Kitarat: kitarakamat ›

fox: Olikos tuollanen?
http://cgi.ebay.com/ws/eBayISAPI.dll?ViewItem&item=180548723478
 
TS-10 oli hra Vaughanin käyttämä tuupi-huutaja.
 
Maksa poksahti, haima rupes vinkumaan ja munuaiset vaihtoivat juuri paikkojaan kun tajusin hintapyynnön... :E *köh*vitmitpask*köh*

No niin... Lupasin höpöttää lisää niin höpötelläänpäs sitten.
 
Aloitetaanpa Hendrixistä:
 
Eli hänen saundin perustat. Väärinpäin käännetty strato Eb:ssä, Vox Wah, Octavia, Fuzz-face, Uni-Vibe ja Marshall täysillä sadan watin tulivoimalla. Ensnnäkin Hendrixin stratossa oli 10:t tai 9:t kielinä, joka on pirullisen köykäinen soittaa ja väärinpäin käännetty lapa toi erillaisen tatsin. Hänen oikea käsi soitti kuitenkin hellästi eikä voimalla ja raivolla. Mm. tässä näkee selvästi "kiltin" kitaratatsin:
http://www.youtube.com/watch?v=JIIqkp8bpVI
Fuzz oli lähes kokoajan päällä, jolloin hän sääsi särön määrää kitaran volumenamiskalla. Ensimmäisellä levyllään hänellä oli käytössä Germanium-transistoreilla varustettu Fuzz ja myöhemmin Silicon-transistoreilla varustetut. Germanium-trankuista tulee "karvaisempi" ja tummempi saundi kuin siliconi-fuzzeista, joista tulee myös enemmän säröä. Hän käytti myös Roger Mayerin modaamia fuzzfaceja. Marshallin perussaundi on erittäin tasapainoinen. Muhkea alapää ja napakat middlet ja treblet. Jo sellaisenaan se saundi sopii hyvin Hendrixiin, mutta fuzz muuntaa saundia hieman joko kirkkaammaksi tai tummemmaksi. Ja Marshallin 4x12-kaappi toi muhkeutta vieläkin lisää.
 
Ja SRV:
 
Hän yrittikin saada Hendrixin saundia, ja saikin sen, mutta aivan erillaisilla kamoilla. Hänellä oli strato Eb:ssä ja äärimmäisen paksut kielet (13-60 !!! Tosin b-, g- ja d-kielet eivät olleet niin paksuja) ja raju tatsi esim:
http://www.youtube.com/watch?v=OEJh2FFUUoU
Pedaalit olivat simppelit Vox wah, uran lopussa fuzzface ja octavia (esim. yllä olevassa vedossa) ja tubescreamer boostaamassa jo ruvella olevaa vahvaria (alussa ts808, ts9 ja lopussa ts10). Vahvarina oli usein vintage-fenkku. Joko Bassman, Super Reverb (4x10-tuumaisilla kajareilla) tai Vibroverb (1x15-kajarilla) + Vibratone-leslie. Näistä tuli muhkea alapää ja selkeä toisto. Fenderissä on vähän middleä ja middlekuoppaa voi täydentää tubescreamerilla. Toki hänellä oli Marshalleja ja Dumbleja, mutta se perus SRV-saundi syntyy noilla.
 
Miten lähestyä saundia:
 
Sinulla täytyy olla Stratocaster. Laita astetta paksummat kielet mitkä sinulla nyt on käytössä ja viritä kitara Eb-vireeseen, joka tuo muhkeutta saundiin (esim. 10-46 11-49:iin). Myös vintagehenkiset mikit (texas special tai 69-setti yms.) Osta tubescreamer esim. TS-9, Fuzzface-johdannainen (Dunlop, Foxrox, Roger Mayer yms.) ja Marshall Super Lead-apinoija (Lovepedal yms.) tai EQ-pedaali, jolla saat muutettua saundia niin paljon kuin tykkäät. Bossin bluesdriver BD-2 on myös niin mainio spedu että jokaisella blyys-äijällä pitää olla sellainen. Vahvistinpuoli on OK, koska vahvarisi on vintagehenkinen peli. Suosittelen lisäämään bassoa niin paljon kunnes löytyy mutaisen basson raja, vähän middleä (blackface-fenkkujen ominais-saundia) ja tarpeeksi trbleä. Eikös tuo ole niin kuin Bassman? Eli isot kajarit tai kaapit tuovat saundiin parempaa bassotoistoa ja selkeämpää saundia. Jos vahvarin saundi ei miellytä kehotan siitymään Marshall-zonelle, jossa voit metsästää niitä vintagehenkisiä jyriä (1959x, 1987x yms.) tai Vintage Modernia joka on erittäin kätevä vahvari, tai Vintage-fender maisemiin joissa voit etsiä käsiin vaikka deluxe- tai super reverbin. Mielestäni Marshallin muheva saundi on rock ja Fender vähemmän rock. SRV sai Fenkun ärjymään boosteilla ja agressiivisella soittotatsillaan ja Hendrix hillitsi Marshallia vähemmän agressiivisella tatsillaan. Jotta saisi sen autenttisen saundin pitää putkarien pääteaste herätä, jolloin kuvaan astuu keinokuormat, jos ei koko aika halua soittaa korvat särkevillä volyymeillä.
 
Sitten on tällainen Philip Sayce joka on yhdistänyt SRV:n raivokkaan tyylin Hendrixin kamoihin. Hänellä on kyllä käytössä myös tubescreamer ja klon Centaur, mutta eniten on fuzz ja Marshall. Kamoista löytyy myös Super Reverb. Tällaista se on:
http://www.youtube.com/watch?v=oA9aKCBL4WA
http://www.youtube.com/watch?v=eYi2ozI4Qls&feature=related
http://www.youtube.com/watch?v=oLo6Ftt8l4A&feature=related
 
Kylläpä höpötin... Tällaisiin tuloksiin olen itse päässyt, mutta kertokaa ihmeessä omia mielipiteitänne.

Crossfire96: Itseasiassa hra Vaughan käytti alku-urallaan ts-808:a (esim Montreux 1982), ts9:ä vuosina 83-89 ja ts10:ä vuosina 89-90. Ja usein näitä tyybskriimereitä oli kaksi peräkkäin antamassa muutaman säröasteen.
 
kaksi kertaa näin ja toisella kerralla ts-9 ja toisella ts-10.
mutta vain yksi ts kerrallaan.

aristoteles666: kaksi kertaa näin ja toisella kerralla ts-9 ja toisella ts-10.
mutta vain yksi ts kerrallaan.
 
Onnekas... No taas yksi SeVeRi-myytti murrettuna.
 
E: Mursin myytin murron ;)

Mul oli utellä toi blues deville kymmenisen vuotta. Putkispedut toimii loistavasti ton tyyppisiin soundeihin siinä. Kokeile vaikka Matchlessin Hot Boxia jos saat käsiis pienellä etsinnällä. mesan v-twin etuasteella saat kans ihmeitä aikaan ton styrkkarin kanssa, mutta sillon tarviit pientä päätesäröä jo ja ymmärsin että halusit nimenomaan hiljasella volallakin onnistua. Joten Matchless tai sen tyyppinen on mahtava tohon.

Crossfire96: Kyllä oli kaksi. Ainakin studiossa In Step levyllä. Albumin työstössä mukana ollut Jim Gaines on ainakin näin kertonut. Guitar World Presents Stevie Ray Vaughan-kirjasta tämä tieto. Paljon haastatteluja yms.
 
say what? biisissä sillä oli omien sanojen mukaan kaksi wahia, mitä in stepillä on, ei edes kiinnosta koska se on surkein stevien levy, kannattaa keskittyä kahteen ensimmäiseen.
 
ja livenä kuitenkin yksi.

aristoteles666: say what? biisissä sillä oli omien sanojen mukaan kaksi wahia, mitä in stepillä on,
 
Näin on.
 
ei edes kiinnosta koska se on surkein stevien levy, kannattaa keskittyä kahteen ensimmäiseen.
 
Minun mielestä levy ei ole ollenkaan huono, mutta turha makuasioista on kiistellä.
 
ja livenä kuitenkin yksi.
 
Saattoi olla.

Kiitokset kaikille, olette antanut tälle ukkelille paljon pureksittavaa. Taidan tässä ennen joulua vielä keritä käymään musafasulla, musamaailmassa ja mitä niitä onkaan. Vähän testailemassa.
 
En tietenkään yritä hakea mitään autenttista srv-saundia, koska en ole srv. En edes varjo siitä enkä riittävän arvollinen edes puhumaan tuosta kitarismin jumalasta. Ihan ikiomaa saundia tässä koitan loihtia. Suunta on vaan siellä r&b, jazz, blues, rock, etc meinigissä. Kitaran soinnin koko kirjo kelpaa, mutta sille raskaimmalle heavygainille on hiukan vähemmän kysyntää. Aattelin, että otan vanhuuden projektiksi vielä opetella uusia juttuja. Miksei jossakin vaiheessa voisi reenata tilutteluakin, mutta siihen ei oikein ole löytynyt vielä motivaatiota.