Rock, pop, alternative ›

jazzmies: On olemassa asiantuntijahuippua, joiden näkemys ja kokemus ovat äärimmäisen laaja-alaista, joten heidän suustaan tai kynästään tulevaa kritiikkiä on normi maanmatosten hyvä aina kuunnella tai lukea.
 
Sitten löytyy näitä yhden alan asiantuntijoita tai besserwissereitä, jotka arvioivat kaanonin sisältäpäin, jotka ovat kykenemättömiä ennustamaan arvioinnin kohteena olevan esityksen painoarvoa, koska he ovat liian innostuneita kohteestaan tai liian lähellä sitä.
 
Sitten on yleinen mielipide, joka osuu hyvin usein oikeaan, koska se on löytänyt taidekappaleen ilmaisun ytimen (esim. painava melodia), josta velipesonen kirjoitti.
 
Vielä on näitä taiteen tosiasioiden kiistäjiä, jotka eivät tunnusta taiteen kritiikkiä laisinkaan, vaan aina vetoavat huippuasiantuntijoiden koko elämän olleen pelkkää mielipidettä.
 
Ah ja voi. Minä kun vesikielellä odotin huippuammattilaisen käytännön esimerkkiä siitä mikä se ydin on ,mutta ei.
 
No ehkä joskus toiste sitten.

jra: , vai onkos tämä jo potenssiongelmaista nekrofiliaa?
 
Määrittelykysymys. Ajan kysymys.

PsychedelicWarlord: Ah ja voi. Minä kun vesikielellä odotin huippuammattilaisen käytännön esimerkkiä siitä mikä se ydin on ,mutta ei.
 
No ehkä joskus toiste sitten.
 
Okeiokei! Tässä tulee aikansa huippuasiantuntijan Georg Malmstenin haastattelu ytimestä http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s … mp;g=8&ag=94&t=3&a=1816 kohdasta 17'30-22'27. Iskelmä sana viittaa suurinpiirtein kaikkeen populaarimusiikkiin. Vaikka hän puhuu melodiasta laulamisen näkökulmasta, voidaan se yhdistää useampitahtisiin kitarariffeihin tms. melodisessa funktiossa oleviin aineksiin. Kannattaa kuunnella koko haastattelu, sillä sitten tajuaa Malmstenin substanssin laajuuden ja suvereeniteetin.

jazzmies: Okeiokei! Tässä tulee aikansa huippuasiantuntijan Georg Malmstenin haastattelu ytimestä http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s … mp;g=8&ag=94&t=3&a=1816 kohdasta 17'30-22'27. Iskelmä sana viittaa suurinpiirtein kaikkeen populaarimusiikkiin. Vaikka hän puhuu melodiasta laulamisen näkökulmasta, voidaan se yhdistää useampitahtisiin kitarariffeihin tms. melodisessa funktiossa oleviin aineksiin. Kannattaa kuunnella koko haastattelu, sillä sitten tajuaa Malmstenin substanssin laajuuden ja suvereeniteetin.
 
Olisin mielellään kuullut esimerkkibiisin ja selostuksen siitä ytimestä ihan omin sanoin kun kerran sitä kompetenssia sulla kerran on.
 
Mut ei väkisin.Jatketaan vaan sivistyssanojen viljelyä ja abstraktia teoreettista sanamaalailua.

PsychedelicWarlord: kerran sitä kompetenssia sulla kerran on.
 
En ole koskaan väittänyt olevani huippuasiantuntija, joten siksi linkitin oman aikansa monipuolisen huippuasiantuntijan fantastiset viisi minuuttia. Nyt yrität väistellä epätoivoisesti Malmstenin sanoja siitä, mikä on populaarimusiikin, ja musiikin ylipäätänsä ydin, melodia. Hän määrittelee sen tiiviisti ja selkeästi. Korva käteen!

Musiikin ytimessä on melodia, ja melodian ytimessä on intervalli, kahden sävelen ero. Intervallin olemassaolo edellyttää jonkin viritysjärjestelmän olemassaoloa, ja melodian olemassaolo tempoa ja siihen suhteutuvaa aika-arvoa. Tämän syvemmälle tai sisemmäs ei voi musiikissa mennä menemättä itse musiikki-ilmiön ulkopuolelle tavalla, jolla ei ole enää musiikin kanssa tekemistä.
 
Rockin kohdalla melodinen ydin sijoittuu paitsi kappaleiden solistisesti esitettyihin melodioihin (laulumelodiat, ostinatot, arpeggiot, riffit yms.), myös motoriseen ns. eteenpäinvievään elementtiin, joka pistää jalkoihin liikettä. Sekin on melodiaa, joka usein sijaitsee bassossa. Hyvä rockbasisti osaa pelata niillä intervalleilla, joista kulloinkin saa kaikkein suurimman eteenpäinvievän voiman, motorisen energian. Sama koskee komppi- ja soolokitaristeja ja aivan kaikkia soittajia ja laulajia. Hyvä rockbändi osaa järjestää eri soitinten äänenvärit ja heleysasteet niin että motorinen elementti maksimoituu (harmi vain etteivät miksaajat yleensä ymmärrä näitä asioita).
 
Rockissa on parhaimmillaan ytyä, koska se ei sotkeudu omaan melismoivaan näppäryyteensä niin kuin usein on asian laita samanlaisia melodia-aiheita hyödyntävässä gospelissa tai jazzissa. Rockin voima ei ole väkivaltaista vaan musiikin pohjimmaisista elementeistä pursuvaa todellista voimaa, melodiaa.
 
Rockin voiman katoaminen on samalla sen melodisuuden typistymistä. Yleisemmällä tasolla voi myös sanoa, että fuusioituneen tason saavuttanut musiikki ei ole enää melodista eli musiikin alkutekijöistä pulppuavaa, vaan arkkitehtonista insinöörimusiikkia. Sitähän myös ns. rock nykyään on, arkkitektoonista inssikamaa.
 
Kaikki arkkitehtuuriin perustuva musiikki ja taide yleensä on kuollutta. Tämä tarkoittaa myös, että arkkitehtuuri eli rakennustaide on lähtökohtaisesti kuollutta vaikka olisi sitten mitä.

Heh. Vielä täällä jaksetaan! :D
 
No hei, mulla on kysymys!
 
Kuollut olentohan on sellainen, joka ei kommunikoi, liiku, kehity (fuusioidu, whatever...), lisäänny, tai tee mitään muutakaan. (Tämä on aika helposti todistettavissa faktaksi, joten tästä on turha varmaan alkaa vääntämään.)
 
Jos siis kerta rock on ollut elävä olento, joka on nyttemin kuollut, niin mitähän ihmettä tämä musiikki, johon viimeksi eilen törmäsin, on? Se nimittäin kommunoikoi, liikkuu kehittyy ja lisääntyy koko ajan. Se ei kuitenkaan ole poppia, eikä metallia tai iskelmää. Eläväksi kuolleeksikaan sitä ei voi väittää, koska tällaisiin ei kauhukertomuksista huolimatta ole ihmiskunta todellisuudessa koskaan törmännyt. (Nämäkin kaikki on helposti todistettavissa faktoiksi.)
 
Mitä se on? Onko multa ja muulta maailmalta mennyt nyt kokonaan jotain ohi? Pitäisikö meidän tietää joku uusi termi tälle oudolle musiikille, joka kovasti muistuttaa erästä ruumista?

Taisin jo tuossa ketjun avaussivulla määritellä rockin kuoleman sen elinvoimaisuuden katoamisen mukaan, eli siinä kohtaa ei biologinen vertaus täysin istu. Ihminenhän voi elää elämäänsä myös elinvoimansa kadottaneena.

velipesonen: Rockin voiman katoaminen on samalla sen melodisuuden typistymistä. Yleisemmällä tasolla voi myös sanoa, että fuusioituneen tason saavuttanut musiikki ei ole enää melodista eli musiikin alkutekijöistä pulppuavaa, vaan arkkitehtonista insinöörimusiikkia. Sitähän myös ns. rock nykyään on, arkkitektoonista inssikamaa.
 
Ok.Jos rockin ydin on melodia mitä on typistyminen? Miten se ilmenee? Miten konkreettisesti erotamme hyvän ja huonon melodian?
 
Mikä on "fuusioitunut taso"?

jazzmies: musiikin ylipäätänsä ydin, melodia.
 
Tästä olen samaa mieltä.Se missä eroja sitten tulee on kun aletaan puhumaan hyvistä ja huonoista melodioista.Tässä vaiheessa kaikki lopulta palautuu mielipidekysymykseksi - tälle faktalle emme voi mitään.Piste.

Analyze this ,|,,
 
Rock on kuollut, kun sillä ei ole enää yhtään kuuntelijaa. Kuuntelijoita on vielä.

PsychedelicWarlord: Ok.Jos rockin ydin on melodia mitä on typistyminen? Miten se ilmenee? Miten konkreettisesti erotamme hyvän ja huonon melodian?
 
Mikä on "fuusioitunut taso"?
 
Fuusioitunut taso tarkoittaa musiikin muokkautumista asemaan, jossa sitä tehdään ja lähestytään sen rakenneperiaatteista käsin, jolloin myös sen fuusioiminen mihin tahansa rakenteelliseen ainekseen on mahdollista. Silloin myös katoaa musiikin elävä ydin. Fuusioitunut taso näyttäisi olevan minkä hyvänsä musiikin pääteasema sen kuoltua, tai ainakin yleisin.
 
Edellä kirjoittamani on kaikkein tyhjentävin ja yksinkertaisin tapa esittää tämä asia. Lisään vielä, että periaatteessa vastustan tuollaista toimintaa, en pidä siitä alkuunkaan.
 
Oikein hyvä melodia on emotionaalisesti tosi. Tämäkin on yksinkertaisin tapa esittää tämä asia.

Karvamammutti: Rock on kuollut, kun sillä ei ole enää yhtään kuuntelijaa. Kuuntelijoita on vielä.
 
Tällä perusteella mikään ei kuole ikinä. Kuitenkin tiedämme että mikään elollinen ei elä ikuisesti.
 
Täällä muistaakseni aiemmin esitettiin vertaus latinan kieleen, jota yleensä kutsutaan varsin aiheellisesti kuolleeksi kieleksi, vaikka silläkin on innokkaita harrastajia vielä nykyäänkin. Vertaus on mielestäni osuva sikäli että musiikkikin on eräänlainen kieli, joten vaikka rockia yhä harrastetaan (kuunnellaan), se on kuollut jos ei sitä kukaan "puhu äidinkielenään". Minun nähdäkseni näin on tapahtunut ja tälle on esitetty täällä paljon hyviä perusteluja. Yllättävän syvällisiäkin analyysejä aiheesta on esitetty, vaikka henkilökohtaisesti en jazzmiehen esittämään huippuasiantuntijoihin vetoamiseen kovasti uskokaan.

Sakmongkol: Tällä perusteella mikään ei kuole ikinä. Kuitenkin tiedämme että mikään elollinen ei elä ikuisesti.
 

 
Mikääl lähtökohtaisesti eloton ei voi elää lainkaan. Ja kuolemisen edellyttäminen on eläminen.

Karvamammutti: Mikääl lähtökohtaisesti eloton ei voi elää lainkaan. Ja kuolemisen edellyttäminen on eläminen.
 
Tuletko nyt tänne väittämään että rock on eloton, että se ei ole koskaan elänyt? Kuitenkin puhutaan elävien ihmisten oikeilla soittimilla esittämästä oikeasta musiikista. Eikö maailma jossa tällainen ilmiö määritellään elottomaksi ole aika surullinen?

Eihän rock kuollut ole mutta musiikin taso noin yleisesti on kadonnut massakulttuurin myötä. Kaikki nykypopulaarimusiikki sävelletään työryhmissä hiteiksi ja mietitään mikä olisi varmin vaihtoehto. Ja mediahan sen päättää mikä musiikki myy. Kyllähän ihmiset kuuntelisivat rockia jos se olisi nostettu pinnalle samalla lailla kuin joku räp. Ja minkä takia räp on nyt pinnalla? Koska se oli vielä 30 vuotta sitten kapinallista ja nyt lökäpöksyt kuvittelee olevansa osa sitä kapinaa. Lopulta räppi kuitenkin sortuu samalla lailla kuin rock kun kaikki kuuntelevat sitä ja siitä tulee tylsää. Ainoana erona rokin kuolemaan on että rockia jäädään kaipaamaan toisin kuin neekerimongerrusta.

Sakmongkol: Tuletko nyt tänne väittämään että rock on eloton, että se ei ole koskaan elänyt? Kuitenkin puhutaan elävien ihmisten oikeilla soittimilla esittämästä oikeasta musiikista. Eikö maailma jossa tällainen ilmiö määritellään elottomaksi ole aika surullinen?
 
Tämä maailma on aika surullinen. Ilman ihmisen suoraa vaikutusta, ei rock tee mitään. Se lakkaa olemasta mitään. Se on vain abstrakti käsite, ei mitään fyysistä.
 
Vertauskuvana voinemme sopivasti käyttää kiveä. Jos kivellä lyödään naulaa, kivestä tulee vasara. Jos kivellä ei tehdä mitään, se on vain kivi, sillä ei ole sen suurempaa merkitystä.

Karvamammutti: Tämä maailma on aika surullinen. Ilman ihmisen suoraa vaikutusta, ei rock tee mitään. Se lakkaa olemasta mitään. Se on vain abstrakti käsite, ei mitään fyysistä.
 
Vertauskuvana voinemme sopivasti käyttää kiveä. Jos kivellä lyödään naulaa, kivestä tulee vasara. Jos kivellä ei tehdä mitään, se on vain kivi, sillä ei ole sen suurempaa merkitystä.
 
Ensin toteat että rock ei ole mitään fyysistä, mutta heti perään vertaat sitä kiveen joka on hyvinkin konkreettinen ja eloton esine. Kivestä ei saa elollista vaikka sillä tekisi mitä, mutta abstraktimpien asioiden kuten rockin kohdalla asia on mielestäni moniulotteisempi.
 
Jos rockia vain kuunnellaan/harrastetaan ja siihen keskitytään objektina joka ei itsessään tee mitään, se on helppo nähdä elottomana. Kuitenkin jos rockia käytetään ikään kuin esimerkkisi kiven tapaan työkaluna, välittämään jotain asiaa ja vaikuttamaan ihmisiin, eikö se ala saada elollisen olion piirteitä? Toki varsinaiset fyysiset teot tekevät ihmiset rockin taustalla, mutta olisiko samanlainen välittäminen ja vaikuttaminen mahdollista ilman rockia? Minun mielestäni ei olisi. Jossain kohtaa ihmisen vaikutus vähenee ja rock alkaa tehdä asioita itse. Silloin ihmiset eivät enää itsenäisesti tee rockia vaan rock saa ihmiset tulkitsemaan itseään. Ihmisen ja rockin välille muodostuu sellainen vuorovaikutus joka ei elottoman kohteen kanssa olisi mahdollinen.

velipesonen: Taisin jo tuossa ketjun avaussivulla määritellä rockin kuoleman sen elinvoimaisuuden katoamisen mukaan, eli siinä kohtaa ei biologinen vertaus täysin istu. Ihminenhän voi elää elämäänsä myös elinvoimansa kadottaneena.
 
No, okei, sori väärät termit. Siis:
 
Elinvoimansa menettänyt olentohan on sellainen, jonka kommunikointi, liikkuminen, kehittyminen (fuusioituminen, whatever...), lisääntyminen, tai minkään muunkaan tekeminen on hyvin hidasta ja rajoittunutta.

Jos siis kerta rock on ollut elävä olento, joka on nyttemin menettänyt elinvoimaisuutensa (ja kuollut), niin mitähän ihmettä tämä musiikki, johon viimeksi eilen törmäsin, on? Se nimittäin kommunoikoi, liikkuu, kehittyy ja lisääntyy koko ajan hyvinkin voimakkaasti. Se ei kuitenkaan ole poppia, eikä metallia tai iskelmää.

Mitä se on? Onko multa ja muulta maailmalta mennyt nyt kokonaan jotain ohi? Pitäisikö meidän tietää joku uusi termi tälle oudolle musiikille, joka kovasti muistuttaa erästä elinvoimaisuutensa menettänyttä musiikkityyliä?