Kitarat: kitarakamat ›

xPertsi: 85-86 hinnat lähteneet jo lapasesta, kasiseiskoja löytyy vielä kohtuuhinnoin.
 
t. xP
 
Jep. Joku fiksu aikanaan laskeskeli, että noissa -85-86 Customeissa on hinnannousu ollu suhteessa kovempaa ku LP Bursteissa. Tiedä ton todenperäisyydestä, mutta kyllähän tollastesta Vintage Yellow, linnullisesta -85 Customista sen 20000$ jo aika helposti saa maksaa.

elektra: Jeh kauniita ne on - tekis mieli täräyttää tarjous tuosta pantin Z-Grecosta vaikka niitähän toki saa kaupastakin. Joku ruttu vissiin tuossa bodyn alalaidassa?
 
Kävin katsomassa paikanpäällä noita todennäköisesti Antin soittopelejä. Veikkaan että jäävät huudoitta samasta syystä kun aiemminkin, kitaroista puuttuu paperit ja ne ovat kolhittuja. Gibson oli siisti.

Vesihiisi: Kävin katsomassa paikanpäällä noita todennäköisesti Antin soittopelejä. Veikkaan että jäävät huudoitta samasta syystä kun aiemminkin, kitaroista puuttuu paperit ja ne ovat kolhittuja. Gibson oli siisti.
 
kitarat kannattaa ostaa soitettaviksi, ei niillä papereilla ole mitään virkaa, hyvä on hyvä ja huono on huono, ei paperit sitä muuta.
niin ja soitettaessa voi tulla kolhuja, se kuuluu siihen juttuun, on aika gay puunata kitaraa.

aristoteles666: kitarat kannattaa ostaa soitettaviksi, ei niillä papereilla ole mitään virkaa, hyvä on hyvä ja huono on huono, ei paperit sitä muuta.
niin ja soitettaessa voi tulla kolhuja, se kuuluu siihen juttuun, on aika gay puunata kitaraa.
 
Toki. Homoilen vähän lisää. Threadin aihe oli keräily sijoitusmielessä. Joillekin arvokitaroiden omistajille nuo paperit voivat merkata jotain. Toki ymmärrän sen arvon minkä elämän jäljet ovat jättäneet vaikkapa tuohon tunkkaisen näköiseen Squieriisi. Se on sulle se juttu, enkä lähde sitä sen enempää analysoimaan. Mulle se juttu voisi olla hyväkuntoinen kitara asiallisilla dokumenteilla.

Vesihiisi: Kävin katsomassa paikanpäällä noita todennäköisesti Antin soittopelejä. Veikkaan että jäävät huudoitta samasta syystä kun aiemminkin, kitaroista puuttuu paperit ja ne ovat kolhittuja. Gibson oli siisti.
 
Olivatko kolhut pahojakin ja missä ne sijaitsivat?

Califfo: Olivatko kolhut pahojakin ja missä ne sijaitsivat?
 
Tere, tuolla aiheesta lisää: http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=15&t=194421
 
Grekossa oli lohkeamia siellä täällä, näkyvin tuossa kammen alla. Näkyy myös kuvissa. Zemaitista oli korjailtu kannen osalta, ilmeisesti pari noista helmiäispaloista oli irronnut. Nuo eivät sinänsä haitanneet, sinänsä suht siistejä ammattilaisen työkaluja. Naarmut jne. kuuluvat asiaan, onhan noilla veivattu. Boneyardia en katsonut sen tarkemmin, mutta se vaikutti parhaalta kunnoltaan. Mitään papereita ei noissa käsittääkseni ollut mukana.

Jos minulla olisi rahaa laitettavaksi keräilykitaroihin, niin hankkisinpa ainakin yhden Peavey T60:n ja seuraksi vaikkapa Washburnin parhaita 70-80-lukujen taitteesta eli Eagle, Falcon, A-20...
Ne vaan ovat kiehtovia kapineita, joita saa vielä nyt halvemmalla kuin tulevaisuudessa, uskon ma.

marlin: Jos minulla olisi rahaa laitettavaksi keräilykitaroihin, niin hankkisinpa ainakin yhden Peavey T60:n ja seuraksi vaikkapa Washburnin parhaita 70-80-lukujen taitteesta eli Eagle, Falcon, A-20...
Ne vaan ovat kiehtovia kapineita, joita saa vielä nyt halvemmalla kuin tulevaisuudessa, uskon ma.
 
Ihan oivallisia valintoja.. =) Tosiaan, Washburnin Wing-sarjan kalliimmat on jo nyt "kannattavia" ostoksia, mikä ettei myös muutkin Matsumoku-konsernin tuotteet, Aria Pro kakkoset, Vantaget nyt erityisesti. Hoshinon Ibanezit on jo huomattavan hinnoissaan, vallankin hyväkuntoiset 76-86 välillä tehdyt. Tuota ajanjaksohahan pidetään sellasena "Japan Vintage"-kultakautena. Ja mikä ettei, hyviä kitaroita yhtä kaikki.. Grecot, jos löytyy vaan, on myös "varteenotettavia" hankintoja.

fox: Ihan oivallisia valintoja.. =) Tosiaan, Washburnin Wing-sarjan kalliimmat on jo nyt "kannattavia" ostoksia, mikä ettei myös muutkin Matsumoku-konsernin tuotteet, Aria Pro kakkoset, Vantaget nyt erityisesti. Hoshinon Ibanezit on jo huomattavan hinnoissaan, vallankin hyväkuntoiset 76-86 välillä tehdyt. Tuota ajanjaksohahan pidetään sellasena "Japan Vintage"-kultakautena. Ja mikä ettei, hyviä kitaroita yhtä kaikki.. Grecot, jos löytyy vaan, on myös "varteenotettavia" hankintoja.
 
Jos en ihan väärin muista niin parin vuoden sisään torilla oli Vantage, kiiltävän musta strato vaahteraotelaudalla, vintage-tallalla ja hintaa oli 150e-200e...? Turusta päin, varmaksi en sano.
 
Olisiko tämä ollut löytö sijoitusmielessä?

stumpe: Jos en ihan väärin muista niin parin vuoden sisään torilla oli Vantage, kiiltävän musta strato vaahteraotelaudalla, vintage-tallalla ja hintaa oli 150e-200e...? Turusta päin, varmaksi en sano.
 
Olisiko tämä ollut löytö sijoitusmielessä?
 
Vähän riippuu.. Vähän noitten speksien perusteella kyllä kuulostais "myöhempien aikojen" korealaiselta Vantagelta, joitten hinta pyörii noissa lukemissa, eivätkä ole sillä tavalla ollenkaan haluttuja eikä "kiinnostavia", kuin nuo Matsumokun japsi-Vantaget..
Paha mennä varmaksi sanomaan, kun kyseistä kitaraa en muista havainneeni. Kyllähän noita aika ajoin torillakin on, japsi-Vantageja.
Mutta katsele tuolta
http://www.matsumoku.org/models/vantage/vantage.html
 
jos löytyisi kyseinen malli..

Täällä pohjoisen suunnalla olemme muutaman kaverin kanssa näitä asioita pohtineet jo 15 vuotta sitten ensimmäisiä kertoja.
Tuolloin päädyimme siihen, että ainakin PRS kitarat väliltä 1985 - 1987 tulevat nousemaan arvoltaan. Näinhän sitten on käynytkin.
Myös muutama muu pieni laatumerkki oli spekuloinnin aiheena. Esimerkkinä harvemmin tarjolla olevat Alembic, pre Gibson Tobias, Valley Art (pre Samick) ja muutama muu. Näidenkin suhteen on käynyt kuten spekuloimme tuolloin.
-90 luvulla sai käytetyn -70 luvun Rickenbacker 4003 basson 4500mk:n hintaan. Tänä päivänä niistä pyydetään yli 3000€!! Onko soitin sen väärti, on toinen asia kokonaan.
Japanilaisita kitaroista -80 luvun ja aivan -90 luvun alun Tokai stratot ja telet ovat mielenkiintoinen kohde. Samoin jo aiemmin tässä topicissa mainittu JV Squier.
Ensinnäkin niillä soitetaan edelleen ja hyvin harvoin niitä tarjotaan ostettavaksi. Jos tarjotaan, niin menee kaveripiireihin. Sama pätee -80 luvun Fernandes kitaroihin.
 
Olen toiminut yli 20 vuotta "tiskin takana" ja myynyt kaikkia edellä mainittuja uutena. Jo tuolloin oli arvattavissa, että hyvien soittimien arvo säilyy.
Keräilymielessä Matsumoku tehtaan tuotteiden arvo ei ole kovinkaan nousujohteinen. Aria Pro II bassojen hinnat vuonna 1982 - 1983 olivat: Model 700: 2950mk, Model 900: 3450mk Model 1000: 4250mk.
700:n mallin markkinahinta on tänä päivänä noin 550 - 600€. Kalleinkaan, eli 1000 -malli ei ole mielestäni 800€ arvokkaampi tänä päivänä.
Jos tätä verrataan esim Squier JV straton noin 900 - 1000€ arvoon, niin sijoitus ei ole ollut tai ole kovinkaan hääppöinen.
Toki halvimmillaan Aria Pro II (Model 700) bassoja on myyty 250 - 300€:lla. Siihen nähden lyhyen tähtäyksen sijoitus on ollut kannattava.
 
Itse laittaisin tänä päivänä rahani Tom Andersonin kitaroihin. Niiden arvo ei tule takuuvarmasti laskemaan. Ostajia on toki harvassa, mutta ne jotka asian tietävät soittimen hankkivat. Toki soittokäyttöön.
 
Kaksi hankintaa olen tehnyt puhtaasti sijoitusmielessä. Ostin uuden PRS Artistin vuonna -92. Vajaat 20 vuotta myöhemmin sen möin. Ostaja oli tyytyväinen soittimeen ja minä saamaani hintaan.
Toinen oil vuonna 1990 hankkimani Gibson LP Heritage Standard, jota valmistettiin vuosina 1980 - 1982. Maksamani hinta ja siitä saamani hinta (vuonna 2002) kertovat, että laatusoittimeen kannattaa rahansa kiinni laittaa.
Lohdutetaan nyt ihmisiä sillä, että molemmat myydyt soittimet ovat soittajilla, jotka niillä myös soittavat. Eivät ole keräilijöitä.

triaxis: Täällä pohjoisen suunnalla olemme muutaman kaverin kanssa näitä asioita pohtineet jo 15 vuotta sitten ensimmäisiä kertoja.
Tuolloin päädyimme siihen, että ainakin PRS kitarat väliltä 1985 - 1987 tulevat nousemaan arvoltaan. Näinhän sitten on käynytkin.
Myös muutama muu pieni laatumerkki oli spekuloinnin aiheena. Esimerkkinä harvemmin tarjolla olevat Alembic, pre Gibson Tobias, Valley Art (pre Samick) ja muutama muu. Näidenkin suhteen on käynyt kuten spekuloimme tuolloin.
-90 luvulla sai käytetyn -70 luvun Rickenbacker 4003 basson 4500mk:n hintaan. Tänä päivänä niistä pyydetään yli 3000€!! Onko soitin sen väärti, on toinen asia kokonaan.
Japanilaisita kitaroista -80 luvun ja aivan -90 luvun alun Tokai stratot ja telet ovat mielenkiintoinen kohde. Samoin jo aiemmin tässä topicissa mainittu JV Squier.
Ensinnäkin niillä soitetaan edelleen ja hyvin harvoin niitä tarjotaan ostettavaksi. Jos tarjotaan, niin menee kaveripiireihin. Sama pätee -80 luvun Fernandes kitaroihin.
 
Olen toiminut yli 20 vuotta "tiskin takana" ja myynyt kaikkia edellä mainittuja uutena. Jo tuolloin oli arvattavissa, että hyvien soittimien arvo säilyy.
Keräilymielessä Matsumoku tehtaan tuotteiden arvo ei ole kovinkaan nousujohteinen. Aria Pro II bassojen hinnat vuonna 1982 - 1983 olivat: Model 700: 2950mk, Model 900: 3450mk Model 1000: 4250mk.
700:n mallin markkinahinta on tänä päivänä noin 550 - 600€. Kalleinkaan, eli 1000 -malli ei ole mielestäni 800€ arvokkaampi tänä päivänä.
Jos tätä verrataan esim Squier JV straton noin 900 - 1000€ arvoon, niin sijoitus ei ole ollut tai ole kovinkaan hääppöinen.
Toki halvimmillaan Aria Pro II (Model 700) bassoja on myyty 250 - 300€:lla. Siihen nähden lyhyen tähtäyksen sijoitus on ollut kannattava.
 
Itse laittaisin tänä päivänä rahani Tom Andersonin kitaroihin. Niiden arvo ei tule takuuvarmasti laskemaan. Ostajia on toki harvassa, mutta ne jotka asian tietävät soittimen hankkivat. Toki soittokäyttöön.
 
Kaksi hankintaa olen tehnyt puhtaasti sijoitusmielessä. Ostin uuden PRS Artistin vuonna -92. Vajaat 20 vuotta myöhemmin sen möin. Ostaja oli tyytyväinen soittimeen ja minä saamaani hintaan.
Toinen oil vuonna 1990 hankkimani Gibson LP Heritage Standard, jota valmistettiin vuosina 1980 - 1982. Maksamani hinta ja siitä saamani hinta (vuonna 2002) kertovat, että laatusoittimeen kannattaa rahansa kiinni laittaa.
Lohdutetaan nyt ihmisiä sillä, että molemmat myydyt soittimet ovat soittajilla, jotka niillä myös soittavat. Eivät ole keräilijöitä.
 
Harvinaisen kiinnostava ja asiallinen kirjoitus.

Kyllä esim. Fenderit ovat aina hyviä sijoituksia, myös ne parjatut 70-luvun lopun vehkeet. Ostin takavuosina Ruotsista -74 telecaster Customin.Menin Kitarapajalle, kun piti laittaa uudet nauhat. Kun kuulivat mitä olin siitä maksanut sanoivat että hiukan yläkanttiin, mutta jatkoivat, että vuoden kuluttua hinta olisi jo halpa.....

triaxis: Täällä pohjoisen suunnalla olemme muutaman kaverin kanssa näitä asioita pohtineet jo 15 vuotta sitten ensimmäisiä kertoja.
Tuolloin päädyimme siihen, että ainakin PRS kitarat väliltä 1985 - 1987 tulevat nousemaan arvoltaan. Näinhän sitten on käynytkin.
Myös muutama muu pieni laatumerkki oli spekuloinnin aiheena. Esimerkkinä harvemmin tarjolla olevat Alembic, pre Gibson Tobias, Valley Art (pre Samick) ja muutama muu. Näidenkin suhteen on käynyt kuten spekuloimme tuolloin.
-90 luvulla sai käytetyn -70 luvun Rickenbacker 4003 basson 4500mk:n hintaan. Tänä päivänä niistä pyydetään yli 3000€!! Onko soitin sen väärti, on toinen asia kokonaan.
Japanilaisita kitaroista -80 luvun ja aivan -90 luvun alun Tokai stratot ja telet ovat mielenkiintoinen kohde. Samoin jo aiemmin tässä topicissa mainittu JV Squier.
Ensinnäkin niillä soitetaan edelleen ja hyvin harvoin niitä tarjotaan ostettavaksi. Jos tarjotaan, niin menee kaveripiireihin. Sama pätee -80 luvun Fernandes kitaroihin.
 
Olen toiminut yli 20 vuotta "tiskin takana" ja myynyt kaikkia edellä mainittuja uutena. Jo tuolloin oli arvattavissa, että hyvien soittimien arvo säilyy.
Keräilymielessä Matsumoku tehtaan tuotteiden arvo ei ole kovinkaan nousujohteinen. Aria Pro II bassojen hinnat vuonna 1982 - 1983 olivat: Model 700: 2950mk, Model 900: 3450mk Model 1000: 4250mk.
700:n mallin markkinahinta on tänä päivänä noin 550 - 600€. Kalleinkaan, eli 1000 -malli ei ole mielestäni 800€ arvokkaampi tänä päivänä.
Jos tätä verrataan esim Squier JV straton noin 900 - 1000€ arvoon, niin sijoitus ei ole ollut tai ole kovinkaan hääppöinen.
Toki halvimmillaan Aria Pro II (Model 700) bassoja on myyty 250 - 300€:lla. Siihen nähden lyhyen tähtäyksen sijoitus on ollut kannattava.
 
Itse laittaisin tänä päivänä rahani Tom Andersonin kitaroihin. Niiden arvo ei tule takuuvarmasti laskemaan. Ostajia on toki harvassa, mutta ne jotka asian tietävät soittimen hankkivat. Toki soittokäyttöön.
 
Kaksi hankintaa olen tehnyt puhtaasti sijoitusmielessä. Ostin uuden PRS Artistin vuonna -92. Vajaat 20 vuotta myöhemmin sen möin. Ostaja oli tyytyväinen soittimeen ja minä saamaani hintaan.
Toinen oil vuonna 1990 hankkimani Gibson LP Heritage Standard, jota valmistettiin vuosina 1980 - 1982. Maksamani hinta ja siitä saamani hinta (vuonna 2002) kertovat, että laatusoittimeen kannattaa rahansa kiinni laittaa.
Lohdutetaan nyt ihmisiä sillä, että molemmat myydyt soittimet ovat soittajilla, jotka niillä myös soittavat. Eivät ole keräilijöitä.
 
Inflaation huomioonottaen, jos pitää kitaraa esim 20 vuotta ja myy "reilulla" voitolla pois niin jääkö todellista voittoa paljonkaan?
Vintage soittimien hinnanhuippuhan nähtiin jo ennen 2009 taantumaa ja moni asiantuntija arvelee ettei hinnat enää koskaan nouse niin hullulle tasolle.

balanced1: Inflaation huomioonottaen, jos pitää kitaraa esim 20 vuotta ja myy "reilulla" voitolla pois niin jääkö todellista voittoa paljonkaan?
Vintage soittimien hinnanhuippuhan nähtiin jo ennen 2009 taantumaa ja moni asiantuntija arvelee ettei hinnat enää koskaan nouse niin hullulle tasolle.
 
Tuohon en itse usko. Vanhoja soittimia ei tule enää lisää ja esimerkiksi Pre-CBS Fenderit ovat saavuttaneet sellaisen statusaseman, joka on kyllä vaikea saada häipymään. Niin kauan kuin ostajia riittää - ja miksei riittäisi - hinnat pysyvät korkealla. Esimerkiksi Amerikassa on ollut nytkin nähtävissä aika kovia hinnankorotuksia.
Ainakin itse näen tuossa 20 vuodessa sellaisen mukavan tekijän, että "osingot" voi korjata talteen soittamalla hienoa soitinta. Soitin ei myöskään vanhetessaan huonone, sillä puun kuivuminen vaikuttaa yleisesti positiivisesti soittimen resonointiin.

Siivosin rölöt poies.

J0K1: Tuohon en itse usko. Vanhoja soittimia ei tule enää lisää ja esimerkiksi Pre-CBS Fenderit ovat saavuttaneet sellaisen statusaseman, joka on kyllä vaikea saada häipymään. Niin kauan kuin ostajia riittää - ja miksei riittäisi - hinnat pysyvät korkealla. Esimerkiksi Amerikassa on ollut nytkin nähtävissä aika kovia hinnankorotuksia.
Ainakin itse näen tuossa 20 vuodessa sellaisen mukavan tekijän, että "osingot" voi korjata talteen soittamalla hienoa soitinta. Soitin ei myöskään vanhetessaan huonone, sillä puun kuivuminen vaikuttaa yleisesti positiivisesti soittimen resonointiin.
 
Tai sitten tulee..kuinkahan iso osa markkinoille, yhtäkkiä hintojen räjähtäessä, tulleista pre-CBS stratoista on taitavasti tehtyjä kopioita? Maailmassa on varmasti pajoja joisssa pystytän tekemään autenttisia vintage klooneja niin ettei kukaan pysty erottamaan niitä aidoista. Yhdessä vaiheessa vanhat stratot oli hävinneet vähiin ja kun hinnat triplaantuivat alökoi niitä ilmestymään joka puolelta. Turha väittää että ihmiset kaivoivat ne sängyn alta vaan myyntiin.

Varmasti pystyy tunnistamaan. Ei ehkä ihan kuka tahansa. Myös myymiseen on hyvä syy, kun hyödykkeestä saa paljon enemmän vastiketta kuin ennen, se myydään.

loner: Tai sitten tulee..kuinkahan iso osa markkinoille, yhtäkkiä hintojen räjähtäessä, tulleista pre-CBS stratoista on taitavasti tehtyjä kopioita?
 
Kaikkea "rahanarvoista" on kautta historian koitettu väärentää, tuo on täysin totta. Leo Fenderin kehittämä sarjatuotantoon optimoitu konstruktio on myös väärentäjille helpompi teknisesti vaihdettavine osineen, kyllä. Mutta onpa noita liimakaulaisiakin pyritty "parantelemaan" paremman hinnan toivossa. Sunbursteja LP Standardeja on tehty goldtopeista ym.
 
Maailmassa on varmasti pajoja joisssa pystytän tekemään autenttisia vintage klooneja niin ettei kukaan pysty erottamaan niitä aidoista.
 
Varsinaisista "pajoista" en tiedä, siis jos puhutaan teknisellä tasolla "autenttisista klooneista". Sen sijaan on useita soitinrakentajia, jotka pystyvät moisiin suorituksiin, ainoa juttu on siinä, että tuollainen soitin tulee myös "hintoihinsa" valmistaa. Väärentäjien tarkoitukseen "tehdään halvalla ja myydään tosi kalliilla" nuo ovat liian arvokkaita. Tähänkin toki on poikkeuksia, mutta yleisellä tasolla ei noihin feikkeihin sentään niin paljoa panosteta. Tiedä sitten, jos mahdollinen voitto vielä kasvaa, mitä sitten tapahtuu?
 
Yhdessä vaiheessa vanhat stratot oli hävinneet vähiin ja kun hinnat triplaantuivat alökoi niitä ilmestymään joka puolelta. Turha väittää että ihmiset kaivoivat ne sängyn alta vaan myyntiin.
 
No joo, ajoittain tietenkin saattaa ilmaantua joku "markkinapyrähdys", mutta osittain se aiheutuu kyllä ihan myyntihintojen äkillisestä noususta. "Myydäänpä nyt tuo enovainajan Strato, kun kysyntää on, ja hinnat kohillaan!"
Vintagesoittimien markkinat seuraavat kyllä ihan normi "antiikkikaman" markkinatrendejä. Mitä vähemmän soittimia on myytävänä ostajien määrään ja kysyntään nähden, sen korkeammaksi kohoavat toteutuneitten kauppojen hinnat. Täysin faktahan on se, että eipä noita enää lisää valmisteta, valmistusmäärät ovat tiedossa, ja noitten markkinoitten "tähtimalleista" tiedetään melko paljon, osittain jopa ihan "soitintasolla" - joillakin sunburst Standardeilla saattaa olla jopa ihan nimikin..
Hintakehityksen ennustaminen vallankin joidenkin "nousevien" vintagekohteitten osalta on hankalaa. 1998 ei juuri kukaan esimerkiksi osannut arvata, että Ibanezin "ihkaomien" mallien, varsinkin Musicianin ja Artistin, hintakehitys 2000-luvulle tullessa on niin jyrkässä nousussa, mitä se sitten oli. Jossakin vaiheessa jenkkilässä ja Euroopassa oli kaikkein jyrkimmät hinnannousut noteerattu 2622 Artistille eli ns. "Steve Miller-modelille".