Rock, pop, alternative ›

JET: Rutles on ihan paska, ei muuten voita Beatlesia, jota se kopioi!!!
 
Onko Beatlesilla muuten mitään ns. läpisävellettyä kappaletta?
 
No voi sentään. Pitäiskö kuitenkin ymmärtää että kyseessä on parodia ja hyvä sellainen, soppaa hämmentämässä mm Monty Python miehiä. Tiedoksi vaan jos et tiennyt.

JET: Rutles on ihan paska, ei muuten voita Beatlesia, jota se kopioi!!!
 
Onko Beatlesilla muuten mitään ns. läpisävellettyä kappaletta?
 
Revolution 9? Hehheh..
 
Tai sit You Know My Name (Look Up The Number)!

BigPapa: No voi sentään. Pitäiskö kuitenkin ymmärtää että kyseessä on parodia ja hyvä sellainen, soppaa hämmentämässä mm Monty Python miehiä. Tiedoksi vaan jos et tiennyt.
 
Mikä parodia, mitä vittuu se tarkottaa ? Ihan paska bändi ku vaan matkii Beatlesii, ei Rutlesil oo mitään omaa, nimikin on ihan samanlainen!
 
Ilmeisesti veitsenterävä huumorini on aivan liika BigPapalle. ;)

JET: Mikä parodia, mitä vittuu se tarkottaa ? Ihan paska bändi ku vaan matkii Beatlesii, ei Rutlesil oo mitään omaa, nimikin on ihan samanlainen!
 
Ilmeisesti veitsenterävä huumorini on aivan liika BigPapalle. ;)
 
Jaa tää oli näitä, mnojoo...huonohan se kun matkii, oikein huono.....säveltäis joskus jotain omaakin nii....tähän joku sarkasmi hymiö. Huumori veitsenterällä on webissä monasti aiheuttanut sekaannuksia.

Jokapaikanapina:
Tai sit You Know My Name (Look Up The Number)!
 
Jos olisi todellinen diehard-fani, voisi ilmoittaa tuon biisin piitlesuosikikseen.

glx405: Jos olisi todellinen diehard-fani, voisi ilmoittaa tuon biisin piitlesuosikikseen.
 
Good Evening and welcome to Slaggers! Ringo heittää komean örinäsoolon ja Brian Jones soittaa fonia. Kyllä se on hieno kappale, olen ihastellut etenkin sitä introa, ensimmäistä kymmentä sekuntia.

velipesonen: Good Evening and welcome to Slaggers! Ringo heittää komean örinäsoolon ja Brian Jones soittaa fonia. Kyllä se on hieno kappale, olen ihastellut etenkin sitä introa, ensimmäistä kymmentä sekuntia.
 
Jos Mark Lewisohnia on uskominen -ja miksi emme häntä uskoisi näin viikonloppua vasten- käytettiin tämänkin klassikon puurtamiseen useita päiviä. Biisi on kai pääosin John läpisäveltämä, joten luulisi biisin kahjouden tulevan Lenkan rakkaudesta kahjohuumoriin.

glx405: Biisi on kai pääosin John läpisäveltämä, joten luulisi biisin kahjouden tulevan Lenkan rakkaudesta kahjohuumoriin.
 
Se on yksi parhaista pöljäilybiiseistä, koska sen rakenne on uniikki eikä niinkään parodinen. Se on oikeasti kummallinen ja täynnä mielenkiintoisia huolellisesti tehtyjä yksityiskohtia. Se intron merkillinen kaiku lienee äänitysvaiheessa tehty, mietitty juttu. Komiikassa on kyse ajoituksesta ja siinä kyllä You Know My Name onnistuu mainiosti.

velipesonen: Se on yksi parhaista pöljäilybiiseistä, koska sen rakenne on uniikki eikä niinkään parodinen. Se on oikeasti kummallinen ja täynnä mielenkiintoisia huolellisesti tehtyjä yksityiskohtia. Se intron merkillinen kaiku lienee äänitysvaiheessa tehty, mietitty juttu. Komiikassa on kyse ajoituksesta ja siinä kyllä You Know My Name onnistuu mainiosti.
 
Ja se on tehty 1967, kun pojillamme oli luovuus lievästi sanoen kukkivassa vaiheessa.

jra: Onkos mielestänne What Goes On'in pääkitara, eli se joka kamppailee Ringon vokaalien kanssa kuulijan huomiosta (stereoversiossa oikeassa kanavassa) soitettu humalassa vai onko se 20 vuotta edellä aikaansa (Ribot-koulukunta)?
 
Minä oon aina tykännyt siitä kitarasta nimenomaan. Mutta enpä ole tuolta kannalta sitä ajatellut. Josko George olisikin ollut hyvä kitaristi Tom Waitsille.

glx405: Ja se on tehty 1967, kun pojillamme oli luovuus lievästi sanoen kukkivassa vaiheessa.
 
Se on kai sitä kukkaisvaltaa. Silloin niillä myös paukkui vähän yli, esmes It's All Too Muchin soundi ei ole minusta enää mitenkään hyvä tai mielenkiintoinen ja soitto siinä on tylsää. Missähän diapameissa sekin on vedetty.

velipesonen: Se on kai sitä kukkaisvaltaa. Silloin niillä myös paukkui vähän yli, esmes It's All Too Muchin soundi ei ole minusta enää mitenkään hyvä tai mielenkiintoinen ja soitto siinä on tylsää. Missähän diapameissa sekin on vedetty.
 
No eipä ole biisissäkään paljon hurraamista. Ei ole Yellow Submarine paljon levylautasella pyörinyt; se elokuvamusaversio siis. Se cd:nä ilmestynyt versio enemmänkin.
 
Josko poikamme Brian Joneksen lisäksi ovat nauttineet muutakin kuin klo viiden teen You know my namea ährätessään. Ehkä pari kuppia kahvia.

jra: Onkos mielestänne What Goes On'in pääkitara, eli se joka kamppailee Ringon vokaalien kanssa kuulijan huomiosta (stereoversiossa oikeassa kanavassa) soitettu humalassa vai onko se 20 vuotta edellä aikaansa (Ribot-koulukunta)?
 
Se on sitä Georgen rockabillyosastoa, Lennon on kai siinä viimeisessä E-duurisoinnussa epiksessä, arvaan soittavan 12. nauhalta barreella niin vire vähän kanttaa. Kyllä minä sanoisin että Ribotia se mielummin on kuin kännin piikkiin, kitara kuulostaa veltolla tavalla vähän pelottavalta, mikä huipentuu Revolutionin sinkkuversiolla fuzzin läpi.
 
Helpin kakkospuolen avaava cover Act Naturally on samasta kotoisin mutta siinä Georgella on muutama mykähkö kosketus, What Goes On lienee huolellisemmin työstetty ja siinä velttoilu muuttuu taiteeksi. Myös se ilmeisesti Lennonin (?) kitarasta kuuluva dempattu murtosointukurnutus toimii hemmetin hyvin niiden puolihapuilevien Carl Perkins -juttujen kanssa.

glx405: No eipä ole biisissäkään paljon hurraamista. Ei ole Yellow Submarine paljon levylautasella pyörinyt; se elokuvamusaversio siis. Se cd:nä ilmestynyt versio enemmänkin.
 
Josko poikamme Brian Joneksen lisäksi ovat nauttineet muutakin kuin klo viiden teen You know my namea ährätessään. Ehkä pari kuppia kahvia.
 
Olisiko ollut kuumaa teetä ja kovaa kahvia vai päin vastoin. It's All Too Much itse asiassa kuulostaa vähän poskelleen menneeltä äänittäjien soundikokeilulta, että päästellään nyt täysiä ja kokeillaan mitä kamoista lähtee. Only a Northern Song ei ole paljon paremmin skulattu mutta siinä on se soundi enemmän älyssään näin meikäläisen korvassa.

velipesonen:
Helpin kakkospuolen avaava cover Act Naturally on samasta kotoisin mutta siinä Georgella on muutama mykähkö kosketus, What Goes On lienee huolellisemmin työstetty ja siinä velttoilu muuttuu taiteeksi. Myös se ilmeisesti Lennonin (?) kitarasta kuuluva dempattu murtosointukurnutus toimii hemmetin hyvin niiden puolihapuilevien Carl Perkins -juttujen kanssa.
 
Rubberilla kitarointi on ihan toista maata kuin Helpilla. Drive my car -biisikin vedetään jo aika hevanderiattityydilla. Koko levyn ilmasto on paljon synkempi kuin Helpin popmaalailu. If I needed someone Byrds-tingeltangelia.

glx405: Rubberilla kitarointi on ihan toista maata kuin Helpilla. Drive my car -biisikin vedetään jo aika hevanderiattityydilla. Koko levyn ilmasto on paljon synkempi kuin Helpin popmaalailu. If I needed someone Byrds-tingeltangelia.
 
Itte asiassa joo, esimerkiksi tuo Macca-raita You Won't See Me on popralliksi omituisen synkkä tapaus. Taustalaulukin on la-la-laa ja koko piisi nojaa Motown-hittikaavaan, mutta silti. Se on tämä tilapäisesti korotettu d joka luo lyydistä vaikutelmaa, yhtäaikasesti synkeä ja avoin, vähän kuin jokin Chiricon maalaus. Sama syksy pätee koko levyyn.

velipesonen: Se on sitä Georgen rockabillyosastoa, Lennon on kai siinä viimeisessä E-duurisoinnussa epiksessä, arvaan soittavan 12. nauhalta barreella niin vire vähän kanttaa. Kyllä minä sanoisin että Ribotia se mielummin on kuin kännin piikkiin, kitara kuulostaa veltolla tavalla vähän pelottavalta, mikä huipentuu Revolutionin sinkkuversiolla fuzzin läpi.
 
Yleensä mulla Ringon laulamissa biiseissä huomio kohdistuu ylitulkintaa vältteleviin vokaaleihin, ja soittopuoli jää taka-alalle. What Goes On'ia kuunnellessa Georgen kitara ottaa vähintäänkin oman tilansa. Kännin piikkiin en ehkä sitten itsekään laittaisi, koska tyyli on jotenkin ehyt siinä karussa luonnosmaisessa horjuvuudessaan. Esteettisesti edellä aikaansa, kuten moni muukin soittosuoritus tuon ajan Beatles-tuotannossa, ehkä Something Elsen, Village Greenin ja Arthurin aikainen Dave Davies on vällillä samoilla apajilla, mutta yllättäen hieman sliipatummalla otteella ja timmimmällä taimilla kuin George tässä.

velipesonen: Itte asiassa joo, esimerkiksi tuo Macca-raita You Won't See Me on popralliksi omituisen synkkä tapaus. Taustalaulukin on la-la-laa ja koko piisi nojaa Motown-hittikaavaan, mutta silti. Se on tämä tilapäisesti korotettu d joka luo lyydistä vaikutelmaa, yhtäaikasesti synkeä ja avoin, vähän kuin jokin Chiricon maalaus. Sama syksy pätee koko levyyn.
 
Bändin asennemuutos kuuluu selvästi....Rubber Soulilla alkoi bändin boheemikausi,jolloin ei enää mietitty niinkään sitä,miten tehtäisiin kaikkia mielyttäviä positiivisia poplauluja,vaan alettiin tehdä sellaisia biisejä kun huvitti....Jopa lievällä "Jollette pidä tästä,ei voi mitään"asenteella (joka kulminoituu mielestäni muutamaa vuotta myöhemmin Helter Skelterin tapaisiin biiseihin ) Bob Dylanilla ja huumeilla on varmasti osuutensa tähän,muunmuassa....

Ringon laulusta kun on puhetta ollu, ni Octopus's Garden Anthology 3:lla on ihan tajuttoman hauska. Ringo laittaa vahan paikallisemmalla murteella sanojaa tulemaan. Jos oisin naispuolinen niin varmaan sanoisoin awww