Aihe: Elisabeth Cotten 1 2 | |
|---|---|
 jhurtti05.10.2010 09:09:36 | |
Riiski: Blind Lemon Jeffersonin "See that my grave is kept clean" ja Rev. Gary Davisin "Death don't have no mercy" tuli mollibiiseistä mieleen. "See that my grave is kept clean" on molli-pentatonisen ja duurin sekoitus, mikä on aika tavallista. "Death..." on selvä molli, joo. | |
| Silver Mica 05.10.2010 09:31:26 | |
Old Guitar: Kyllähän se rajoittaa ilmaisua, lauluntekijän kannalta, jos rajaa mollit pois, oli musatyyli mikä hyvänsä. Tuskinpa kyse on tietoisesta mollisointujen poisrajaamisesta tai välttämisestä. Pikemminkin he käyttivät juuri niitä käytössään olleita rakennusaineksia, jotka kokivat parhaiksi ja sopiviksi. | |
 Old Guitar06.10.2010 11:17:30 (muokattu 06.10.2010 11:18:17) | |
milahtee: Tuskinpa kyse on tietoisesta mollisointujen poisrajaamisesta tai välttämisestä. Pikemminkin he käyttivät juuri niitä käytössään olleita rakennusaineksia, jotka kokivat parhaiksi ja sopiviksi. En minäkään usko, että kyseessä olisi ollut tietoisesta valinnasta, vaan perimästä. Ihmettelenkin jo aikaisemmin tätä, että periytyikö tyyli orja-ajan kappaleista, kun orjat lauloivat duurissa lauluja kurjuudestaan hämätäkseen isäntiään ja siitä syntyi bluesinkin perinne laulaa etupäässä duurissa hyvin surullisiakin kappaleita. Omasta mielestäni se on suuri puute vanhemmilla blueslaulajilla ilmaista itseään etupäässä duurissa, sillä voimakkaamman efektin surullisuuden ja kaihon tulkintaan saa mielestäni mollissa. Joku puhui täällä siitä, että molli olisi liikaa alleviivaava, joten sen vuoksi ei käytetty molleja. Siihenkään en usko, että näin olisi tahallisesti jätetty mollit käyttämättä. Ota iisisti - loppu lähestyy... | |
| Silver Mica 07.10.2010 10:09:55 | |
Old Guitar: En minäkään usko, että kyseessä olisi ollut tietoisesta valinnasta, vaan perimästä. Ihmettelenkin jo aikaisemmin tätä, että periytyikö tyyli orja-ajan kappaleista, kun orjat lauloivat duurissa lauluja kurjuudestaan hämätäkseen isäntiään ja siitä syntyi bluesinkin perinne laulaa etupäässä duurissa hyvin surullisiakin kappaleita. Omasta mielestäni se on suuri puute vanhemmilla blueslaulajilla ilmaista itseään etupäässä duurissa, sillä voimakkaamman efektin surullisuuden ja kaihon tulkintaan saa mielestäni mollissa. Joku puhui täällä siitä, että molli olisi liikaa alleviivaava, joten sen vuoksi ei käytetty molleja. Siihenkään en usko, että näin olisi tahallisesti jätetty mollit käyttämättä. Bluesissa soinnutus menee usein duurissa, mutta melodia käyttää blues-skaalaa, jossa on mukana molliin viittaavia ääniä (blue notes). Tästä kai syntyy se mielenkiintoinen jännite biiseihin. Aikaisemmin "mollimiehenä" mainittu Skip James on mielestäni hyvä esimerkki. Hän käytti D-mollivirettä kitarassa, muttei käyttänyt d-sointuotteissa terssiä, minkä avulla pystyi luistelemaan duurin ja mollin välimaastossa. Wikipedia mainitsee, että siniset nuotit ovat todennäköisesti peräisin afrikkalaisista työlauluista. | |
‹ edellinen sivu | seuraava sivu › 1 2 | |
› Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (vaatii kirjautumisen)