Rock, pop, alternative ›

BigPapa: http://www.rockopisto.fi/rytmi/
 
Ihminen on eräs eläin, ja kuten koko biosfääriä, ihmistäkin koskee ilmiö nimeltä evoluutio. Ihminen on oppinut säätelemään omaa evoluutiotaan, tehostamaan sitä, lisääntymiskumppanin valinnalla ja tähän valintaan liittyvällä ns. sosiaalisella luokituksella. Ajan oloon tämä on johtanut myös kulttuurillisena evoluutiona tunnettuun ilmiöön, jonka selittää ihmiselle luonteenomainen ns. tietoisuus.
 
Mikään muu tässä maailmassa ei ole kaikille yhteistä kuin tyhmyys, tietoisuus-kolikon toinen puoli. Kulttuuri merkitsee sen edustajille yhteistä tapaa olla tyhmä, kulttuuri on tyhmyyskoodi. Kunkin tyhmyyskoodin sisäpuolella on muutama biologisesti poikkeava luova yksilö saanut aikaiseksi suurta taidetta, jonka yhteiskunnallinen funktio on vapauttaa yhteisö hetkellisesti tyhmyyden kahleesta.
 
Kulttuurin pimetessä tyhmyyskoodi särkyy ja tyhmyydelle ei ole asuinsijaa, se saa rehottaa valtoimenaan ilman isäntää. Tyhmyyttä aletaan palvoa, mikä alkaa häiritä tyhmyyden ja tietoisuuden tasapainoa. Syntyy joukkoliikkeitä ja joukkoideologioita, joiden yhteiskunnalinen funktio on tyhmyyden maksimointi ilman toivoa vapautumisesta.
 
Mutta biologisesti poikkeavat luovat henkilöt eivät ole täysin kadonneet, koska luonnonvalinta on hidas. Heillä ei ole enää tyhmyyskoodia johon tukeutua, he joutuvat luomaan itse omat koodinsa. Tätä kutsutaan vapaudeksi. Ajan oloon tyhmyyskoodin murtuminen ja tyhmyyden ryöstäytyminen merkitsee myös evoluutiota edistävän sosiaalisen luokituksen murtumista. Tämän jälkeen yhteiskunta elää syvenevän tyhmyyden ja desorientaation tilassa käsiään läiskytellen, vailla toivoa tai halua tyhmyyden kahleen poistumisesta.
 
Ulkopuolelta tulee vieras väestö ja siivoaa tällaisen biojätteen tieltään.

Borlag: Kun rock musiikki tuli ulos, taiteen tekeminen taisi olla vihoviimeisiä ajatuksia niiden muusikoiden päässä jotka sitä tekivät.
 
Tottakai oli. Kukaan ei tee musiikkia vahingossa, vaan siellä on takana aina halu ilmaista tai narsismi. Veikkaan ensimmäistä. Ja taidehan on ilmaisua. Olkoon taide korkeaa tai matalaa, niin aina on kysymys intentionaalisesta toiminnasta.

BigPapa: Rock on tänä päivänä lähes mitä vaan...
 
...kuten esimerkiksi crackia, kokaiinia, paskapaperia, työvaatteita, tamponeja, olutta, nippusiteitä, kalsareita, sukkia, pesuaineita....

Atomic Cafe: ...kuten esimerkiksi crackia, kokaiinia, paskapaperia, työvaatteita, tamponeja, olutta, nippusiteitä, kalsareita, sukkia, pesuaineita....
 
Niin kai, kysyppä tuolta rockopistosta mitä ne sillä tarkoittaa.

velipesonen: Ihminen on eräs eläin, ja kuten koko biosfääriä, ihmistäkin koskee ilmiö nimeltä evoluutio. Ihminen on oppinut säätelemään omaa evoluutiotaan, tehostamaan sitä, lisääntymiskumppanin valinnalla ja tähän valintaan liittyvällä ns. sosiaalisella luokituksella. Ajan oloon tämä on johtanut myös kulttuurillisena evoluutiona tunnettuun ilmiöön, jonka selittää ihmiselle luonteenomainen ns. tietoisuus.
 
Mikään muu tässä maailmassa ei ole kaikille yhteistä kuin tyhmyys, tietoisuus-kolikon toinen puoli. Kulttuuri merkitsee sen edustajille yhteistä tapaa olla tyhmä, kulttuuri on tyhmyyskoodi. Kunkin tyhmyyskoodin sisäpuolella on muutama biologisesti poikkeava luova yksilö saanut aikaiseksi suurta taidetta, jonka yhteiskunnallinen funktio on vapauttaa yhteisö hetkellisesti tyhmyyden kahleesta.
 
Kulttuurin pimetessä tyhmyyskoodi särkyy ja tyhmyydelle ei ole asuinsijaa, se saa rehottaa valtoimenaan ilman isäntää. Tyhmyyttä aletaan palvoa, mikä alkaa häiritä tyhmyyden ja tietoisuuden tasapainoa. Syntyy joukkoliikkeitä ja joukkoideologioita, joiden yhteiskunnalinen funktio on tyhmyyden maksimointi ilman toivoa vapautumisesta.
 
Mutta biologisesti poikkeavat luovat henkilöt eivät ole täysin kadonneet, koska luonnonvalinta on hidas. Heillä ei ole enää tyhmyyskoodia johon tukeutua, he joutuvat luomaan itse omat koodinsa. Tätä kutsutaan vapaudeksi. Ajan oloon tyhmyyskoodin murtuminen ja tyhmyyden ryöstäytyminen merkitsee myös evoluutiota edistävän sosiaalisen luokituksen murtumista. Tämän jälkeen yhteiskunta elää syvenevän tyhmyyden ja desorientaation tilassa käsiään läiskytellen, vailla toivoa tai halua tyhmyyden kahleen poistumisesta.
 
Ulkopuolelta tulee vieras väestö ja siivoaa tällaisen biojätteen tieltään.
 
Sie se et varmaan ehi soittaan etkä kuuntelemmaa mittää ko höpäjät tuolviisii.

BigPapa: Sie se et varmaan ehi soittaan etkä kuuntelemmaa mittää ko höpäjät tuolviisii.
 
Joku noista kirjaviisaista taisi joskus kertoa hänelle että kulttuuri on tyhmyyskoodi, siitä lähtien hän on todistellut itselleen ja muille ettei hän ole tyhmä. Kirjoittaa hienoja korulauseita jotka eivät loppujen lopuksi tarkoita yhtään mitään, ja samalla lyttää kulttuurin kuolleeksi koska salaa edelleen diggaa rockista. Eihän hän, viisas ihminen, voi tykätä jostain tyhmästä.

jazzmies: Tottakai oli. Kukaan ei tee musiikkia vahingossa, vaan siellä on takana aina halu ilmaista bissee tai narsismi. Veikkaan ensimmäistä. Ja taidehan on ilmaisua. Olkoon taide korkeaa tai matalaa, niin aina on kysymys intentionaalisesta toiminnasta.
 
Mutta onko kaikki ilmaisu taidetta.

BigPapa: Niin kai, kysyppä tuolta rockopistosta mitä ne sillä tarkoittaa.
 
Tuosta tulee mieleen lähinnä se että rock on kuollut mutta rytmi elää.

BigPapa: Sie se et varmaan ehi soittaan etkä kuuntelemmaa mittää ko höpäjät tuolviisii.
 
Just vingutin Down on the Street maailman suurimman rokkarin Ron Ashetonin muistolle. Muistelen tätä hienoa miestä joka päivä.

velipesonen: Just vingutin Down on the Street maailman suurimman rokkarin Ron Ashetonin muistolle. Muistelen tätä hienoa miestä joka päivä.
 
Mjoopa joo, mun puolesta Iggy ja Stooges voidaan sivuuttaa ihan suosiolla. No thank you. Rock ei missään mielessä oo kaivannut haparoivaa epämusikaalisuutta, jota kyseinen rockin äärilaita ja oikeestaan mun mielestä kulttimeininki mulle edustaa.
Pelkkä energia ei riitä. Ja tää on mun mielestä. Jos jollee kelpaa niin siitä vaan.

BigPapa: Stooges voidaan sivuuttaa ihan suosiolla. No thank you.
 
Ron Asheton ei eläessään soittanut yhtään järkevää kitarakomppia eikä yhtään järkevää kitarasooloa. Silti homma taittui komeasti.

BigPapa: Mjoopa joo, mun puolesta Iggy ja Stooges voidaan sivuuttaa ihan suosiolla. No thank you. Rock ei missään mielessä oo kaivannut haparoivaa epämusikaalisuutta, jota kyseinen rockin äärilaita ja oikeestaan mun mielestä kulttimeininki mulle edustaa.
Pelkkä energia ei riitä. Ja tää on mun mielestä. Jos jollee kelpaa niin siitä vaan.
 
etten voisi olla enempi samaa mieltä! Olen aina ihmetellyt Stoogesin suosiota ja kulttiasemaa - eihän bändi edes svengaa, eivätkä biisit ole sillä tavoin iskeviä kuin parhaat rokkistyget. Stoogesilta puuttuu tanakka boogiepohja, johon parhaat bändit ovat mielestäni aina tukeutuneet.

BigPapa: bissee
 
Mutta onko kaikki ilmaisu taidetta.
 
Ei. Jos ihminen X ilmaisee itseään selvästi puheen avulla tyyliin "minulla on nälkä", niin mahdollinen vastaanottaja ymmärtänee sanojan viestin ja sen merkityksen. Eli tämä ilmaiseminen ei ole taidetta.
 
Jos ihminen Y ilmasee itseään musiikin kautta, tulee tekemisestä taidetta.
 
Jos ihminen Z hipelöi soitintaan puolihuolimattomasti, niin se ei ole mitään. Hurriganes, Hanoi Rocks tai kumppanit eivät kuulu tämänkaltaiseen tekemiseen, joten heidän tekemisensä on automaattisesti taidetta eikä sattumanvaraista toimintaa musiikkiin liittyvällä tarpeistolla.
 
Sori, oli pakko editoida, sillä itsekään en ymmärtänyt kirjoittamaan :D

jazzmies: Ei. Jos ihminen X ilmaisee itseään selvästi puheen avulla tyyliin "minulla on jano", niin mahdollinen vastaanottaja ymmärtänee sanojan viestin ja sen merkityksen.
 
Jos ihminen Y ilmasee itseään musiikin kautta, tulee tekemisestä taidetta.
 
Jos ihminen Z hipelöi soitintaan puolihuolimattomasti, niin se ei ole mitään. Hurriganes, Hanoi Rocks tai kumppanit eivät kuulu tämänkaltaiseen tekemiseen.
 
Siinä mielessä hyvät esimerkkiartistit, että noista osoitteista on tullut kaikkiin kolmeen ryhmään kuuluvaa ilmaisua. Viimeinen lause saattoi kyllä olla ryhmää Z ryhmän X sijasta ja ymmärsin sen siksi eri tavalla kuin oli tarkoitettu.

nottamus: Olen aina ihmetellyt Stoogesin suosiota ja kulttiasemaa - eihän bändi edes svengaa, eivätkä biisit ole sillä tavoin iskeviä kuin parhaat rokkistyget. Stoogesilta puuttuu tanakka boogiepohja, johon parhaat bändit ovat mielestäni aina tukeutuneet.
 
Jos Stoogesin merkityksen kiistää, sitä ei halua ymmärtää tai sitä ei ymmärrä, niin samalla jää rock-käsitteestä puuttumaan nimenomaan se ydin. MC5, The Velvet Underground, Stooges, The Ramones, Dead Kennedys, Misfits. Tässä lajissa svengi ei ole se juttu, vaan se ydin. Jopa Yesin Chris Squire halusi bändiinsä rockin raa'an soinnin ja energian.

jazzmies: MC5, The Velvet Underground, Stooges, The Ramones, Dead Kennedys, Misfits.
 
Kuka ei kuulu joukkoon, mun mielestä Stooges. Sen sijaan MC5 toimii moitteettomasti. Velvet Undergroundissakin oli hetkensä, no Ramones - se oli sitä aikaa kun radion suljin. Dead Kennedys ja Misfits ei kuulu mun kuuntelu listoille.
Oikeestaan MC5 ei kuulu ees Stoogesin kanssa samaan lauseeseen, vaikka ne tässä nyt onkin. Mun mielestä näin. Niinkuin tossa edellä sanoin, pelkkä energia ei riitä.

jazzmies: Jos Stoogesin merkityksen kiistää, sitä ei halua ymmärtää tai sitä ei ymmärrä, niin samalla jää rock-käsitteestä puuttumaan nimenomaan se ydin.
 
No nyt ollaan jo samaa mieltä.
 
Hiki, huuma, kiihko, mielipuolisuus, seksi, vaara = rock = Stooges. Uh!

aivokuolio: Hiki, huuma, kiihko, mielipuolisuus, seksi, vaara = rock = Stooges. Uh!
 
Pakko täälläkin komppailla. Varsinkin Raw Powerilla on sitä rockin vapautta, rupea ja heittäytymistä mitä turhan harvoin kuulee. Eipä olis Hellacoptersien ja kumppanien "action-rockiakaan" ilman tuota levyä - puhumattakaan punk-musiikista.

Tähän se menee, kun vanhat sedät, joilta tukka lähtee ja suihkut heikkenee, alkavat porukalla itkeä menetettyä nuoruuttaan. Leuhotetaan jonkun Lemmyn ja Stoogesin perään -kuinka ne oli kovia ja käytti kamaa ja runkkas mutahailla naisia- eikä itse lopulta olla koko elämän aikana uskallettu edes kävellä päin punaista liikennevaloa tai kokea yleensäkään mitään muuta kuin akateemisen pöhöttynyttä ylemmyydentuntoa jonkun konsatutkinnon ja kotisosiologiaharrastuksen siivittämänä.
 
Havaitsin tämän asian todeksi itse vuonna 2010, mutta historiankirjoituksista tuntuu löytyvän viitteitä vastaavanlaisista ilmiöistä lähes koko ihmiskunnan kirjoitetun historian ajalta.
 
Ja tää on se kovista faktoista kovin.