 SnowCrow
23.06.2010 20:58:12 | |
|---|
http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkel … ussa+Helsingiss%C3%A4/1135258087092 Eli Jon saapuu 29.9. Helsinkiin. Lipunmyynti alkaa 28. kesäkuuta. Taitaapi tulla lähtö tuonne. :) Minkähänlainen bändi Jonilla mahtaa olla mukanaan? Samalla täytyy tästä varmaan ruveta kuuntelemaan Jonin soolotuotantoa, oletettavasti keikkamateriaali täytyy koostua paljolti siitä. Kenties Yesin hittejäkin kuullaan? Suositelkaas Anderson-ekspertit, millä levyillä kandee aloittaa! |
 Pedroz
24.06.2010 02:16:09 | |
|---|
Ekspertti en ole, mutta Olias of Sunhillow lienee se ainoa edes jossain määrin klassikoksi laskettava soololevy. Ilmeisesti hyvin vaihtelevaa kamaa tyyliltään ja laadultaan tuo soolotuotanto.
48 euroa voi olla liikaa, pitää miettiä. "Vapaa on vasta kun päivissä sekoaa" -Tommi Liimatta |
 Tohtori Flang
24.06.2010 20:54:38 | |
|---|
Olias of Sunhillow on klassikko. Myös Song of Seven ja Animation ovat hankkimisen arvoisia. Song of Seven sisälsi monia Yessille tarkoitettuja kappaleita. Niiden jälkeen julkaistuihin levyihin kannattaa suhtautua varauksella.
Itse diggailen myös "In the City of Angelsia" joka on kahdeksankymmenlukuisempaa kuin Miami Vice. Reaganin kauden virvelisoundi paukkuu hassusti ja taustabändinä on Toton jäseniä. Mutta levynä ihan ok. "Teeskentelin monta vuotta pitäväni jazzista. Maksoin kovan hinnan." -Lemmy |
SnowCrow
24.06.2010 21:03:47 | |
|---|
Tuolta näyttää Spotifystä löytyvän suurin osa soololevyistä. :) Olias lähti kuunteluun heti.
Meinaako muut lähteä tarkastamaan Jonskua Helsinkiin? |
Pedroz
24.06.2010 21:09:51 | |
|---|
Harkinnassa vielä on, 48 euroa voi olla liikaa sellaisesta "miksei se soita enempää Yesiä" -kokemuksesta. Mutta tokihan se voisi hienokin keikka olla, vaikkei soolotuotantoa tunne yhtä levyä enempää eikä Vangelis-yhteistyötä yhtä sinkkua enempää. "Vapaa on vasta kun päivissä sekoaa" -Tommi Liimatta |
Tohtori Flang
24.06.2010 21:14:21 | |
|---|
Anderson on soolokiertueillaan soittanut pääasiassa Yessin materiaalia. Taustabändiä tuskin on matkassa, kyseessä on aika varmasti sellainen mies-ja-kitara-pohjalta vedetty hyväntuulinen setti.
Itse harkitsen vielä. "Teeskentelin monta vuotta pitäväni jazzista. Maksoin kovan hinnan." -Lemmy |
Pedroz
24.06.2010 21:15:59 | |
|---|
Ehkä yksi Yesin hienoimmista biiseistä on Andersonin mies-ja-kitara -pohjalle nojaava Show Me, sen luulisi ainakin kuulevan. "Vapaa on vasta kun päivissä sekoaa" -Tommi Liimatta |
SnowCrow
24.06.2010 22:24:52 | |
|---|
Tohtori Flang: Anderson on soolokiertueillaan soittanut pääasiassa Yessin materiaalia. Taustabändiä tuskin on matkassa, kyseessä on aika varmasti sellainen mies-ja-kitara-pohjalta vedetty hyväntuulinen setti.
Itse harkitsen vielä.
Ai ihan itekseenkö se vetää? Mistäs tämmöistä tiedät? |
Tohtori Flang
24.06.2010 22:41:13 | |
|---|
SnowCrow: Ai ihan itekseenkö se vetää? Mistäs tämmöistä tiedät?
Koska Anderson on vetänyt viime vuodet aina soolona, ellei kyseessä ole ollut jokin erityinen tapahtuma (School of Rock) tai duo-kiertue Wakemanin kanssa. "Teeskentelin monta vuotta pitäväni jazzista. Maksoin kovan hinnan." -Lemmy |
 Regalis Apertura
26.06.2010 21:26:36 (muokattu 26.06.2010 21:28:56) | |
|---|
Juutuupissakin on Jonin soolokeikoilta pätkiä missä on vain mies ja kitara (taitaa soittaa pianoakin joskus?)...
PS.Milloinkohan se Yeskin ilmestyisi Suomeen... Mieluiten Jonin kera kitoos;). |
 Mr T
01.07.2010 21:48:32 | |
|---|
Muutamia vuosia sitten kävin katsastamassa herran soolokeikan Espoossa ja se oli kyllä varsin viihdyttävä, vaikka aluksi suhtauduinkin hieman epäilevästi "mies ja midikitara"-yhdistelmän toimivuuteen. Sain myös keikan jälkeen Jonin nimmarinkin, joten siltäkin osin hyvä reissu.
Syyskuun keikka on toistaiseksi vielä harkinnassa, kyllä sen mielellään kävisi katsomassa mikäli resurssit antaa myöten. "Elämä on epävarmaa. Syö ensin jälkiruoka." |
 90125
28.09.2010 08:31:03 (muokattu 30.09.2010 10:32:51) | |
|---|
No ni... Jos jotain kiinnostaa lippu keikalle (rivi 5), niin ottakaas yhteyttä. Lippu on akselilla Hervanta - Nokia.
edit. olihan se mukavaa nähdä Jon taas |
 Epämuusikko
29.09.2010 13:55:06 | |
|---|
Jaa, sekö on tänään. No vittu Three Ships! I'm way deep into nothing special (SD: West of Hollywood). |
 Davet
29.09.2010 16:51:28 | |
|---|
Jepjep, tänään Jonia kattelemaan.. Tätä on kyllä kieltämättä odotettu. There is no way to peace, peace is the way to go. |
Hieno keikka.
Tässä arvio, joka ilmestyi Keskipohjanmaa-lehdessä perjantaina.
Valoa ja rakkautta Jon Andersonin tapaan
Jouni Nikula
HELSINKI (KP)
Jon Anderson Vanhalla Ylioppilastalolla 29.9.
Jon Anderson voisi palata Yesin keulille koska tahansa. Vanhalla Ylioppilastalolla nähtiin keskiviikkona mies, jonka äänessä tai olemuksessa ei ole merkkiäkään parin vuoden takaisista pahoista astmavaivoista.
Anderson tosin totesi keikkansa aikana, että juuri nyt hän esiintyy mieluummin yksin tai vaimonsa kanssa kuin ottaa harteilleen paineita, joita ison bändin kanssa kiertäminen aiheuttaa.
Helsingissä koettiin yksin Anderson. Tuoleihin istutetulle yleisölle tarjoiltiin yli puolentoista tunnin edestä akustisia, sovituksiltaan riisuttuja Yes-helmiä, Andersonin soolomateriaalia sekä iso kasa improvisaatiota ja hetkeen tarttumista.
Anderson kertoi aloittaneensa kitaran soiton tosissaan vasta 23-vuotiaana. Sen huomaa. Yksiulotteinen sointujen komppaaminen ilman näppäilyn poikastakaan kävisi puuduttavaksi, ellei Andersonissa olisi jotain, joka onnistuu oikeasti koskettamaan.
Ainakin keskiviikkona valoa ja rakkautta, kuten Anderson jatkuvasti mainostaa, oli jaossa takapenkkiin asti. Ei kuka tahansa progekuningas pysty purkamaan kinkkisyydestään kuuluisia Yes-biisejä tajunnanvirran lailla soljuvaksi improvisaatioksi. Andersonin musiikki perustuu yliluonnollisen luonnolliselle helppoudelle. Kuin universumin sydämestä pulppuavan ilmaisun tielle ei ole rakennettu yliyrittämisen muureja.
Andersonista muistetaan aina mainita hänen enkelimäinen ja monelle liiankin persoonallinen äänensä. Keskiviikkoinen oli muistutus siitä, että vuonna 1944 syntynyt luonnonlapsi on laulajana vähintään saman luokan tekijä kuin Chris Squire bassossa tai Steve Howe kitarassa.
Harva ihminen liitelee yhtä vaivattomasti, tarkasti ja sävykkäästi falsettikorkeudessa ilman falsettia tai puskettua huutamista.
Anderson muistikin mainita, kuinka tärkeää hänelle oli saada äänensä takaisin kuuden kuukauden pahan sairastelun jälkeen. Toipuessa syntyi biisikin, Unbroken Spirit. Valitettavasti suurin osa Andersonin soolomateriaalista ei jätä yhdellä kuuntelulla mitään muistijälkeä.
Keskiviikon osuvinta antia olivat Yes-klassikot Owner of a Lonely Heart, jonka soolot taipuivat laulettunakin, pianolla säestetty tunnelmointi Close to the Edge -poiminnoilla sekä tuoreehko, elokuvamaisia tunnelmia maailaileva Tony and Me. Andersonin keskivertoa soolotuotantoa huomattavasti sävykkäämpi kappale kertoo hänen ja hänen isoveljensä nuoruudesta maatöineen ja bändeineen keskellä Englantia vuonna 1963. Sympaattista.
Sympaattista oli myös se, että Anderson oli kynäillyt biisin Helsinkiä varten. Every cloud has a silver lining, hän lauloi. Se jäi tosin auki, mitä hän viestillään tahtoi sanoa. Andersonin tapauksessa analysoinnin voi kuitenkin unohtaa: hän on vain kanava, joka päästää sisälleen virtaavan valon ja rakkauden ulos.
Music is the God of Love. Niinpä. Hienoa ja piristävän erilaista. |
90125
05.10.2010 17:10:19 | |
|---|
Anderson kertoi aloittaneensa kitaran soiton tosissaan vasta 23-vuotiaana. Sen huomaa.
Juu, vasta 43 vuotta kitaran soittoo takana :) En tiedä mitä tuolla "sen huomaa" -kommentilla mahdettiin tarkoittaa. |
Regalis Apertura
07.10.2010 22:13:49 | |
|---|
Mikäs settilista oli? Puolet omaa, puolet Yesiä? |
