| Aihe: Bassojen keräily | |
|---|
|
Unohdetaanpa hetkeksi soittaminen ja tarkastellaan bassokitaroita pelkästään keräilyesineinä ja sijoituskohteina. Tiedän, että moni soittaja suhtautuu asiaan nihkeästi, mutta mm.Judas Priest yhtyeen K.K.Downing on joskus sanonut, että hän nauttii soittimista keräilyesineinä lähes yhtä paljon kuin itse soittamisestakin.
Jos jätetään laskuista pois kaikkein kalleimmat yksittäiskappaleet, niin mitkä bassot ovat mielestänne parhaita sijoituskohteita, eli bassoja joiden arvo ei laske, vaan vähintäänkin pysyy samana vuosien kuluessa?
Onko vastaus todellakin niin tylsä, että Fenderit ja Gibsonit ovat niitä, vai löytyykö muitakin joihin keräilijän kannattaisi sijoittaa? |
|
Fenderit, Gibsonit, Rickenbackerit, Wanhat alembicit...
Lähtökohtaisestihan kannattaa sijoittaa soittimiin jotka ovat A) hyviä ja B) miellyttävät omaa silmää, etenkin jos niitä aikoo lähinnä fiilistellä. John Entwistellä oli aivan valtava kokoelma hienoja soittimia.
Tommihan vois kirjata artikkeleihin "Tombon naislista part. 1.". "Tämä nainen tuli mulle Virosta. Pari tuntia panemista, yksi lapsi ja kuppa. Jotenkin kuitenkin vähän yläkireä selvinpäin, siks meni kiertoon." - Pekezu |
|
Aloittelevan keräilijän kannattaa keräillä niitä bassoja joita muutkin keräävät. Näille soittimille on jo muodostunut markkina-arvo ja laaja markkina jolloin hinta on aika vakaa ja basso menee tarvittaessa myös kaupaksi.
Kun markkinanäkemys ja omat mieltymykset sekä asiantuntemus kehittyvät voi sitten keräillä jo erikoisuuksiakin. Niiden kohdalla hinta vaihtelee suuresti ja kysyntä on satunnaista. Siksi pitää aina tietää mitä hankkii ja miksi.
Itse olen hankkinut vain omaksi iloksi ja soittimiksi. Osa niistä on tosin keräilytavaraa.
vasemmassa lahkeessa-klubin elinikäinen kannatusjäsen |
|
Jos rahaa olisi, niin itseäni kiinnostaisi ostella vanhempia G&L, MusicMan ja Ibanez -bassoja, mitä näitä nyt on. Jostakin syystä olen tykästynyt niihin enempi, kuin perus Fenderiin ja Gibsoniin, ja käsittääkseni pitävät arvonsakin.
"Kaikki mitä teet elämässäsi on merkityksetöntä, mutta on tärkeää, että teet sen, koska kukaan muu sitä ei tee." |
|
Jos ei lasketa Pre-CBS Fendereitä tai Gibsoneita, niin eka mikä tulee mieleen on 70-luvun lopun MM Stingray. Ovat jo nyt kalliimpia kuin uudet eivätkä hinnat ainakaan tule laskemaan. 70-l Alembic saattaisi olla myös ihan hyvä sijoitus (ainakin Stanley Clarke, Greg Lake, John Entwistle ja John Paul Jones soittelivat 70-luvulla kyseisen firman kepukoilla).
G&L:n soittimissa on vähän se ongelma, ettei tule ainakaan suoraan mieleen ketään isoa staraa joka olisi vetänyt sellaisella (saa täydentää tätä aukkoa sivistyksessä). Ne eivät siis ole samalla lailla ikoneita kuin vaikka jatsarit, presarit tai musarit. |
|
Windreaper: Jos ei lasketa Pre-CBS Fendereitä tai Gibsoneita, niin eka mikä tulee mieleen on 70-luvun lopun MM Stingray. Ovat jo nyt kalliimpia kuin uudet eivätkä hinnat ainakaan tule laskemaan.
Taisin myydä oman '79:n liian halvalla...
"Mikä muualla tulkitaan homoeroottiseksi, on bassodadassa vain ryhmähenkeä." (kraaps 03/2010) |
|
Windreaper: Jos ei lasketa Pre-CBS Fendereitä tai Gibsoneita, niin eka mikä tulee mieleen on 70-luvun lopun MM Stingray. Ovat jo nyt kalliimpia kuin uudet eivätkä hinnat ainakaan tule laskemaan. 70-l Alembic saattaisi olla myös ihan hyvä sijoitus (ainakin Stanley Clarke, Greg Lake, John Entwistle ja John Paul Jones soittelivat 70-luvulla kyseisen firman kepukoilla).
G&L:n soittimissa on vähän se ongelma, ettei tule ainakaan suoraan mieleen ketään isoa staraa joka olisi vetänyt sellaisella (saa täydentää tätä aukkoa sivistyksessä). Ne eivät siis ole samalla lailla ikoneita kuin vaikka jatsarit, presarit tai musarit.
70-luvun Musareissa on vaan se "ongelma" että eivät ole soittimina parempia kuin uudemmat. Jopa päinvastoin. Koko vintage-kuumeen ja koin hintojen varsinainen syy on se että 70-luvun huonotasoisemmat soittimet saivat ammatilaiset hakeutumaan 50- ja 60-luvun soittimen pariin.
vasemmassa lahkeessa-klubin elinikäinen kannatusjäsen |
|
hollstro: 70-luvun Musareissa on vaan se "ongelma" että eivät ole soittimina parempia kuin uudemmat. Jopa päinvastoin. Koko vintage-kuumeen ja koin hintojen varsinainen syy on se että 70-luvun huonotasoisemmat soittimet saivat ammatilaiset hakeutumaan 50- ja 60-luvun soittimen pariin.
Ketjun aloittaja ei nimen omaan ollut kiinnostunut soittimien "hyvyydestä", vaan arvosta sijoituskohteena.
Olet mielestäni oikeassa alkuperäisen syyn suhteen, mutta nykyisissä vintagesoittimien hinnoissa on muitakin kriteerejä kuin soittimen käyttöarvo: CNC-tekniikalla tehdään nykyään hyviä soittimia vaikka Indonesiassa (G&L Tribute?) - kunhan käytetään hyvälaatuisia raaka-aineita. Jos kysyt mielipidettäni asiaan, niin on ihan tyhmää ostaa kallis vintagepeli soittokäyttöön ellei siitä saa jotain itseisarvoisia kicksejä.
On toki totta että puu kuivuu vuosien saatossa ja luultavasti vain parhaimmat yksilöt ovat selvinneet nykypäivään asti (ja näiden vastapainoksi on myös soittokelvottomia ritsoja, joita ei voi huoltaa kuntoon koska "vintagearvo" kärsii). Silti näkisin että kyse on enemmän kysynnän ja tarjonnan laista: mitä harvinaisempi kampe, ja mitä useampi sellaisen haluaa, sen korkeampi hinta.
Musarin laadullisesti heikoin kausi oli käsittääkseni 80-luvun alku (kunnes Ernie Ball osti firman), jolloin bassot teki muistaakseni Grover Jacksonin pulju, koska poijat olivat jo riitautuneet Leo Fenderin kanssa. Muuten laatu on ollut enemmän tai vähemmän tasaista nykypäivään asti (en tosin ole soittanut 80-l musaria). |
|
Windreaper: Ketjun aloittaja ei nimen omaan ollut kiinnostunut soittimien "hyvyydestä", vaan arvosta sijoituskohteena.
Olet mielestäni oikeassa alkuperäisen syyn suhteen, mutta nykyisissä vintagesoittimien hinnoissa on muitakin kriteerejä kuin soittimen käyttöarvo: CNC-tekniikalla tehdään nykyään hyviä soittimia vaikka Indonesiassa (G&L Tribute?) - kunhan käytetään hyvälaatuisia raaka-aineita. Jos kysyt mielipidettäni asiaan, niin on ihan tyhmää ostaa kallis vintagepeli soittokäyttöön ellei siitä saa jotain itseisarvoisia kicksejä
Oikeastaan mun pointti on että ellei soitin ole hyvä, ei sille useimmiten kerry vintage-arvoakaan.
vasemmassa lahkeessa-klubin elinikäinen kannatusjäsen |
 molder
02.10.2010 10:04:26 (muokattu 02.10.2010 10:06:16) | |
|
assu69:
Onko vastaus todellakin niin tylsä, että Fenderit ja Gibsonit ovat niitä, vai löytyykö muitakin joihin keräilijän kannattaisi sijoittaa?
Jenkkivehkeet. -50, -60, -70 luvun Fenderit ja Gibsonit. Jokerina Hyväkuntoiset U.S.A -80 luvun Charvelit ja Jacksonit ja tietysti nuo mitä aikasemmin muut basistit ovat täällä maininneet. Mitenkäs tommonen kun "Mc Cartney"-mallin 60-luvun viulu-hohnerit? Niitä aina joskus myynnissä?
"The SOUND of VOLUME" |
|
molder: Jenkkivehkeet. -50, -60, -70 luvun Fenderit ja Gibsonit. Jokerina Hyväkuntoiset U.S.A -80 luvun Charvelit ja Jacksonit ja tietysti nuo mitä aikasemmin muut basistit ovat täällä maininneet. Mitenkäs tommonen kun "Mc Cartney"-mallin 60-luvun viulu-hohnerit? Niitä aina joskus myynnissä?
Toi Macca Höfner on speciaali tapaus, johtuen juuri tuosta Beatles-taustasta. Basso on aika rimpula, mutta siinä on just toi saundi ja miljoonien 60- ja 70-lukujen soittajanalkujen ihailu arvostuksen taustalla.
vasemmassa lahkeessa-klubin elinikäinen kannatusjäsen |
|
hollstro: Oikeastaan mun pointti on että ellei soitin ole hyvä, ei sille useimmiten kerry vintage-arvoakaan.
Poikkeuksena Höfnerin viulubasso, jonka vintagearvoon on syyllinen yksi basisti.
Toki myös se vaikuttaa, että soittimet ovat yksilöitä, mutta vintagearvo kertyy merkille ja mallille. Käyttöarvo ennemmin yksilölle. |
|
hollstro: Toi Macca Höfner on speciaali tapaus, johtuen juuri tuosta Beatles-taustasta. Basso on aika rimpula, mutta siinä on just toi saundi ja miljoonien 60- ja 70-lukujen soittajanalkujen ihailu arvostuksen taustalla.
Höfneriä juuri tarkoitin. En Hohneria. Kaikki varmasti tietää mistä bassosta kyse. Jokatapauksessa niitä on välillä myynnissä; siis 60-luvulta peräisin olevia Höfnereitä ja jos en väärin muista niin joskus joku pyysi tonnia (vaan?).
"The SOUND of VOLUME" |
|
Japanilaiset "lawsuit" kopiot mm. fendereistä, gibsoneista, rickenbackereista yms. ovat myöskin suosittu keräilykohde. Harvinaisuuksia löytyy ja niistä jopa maksetaan rahaa maailmalla. Greco, Burny, Aria, Fernandes, Orville ja tietty Ibanez nyt tulee ekana mieleen. Varsinkin Ibanezin alkupään kataloogista löytyy ymmärääkseni paljonkin suosittuja keräilykohteita.
Risto Myhkyrä on edelleen kunnanjohtajana täällä Möhnävän kauppalassa. |
|
Eikö nuo tietyn ikäiset, 80-luvun alku, Squieritkin ole kohtuu haluttuja. Squier JV sarja.
Ennen ratsuni vaahdota sai, nyt vaahtoan itse mä vain. |
 hollstro
04.10.2010 13:08:47 (muokattu 04.10.2010 13:10:00) | |
|
fireplease: Eikö nuo tietyn ikäiset, 80-luvun alku, Squieritkin ole kohtuu haluttuja. Squier JV sarja.
Ne juuri. Vuosimallit 1982-1983. Mieluiten leimalla exp, eli export. Viel kuumempia ovat JV Fenderit samalta ajalta . Niissä on viel bonuksena nitrolakkaus ja muutenkin ne olivat top of the line- kamaa.
Edit: omissa kuviss JV Fender Jazz Bass vuodelta 1983.
vasemmassa lahkeessa-klubin elinikäinen kannatusjäsen |
|
^Hieno Jazz Bass kuvassa. Mistä olet tuollaisen onnistunut löytämään?
Ennen ratsuni vaahdota sai, nyt vaahtoan itse mä vain. |
|
fireplease: ^Hieno Jazz Bass kuvassa. Mistä olet tuollaisen onnistunut löytämään?
Vuosi sitten Lontoosta. Oli kuulemma ollut päivän myynnissä. n. 1500 €.
vasemmassa lahkeessa-klubin elinikäinen kannatusjäsen |
 fox
04.10.2010 13:43:49 | |
|
hollstro: Ne juuri. Vuosimallit 1982-1983. Mieluiten leimalla exp, eli export. Viel kuumempia ovat JV Fenderit samalta ajalta . Niissä on viel bonuksena nitrolakkaus ja muutenkin ne olivat top of the line- kamaa.
Edit: omissa kuviss JV Fender Jazz Bass vuodelta 1983.
Ei oo kuitenkaan "jenkitetty" varmaankaan.. Noissahan on se pieni Made In Japan - decali siellä kaulassa: no, niitä tuos 80-luvulla tapasivat jotkut sieltä exactolla tms. terävällä veitsellä poistaa, ja sitten paikkalakata. Sarjanumerosta toki ne japseiks tunnistaa, mutta... ;)
Erittäinkin komea basso kyllä. |
|
fox: Ei oo kuitenkaan "jenkitetty" varmaankaan.. Noissahan on se pieni Made In Japan - decali siellä kaulassa: no, niitä tuos 80-luvulla tapasivat jotkut sieltä exactolla tms. terävällä veitsellä poistaa, ja sitten paikkalakata. Sarjanumerosta toki ne japseiks tunnistaa, mutta... ;)
Erittäinkin komea basso kyllä.
Kyllä siinä Made in Japan lukee lavassa Fender-logon alla.
Samaan aikaan Fender teki myös USA-Vintage sarjaa. Nekin on mahtipelejä, mutta ei yhtään sen paremmin tehtyjä. USA Vintageissa sarjanumero alkaa V:llä, Japanilaisissa JV:llä. Japan Vintage.
vasemmassa lahkeessa-klubin elinikäinen kannatusjäsen |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
