Rock, pop, alternative ›

BigPapa: http://www.youtube.com/watch?v=-eEDVGyVFnQ
 
Mukavaa ku Rintanen uskaltaa vetää täysillä, ihan niinku Alppu aikoinaan.
 
Kiitos linkeistä.

Jumalauta Orma on tyylikäs jätkä-oon hetero.
Onkos tuo joku Vox-kitara sillä käytössä?

kiriminni: Jumalauta Orma on tyylikäs jätkä-oon hetero.
Onkos tuo joku Vox-kitara sillä käytössä?
 
Eikös se oo ihan Suomalaisten soitinseppien tekemä kustomi?

Olenko yksin mielipiteeni kanssa siitä, että Albertin taidot jäivät usein todella heikon tuotannon jalkoihin? Esim. kun kuuntelee Hurriganesin levyjä, niin ensimmäisenä sieltä paistaa läpi Remun "haparoiva" soitto ja muutenkin halpa tuotanto. Huom. kommenttini ei ole mikään provo, vaan kuuntelen Hurriganesia "ei-fanin" korvin. Mulle Hurriganes ei ole koskaan ollut mikään maailman tärkein bändi, mutta ymmärrän hyvin sen arvon suomalaisen rock-historian sivuilla. Lisäksi en valitettavasti ehtinyt nähdä Alppua koskaan livenä, joten kaikki perustuu vain levyihin ja livevideoihin.
 
Kun kuuntelee Alppua muilla levyillä, niin niissä eniten ottaa korvaan Pave Maijasen laulu. Pave vetää ihan ok amerikanenglannilla ja melodiat ovat hyviä. Silti laulun fiilis ja "blues" jäi valovuosien päähän siitä miten ameriikan blues-ukot hoitivat asiansa. Tämäkään ei ole mikään provo, vaan haluan tällä sanoa sen, että näiden tekijöiden vuoksi Alpun soitto on jäänyt huomaamatta itseltä ja voin sen myöntää ihan rehellisesti. En ole muutenkaan mikään blues-asiantuntija, mutta esim. Stevie Ray Vaughanin levyjen rinnalla Alpun levyjen tuotanto on todella heikkoa.
 
Mitä olen lukenut haastatteluja Järvisestä, niin käsittääkseni hänen todelliset taidot jäivät käyttämättä ja hyödyntämättä. Suomalaiset tuntevat hänet suurena kitarasankarina, mutta muu maailma jäi valloittamatta. Käsittääkseni häntä kosiskeltiin myös ulkomaille soittamaan kuuluisinkiin bändeihin, mutta jostain syystä hän ei sinne koskaan lähtenyt.
 
Tämmöisiä ajatuksia.

krautio:
Kun kuuntelee Alppua muilla levyillä, niin niissä eniten ottaa korvaan Pave Maijasen laulu. Pave vetää ihan ok amerikanenglannilla ja melodiat ovat hyviä. Silti laulun fiilis ja "blues" jäi valovuosien päähän siitä miten ameriikan blues-ukot hoitivat asiansa. Tämäkään ei ole mikään provo, vaan haluan tällä sanoa sen, että näiden tekijöiden vuoksi Alpun soitto on jäänyt huomaamatta itseltä ja voin sen myöntää ihan rehellisesti. En ole muutenkaan mikään blues-asiantuntija, mutta esim. Stevie Ray Vaughanin levyjen rinnalla Alpun levyjen tuotanto on todella heikkoa.
 
Maijasen ja Albertin blues taisi olla lähtökohdiltaan enemmän siinä 60-luvun brittibluesissa ja sen jälkeläisissä (Bluesbreakars, Yardbirds, Cream jne.), jonka laulu- ja muukin soundi ovat aika erilaiset kuin Atlantin toisella puolella. Minkälaista Järvisen Hurriganesin ulkopuolinen tuotanto on noihin verrattuna? Varmasti ovat myös amerikan bluesinsa kuunnelleet joka sitten kuuluu ehkä tuossa Maijasen englannissa?
 
Itse en ole tutustunut niin tarkkaan Järvisen tuotantoon, että pysyisin tältä istumalta analysoimaan onko tuo yllä oleva totta, mutta tuollaisen käsityksen olen ainakin uran alkupuolen vaikuttista ja vaikuttajista saanut, kuuluisiko sitten levyjen tuotannossakin. Onhan tietysti totta että 70-luvulla suomalaisten levyjen soundi oli hyvällä ja huonolla tavalla kotikutoinen, ei vain Albertin levyillä.

Oliko Roadrunnerilla mielestäsi halpa tuotanto?
 
Kuuntelin just äsken kyseisen levyn läpi Spotifystä ja kuulosti ihan hyvältä. Omalaatuinen ja leveä soundi sekä hyvä boogie. Ei siinä mitään. Varmasti on asemansa ansainnut tuo levy.
 
Sen perään rupesin kuuntelemaan mm. Jailbirdiä. Pari biisiä ja ne riittivät mulle. Hirveätä kuraa. Huom. en ole mikään "Hurriganes-uskovainen", joten en lähde kumartelemaan ja kehumaan, vaikka mikä remu olisi ollut rumpujen takana. Boogie-rockissa ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta esim. Status Quo hoitaa asiansa 100 kertaa paremmin ja tyylikkäämmin kuin Hurriganes.
 
Harmi jos Alpun maailmanvalloitus jäi liiallisen nuottiöljyn kittaamiseen (eikä tainnut jäädä edes siihen.)

krautio: Harmi jos Alpun maailmanvalloitus jäi liiallisen nuottiöljyn kittaamiseen (eikä tainnut jäädä edes siihen.)
 
Eiköhän se raukka pilannut koko elämänsä noilla päihteillä. Että ei siinä paljoo maailmanvalloitukset jää harmittamaan. Oli sitten kuinka kuivilla tahansa 41-vuotiaana kuollessaan.

J.Hollström: Eiköhän se raukka pilannut koko elämänsä noilla päihteillä. Että ei siinä paljoo maailmanvalloitukset jää harmittamaan. Oli sitten kuinka kuivilla tahansa 41-vuotiaana kuollessaan.
 
Mjaa kyllä kai se jotain sai aikaan kun te täällä puhutte Pekan päihteiden käytöstä, moniko puhuu teitin vastaavasta, tai yleensäkään teitin elämästä mitään.

BigPapa: Mjaa kyllä kai se jotain sai aikaan kun te täällä puhutte Pekan päihteiden käytöstä, moniko puhuu teitin vastaavasta, tai yleensäkään teitin elämästä mitään.
 
Kato, Karhuherra heräs.

BigPapa: Mjaa kyllä kai se jotain sai aikaan kun te täällä puhutte Pekan päihteiden käytöstä, moniko puhuu teitin vastaavasta, tai yleensäkään teitin elämästä mitään.
 
Niin, keitä me ollaan sanomaan kuka on saanu aikaan jotain, riittävästi tai peräti ihan helvetisti. Mutta ihan paha olo tulee ku lukee Albert-elämäkertaa; Läheisillä ja duunikavereilla on täytyny olla todella vaikeeta katella sen suuruusluokan viinan- ja roinanvetämistä.

Se on helvetin surullista ja säälittävää, jos maailmanluokan kitaristin taidot jäivät maailmalta näkemättä henkilökohtaisen sekoilun vuoksi. Ei tässä ole mistään tietoisesta mustamaalaamisesta kyse.

Ne jotka vaan omaksuu nää päihdekuviot ei elämänkerran aiheeksi päädy. Toisaalta tuo kovien aineiden ja viinan totaalinen vetäminen tuntuu tässä tapauksessa äärimmäiseltä tuhlaukselta. Kyllä nuo kirjan kuvaukset ovat tuskallisen pysäyttäviä. Mutta jokainen elää oman elämänsä.
 
Tottakai mua kyrsii suunnattomasti, ettei Järvinen ole nyt kuuskymppinen valkoisen blueskitaran vanhempi valtiomies ja hengaile Claptonin, Pagen, B. B. Kingin ja kumppaneiden kanssa.
 
Mitä enemmän aikaa kuluu, niin sitä enemmän diggaan noista "huonosti" tuotetuista 70-luvun jutuista, kuten Hurriganesin single-biiseistä v. 73 - 74 ja Ride on-levystä. Kasari comeback jätti vähän kylmäksi, vaikka tuntui tietenkin hienolta että PJ sai vielä mahdollisuuden.
 
Kuunnelkaapa Kalevalan People No Names/Boogie Jungle-cd. Siinä sitä alituottamista piisaa myös hienon soiton lomassa...

Oon edelleen sitä mieltä että ne timantit on tossa:
 
1. Hurriganes: Blue Suede Shoes
 
2. Hurriganes: True Fine Mama
 
3. Hurriganes: Red River Rock
 
4. Hurriganes: Do You Wanna Dance
 
5. Jari Lampinen: Tanssikengät (Blue Suede Shoes)
 
6. Jari Lampinen: Maybelline

BigPapa: Oon edelleen sitä mieltä että ne timantit on tossa:
 
5. Jari Lampinen: Tanssikengät (Blue Suede Shoes)
 
6. Jari Lampinen: Maybelline
 
Onks noi Lampisen jutut julkaistu jossain CD:llä?

rheinone: Onks noi Lampisen jutut julkaistu jossain CD:llä?
 
Ei taida olla:
 
http://www.youtube.com/watch?v=aNWjKn794FQ

http://www.youtube.com/watch?v=rRMt6oTbmVM&feature=related
 
Minusta tämä on sävellyksenä todella hieno eli "Albert Järvinen Band: High (live 1989)". Tuohan olisi ihan valmis biisi jollekin amerikan-jampalle.

krautio: http://www.youtube.com/watch?v=rRMt6oTbmVM&feature=related
 
Minusta tämä on sävellyksenä todella hieno eli "Albert Järvinen Band: High (live 1989)". Tuohan olisi ihan valmis biisi jollekin amerikan-jampalle.
 
Royals: High
 
http://www.youtube.com/watch?v=J1JyRt2G4mA
 
Royals Everything's Allright:
 
http://www.youtube.com/watch?v=5lx6J_Xqd-U&feature=related
 
Royals: Out
 
http://www.youtube.com/watch?v=u_KcWS9ZD8I&feature=related

Juu, tiedän, että Royalsin biisi. Olen tuohon live-versioon vaan kovasti tykästynyt.
 
BigPapa: Royals:High
 
http://www.youtube.com/watch?v=J1JyRt2G4mA

krautio: Juu, tiedän, että Royalsin biisi. Olen tuohon live-versioon vaan kovasti tykästynyt.
 
Juu juu, kyllä toi levyversio on paree, mun mielestä. Pitää puhua asioista niiden oikeilla nimillä ettei mee sekaste.