Rummut: soittaminen ›

Morje
 
Siis täähän on tällanen olematon aihe todellisten muusikkojen keskuudessa, täysin toissijainen aihe esim. nopeuden rinnalla, mutta kuitenkin jutelkaamme hetki fiiliksen kasvattamisesta.
 
Jos siteeraamme suurta muusikkoisäämme Anssi Kelaa niin fiiliksen kasvaessa kasvaa vain ilme, muttakun mulle tuottaa niin suurta ongelmaa kasvattaa sitä ilmettä vielä enemmän niin mietin että mitäs jos se soittaminenkin siellä taustalla hieman muuttuisi samalla kun ilmeen mukana fiilis kasvaa.
 
Joten! Ite en ole rumpali, vaan päinvastoin kitaristi tällasessa pikku kokoonpanossa joka toimii varsin hyvin nykyään ja keikkasuunnitelmatkin on jo mietintävaiheessa, omia biisejä jokunen, jne. Mutta nyt kun ollaan alettu löytää hieman sitä todellista suuntaa että missä se bändin yhteinen soundi menee, niin alettiin kirjottaa tällasta biisiä joka rakenteeltaan menee niin että introssa on vaan avosointuja skitalla ja niihin sitten jotain ääniä lisäämällä on luotu sellasta pientä melodiantynkää, mukana rummut vaan haikaniskuilla ja tahdin alussa aina basarilla.
 
ensimmäinen säkeistö alkaa vaatimattomasti ja tarinankerronta on vasta aluillaan. Instrumentaalisesti biisi ei vielä kasva, mutta kun eka säkeistö loppuu, skitalla otetaan hieman funkimpaa rämpyttelyä ja täytetään sitä soundia hiljalleen, sit rummut tulee fillillä messiin ja basso sitoo skitan soundin rumpujen kanssa hyvään harmoniaan, aletaan luoda hieman rytmiä biisiin, samalla rauhallisilla filleillä aletaan "kasvattaa fiilistä" siitä että "kohta lähtee", kun sisään puskee toinen säkeistö joka jatkaa tarinankerrontaa, mutta vieläkin koko bändi antaa ymmärtää tällä soitannalla että "you haven't heard just anything yet" eli vielä on paljon kuultavana.
 
No, fiilistä kasvatetaan koko ajan lisäämällä tätä meininkiä sinne, basso hakee välillä ääniä korkeemmalta kuin normaalisti jne peruskamaa, skitta pysyy melkolailla samana funkrytminä, mutta sitten! Toisen säkeistön jälkeen bändin pitäis nostaa fiilis ihan uudelle tasolle jossa kuulijan pitäis pystyä pelkän musan perusteella saamaan puhdas visio tapahtumien kulusta, eli instrumentaalisesti bändi kasvattaa fiilistä tosi kovalle tasolle, efektejä alkaa puskeen sisään joka rööristä, rummut hakkaa tosi kovaa jo, basso läskistyy ja skittaankin tulee jopa hienoinen popsärö ja jossain vaiheessa, kun kaikista tuntuu siltä että nyt ollaan huipulla, rummuista tarjotaan se kaikkein maukkain filli joka nosti meidät taivasta korkeemmalle ja tiedetään että niin korkeelta voi enää laskeutua alaspäin, joten skitasta särö pois, basso rauhottuu ja jalkakytkimellä pistetään rumpujen basariin ja virveliin echot, luodaan tällanen kirkkotunnelma ja komppi hidastuu, tulee jonkinlainen breakdowni, mutta niin, ettei kuitenkaan yliammuta mitään.
 
Kolmas säkeistö antaa tarinalle sen lopun mikä saa biisin myös lyyrisesti koskettamaan kuulijaa ja tämän "awww" efektin jopa siinä takapajulan puhvelinkesyttäjässä.
 
Biisi loppuu, adrenaliini virtaa.. pakko soittaa lisää!!
 
Mutta nyt kysyn teiltä rakkaat muusikkoystäväni, huomasitteko kuinka suuri rooli rummuilla oli siinä että se fiilis tosiaankin kasvoi. Muut biisin elementit pysyy melkolailla samoina koko biisin läpi, tietty pieniä vaihtoja tehden, mutta silti ilman rumpuja tää ois täysin turhaa.
 
Listaa vois jatkaa loputtomiin siitä mikä merkitys rummuilla on fiiliksen kanssa, verratkaa vaikka juurikin Dancen karsinnoissa ollutta biisiä Requiem for a dreamin remixistä, heti saatiin klassinenkin biisi kuulostamaan ihan erilaiselta ja tuhdilta kun sinne tuli se rumpukone messiin.
 
Keskustelua aiheesta, onko rumpalin ymmärrys melodioista ja muusta täysin turhaa? Miten erilaisilla rumpuäänillä saa erilaista fiilistä? Miten heviorkesteri vois ikinä vetää hääkeikan? Ymmärtänette varmaankin mitä tarkotan. Videot yms on kova sana tässä keskustelussa liitännäisinä, joten antakaa palaa.