluan muistuttaa teitä nuorempia, että kyseessä on harrastus, eikä missän muussakaan harastuksessa joku muu maksa teidän treenejä... ja silti välineet on kustannettava itse.
Oletuksena voi olla, että jossain vaiheessa joku voi maksaa jotain ("keikkaliksaa"), mutta tämä ei ole mitenkään itsestään selvää. Kaikki ei pääse edes tähän asti. Jos ja kun homma jatkuu, on valmistauduttava tekemään uhrauksia - rahallisia ja ajallisia... toisilla se johtaa eteenpäin, läheskään kaikilla ei.. raaka homma - jossain vaiheessa kannattaa ajatella itsekseen, että olenko oikeassa lajissa ollenkaan...
Tosiaan kyseessä lienee harrastus niin kauan kunnes on oikeasti kysyntää ja homma muuttuu ammattimaiseksi. Ei itse pysty enää hoitamaan kaikkia asioita ja pystyy jopa elättämään itsensä musiikilla.
Musta mitä enemmän pitää siitä harrastuksestaan ja yleensäkin omasta musiikistaan - sen parempi. Sen sijaan mitä huolestuneempi on kuinka monta ihmistä kuuntelee sitä omaa musiikkia - niin sen vaikeammaksi touhu varmasti menee ja alkaa uuvuttaa. Se alkaa tuntua turhalta koska tarve ei koskaan osu maaliin, kun se on muista ihmisistä riippuvainen eli ostavatko muut sitä musiikkia, kuuntelevatko muut sitä musiikkia "vapaaehtoisesti". Kun näin ei käy on tulos sitten yhtä kuin nolla?
Tavallaan voisi verrata terveeseen itsetuntoon, jossa ei anna liikaa painoarvoa sille mitä muut ajattelevat, vaan on tyytyväinen itseensä sellaisena kuin on. En tarkoita että pitäisi tehdä jossain luolassa yksin musiikkia riippumatta kaikista muista musiikintekijöistä, vaan tehdä musiikkia josta pitää ja itse arvostaa. Se voi jopa näkyä ulos. Maailman muut tekijät antavat ennemminkin intoa siihen mitä kaikkea voi tehdä.
Ostavalla yleisöllä, ihmisillä on kuitenkin kaikilla musiikkimaku jonka he itse valitsevat mieltymystensä mukaan. Kyse on aika pitkälti tunteesta jota ihmiset hakevat sitä musiikkia kuullessaan, eikä tunnetta oikein voi tekemällä väkisin tehdä.
Tässä on hyvä pätkä kun Tricky käy vanhan koulunsa musiikkinopettajan luona ja kävelee ulos luokasta samantien.
http://www.youtube.com/watch?v=u-DkyYhu56U
Lähtee tuosta: 4:00 minuutin kohdalta. "It's not their music.."
Urheilussa voittaa jokin joukkue, mutta musiikissa ei ole selkeää maalia jonka tekemällä on ison ihmismassan "ihailtavana". Se tuntuu nimittäin olevan motivaatio monelle, seistä siellä lavalla kun tuhannet ihmiset laulavat omia kappaleita. Mutta se voi myös muodostua rasitteeksi ja paineeksi.
Omalta kohdaltani vastaus kysymykseen "Turhauttaako?" on "Ei, onneksi". Ekan EP:n julkaisin bändini kanssa kesällä 1999 enkä ole edelleenkään "menestynyt" kuluneen kymmenen vuoden aikana, mutta hauskaa on ollut! Ja musiikinteko jatkuu, toivottavasti pitkään saa sitä vielä tehdä.
"You need to be yourself, you can't be no-one else, I'm feeling supersonic, give me gin and tonic, you can have it all but how much do you want it? You make me laugh, give me your autograph." | |
Täytyy pitää homma sen verran terveellä pohjalla, ettei se nyt ainakaan ala vituttamaan tai ahdistamaan.
Joskus huomasin sivusta, että saman bändin sisällä saattoi olla niin esiintymiskammoisia kavereita, että ehdoin tahdoin jarruttivat keikoille pääsyä. Toiset tahtoivat soittamaan, niin eihän siitä sitten mitään tullut... taisi vaan mennä useampi vuosi, että homma tajuttiin bändin sisällä...
Opinions are like assholes, everybody's got one. (Harry Callahan) | |
Oho, tulipa vastauksia!
Tuohon raha-asiaan nyt hirveästi tartuttiin. Ei se mua itseasiassa turhauta mitenkään paljon, kunhan tuli heitettyä tuohon yhtenä elementtinä. Ei me ikinä edes pyydetä keikasta rahaa, ei tulis edes mieleen :D Kyllä meikä sen nyt tajuaa, että tällä tasolla on kysyntä ja tarjonta eivät voisi olla kauempana toisiaan. Vielä kun meidänkin genrenä on raskaampi poljento, niin sitähän riittää.
Lähinnä etsin kohtalotovereita ja niitä muutamia löytyi :D
Kyllä meikä nauttii meidän musan soittamisesta valtavasti ja ne muutamat törkeän kovat keikat aina korvaavat ne ikävät ja turhauttavat. Itse ollaan tällä hetkellä siinä tilanteessa, että meidän rumpali on ollut kätensä kanssa ongelmissa ja ei olla päästy edes tekemään bändin kanssa mitään moneen kuukauteen, seuraavat keikatkin päästään soittamaan varmaan vasta ensi vuoden puolella jos ihmisten motivaatio pysyy.
Itse oon koittanut tässä miettiä jonkinlaista toimintasuunnitelmaa tulevaisuuden suhteen ja mietin ainakin sitä, että täysin turhien (=niiden turhauttavimpien!) keikkojen soittamisen voisi jättää vähemmälle. Eli mieluummin vetää sen kaksi keikkaa vuodessa hyvien bändien kera hyvissä puitteissa kun 20 keikkaa jossain Taka-Hikiän pizzerian nurkassa.
-Ville | |
villeyk: . Eli mieluummin vetää sen kaksi keikkaa vuodessa hyvien bändien kera hyvissä puitteissa kun 20 keikkaa jossain Taka-Hikiän pizzerian nurkassa.
-Ville
Mä olin viimeeksi en tosin Taka-Hikiällä mutta Hakunilassa ihan vastaavassa paikassa ja se oli ihan hauska!
Musta keikasta kuin keikasta voi saada mielenkiintoisen haasteellisen!
(Tosin me saatiin kyllä vähän liksaakin)
You can play any note on any chord. If it sounds "right", then it is (Mark Levine) | |
Kyllä, turhauttaa.
Bändi on levällään kuin lesken v***u eikä mitään selkeää toimintasuunnitelmaa ole. Levyn tekemisestä on puhuttu mutta kun elokuun lopulla ennen edellistä keikkaa treenattiin niin sen jälkeen on hädin tuskin nähty toisiamme. Ja pirujako se levyn tekeminenkään hyödyttäisi kun puuttuu ne kuuluisat kontaktit ja sitä kautta ne kuuluisat keikat. No, olispahan joku reliikki hyllyssä itellä.
"On tietysti monta tapaa huvitella mutta eihän vanhaa kunnon känniä voita mikään muu kuin krapula." - Petri Walli || http://felisdomesticus.org | |
viksa: puuttuu ne kuuluisat kontaktit ja sitä kautta ne kuuluisat keikat.
Kukaanko ei oo tullut kotoa hakemaan keikalle? Kyllä maailma on karu.
Saapiko lähettää terveisiä? | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
