| Aihe: Elisabeth Cotten | |
|---|
|
Ihmeen vähälle huomiolle Mnetissä jäänyt kitarataituri:
http://www.youtube.com/watch?v=N5MTbScgKVE&NR=1: |
|
Hänellä on vasenkätisenä mielenkiintoinen soittotyyli; oikeakatinen kitara on käännetty toisinpäin, mutta kieliä ei. Näin sormipikkailussa bassoäänet lankeavat sormin soitettaviksi, ja melodia peukalon. Tämä näkyy tuolta videoltakin hyvin.
Mainio soittaja, jonka "Freight Train" on jo klassikko. |
 Old Guitar
03.10.2010 12:56:27 (muokattu 06.10.2010 11:09:53) | |
|
Ikävä kyllä tuo Freight train on niin kuiva kipale, että sitä ei saa lentoon edes Cotten. Vähän on biisi kuin Ukko Noa.
Ota iisisti - loppu lähestyy... |
 RJU
03.10.2010 15:07:49 | |
|
^Onneksi makuja on monia. Folkblues klassikkohan Freight train on ja tarvitseeko kuolemasta kertovan kappaleen nousta "lentoon"? Aika komeaa soittoa Elisbethin käsistä lähtee: Freight train http://www.youtube.com/watch?v=OMSYzFdloqY |
|
Old Guitar: Ikävä kyllä tuo Feight train on niin kuiva kipale, että sitä ei saa lentoon edes Cotten. Vähän on biisi kuin Ukko Noa.
Ei missään nimessä kuiva kappale. Ainakin mun korva on mieltynyt sen sävelmään.
Kyllähän juurimusiikissa on muita paljon kuivempia sävelmiä esim. joku Rollin' and tumblin'. Mutta makuasioitahan nämä. |
|
Cottenilta pyörii lähinnä "Freight Train", "Wilson's Rag", "Spanish Fandango" ja Grossmanin kiertoon pistämä "Shake Sugaree". Mielestäni kaikki kelpo biisejä, mutta tyyli on siinä määrin folkahtava, etten ainakaan minä jaksa kauaa innostua kerralla. Joka tapauksessa sen verran erikoinen on Libban soittotapa (ja fraseeraus sen myötä), että tutustua kannattaa. Ei ainakaan yhtäkkiä tule toista vasurifingerpickeriä mieleen, joka jättää kieletkin kääntämättä. |
|
panadol: Hänellä on vasenkätisenä mielenkiintoinen soittotyyli; oikeakatinen kitara on käännetty toisinpäin, mutta kieliä ei. Näin sormipikkailussa bassoäänet lankeavat sormin soitettaviksi, ja melodia peukalon. Tämä näkyy tuolta videoltakin hyvin.
Mainio soittaja, jonka "Freight Train" on jo klassikko.
Onpa tosiaan hienoa soitantaa. Tuota kielien järjestystä itsekin mietin ja onhan se tavallaan ihan looginen. Tai siis on aika epäloogista että matalat kielet ovat korkeimmalla;-) . onkohan tuo ihan normivireessä? |
|
hallu: Onpa tosiaan hienoa soitantaa. Tuota kielien järjestystä itsekin mietin ja onhan se tavallaan ihan looginen. Tai siis on aika epäloogista että matalat kielet ovat korkeimmalla;-) . onkohan tuo ihan normivireessä?
Tollasten "peltojen kasvattien" kohdalla tuntuis jonkinmoinen avoviritys todennäköiseltä vaihtoehdolta. Varmaksi en kyl osaa sanoa.
Nyt lapset lopetatte pelleilyn. Jussimus panee jos panee, muut pojat siirtyy flaksiketjuun. -Modeterminaattori |
|
hallu: Onpa tosiaan hienoa soitantaa. Tuota kielien järjestystä itsekin mietin ja onhan se tavallaan ihan looginen. Tai siis on aika epäloogista että matalat kielet ovat korkeimmalla;-) . onkohan tuo ihan normivireessä?
Normivireessä näytti olevan ainakin tuossa ekan linkin videolla. |
|
Hmmm... No tuo ei ainakaan voi dempata. Mutta ei tarviikaan. |
|
Olihan siellä yks venytyskin!
Täytyi oikein kuunnella uudestaan, kun tuli lunta tupaan tuosta lausumastani, että Freight Train on kuiva kappale ja totta vieköön, kyllä se stitä onkin, uudelleen kuuntelun jälkeenkin.
Makuja on monenlaisia, sen nyt tässä huomaa.
Onhan niitä hyviäkin amerikkalaisia kansanlauluja. Joan Baezkin niitä lauleli aikoinaan.
Olen ihmetellyt sitä, että vanhat blueslaulajat, -kitaristit eivät käyttäneet mollisointuja juuri ollenkaan, mutta esim. amerikkalaisessa ja irlantilaisessa kansanmusiikissa niitä käytettiin ihan 'normaalisti'. Blueslaulut menivät yleensä duurissa, vaikka ne muuten olivat iloisesta poljennosta kaukana. Juontaako se juurensa siitä, että alunperin mustat joutuivat naamioimaan laulunsa iloisiksi ralleiksi, jotta isännät eivät olisi suuttuneet 'kapinalauluista'?
Toisaalta mustat joutuivat esiintymään valkoisille, esittäen iloista tanssimusiikkia. Myöskin kiertävät blueslaullajat sitten myöhemmin esittivät musiikkia (bluesia), jonka piti olla myös tanssittavaa.
Skip James lauloi joskuss mollissa ja siinä hän erottuikin aikansa bluesartisteista. Skip James sai kappaleisiinsa enemmän tunnetta ja yhteyttä sanoituksiinsa mollin avulla. On kai niitä muitakin mollissa laulaneita, mutta en ole montaa sellaista kuullut, jonka kappaleet olisivat mollissa kulkeneet.
Ota iisisti - loppu lähestyy... |
|
http://www.youtube.com/watch?v=N5MTbScgKVE
Seitsemän minuutin kohdalla haastattelija saa väläyksen kun biisille pitäis keksiä nimi ".. or would you call it the cotton picking dance, how about that?"
En tiedä mitä rouva Cotten oli ehdotuksesta mieltä :) |
|
Elizabeth "Libba" Cotten soitti ainakin seuraavat kappaleet ns. "Spanish" -virityksessä (vrt "avoin G", tai "avoin A"):
Jesus Is Tenderly Calling
The Wreck Of The Old 97
Til We Meet Again
When I Get Home
Muuten hän oli yleensä standardivireessä, mutta on syytä huomata että hän tapasi virittää kitaransa n. kokosävelaskeleen alas. |
|
Old Guitar: Olihan siellä yks venytyskin!
Ja se tapahtuu B-kielellä samaan aikaan kun sormitettuna on F7-barrée-sointu. Kokeilepa tehdä perässä. |
|
panadol: Elizabeth "Libba" Cotten soitti ainakin seuraavat kappaleet ns. "Spanish" -virityksessä (vrt "avoin G", tai "avoin A"):
Jesus Is Tenderly Calling
The Wreck Of The Old 97
Til We Meet Again
When I Get Home
Muuten hän oli yleensä standardivireessä, mutta on syytä huomata että hän tapasi virittää kitaransa n. kokosävelaskeleen alas.
Spanish Flang Dang on kait avoimessa G:ssä myös. Samaten Vestapol (hieno biisi, löytynee Tuubista) on avoimessa vireessä (veikkaan D) |
|
Old Guitar: Skip James lauloi joskuss mollissa ja siinä hän erottuikin aikansa bluesartisteista. Skip James sai kappaleisiinsa enemmän tunnetta ja yhteyttä sanoituksiinsa mollin avulla. On kai niitä muitakin mollissa laulaneita, mutta en ole montaa sellaista kuullut, jonka kappaleet olisivat mollissa kulkeneet.
Skip oli tietysti monellakin tapaa poikkeuksellinen, eräänlainen Deltabluesin Bach, mutta kyllä Deltan alueen muiltakin äijiltä löytyy mollibiisejä. Bukka Whitella esim. on paljonkin. Country bluesia löytyy paljon myös niin, ettei biisejä voi edes luokitella duuriin tai molliin. Eikä siinä mitään, tyypillistä se on urbaanillekin bluesille. |
|
Blind Lemon Jeffersonin "See that my grave is kept clean" ja Rev. Gary Davisin "Death don't have no mercy" tuli mollibiiseistä mieleen. |
|
Minusta se on yksi hyvä tyylikeino välttää mollipohjaisia sointukulkuja, mutta kuitenkin saada kappaleeseen surullista/tummaa tunnelmaa. Se luo hyvän vastapainon, joka tekee aina musiikista mielenkiintoisen tai antaa siihen jonkun tarttumapinnan. Sellainen liian selvä "tämä on nyt surullista bluesia" mollissa ei vain toimi niin hyvin. |
|
flattopguitar: Minusta se on yksi hyvä tyylikeino välttää mollipohjaisia sointukulkuja, mutta kuitenkin saada kappaleeseen surullista/tummaa tunnelmaa. Se luo hyvän vastapainon, joka tekee aina musiikista mielenkiintoisen tai antaa siihen jonkun tarttumapinnan. Sellainen liian selvä "tämä on nyt surullista bluesia" mollissa ei vain toimi niin hyvin.
Kyllähän se rajoittaa ilmaisua, lauluntekijän kannalta, jos rajaa mollit pois, oli musatyyli mikä hyvänsä.
Ota iisisti - loppu lähestyy... |
|
panadol: Ja se tapahtuu B-kielellä samaan aikaan kun sormitettuna on F7-barrée-sointu. Kokeilepa tehdä perässä.
No se nyt ei ole temppu eikä mikään. Osaan sen silmät ummessakin ja vasurilla!
Ota iisisti - loppu lähestyy... |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
